Sen sijaan, että lukisin kirjaa Modeboken 1900-2000 -kirjaa ja tekisin siitä muistiinpanoja, päädyin äsken leikkaamaan kaksihaaraisia (tai kolmi- ja nelihaaraisia) hiuksiani. Kampaajalle on päästävä ja äkkiä! Ongelmana on, että käyn hyvin harvoin kampaajalla ja ainoa kampaaja, jonka kanssa olen tullut toimeen, on nykyään ihmissuhdekarikkojen takia mahdoton vaihtoehto. En halua, että joudun kertaakaan enää lähtemään kampaajalta itku kurkussa.
Hiusasiaa ei yhtään auta se, että suhtaudun hiuksiin hyvin tunnepitoisesti, hiukset ovat tärkeä osa identiteettiäni ja naisellista minääni. Mutta nyt hiukseni tuntuvat vain TYLSILTÄ.
Haluaisin tehdä jotain erikoista hiuksilleni, mutta jos leikkautan niitä radikaalisti, niin tiedän, että parin viikon päästä taas itkeskelen pitkien hiusten perään. Ongelmana on, että hiusta on melko paljon ja se on pitkää, mutta hiuslaatuni on niin kuiva, ettei hiuksia juuri auki voi pitää. Lisäksi minulla on hiuspyörre otsalla ja takaraivossa, eli mitään lyhyttä hiusmallia ei voi ajatellakaan. Alan pikkuhiljaa olla kypsä vain kiinni pidettävään tukkaan.
Mielessäni on pari vaihtoehtoa:
- Hiuksia vain tasoitetaan noin 10cm.
- Hiuksia leikataan reilusti, noin 20 cm ja jotenkin kerroksellisesti, että hiukset eivät kulkisi aivan päätä myöten.
Olen kuitenkin niin nynny, että luultavammin päädyn ensimmäiseen vaihtoehtoon. Mistäköhän löytäisin kampaajan, jonka käsiin uskaltaisin antaa pääni käsiteltäväksi? Onko ehdotuksia? Nyt saa törkeästi mainostaa kumminkaimanserkkuja, olettaen, että he osaavat hommansa.
19 Comments
Lohduttavaaa, että muillakin on hiuspyörteitä. Minulla yksi niskassa eli hiukset kasvaa ylöspäin. Oivallinen nutturalle, mutta niskasta lyhyeksi leikattuja hiuksia ei voi ajatellakaan, en tosin onneksi lyhyistä hiuksista pidäkään.
Sulla on mun hiusten luoonto, pyörteineen kaikkineen. Ei toivoakaan esim. otsatukasta. En osaa suositella ketään. Oma edellinen kampaajakokoemukseni oli aika traumaattinen: kampaaja kysyi, paljonko leikataan, ja vastasin että jos ne kuivat latvat. Kuului naps, ja kampaaja vilautteli 20-senttistä hiustupsua peilin kautta “näin paljon lähti”. No, kasvaahan se, mutta puolinysä tukka on kyllä hankala. Aina pitää joku nutturasolmu saada aikaiseksi, vähintään.
Yksi kampaajakammoinen ilmoittautuu kanssa. Mulla on monta traumaa mun tukasta ja useammin kuin kerran olen tullut kampaajalta ulos “einiintyytyväisenä”. Mutta nyt on alkanut sujumaan. Syynä se, että muutin vähän omaa asennetta ja löysin hyvän kampaajan. 1) Hiukset on uusiutuva luonnonvara ja ne kasvaa koko ajan. Big deal siis, jos joskus kokeilee jotain uutta ja ei siitä tykkäisikään. Jos on ollut esim. 20 wee pitkä tukka ja nyt lyhentää sitä 15cm, ja se kasvaa takaisin vuodessa, niin onko paha? Harva tukka (pituus/väri mikä tahansa) on yliruma, oma asenne taas voi saada sen sellaiselta tuntumaan.2) Uskalla ottaa kampaajan ideoita vastaan. Ulkopuolinen näkee erilailla pääsi (sillä ei ole niitä traumoja) ja lopputulos voi yllättää positiivisesti. ;) 3) Kuvan avulla on helpompi visualisoida omia toiveita ja puutteellisen kommunikaation aiheutatmat väri ym. leikkausmokat vähenee. 4) Nykyiset värit on hellävaraisia, joten värjäämistä ei kannata pelätä. Värinkin voi laittaa “luonnollisena”, jos shokkipinkki ei ole sun juttu. Väri ryhdistää kummasti tukkaa. Ja sitten veilä kampaajasuositus: trend (3nd) / terhi / snellmanninkadulla
Helsingissä kun vissiin pitäisi tuon kampaajan olla, niin en osaa suositella. Mutta sen osaan suositella että antaa mennä se 20 senttiä! Itse leikkautin juuri pari viikkoa sitten n. 20 cm pois ja sitten kun kampaaja kyseli että voiko hapsuttaa? -juu voiko olla epätasainen -juuantaamennävaanvoiko laittaa näin -ihan vapaastijneMullakin oli tosi pitkät hiukset, lähes vyötärölle, ja ne tuntui tylsiltä ja olivat olleet samanlaiset AINA! Niin sitten päätin että nythän tämä muuttuu. Kasvaahan ne takaisin kuitenkin… Oma ajatus oli sivujaukaus joka sitten pitenee taaksepäin, menin jonkun mallikuvan kanssa, ja sitten suostuin kaikkiin kampaajan ehdotuksiin mitä leikatessa tuli. Ja nyt olen tosi tyytyväinen hiuksiini ja joka päivä kerron myös miehelleni että mullapa on kivat hiukset!
Nuo pyörteet eivät onneksi vaivaa pitkissä hiuksissa, mutta pitkää polkkatukkaa lyhyempää kampausta on ihan turha harkita. Olen kokeillut useammin kuin kerran.Jotenkin tuntuu siltä, että kampaajat eivät osaa arvioida miten mikäkin hiustyyppi käyttäytyy. En halua kuulla enää kampaajalta, että “oho, mites nämä nyt tälleen”. Minulla hiukset kasvavat hitaasti, noin kymmenen senttiä vuodessa, mihin hirveän radikaaliin en halua siksi suostua. Lisäksi haluan, että saan kotikonsteinkin tukan näyttämään suhtkoht järkevältä.Kai sitä pitäisi uskaltautua tekemään jotain jännää. Leikkauksesta on nyt vain kyse, väri saa pysyä tummana.
Kiitos edellisen postauksen vinkistä !
Menitan vieressä on Katjamaria Team ja siellä Kukka-niminen kampaaja. Samalla voi piipahtaa naapurissa ;DMarsvin
“Jotenkin tuntuu siltä, että kampaajat eivät osaa arvioida miten mikäkin hiustyyppi käyttäytyy. En halua kuulla enää kampaajalta, että “oho, mites nämä nyt tälleen”. “Tätä komppaan. Nimim. Ei tää sun tukka oo niin kihara. No eikai se oo, jos föönaat ja vedät samalla harjalla suoraksi :)Yks suuri ongelma on, että me tavikset ei osata laittaa sitä tukkaa niinkun kampaaja – hienosta ja hyvinleikatusta tukastosta tulee tosi pian sama lättänä kuin ennenkin.
JOO, synkattavan kampaajan löytäminen on ihan kamala urakka. NImimerkillä kihartuvat ja pyörteiset ja paksut hiukset eikä liikaa rahaa käydä joka kuukausi…Pasilassa, kirjastosta hiukan “eteenpäin” kulmassa kävelytasolla on kampaamo jonka nimeä en muista :( Siellä oli hyvä täti. Suos läm.
Sinulla on kyllä valtavan hieno tukka. (Olemme tavanneet kertaalleen ortodoksisissa häähippaloissa katajanokalla, ja muistan jo sielläkin ihaileeni hiuksistoasi.) Ikuisena lyhyttukkaisena välillä kadehdin oikein pitkiä ja kauniita hiuksia. Kasvattaminen on vaan sellainen tuska, että jää hankkimatta, en pidä sellaisista välivaiheista yhtään, koitettu on. Jos suoraan saisi pitkät hiukset, varmasti olisivat kivat:) Että ehkä ei kannata kampaajan antaa ihan oman pään mukaan nipsiä, voi tulla aika paljon lyhyemmät kuin haluaisi.Takaraivon pyörrre on muuten tuttu juttu, juuri siksi pidän lyhyitä. Pidemmät hiukset kasvaisivat vaan suoraan takaraivolta eteenpäin ja naamalle:)
Voi, et sä VOI leikata lyhyitä hiuksia! Kenen ranteenpaksuista lettiä mä sitten kadehtisin?!Onneksi voin edes lohduttautua sillä, että sun tukkasi kasvaa yhtä hitaasti kuin mun…
Sisaresi suosittelee omaa pitkäaikaista rouva-kampaajaansa, jolla on kymmenien vuosien kokemus erilaisista hiuksista – pitkistä, lyhyistä, karheista, liukkaista sekä pyörteistä!!!
Suosittelen tietenkin mestarikampaajaa Malmin Volymexista, joka niitti mun metrilettini kuosiin ja raidoitti vielä – yhteensä hintaan 70e! (Huonot kuvat: http://elucinda.livejournal.com/12879.html)Mulla oli noista entisistä hiuksista latvat ihan kammottavassa kunnossa ja jos ne on menetetty niin ne on menetetty, kokeilin kaikkea megasilikonikuurista oliiviöljy-hunajahoitoon ja leikkuu oikeasti oli paras vaihtoehto.Ja se, että leikkaa pitkistä hiuksista puolet pois ei todellakaan hävitä sitä ranteenpaksuista lettiä :) Vaikka ei otsatukkaa haluaisikaan, niin tukkaa voi vähän keventää edestä, se on imho heti vähän parempi kuin joka paikasta samanpituinen moppi :>
Tuttu tilanne – olen ollut suurimman osan elämästäni pitkähiuksinen (tosin siitä on kauan, kun minulla oli noin pitkät hiukset kuin sinulla), ja mietin varmaan neljä vuotta ennen kuin uskalsin lähteä radikaalisti lyhentämään tukkaani puoleenselkäänyltävästä olkapäille ulottuvaksi. Halusin hiukset, joita voi pitää auki, omani olivat yleensä tylsällä poninhännällä koska olen aamu-uninen enkä ehdi vääntää kampauksia. Nykyisestä lyhyemmästä-kuin-koskaan tukasta kyllä tykkään, vaikka joskus mietinkin, että oliko tyhmää hävittää kaunein puoli minussa. :) Ja huokailen tuommoisten lettikampausten perään kuin sinulla kuvassa.Mutta silti rohkaisen leikkaamaan vähän enemmän. Ensin jotain hilittyä, sitten on helpompi muuttaa lisää, jos haluaa. (En uskaltanut edes värjätä pitkää tukkaani, koska ajattelin, että sille tapahtuu jotain kamalaa. Hassua ajatella, koska olen nykyisin valmis kokeilemaan melkein mitä vaan kampaajani ehdottaa.)
Kiitos kampaamovinkeistä ja imartelusta. Tosin lettini EI ole ranteenpaksuinen :) Olen itse hyvin vakuuttunut tuosta Friggan ennen jä jälkeen kuvasarjasta:http://elucinda.livejournal.com/12879.htmlTosin neidin hiukset olivat piiitkinäkin paljon parempikuntoisemmat kuin minulla nyt. Tuollainen kevyt luonnonkihara on jotain niin epäreilua! Oma lasimainen kuiva hiuslaatuni ei ikinä pääse tuollaisiin ulottuvuuksiin.Jaa, eiköhän sitä ensi viikolla kampaajalle sitten suunnata. En kyllä vieläkään osaa päättää, että mitä tukalle teen.orange seeds, ai me ollaan tavattu ihan oikeassa elämässä!Kehittelen nyt hataraa muistikuvaa sinusta, kun melkein kaikki häissä olivat minulle tuntemattomia, paitsi tietenkin siippa ja vihittävä parit. Olivat muuten uskomattoman hienot häät, todella hyvällä maulla järjestetyt. Ortodoksinen hääseremonia oli hypnoottinen.
Viimeiset 15 vuotta olen vaihdellut tiukan polkan (joka puolelta sama pituus, leuan kärkeen asti) ja aivan lyhyeksi kynityn välillä.Tähän astisessa elämässäni minulle on selvinnyt vain että-ei punaista minulle- ei kiharaa minulle (laineet ok)- ei blondia minulleOlen löytänyt vain yhden todella loistokampaajan joka valitettavasti on Tampereella.
Olivat kyllä yhdet parhaimmista hääkekkereistä, ruokakin oli mahtavaa. Istuimme muistaakseni vastapäätä toisiamme pöydän päässä. Olen siippasi kanssa tuttu vuosien takaa.
orange seeds, niin vähän arvelinkin, kyllä sinä jäit mieleen. Hassua vain, että blogisi perusteella olen muodostanut aivan erilaisen kuvan, siitä miltä näytät. :)Ylipäätään on kummallista, että minulla on kaikista bloginpitäjistä (joiden blogeja aktiivisemmin seuraan) muodostunut mielikuva, siitä miltä he fyysisesti näyttävät. Ihmsiä ei voi ajatella kasvottomina ja aineettomina edes netissä.
Hmm, no normaalisit en ainakaan ole niin pyntäntty kuin siellä. Hameita en esim. normaalisti käytä koskaan. Mutta muuten varmaan kyllä olin ihan suhtpaljon itseni näköinen:)Hmm. En kyllä itse osaa kuvitella millainen kuva minusta pelkän blogin perusteella tulisi..