Koska ulkona on nyt marraskuun myötä pimeää ja myös kotosalla on hämärää kiitos tunnelmallisen valaistuksen, olen tyytyväinen, että kesäloman ihanilla helteillä tartuin kauluriprojektiin. Silloin riitti valoa värien valintaan enemmän kuin tarpeeksi. Kesällä ja alkusyksystä syntyi tällainen pino kaulureita:
Aina välillä pohdin, miksi ihmiset näkevät värit eri tavoilla ja miksi joillekin (kuten itselleni) värit ovat sellainen intohimo, ettei niitä vain voi pitää yhdentekevinä. Väreistä ei voi puhua vihreänä tai punaisena, niihin on pakko lisätä määrittäviä sanoja tai jopa kutsua niitä aivan omilla sanoillaan: ruohonvihreä, sinivihreä, mintunvihreä, celadoninvihreä, sammaleenvihreä, metsänvihreä, vaaleanvihreä, myrkynvihreä, oliivinvihreä, tummanvihreä, tulipunainen, viininpunainen, tomaatinpunainen, koralli, pinkki, vaaleanpunainen, vanha roosa…
Vanha vitsi on, että naisilla on eri väreille noin ziljoona nimitystä ja miehillä vain muutama. Syynä taitaa olla se, että ihmiset näkevät ylipäätään asioita, joista ovat kiinnostuneita. Mutta mistä voi johtua kiinnostus väriin, sitä en tiedä. Minuun värit vaikuttavat niin vahvasti, että oikeat värit oikeissa paikoissa luovat onnea, rauhoittavat ja saavat hymyilemään, väärät värit taas kiusaavat ja tekevät olon epämukavaksi.
Kauniit värit ja väriyhdistelmät oudoissa paikoissa voivat aiheuttaa ihastunutta huokailua ja tyytyväisyyttä, jota kukaan muu ei varmaankaan tajua (kokeilkaapa miten kaunis väriyhdistelmä ovat kellanvihreät herkkukurkkuviipaleet vaaleankeltaisella Oivariinilla voidellulla Primulan Artesaani-maalaisleivän viipaleella). Toisaalta myönnän, että rumia värejä ei oikeastaan ole, on vain värejä väärissä paikoissa ja väärissä suhteissa toisiinsa.
Tämän kummallisen värifiksaation takia kodin seinämaalien valitseminen oli haastavaa, vaikka oli selvää, että seinien pääväri on valkoinen. Mutta millainen valkoinen? Siitähän vasta riemu repesi, kun täytyi olla varma, ettei sävy ole liian punainen, keltainen, sininen tai liian tumma tai vaalea, liian murrettu tai puhdas. Lopulta keittiön puolen seinät maalattiin Tikkurilan Gardenialla ja olohuoneen Kallalla. Seinät näyttävät lähes valkoisilta, mutta harmaampi Kalla tuo hitusen verran enemmän rauhallisuutta olohuoneeseen. Tässä marraskuun pimeydessä tosin noissa valkoisen eri sävyissä en kyllä minäkään huomaa mitään eroa ja kuvissa seinä näyttää joka tapauksessa harmaalta.
Kaikille väreistä kiinnostuneille suosittelen jo aikaisemminkin mainostamaani Coloria-sivustoa. Tuon parissa vierähtää tunti jos toinenkin.
Mutta sananen kuvien kaulureista: Olen taas täksi talveksi valmistanut joukon erilaisia uniikkeja kaulureita. Yksikään kauluri ei ole siis toisensa kaltainen. Valitsen langat jokaiseen kauluriin yksitellen ja viimeistelen kaulurin huolella valitsimillani napeilla. Juuri tuo lankojen värien ja nappien valitseminen on parasta, kun huomaa, että omien kätten kautta syntyy tuote, joka vastaa omaa mielikuvaa ja miellyttää omaa silmää. Kuvissa olevat kaulurit ovat kaupan Vanhan Ylioppilastalon Joulumyyjäisissä 12.-22.12.
13 Comments
Ihania väriyhdistelmiä ja todella kaunis kaulurimalli :)
Eiköhän kaikki mene kaupaksi!
Ihmettelin itse joskus samaa asiaa, etteivät ihmiset huomaa väreissä sävyeroja. Kerran myydessäni kangasta, sanoin sen väriä siniseksi punaiseksi, niin asiakas oli aivan ihmeissään ettei ollut koskaan kuullut mitään vastaavaa! Miten punainen voi olla sininen?! Voihan se tietenkin olla, mutta jos värien kanssa ei ole tekemisissä ja ei koe niitä tärkeiksi, niin ehkä punainen on vain pelkkää punaista.
Hienoja kaulureita ja erityisesti kauniin värisiä :) olet tehnyt. Toivottelen mukavia myyjäisiä ja hyviä kauppoja!!
Ihania värejä kaulureissasi!!
Sama täällä! Värit ovat huipputärkeitä. En voi juoda mustasta kupista enkä syödä vaaleanpunaista suolaista ruokaa. (Huom: lohenpuna on eri asia!). Minua ärsyttää vaate-, kangas- ja lankakauppojen huono valaistus. Kangas saattaa olla kotona ihan eri värinen kuin kaupassa. Koskee varsinkin yliopiston kulmilla olevaa isoa kangaskauppaa. Olen vakuuttunut, että värit vaikuttavat jopa terveyteen.
Värit todellakin vaikuttavat ihmisiin. Maalisävyjen valitseminen on tuskaa, koska no, niissä pienissä läpysköissä värit näyttävät aina erilaisilta kuin lopulta se maali ja koska isossa pinnassa maali näyttää erilaiselta kuin purkissa. Mies pyörittelee silmiään, kun huomauttelen siitä miten jotkin värisävyt näyttävät kivoilta yhdessä. Mulla on sininen hatturasia, jonka värisävyn koin pitkään ongelmalliseksi. Yhtenä päivänä tulin siirtäneeksi rasian eri paikkaan ja kas, tiettyjä sävyjä vasten hatturasian sininen ei näyttänyt enää ollenkaan huonolta.
Yksi syy siihen, että ihmiset suhtautuvat väreihin eri tavalla, on varmaan se, että ihmiset ihan oikeasti näkevät värejä eri tavalla. Väriaistimuksia välittäviä soluja ja hermotuksia on erilaisissa suhteissa jne. jne. Jotkut ovat ns. lahjakkaampia värien kanssa kuin toiset, näkevät ja erottelevat niitä monisyisemmin kuin toiset. Ihan kuin musiikkilahjakkuudessakin. Vaikka itse ajattelen, että musiikki (tai musiikit, ei ole olemassa yhtä musiikkikulttuuria, en edes usko yleistykseen, että musiikki on universaali kieli: itse en ainakaan kuvittele ymmärtäväni esim. tiibetiläisten munkkien rituaalimusiikista yhtään mitään, vaikka kykenen erottelemaan äänenkorkeuksia aika tarkasti ja sitä kautta matkimaankin siitä joitakin aspekteja) kuuluu kaikille halukkaille, musiikaalisen erottelu- ja tuottamiskyvyn kirjoa riittää “laulukyvyttömästä” absoluuttiseen korvaan. Ja sama koskee varmaan värierottelukykyä. Ehkä se on niin yksinkerttaista, että ihminen yleensä tykkää ja kiinnittää erityishuomiota siihen, mitä kokee osaavansa ja ymmärtävänsä.
Tämä pitkä sepustus pohjustuksena sille, että onpas todella kauniita väriyhdistelmiä kaulureissasi! :)
katoppas tämmönen sivu: http://www.colourlovers.com/ :)
Värien näkemisestä ja muutenkin värien syvällisemmästä olemuksesta on tosi upea ja kauniisti kuvitettu esitys täällä: http://www.webexhibits.org/causesofcolor/
Tuolla myös vierähti pitkä aika, aivan kuin coloria.netissäkin. Siispä mainio linkkivinkki niille, joista fysiikka ja kemia oli koulussa kurjaa :)
Aivan ihania kaulureita! Voiko noita ostaa nain netin kautta, jos ei paase markkinoille…? :-)
Lämmittelen ihastelemalla värikimaraasi :)
Näinhän se juuri on. Jos minulta kysyy lempiväriäni, en voi vastata vihreä, sillä vaikka lempivärini löytyykin vihreiden joukosta, löytyy vihreistä myös aivan karmeita äklötysvihreitä. Noin niinkuin esimerkkinä. Värien suhteen olen aina pitänyt itseäni kovin rajoittuneena ja kovasti yritänkin aina laajentaa maailmankuvaani uusien värien joukkoon, vaikka se tuntuukin hankalalta. Maalisävyjen valitsemisesta en ala edes puhumaan mitään.. omakotitalon täydellisen rempan jälkeen haavat on vielä sen verta tuoreita.. ;)
Maaria, voit laittaa minulle mailia mielitty at gmail piste com, jos et pääse Joulumyyjäisissä käymään, lähetän kyllä kaulureita postitse.
What a beautiful cowl! And It is a pleasure to read this blog.
http://www.gebreidesjaals.blogspot.com
the Netherlands