Mustikassa

IMG_0260

Menneenä viikonloppuna harrastimme elämysmatkailua: Olimme Helsingin saaristossa vieraina ja opettelin esimerkiksi tekemään sushia (eihän se makirullien rullaus ole yhtään hankalaa!) ja pelaamaan ristiseiskaa (tämä on merkittävää, kun en yleensä pidä mistään peleistä). Sunnuntaina päivällisen jälkeen vieraanvarainen emäntämme lupasi tehdä mustikkapiirakan, jos keräämme mustikat. Tämäkin oli elämysmatkailua parhaimmillaan, koska olen viimeksi kerännyt mustikoita lapsena. Eipä litran poimimiseen kovin kauaa mennyt ja valmis piirakka oli herkullista vaniljajätskin kanssa.

1373818466152

Arkisin olen niitä mukavuudenhaluisia ihmisiä, jotka mielellään ostavat mustikkansa torilta tai kaupasta. Omalle luonteelleni marjastus ei tottavie ole mitään rentoutumista, varsinkaan jos puhutaan useamman tunnin marjastusreissuista. Lapsuuden marjaretket ovat omissa mielikuvissani raatamista hyttysten keskellä ja huonoissa asennoissa. Ja muistan elävästi kuinka kesti ikuisuuden, että sai edes Orthexin pienen punaisen muovimukin täyteen. Epäilisin, että kyse on aika värittyneistä mielikuvista. Nyt aikuisena tuo yksi muovimukillinen ei kuulosta kauhean pahalta, mutta lapsena kyllä pänni.

Tosin eilisenkin mustikankeruun tuloksena jaloissa on hienoja hyttysenpistoja. Se kyllä pitäisi muistaa, että eivät ne pitkät housut ja hyttyskarkoite siellä laukussa auta, mustikkametsään ei kannata lähteä kesämekossa. Mutta hei, enpä törmännyt punkkeihin ja onneksi kotoa löytyy pariakin eri hoitovoidetta hyttyspaukamiin.

Viimeisenä kuva, joka ilahduttaa minunlaistani väri-intoilijaa. Eilen koordinoin kaiken sävysävyyn: neuletyö sopi niin mekon väreihin kuin pinttyneisiin mustikkasormiinkin.

1373817868486

You may also like

6 Comments

    1. Tuolla saaressa mustikat olivat kypsiä, mutta osa oli jäänyt tosi pieneksi, varmaankin kuivuuden takia. Tuollainen aito mustikkapiirakka on kyllä niin hyvää!

  1. Joo… tai siis jooei… lapsuuden pakkomustikkareissujen jälkeen en ole käynyt kertaakaan, enkä mene. Marjoja saa kaupastakin.

    1. Joo, sama fiilis. Punaviinimarjoja olen vapaaehtoisesti poiminut myös aikuisiällä, se on sen verran helppoa. Marjoja on isoissa tertuissa ja ei tarvitse kyykkiä :D

  2. Heh, itse juuri tänään mustikkametsässä mietin sitä, miten lapsena oli pakko kerätä yksi muki täyteen ennen kun sai syödä eväät. Ja siihen tuntui menevän aina tooosi kauan. Mellä lasten ei siis tarvitse kerätä mitään, mutta pari kertaa on nyt käyty mustikassa, että itse kerään ja lapset istuu syömässä. Olen ehkä keski-ikäistynyt…?

    1. Nämä marjastusmuistot taitavat olla aika monella samanlaisia!:) Jos itse muistaa, ettei lapsena marjankeruusta tykännyt, niin musta se on vaan hyvä, jos ei kokemusta siirrä eteenpäin. Mukavia luontokokemuksia syntyy ihan eri tavalla.

Leave a Reply to Zepa Cancel reply

Your email address will not be published.