Venäläistä kuukkelia

Miten tyhmä ihminen voi olla?! Olen nettiä käyttänyt oikeastaan päivittäin viimeiset kymmenen vuotta ja vasta nyt tajusin, että on olemassa myös Google.ru (joka on ollut varmaan olemassa Googlen alkupäivistä lähtien). Sinne kun pistää kyrillistä tekstiä niin jopa alkaa toimia.

Tämän tiedon tajusin, kun tätini vinkkasi minulle, että oli löytänyt tietoa tehtaasta, joka edellisen postauksen pienen kannun on valmistanut. Leningradskii zavod farforovih izdelii (en osaa translitteroida oikein, eli Ленинградский завод фарфоровых изделий)

eli Leningradin posliini(tuote)tehdas

aloitti 1920-luvulla ja erikoistui myöhemmin astioihin ja patsaisiin. Leima, joka kannun pohjassa on, oli käytössä 1950-60 -luvuilla. Tehdas suljettiin 1980-luvun lopulla.

Nyt alkoi kiinnostamaan keräily: Pitäisi päästä Pietariin nuuskimaan paikkoja, mistä tämän tehtaan tuotteita voi saada. Haluaako joku lähteä mukaan?:)

You may also like

14 Comments

  1. Käsityöläinen ei voi ajatella lähtevänsä joulukuussa yhtään minnekään, se on kiireisen kuukausi vuodesta. Ajatustasollakin tämä retki olisi kevään puolella. Ja hei, mä korostan etten toimi järjestäjänä, jos joku haluaa olla matkailuemäntä tai -isäntä, niin mainiota.Sinne reissulle mä lähden mielelläni.

  2. Ainakin kirjontatarvikkeita, muliinilankaa ja pellavaa, sieltä saa melkein ilmaiseksi. Askarteluhelmistä puhumattakaan, vaikka ne mitä mä olen sieltä tuonut, on kyllä olleet vähän hajalaatuisia. (Mut jos ostaa eurolla desilitran helmiä, ei harmita heittää osa pois.)

  3. Minun keski-ikäistä sydäntäni lämmittää tällainen Venäjä- ja Pietari innostus! Opiskelin 80-luvulla Neuvostoliitossa ja Leningradissa, josta jäi rakkaus Pietariin, venäläisiin ihmisiin ja kulttuuriin. Eipä olisi tuolloin uskonut, että neukkutavaroilla voisi joskus olla design-arvoa! Tuolloin venäläiset olivat ihmeissään ja huvittuneita meidän joidenkin suomalaisten innosta ostaa neukkutuotteita, kun kaikki hyvä ja tavoiteltava (kallis) heidän mielestään oli lännessä.Pietari on parhaimmillaan toukokuussa, valkeiden öiden kynnyksellä, kun on jo kesä mutta ei vielä kuuma eivätkä poppelit vielä pöllytä “höyhentään”.Tai maalis-huhtikuussa kun Pietari-Paavalin linnoituksen rannat täyttyvät varhaisista auringonpalvojista ja venäläiset naiset riisuvat sukkahousunsa päivettääkseen sääriään…Talvella voi lämmitellä metrossa ja kuivatella loskassa kastuneita saappaita…Ajatus shoppailumatkasta Pietariin kuulostaa ihanalta. Itse löysin viime keväänä käsityökaupan jonka nimi oli mummon kammari tai jotain sinne päin ja se oli oikea käsityöläisen sekatavarataivas!

  4. Joo, olen Venäjästä montaa mieltä, riippuen asiasta ja asianhaaroista, mutta shoppailuun Pietari on mainio paikka. Ja teatterissa käyntiin, metrolla matkustamiseen ja syömiseen. Tykkään.

  5. Ei kai sillä ole väliä minkä kieliseen Googleen sitä venäjää kirjoittaa? Samat vastaukset saa kuitenkin?Hih! Miekin olen niin vanha, että olen Neuvostoliitossa opiskellut :p

  6. Se Apraksin on aika pelottava. Ei siksi, että siellä on kummaa porukkaa vaan enemmänkin siksi, että siellä on niin hirmuiden paljon sitä tavaraa.Kannattaa myös muistaa, että mitään “jalostettua” laadukasta tavaraa ei sieltä saa. Tarkoittaen siis kenkiä, vaatteita yms. tavaraa. Hiuskoruistanikin tipahtelevat feikkikristallit koko ajan. Mitä tulee raaka-aineisiin, kuten lankoihin yms., en ole varma, kuinka laadukkaita ne ovat, mutta kaikkea kivaa löytää. Itse olen kantanut kotiin samettia ja pitsiä, ovat siellä paljon halvempia kuin täällä.

Leave a Reply to Anonymous Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *