Miksi minä bloggaan?

Otsikkona olevaa kysymystä tuli mietittyä viime yönä, kun siippani oli ensiksi sanonut: “Tiedätkö miksi tykkään blogistasi? Sen vuoksi, että tunnut olevasi niin onnellinen siellä.”

Tästä tietysti tuli vähän paha mieli, koska aloin ajatella, että tosielämässä olenkin murjottava ja rähisevä eukko. Se voikin pitää paikkansa (vaikka toivonkin asian olevan toisin), mutta ainakin minä osaan selittää miksi bloggaan ja miksi blogini on sellainen kun se on.

Aloin pitää blogia keväällä siksi, että missään asiat eivät tuntuneet pysyvän järjestyksessä. Tästä pitikin tulla hieman enemmän opintoblogi kuin käsityöblogi, mutta toisin taisi käydä. Ajattelin, että blogi rytmittää opintojani ja muitakin tekemisiäni ja antaa tietynlaisen konkreettisen todisteen siitä, että kyllä minä jotain olen tehnyt, vaikka itse tunnenkin itseni saamattomaksi ja laiskaksi. Halusin foorumin, jossa voin paasata omista tekemisistäni niin paljon kuin minua itseäni huvittaa. Ja vaikka pidänkin blogiani lähinnä itseäni varten, niin tottakai myös muut bloggaajat ja heidän bloginsa ynnä kommenttinsa ovat tärkeitä.

Ja lopuksi: Olen blogissani onnellisimmillani, koska tämä on minun paikkani, minun nurkkaukseni virtuaalimaailmassa. Voin tehdä täällä mitä haluan, kirjoittaa tänne milloin haluan ja mitä vain haluan. En halua harrastaa niin sanottua “sosiaalipornoa” ja ruotia esimerkiksi ihmissuhdeasioitani täällä, vaan kertoa onnistumisistani ja hiukan myös epäonnistumisistani. Siksi minä bloggaan.