Vaatesuunnittelua

Maisteritar kiittää kaikkia onnitteluista!

Nyt maisterittarella on huolia: Turistilan häät lähestyvät käsittämättömällä vauhdilla. Pukuasialle olisi voinut tehdä jotain jo aikaisemminkin, mutta aikaansaavana ihmisenä lähdin etsimään kangasta leninkiin vasta tällä viikolla. Koska budjettini on tällä hetkellä hyvin rajallinen, suuntasin suoraan UFFille ja Kierrätyskeskukseen.

Kierrätyskeskuksessa hykertelin onnesta, kun löysin ilmaishuoneesta 4,5 metriä puuvillaista kaunista oliivinvihreää pallokangasta. En olisi voinut löytää parempaa kangasta ja nyt sain sen vielä ilmaiseksi!


Kankaasta tullee tällainen mekko:
Ainoa pohdittava asia on, ovatko hameosan kiilapalat leikattu lankasuoraan vai täysvinoon. Olisiko jollain ehdotuksia ja hyviä perusteluja? Helmaa kohottamaan tulee tyllihame.

Iso-Roban UFFilta löysin Marjatta Metsovaaran suunnittelemaan raitakangasta noin 1,5 metriä. Paksusta puuvillasatiinisesta kankaasta jouduin maksamaan 6 euroa, mutta kangas on mielestäni upeaa ja tiesin heti, millaisen hameen olen siitä tekemässä.


Hame on kellotettu ja siihen tulee reippaat taskut:

Tosin kaavoittaminen saa jäädä toiseen päivään, nyt lähden kirpparille, jäätelölle ja sitten töihin!

Viime aikoina saavutettua

Maisterinpaperitkin sitten mätkähtivät postiluukusta eteisen lattialle. Olen yrittänyt saada tuttuja ihmisiä kutsumaan minua nimellä Maisteri Urmas tai Maisteritar, mutta kaikki tuntuvat suhtautuvan pyyntööni kummallisen nihkeästi. Tosin vanhempani lähettivät Italiasta maisterille osoitetun postikortin.

Nyt pitäisi siis keksiä, että mitä sitä alkaisi aikuisena ja isona tehdä. Siinä riittääkin pohdittavaa. Tänään on ainakin tiedossa hiustenvärjäystä ja sään salliessa luultavammin myös grillausta.

Heinäkuun alussa aloittamani peittopalojen virkkaus on nyt vauvanpeittovaiheessa. Uusia kuusikulmioita tulee pikkuhiljaa, kohta tosin täytyy hankkia lisää lankaa, jos peitosta isompaa mielin.

Löysin kirpparilta (taas vaihteeksi) kivoja nappeja, joistaen tosin luultavasti raaski useimpia edes käyttää. Pidän todella paljon kuviollisista napeista, mutta niitä löytää harmittavan harvoin.

Harhailua

Kuvittelin, että keskittymiskykyni palautuisi gradustressin kadottua. Olin väärässä. Nykyään pompin asiasta toiseen, en osaa keskittyä tai olla paikallani. Yllättäen mikään ei etene, kun vain haahuilee. Kaikki aloitetut käsityöprojektit pitäisi inventoida, en todellakaan enää muista montako neulepaitaa, -takkia, -sukkaa tai pitsihuivia minulla on kesken. Puhumattakaan kaikista ompeluprojekteista, jotka kaiken lisäksi valmistuisivat nopeasti, jos niihin vain tarttuisi. Niinpä niin, jos ja pitäisi. Tästä kaikesta huolimatta aloitin taas yhden uuden projektin.


Paksusta Pirkkalangasta on syntymässä kuusikulmaisia tilkkuja Erika Knightin Koukussa virkkaukseen -kirjan (Essential Crochet) inspiroimana. Saa nähdä syntyykö kuusikulmioita ikinä enempää kuin vauvanpeitollinen, lähipiiriin ei ainakaan ole lähiaikoina jälkikasvua ilmestymässä. Ehkä siskon kissat tarvitsisivat itselleen torkkupeiton, jota retuuttaa ympäri asuntoa?


En ole ihan vakuuttunut peittotilkkujen värivalikoimasta, mutta lähinnä olen kuluttanut jämälankoja pois. Katsotaan, miten projekti edistyy.

Kuvat on otettu uudessa lempipaikassani: noin kahdessa minuutissa kotioveltani kävelee Puu-Vallilan puolelle. Alueen keskellä sijaitsevat silokalliot ovat ihan paras paikka viettää aikaa, kun mukaansa ottaa viltin, käsityön, lukemista ja evästä. Hyvä seurakaan ei ole pahitteeksi.


Kuunteluvinkki:
Uusimmassa Aristoteleen kantapää -ohjelmassa keskustellaan käsityötermeistä.

Meemiä kaksin kappalein

Suden tulevat -blogin Sirenillä oli mielenkiintoinen meemi (jonka muuten oli aloittanut Alcinoe, mutten silloin meemiä napannut).

Mikä elokuvakohtaus voisi kuvata minua ja kokemuksiani?



Hassua on, että lähiviikkoina mielessä on pyörinyt usein Orlando-elokuvasta labyrinttikohtaus. Se on ehkä vähän dramaattinen, mutta niin olen varmaan minäkin (tai sitten en). Valitettavasti kohtaus ei avaudu, jos ei ole nähnyt koko elokuvaa. Suosittelen elokuvaa ja sen soundtrackia lämpimästi, kummatkin ovat upeita, varsinkin jos tällainen äänimaisema iskee.

...

Hurmaavan itsemurhan Brim taas meemittää seuraavalla tavalla:

Jos saisitte valita mitkä tahansa kasvot, niin kenen kasvot valitsisitte?

Ensimmäinen vastaus on tietysti omat kasvoni. Pidän itseriittoisuudessani perussuomalaisesta naamastani, vihreistä silmistä ja tummista kulmista, hymykuopista, isosta nenästä ja suusta. Tosin nenän vieressä oleva valtava finni voisi kadota jonnekin vaikka ihan heti.

Toinen valintani:Voisin haluta näyttää Cate Blanchettilta, jumalaisen kauniilta näyttelijättäreltä, joka kuulemma hoitaa finninsä hammastahnalla. Ehkä minunkin pitäisi kokeilla.

Väri, jossa ei ole mitään

Project Spectrum on jäänyt vähän vähälle, mutta nyt olen innostunut tekemään ilmavia valkoisia juttuja. Nappikermakakku -rosseja syntyy jälleen!



Juhannusaattoa varten tein tavallista isomman nappikermakakun hiuskoristeeksi. Se sopi kaunisti yhteen valkoisen mekon kanssa. Tosin sain kuulla moitteen, että koristeena napeilta viedään niiden funktio, todellinen käyttötarkoitus. Toivon kuitenkin, etteivät nappi-parat joudu nappikermakakuissa hirveään eksistentiaaliseen kriisiin, vaan ovat mielissään uudesta yllättävästä tehtävästään.



Valkoinen on väri, johon suhtaudun varauksella. Se on varsin kaunis ja tyylikäs väri, joka sisustuksessa se tekee tiloista rauhallisia ja valoisia. Toisaalta vaatetuksessa valkoinen on hankala ja epäkäytännöllinen väri, koska kuulun siihen huolettoman huolimattomaan joukkoon, joka onnistuu mystisesti likaamaan vaatteensa ennen kuin ehtii edes kotiovesta ulos. Siksi minulta ei vaatekaapista löydykään kuin muutama valkoinen vaatekappale. Valkoiset vaatteet ovat kauniita, mutta niiden kanssa ei voi rymytä, nojailla tai istuskella nurmikolla.

Valkoisella värillä on vahva symboliarvo: länsimaisen kulttuurin parissa sitä pidetään puhtauden ja viattomuuden värinä. Osassa Aasian maita valkoinen taas on surun ja epäonnen väri. Minusta on hyvin erikoista, että länsimaissa valkoinen pitää edelleen pintansa morsiamen puvun värinä. Ajatus valkoisesta hääpuvusta on minulle niin vieras, että olen jo useamman kerran yllättänyt itseni suunnittelemasta pukeutuvani tänä kesänä ystävättäreni häihin valkoiseen leninkiin. Hetken päästä aina tajuan, että ai niin, valkoinen on häissä yksinoikeudella morsiamen väri.

Valkoinen sydän on äidinäidiltä saadun mallin mukaan tehty. Pitsisydämien virkkaaminen on addiktoivaa.

Jussia

Juhannus meni Helsingissä. Vierailin kuitenkin aattona "maalla" eli vanhempieni luona Vantaalla. Juhannuspäivänä vietin aikaa Linnanmäellä ja Torkkelinmäen kuningattaren, Marinadin, luona grillaten. Tosin loppuillasta huomion veivät hassut hatut ja peruukit. Viikonlopun aikana tuli käveltyä paljon ja nautittua hiljaisesta Helsingistä. Mukavaa oli!

Aattoiltana tarjoilin luonani salaattia ja valkosipulileipiä:
Sydämen muotoiset jääpalat ovat mielestäni söpöjä.:)

Linnanmäellä paistoi aurinko, vaikka sadetta oli luvattu:

Keskikesä näkyy kotonakin: sitkeä pieni viherkasvi on kehittänyt hassuja "kukkia" . En tiedä mikä olisi tuollaisten virallinen nimi, biologit auttakaa!


Lopuksi tähtireportteri Mielityn video Götheborg-laivan saapumisesta (ja tykeistä!) Helsinkiin sunnuntaina 8. kesäkuuta. Tästä videosta tosin puuttuu virallinen selostus.

Hauskaa Helsinki-päivää!

Onnittelen rakasta kotikaupunkiani mainion Helsinki-aiheisen biisin kera. Nyt on meneillään HELSINKIviikko ja kaupunki on täynnä tapahtumia.

Odotetulla lomalla

Virallinen kesälomani kestää tämän viikon. Ohjelmassa on lähinnä olemista, fiilistelyä, tuparit ja helmalakanan ompelu. Tuo viimeisin on valitettavan vastenmielinen projekti, mutta varsin oleellinen, koska sängyn alusta on täynnä lankanyssyköitä (vaikka ullakolle olen raahannut jo kaksi isoa säkillistä lankaa). Helmalakanan on siis tarkoitus hieman blokata näkymää sängyn alle.

Harmillista, että helmalakana on pakko ommella itse, kun kaupan valikoimat ovat niin surkeat. Ja kässänope ei oikein voi heittäytyä avuttomaksi, kun taitoa ja hyvä ompelukone projektia varten on olemassa. Är-syt-tä-vää, laiskuus on ikävä asia.

Helmalakanan lisäksi pitäisi suunnitella ja toteuttaa koristetyynyjä, istuintyynyt ja pari verhoa. Saanen tehtyä ne jouluun mennessä?

Olen tämän viikon myös Nissan Micran valtiatar. Ottaen huomioon, ettei minulla ole ajokorttia, se on aika hyvä saavutus. Autoon liittyviä kokemuksia voi lukea Micra Cuts -blogin puolelta. Huomenna luultavammin suuntaan kuskin kanssa Länsi-Uudenmaan turneelle.


Muuta lomaohjelmaa:

Hiusten kasvattamista, kohta täytynee mennä taas kampaajalle.


Kirpparilla metsästämistä:


Pallollisten tavaroiden haalimista ja ihailua:
Ilulle kiitos vinkistä!