Pitihän se arvata, että sitten kun pitäisi käyttää yhtä tiettyä väriä, niin haluan sooloilla.
Perustelen kuitenkin valintani väriopillisesti: Vaaleanpunaista tasapainottamaan on otettu sen lähiväri oranssi ja vastaväri vaaleanvihreä. Värioppi on muuten ihan hemmetin mielenkiintoista. Kannattaa lukea Josef Albersin kirja Värien vuorovaikutus ja tutustua Coloria-sivuihin. Värisilmää voi kehittää, kaikkia valintoja ei tarvitse tehdä fiilispohjalta.
Eilen löysin sattumalta HenkkaMaukasta sydänrei’ittäjän. Olen AINA halunnut sellaisen. Aarre maksoi vain 2,90 euroa ja toimii hyvin. Ihkua! Vaaleanpunainen lanka taitaa sulattaa aivoni…
Tämä viikonloppu on harvinaista herkkua: Siippa on maakunnissa hummaamassa ja minä sain lukaalimme kokonaan omakseni. Lankaa on nyt ripoteltu työhuoneeseeni (hyvin normaalia), keittiön pöydälle ja lattialle, olohuoneen lattialle ja sohvalle, sänkyyn ja sängyn vierelle (normaalia). Vessassa en ole vielä innostunut neulomaan…
5 Comments
no mutta sooloiluthan tekee työstä persoonallisen :) niin ja spectrumissahan saakin ihan luvan kanssa tehdä tai olla tekemättä kunkin kuun värejä. minä meinasin tehdä ensiksi ihan peruspinkkipipon.
Ihanaa, kerrassaan ihqua!!! Kiitos suuresti loistavasta linkistä Coloriaan! Mä en malttaisi enää nousta tästä koneelta mihinkään! Se mummin kutoma pöytäliina on muuten vihdoin ja viimein pesty ja otan siitä kuvan lähipäivinä.
Kivannäköistä tulossa. Jos oikein ymmärsin, niin kantava idea projektissa oli värien pohdiskelu, ei orjallisuus:). Työsi on sitä parhaimmillaan. Sitä paitsi ajattelin itsekin tunkea punaisten joukkoon oranssia;D
Musta olisi vaan niin kiva tehdä vain juuri kuukauden värin eri sävyistä. Ihmeellisissä asioissa olen pedantti.;)
Ei yhtään liian äklöä, sanoo toinen pinkkihullu. Enkä minäkään meinannut ottaa spektriprojektia niin kirjaimellisesti. Ja saahan ripaus vastaväriä pinkin ja punaisen aivan hehkumaan riemusta!