Se toimii sittenkin!

Outolanka joutui siis toiseen väriliemeen. Tällä kertaa Kool-Aid -mehujauheista käytössä olivat Grape, Black Cherry ja Tropical Punch, sillä seurauksella, että lanka näyttää ja tuoksuu marjaisalle.




Monet tuntuvat inhoavan Kool-Aid -mehujen hajua. En minäkään niitä litkuja joisi, mutta makean karkkiselta tuoksuva lanka on kyllä mieleeni. Toisaalta rakastan myös Makuunin ovesta leijailevaa ihanan imelää irtokarkkien tuoksua....

Kool-Aideista tietoa etsiessäni muuten törmäsin Coloria-sivuston omaan blogiin, siinä riittää luettavaa. Päivi Hintsanen pitää myös Coloriasto-blogia, joka vasta mielenkiintoinen onkin!

Ei-niin-outolangasta on syntymässä huivia. Ajattelin käyttää siihen kaikki 300 grammaa, huivista tulee silloin reilun kokoinen.




Kesä on nyt täällä, ainakin hetken. Tämän päivän lämpötilat ovat olleet mannaa ainakin Helsingissä. Harmi, että loppuviikoksi on luvassa viileämpää. Vielä suurempi harmi on, että työpaikalla on niin tehokas ilmastointi, ettei siellä oikein pärjää ohuilla kesävaatteilla. Tänäänkin minulla oli pitkähihainen paita päällä ja iso huivi harteilla koko päivän. Töistä ulos astuessani oli hauskaa vähentää vaatteita, kun oli niin mukavan lämmin. On ihanaa pyöräilläkin kun ei ole kylmä! Sopisin selvästi hyvin asumaan maahan, jossa on koko ajan 25-28 astetta lämmintä.




Tällä viikolla onnistuin tapaamaan viereisessä talossa asuvan (ja täällä blogissakin mainitun) papukaija-herran pihalla ulkoilemassa. Hän suhtautuu vieraisiin hieman epäillen, eikä juuri suostunut juttelemaan mitään.




Mutta nyt Papukaija-herra pitää esitystä kotinsa avoimesta ikkunasta. Minusta hänen ehdoton bravuurinsa on Kwai-joen silta -elokuvan tunnari.

Tyttöcamoa ja rohdinpellavaa

Olen jo muutaman viikon harkinnut uusien kauppakassien ompelua. Tykkään siitä, että kauppakasseja on aina eteisessä, josta niitä voi napata helposti mukaan ulos lähtiessään. On omituista, kuinka puuvillaiset kauppakassit vain pikkuhiljaa häviävät jonnekin. Mutta hyvä niin, ja toivottavasti ovat käytössä. Paksusta laadukkaasta puuvillasta ommeltu kauppakassi kestää ja kestää ja sitä voi pestäkin aivan huoletta.




Tällä viikolla sitten leikkasin kankaat pariin kauppakassiin. Olen muuten ristinyt tuon 60-70 -luvun painokankaan "tyttöcamoksi", se verran jännä yhdistelmä ovat erilaiset vihreät, pinkki ja oranssi. Kauppakassien ompelussa pääsin vasta puoleen väliin, kun keksin, että haluan olkalaukun samasta kankaasta.




Kaksi vanhaa tukevaa klipsua (vai mitkä henkselinkiinnittimet ovatkaan...) on pyörinyt jo pidempään työpöydälläni, kun olen pohtinut niille käyttötarkoitusta. Noolan -merkillä on pieniä pellavaisia pussukoita, joissa on olkahihnan kiinnittäjänä juuri tuollaiset klipsut, tosin omiani kevyemmät. Niinpä päädyin tekemään tyttöcamo -kankaasta ja pellavasta kääntölaukun, jonka hihna kiinnitetään klipsuilla.


Kankaassa oli pieni värivirhe, päädyin peittämään sen juuri oikeanvärisellä pinkillä nauhalla:


Laukku on tosiaan kääntölaukku, toisena kankaana on valkaisematon rohdinpellava. Pellava-puoli päällepäin laukun ilme on hieman rauhallisempi.




Laukku on mukava käytössä, olkahihna on tarpeeksi leveä, ettei se hierrä olkapäätä, vaikka laukussa olisi enemmänkin tavaraa.




Laukku on reilun kokoinen, sinne mahtuu melkein kaikki tarpeellinen, myös pieni käsityö. Laukku tuli testattua tänään ja hyvin toimii!

Oman elämänsä sankaritar

On se hyvä, että tosiaan itse teen kaikki omat päätökseni: voin siis syyttää vain itseäni kun asiat menevät pieleen. Kuten esimerkiksi nyt. Miksi, oi miksi innostuin kerimään Oudon Langan vyyhdeiltä?! Nyt yritän keksiä mitä hemmettiä tuosta oikein tulisi. EI näin. Eli langan odysseia jatkuu edelleen. Jatkoa todennäköisesti täällä blogissakin seuraa.

Kun meinaa hirttää kiinni, on hyvä, että kaapista löytyy suklaata ihan useampaakin sorttia. Blogini lukija Tampereelta oli huomannut vienon (ja huumorilla laaditun) toiveeni Villimarjatar-huivin ohjeesta (pdf) ja sain postitse kaksi levyllistä suklaata. Suurkiitos!


On muuten hyvää tuo mansikkasuklaa!

Siuntiossa, osa 2

Jatkuvan (mutta erinomaisen!) viisikkomaisen tankkauksen lisäksi Siuntiossa tuli piipahdettua keskustassa Fanjunkarsissa . Siis siinä samaisessa torpassa, jossa Charlotta Lönnqvist hyysäsi Aleksis Kiveä viisi vuotta, toisin sanoen toimi A. Kiven mesenaattina. Olin jotenkin ennen siinä luulossa, että Charlotta olisi ollut varakkaampi leskirouva, mutta luulin väärin. Charlotta olikin pitokokki, nuorten neitojen talousohjaajatar ja sanotaan hänen myös olleen sudenmetsästäjätärkin.

Alkuperäinen Fanjunkars paloi Neuvostoliiton Porkkala-miehityksen aikana ja vuonna 2006 saatiin valmiiksi aikalailla alkuperäistä rakennusta muistuttava talo. Ankaran yksinkertaista replika-torppaa oli somistettu aikalaistekstiilein, erityisesti pidin sängynpäädyllä roikkuneesta kaitaleista virkatusta torkkuhuovatusta/-shaalista.




Shaali on koristeltu paisley-kuvioin, jotka olivat yksi 1800-luvun muotikuvioista, tosin ennemminkin kudotuissa ja painokuviollisissa shaaleissa. Paisley-kuviot on tehty shaaliin ristipistoin ja nyt shaali on nurjapuoli päällepäin eli siksi kuvio näyttää epämääräiseltä. Shaalimalli on kaunis ja pienellä vaivalla toteutettavissa nykyäänkin.


Helmikirjailtu pikkuliina Fanjurkarsissa:


Siuntiossa on pienehkö, mutta hieno ja todellakin käymisen arvoinen kotiseutumuseo. Opas (siis museovahtimestari) on kokoelmasta enemmän kuin innostunut ja mielellään kertoo kaikista esineistä. Seuraavat kuvat ovat Siuntion kotiseutumuseon esilläolevista kokoelmista.






Kotiseutumuseon hellyyttävin esine on luultavammin sota-aikainen puhdetyö: puisen muistorasian kylkiin on haparoivasti kuvattu puita ja melko ilkeännäköinen valas (vai mikälie kaskelotti).





Kotiseutumuseon virestä voi puikahtaa ylös mäelle, joka ymmärtääkseni on Krejansberget. Näkymät ovat mahtavat ja pronssikautiset hautaröykkiöt samoin. Ensi kerraksi jäi kiipeäminen Skällbergetille, linnavuorelle.



Joku hippi kiipeili hautaröykkiön reunaa, vaikka se on varsin paheksuttavaa.


Mitä tästä kulttuuriretkestä opimme? Ainakin sen, että jokainen kotiseutumuseo on käymisen arvoinen, varsinkin jos on kiinnostunut esinekultturista.

Siuntiossa, osa 1

Lainasimme lauantaina Ihmissuhteen kanssa vanhempieni autoa ja karautimme muutama kymmentä kilometria länteen päin Ihmissuhteen vanhempien mökille Siuntioon. Täytyy sanoa, että kyllä yksityisautoilu on välillä todella mukavaa, kun ei tarvitse lainkaan välittää aikatauluista. Menopeli vain alle ja menoksi!

Itse kuljen henkilöautolla niin harvoin, etten jaksa tuntea huonoa omaatuntoa muutamista "turhista" kilometreistä. Ja eiväthän ne edes ole turhia, jos matkatessa tutustuu kauneimpaan suomalaiseen maaseutuun, Länsi-Uudenmaan lehtoalueisiin ja kulttuurimaisemaan.


Ihastelin pienen kukkatarhan pikkuruisia kukintoja:



Minulle kyllä kerrottiin ylläolevien kukkien nimet, nyt olen ne jo autuaasti unohtanut. Ylemmän kuvan kukinnon halkaisija on noin 1,3cm, alemman 1,7cm.


Makoilin ruohikolla hetken lehdon kupeessa, kun aurinko sunnuntaina suvaitsi näyttäytyä:

Outoa lankaa

Viime viikonloppuna seurasin kun Marsu värjäsi Kool Aideilla lankaa. En ollut ikinä itse värjännyt Kool-Aideilla, mutta Marsun onnistuneista värjäyksistä innostuneena ostin muutaman pussin Kool-Aid -mehujauheita.

Kool-Aideilla värjääminen on todella kivaa ja pidän jopa värien karkkituoksuista. Värjäsin vaaleanharmaata villalankaa tuossa alla olevilla väreillä.




Sillä seurauksella, että nyt minulla on 300 grammaa todella oudon väristä lankaa:



Nyt ihmettelen, että mitä noilla vyyhdeillä oikein teen. Vielä enemmän ihmettelen sitä, että miksi ihmeessä sekoitin lämmintä punaista kylmien sinisten kanssa, varsinkin kun itse olen allerginen kaikille kummallisille pätkävärjätyille langoille ja pidän vain lähisävyillä värjätyistä langoista.

Välillä vaan flippaa. Ettei flippaisi, kannattaa ennen värjäämistä lukea Ilun pieni koolausopas.

Nyt laitan nuo vyyhdit jäähylle ja pohdin värjäänkö nuo kokonaan uudelleen. Onneksi tuo on vain lankaa. Tosin joskus lankakin voi olla vakava asia.

Jussia

Tänä(kin) vuonna suuri osa juhannusviikonlopusta menee kaupungissa. Tänään olen ehtinyt vetelehtiä kotona, käydä kaupassa, päällystää nappeja, harrastaa vähän Kool Aid -mehujauheilla värjäystä ja syödä juhannuslounaan.

Ompelin päällystämäni napit tunikaan ja nyt tunika on valmis:


Tunika on ihan jees, se on nätti ja mukava päällä, mutta ruumiinrakenteelleni se on vähän liikaa äitiysmallia. Tunika toimisi varmaan paremmin vyön kanssa, mutta ennen vyön ompelemista voi tuossa tunikassa hyvin leikkiä olevansa seitsemännellä kuulla raskaana (niin ja minähän en sitten oikeasti ole).




Tunikassa on niskassa halkio ja napitus. Nappeja ei tarvitse avata, jollei ole laitattanut itselleen todella isoa kampausta.




Tunikan kaava on viime talven Ottobre-lehdestä (5/2008). Muokkasin kaavaa omille mitoilleni sopivammaksi, mutta hartialinjaa olisi voinut muuttaa vielä sirommaksi. Joka tapauksessa olen tunikaan tyytyväinen ja tulen varmaan tekemään samalla mallilla vielä kesämekonkin. Pidän Ottobren malleista todella paljon. Viime talven ja tämän kevään (2/2009) lehdissä on monta toteutettavaa mallia.

Hihansuihin tuli kuminauharypytyksen sijaan södet napit:

Tunikan kangas on eläväpintaista viskoosia. Kangas ei ole vaaleanpunaista vaan se on kudottu punaisesta ja valkoisesta langasta, jolloin kauempaa katsoessa kangas näyttää vaaleanpunaiselta. Olen pihdannut kangasta jo kauan, olen ostanut sen ehkä viisi vuotta sitten Matan Tekstiilistä. Nyt kangas sitten pääsi käyttöön kesätunikassa. Kunhan vielä tulisi se kesä...

Nyt jatkan iltaa Sherlock Holmesin ja vodkakirsikoiden keralla hyvässä seurassa.

Hauskaa juhannusta kaikille!

Viikonloppua, ompelua ja neulomista

Tässä valmistuu tunika tai sitten ei... Omaan opettajamaisen varman asenteen.

Taas on yksi arkiviikko takana, päivät vain menevät ohi, tsiuuuh. Tänään on ollut Helsinki-päivä ja suunnittelin kyllä oodimaista postausta (taas vaihteeksi) rakkaalle Helsingilleni, joka on maailman paras paikka. Vältytte kuitenkin Helsinki-ylistykseltä tällä kertaa.

Huomenna taas on Knitting in Public -päivä. En ole aikaisemmin KIP-päivään osallistunut, mutta tällä kertaa osallistun jo työnkin puolesta LankaMaailma Nordian KIP-tapahtumaan. Muita Suomessa järjestettäviä KIP-kokoontumisia voi selata viralliselta KIP-sivulta. Neulojat ovat ihastuttavan tomeraa ja aikaansaavaa väkeä.

Oli päivä mikä tahansa, on neulomista hyvä harrastaa joka päivä. Ja ompeluakin ainakin kerran viikossa!