Eilen peruuntuneen luennon sijaan ajattelin viettää aikaa kirjastossa proseminaarin lähdekirjoja hakien. Ja mitä vielä: Turhauduin noin 15 minuutissa, kun tajusin, että kaikki tarvitsemani kirjat ovat lainassa. Ja tietenkään niistä ei ole pikalainaversioita, jotka löytyisivät kirjaston hyllystä. En jaksanut sitten jäädä graduja selailemaan, koska ärsytti. Aargh. Jos käyttäisin energian, jonka nyt käytän puuhailuun, käsitöihin ja muunlaiseen haahuiluun, opiskeluun, olisin jo varmaankin väikkäriä vääntämässä.
Aika opiskelussa alkaa käydä vähiin, koska olen kaavaillut valmistuvani vuoden päästä keväällä. Siihen on yllättävän vähän aikaa, varsinkin kun yllättävän monta tylsää kurssia on käymättä… No joo, nyt muutakin kuin valitusta.
Edesmenneen mummini lankavarastoista olevat sekalaiset valkoiset langat haluavat pehmeäksi ja ilmavaksi shaaliksi.
Ja koska olen nyt niin innostunut ainaoikean neulomisesta, tulee huivista hyvin yksikertainen. Vaihtelen vain eri valkoisen sävyjä. Aloitin eilen illalla huivia ja ainakin alku näyttää kauniilta. Seuraksi shaalille voisi tehdä vaikkapa valkoisen baskerin.
Huivin alkua:
Kun heräsin tänään, oli enää vain pikkuisen hämärää! Kyllä se kevät sieltä tulee, hitaasti mutta varmasti. Ajatuksissani jo näen minut ja siipan piknikillä Suomenlinnassa kauniina kesäpäivänä.
Auringonnousu tänään:
6 Comments
Kuulostaa niiin tutulle.. ;) Minäkin tuossa eräänä päivänä totesin että mikäli olisin neulomiseen (ja muuhun turhuuteen) käyttämäni ajan käyttänyt opiskeluun, olisin varmaan jo valmistunut… Suoritettuna 180ov neulomista.
Tahtoo myös kesään ja Suokkiin… Aikuisopiskelijana (20 vuotta töitä tehneenä ja nyt välivuosi) muistuttaisin, että 1. älkää kiirehtikö töihin, koska niitä ehtii tehdä koko ikänsä 2. älkää surko ettette ole pirun tehokkaita opiskelussa – työelämässä ette voi valita. Siellä on pakko olla. Äh. Toivottavasti en pelästyttänyt ?
Pakko kommentoida vielä: Kiitos Meri! Ihanaa kun joku ei tuomitse :).
Tuosta sammal-neuletakista tulin sanomaan, että ihana!!Muutenkin kivoja juttuja blogissasi :)
Uskoisin, että ainoastaan minä itse stressaan opinnoistani ja valmistumisestani. Kun on sellainen ihminen, joka huolehtii ja stressaa kaikesta.Kiva kuitekin kuulla tuollaisia kommentteja.
Täytyy myöntää että ainaoikean neulominen houkuttelee tällä hetkellä todella paljon kun ihailee sillä aikaansaamiasi upeita töitä! Varsinkin kun olen itse nykertänyt samaa pitsivillatakkia jo 1.5 kk. Opintojen kanssa hohhoilu on niin kovin tuttua. Mun näkökulmasta sulla on hyvin pullat uunissa; ei ole musta 11 vuodessa vielä maisteria tullut, tosin nyt olen ollut jo töissäkin useamman vuoden. Varsinainen yliopiston lempilapsi siis.