Edellisen postauksen arvontaan on tullut hauskan paljon vastauksia, kiitos siitä! Vielä ehtii osallistua tänään klo 20.00 asti.
Pitää todella olla kekseliäs, kun 26 neliön suuruisessa asunnossa ottaa kuvia vähänkin isommista jutuista. Kun melkein jokainen seinä on täynnä tavaraa, on rauhallista taustaa vaikea löytää. Niinpä päädyin nostamaan kässäpussit yläilmoihin “pyykkinarulle”. Kuvassa hengaavat Ihmissuhteen omistamat (mutta minun rakastamani) vihreät puutikkaat ja kasa epäilyttäviä pikkueläimiä.
Vasemmalta oikealle: Hirvineiti, Leijona, Jääkarhu, Epäilyttävä Tipu ja Tallinnan Tintti.
Kuvakulma muuttaa kuvan sisältöä kovasti, kun tausta rauhoitetaan eli kun pikkueläimet ja muu ylimääräinen jää pois. Silloin kuvan sisällöksi ja pääosaan nousevat kuvauksen kohteena olevat kässäpussit.
Kaikissa kässäpusseissa on vuorikangas, olen yrittänyt tehdä väriyhdistelmistä yllättäviä:
Ylläolevassa kuvassa vilahtaa uusin leninkini. Sain tutultani 60- tai 70 -luvulla valmistetun puuvillatrikoisen paitamekon. Pidän mekosta kovasti, vaikka se onkin hieman rouvamallinen ja kaiken lisäksi sinivalkoinen. Ei voi kuin hämmästellä puuvillaneuloksen jämäkkyyttä, kiiltoa ja sileyttä. Miksiköhän nykyään ei tuollaiseen puuvillaneulokseen missään enää törmää?
8 Comments
Niinpä. minäkin ihmettelen, miksei kunnon sileää puuvillaa näe enää missään. Vaikka ostaisi kuinka kalliit ja hienot lakanat niin koskaan ne ei oo niin sileät ja ihanat kuin vanhan ajan puuvillalakanat. Sama vaatteissa. En ymmärrä minne se paras puuvilla nykyään laitetaan vai eikö sitä enää kasvateta ollenkaa. Kannattavuussyistä?En aikonut osallistua arvontaan, sen verran monta käsityöpussia minulla on. Kun nyt esittelit pussukat sisäpuolelta niin jopas innostuin! Osallistun. Arpaonnea minulle!
Mä ihmettelen myös minne se laadukas puuvilla oikein laitetaan… Voisi kuvitella, että muutamassa vuosikymmenessä olisi puuvillaa vielä jalostettu paremmaksi, muttä näin ei tunnu olevan.Nykyiset lakanat ovat ohuita ja mattapintaisia ja langassa näkyy selvästi kuitujen sotkuisuus ja lyhyys. Tämän takiakin on mielettömän kivaa kun saa lahjaksi tai löytää kirpparilta vanhoja puuvillalakanoita, -verhoja tai -pöytäliinoja.Olet siis mukana arvonnassa.:)
niinhän ne vanhemmat/iäkkäämmät aina sanoo, että ennen kaikki oli paremmin… =)
No sitten mä en ole vielä iäkäs, koska suurin osa asioista on nykyään paremmin kuin ikinä ennen!:)
Vastaan nyt edelliseen postiin, vaikka Suomessa arvonta-aika jo taitaa olla mennyt ohi (täällä on vasta iltäpäivä!). Matkakäsityöni, eli yleensä se ainoa meneillä oleva neulomus, kulkee poikaystävän luo kangaskassissa, josta sitä on helppo neuloa autossakin. Jos vien muualle, saatan laittaa sen muovikassissa laukkuuni. Kengät laitan yleensä matkustaessa muovipussiin ja matkalaukkuun. Täällä minulla on yksi kenkäpussikin, jota olen jopa kerran käyttänyt juhlissa tarkoitukseensa. Se on kyllä ruma kuin mikä, kamala mainoslogo kirkkaanpunaisella pohjalla, joten tuntui vähän tyhmältä kantaa kadulla sinisen juhlamekon kanssa.
En mäkään ole sitä mieltä, että ennen kaikki oli paremmin, vaikka olikin;) Mutta mä kans olin riemuissani, kun löysin vanhoja valkoisia SILEÄPINTAISIA lakanoita kirppikseltä, 1e kappale. Just se pinnan nukkaisuus, joka tulee lyhytkuituisesta puuvillasta, harmittaa ihan kauheasti. Kuluneen näköistä, ikävän tuntuista.Parempaa puuvillaa!
Voi vitsi, en ole koskaan älynnyt että laatulakanoita voisi löytyä kirppikseltä. Jotenkin tulee aina mieleen, että onko ne sellaisia keskeltä ihan kuluneita jo.
Löysin taannoin meidän Emmauksesta puhtoisia vanhoja lakanoita, jämäkkää puuvillaa käsintehdyin pitsein 3 euroa kappale. Ne todellakin ovat ihan erilaista laatua kuin nykylakanat. Samoin vanhat trikoo- ja froteevaatteet saattavat olla vielä ihan kunnossa, mutta upouusi trikoovaate menee ekassa pesussa pilalle. Toki ennenaikaan käytettiin surutta myös mitä hirveimpiä tekokuituja – kamalampaa voi tuskin kuvitella kuin nailonlakanat. Siinä ollaan menty eteenpäin, että ihmiset arvostavat luonnonkuituja.Mekkosi vaikuttaa somalta.