Matka oli kokonaisuudessaan varsin onnistunut. Hotelli oli mainio (vessanpönttökin saatiin lopulta korjattua), ruoka oli hyvää , viini puoli-ilmaista ja säät suosivat.
Iskukaksikkomme Italiassa:
Ensimmäisenä esittelen tietysti omaan ammattialaani liittyvät löydöt. Pesaron kaupungista löysin yllättäen isohkon Casa della lana -nimisen lankakaupan, jossa oli mukava valikoima puuvilla-, villa-, ja mohairlankoja. Kaupan osoite on Via S. Francesco 38, jos joku Pesaroon päin on lähdössä. Vierailin kaupassa kaksi kertaa ja kummallakin kerralla olin melkein ainoa asiakas. Toisella kerralla ainoa asiakas (?!) lisäkseni oli fransiskaanimunkki. Kaupan yläkerran valikoimaa pääsin tutkimaan pyydettyäni ja yläkertaan laitettiin valot päälle minua varten. Ilma yläkerrassa oli tunkkaista ja mietin, että milloin edellinen asiakas oli halunnut yläkertaan lankoja katsomaan. Kannattaakohan kauppa miten?
Seuraavassa saalista Casa della lanasta:
Ei aavistustakaan mitä näistä langoista tulee, monivärilanka puhdasta villaa ja turkoosinvihreä villamohairsekoitetta:
Halpaa höpöhöpö-lankaa kerä lahjapakettinaruksi:
Iiihanan pehmeää puuvillaa, tullee ainakin neuletakki.
Pesarossa on tavallinen kansantori joka tiistai-aamu. Valikoima oli enemmän “rätei ja lumpui” kuin Riminissä, mutta Pesaron torilta löysin edullisia puuvillalankoja, kun suuremmalla Riminin torilla en tällä kertaa nähnyt yhtään lankamyyjää.
Merseroitua puuvillalankaa, oliivinvihreä paitaa, muille ei ole vielä käyttötarkoitusta:
Hassuja ja edullisia nauhoja Pesaron torilta:
Muutakin pientä tilpehööriä tuli ostettua. Päätin pyhästi, että nyt aloitan lankalaihiksen. Minun pitää kuluttaa kolme kiloa lankaa, ennen kuin saan ostaa lisää.
7 Comments
Ihania ostoksia! *kade* -Tuula
Ihania löytöjä! Varmaan mielenkiintoinen paikka se lankakauppa, ihan munkin kanssa pääsit shoppailemaan :o
Kivoja löytöjä, nuo nauhat näyttävät mielenkiintoisilta :-)
Aivan ihania juttuja olet löytänyt. Väritkin ovat taas (ylläripylläri) suorastaan syätäviä. Niin minullahan ei ollut samanlainen värimaku kuin sinulla;)Laihis pitäisi minunkin aloittaa. Kiikutin taas Kouvolasta kassillisen lett lopia talven varalle ja ens keskiviikkona menen äidin kanssa Tallinnaan. Ei siis hyvältä näytä..Olen kyllä päättänyt ryhdistäytyä viimeistään elokuussa:)
Ärsyttää. Syötäviä piti kirjoittamani. Iitin murre alkaa väkisin pesiä pääkoppaani, ei kiva. Halauan säilyttää puolipirkkalaisen puhetapani. Tää oli kyllä ihan OT:tä
Tajusin vasta myöhemmin, että lankakauppahan sijaitsi Fransiscus Assisilaisen kadulla, fransiskaanimunkki oli siis aivan oikeassa paikassa.;)Särmä, murresanoja saa ja pitää viljellä. Muuten kieli köyhtyy! Lankalaihis on pakko aloittaa, koska langat eivät mahdu enää kaappeihin.
Mutku minen oo täältä kotosin. Olen viettänyt elämäni kahdeksan vuotta Tampereen nurkilla. Tänne muuttaessamme kadotin puhetapani, mutten kuitenkaan omaksunut paikallista tapaa. Tunnen, että hävitän juureni, jos alan puhua kuin olisin täällä aina asunut. Edellinen ei tietenkään ole mitään muuta kuin mutua. Eihän siinä oikeasti niin kävisi.