Englannin Elina

Loppukeväästä aviomies kysäisi, että mitä mieltä olen, jos hän pääsee töihin mielenkiintoiseen yritykseen Lontooseen. Vähän aikaa nikottelin, koska eihän Lontoo ollut ikinä ollut millään “kaupungit, joissa haluaisin asua” -listalla. Berliinistä oltiin haaveiltu kyllä, mutta Lontoo ei ollut kiinnostanut. Koska mahdollisuus tuntui yhtä aikaa pähkähullulta ja houkuttelevalta, lähti aviomies tutustumaan lontoolaiseen työelämään. Ja viihtyi tietysti.

Pikakelauksella tähän päivään: olen irtisanonut vakituisen työsuhteen, maailman (tai ainakin Sörnäisten) ihanin asunto maailman ihanimmalla näkymällä on myyty, ylimääräiset tavarat lahjoitettu, myyty ja loput ollaan pakkaamassa säilytykseen. Kimppakämpästä vuokrattu huone (tai itseasiassa kaksi huonetta, jos tarkkoja ollaan) ja Lontoossa työskentelevä aviomies odottavat. Kaupan päälle saadaan joukko kämppiksiä, pieni sekarotuisehko koira ja iso takapiha. Eikä se Lontookaan tunnu pahalta paikalta muutaman vierailun perusteella, kunhan pysyy pois Oxford Streetiltä.

Parin viikon kuluttua minusta siis tulee lontoolainen. Hirvittää ja innostaa samaan aikaan. Minulla ei ole pienintäkään ajatusta, että mistä löydän töitä itselleni. Katsotaan miten kauan tämä retki kestää vai tullaanko maitojunalla takaisin puolen vuoden päästä. Pessimisti ei pety, sano.

Muuton takia olen hankkiutunut eroon suuresta määrästä tavaraa, jopa sellaisista, joista en ikimaailmassa olisi ennen kuvitellut luopuvani. Mutta kummasti prioriteetit muuttuvat, kun miettii mitä jaksaa raahata säilytykseen toiselle puolelle Suomea määrittelemättömän pitkäksi ajaksi ja mitä mukana Englantiin. Onko mitään järkeä laittaa säilytykseen tavaroita, joita ehkä joskus kaukaisessa tulevaisuudessa tulee tarvitsemaan, jos tähdet ovat oikeassa asennossa ja jos lisäksi tapahtuu asia X.

Kuvien langat olen värjännyt myyntiin, mutta värit sopivat niin kauniisti yhteen, etten raaskinutkaan ikinä myydä lankoja. Neuleprojekteja on kuitenkin kesken niin paljon, että todennäköisesti nämä pääsisivät projektilistalta työn alle ehkä parin vuoden päästä. Siksipä ajattelin ilahduttaa blogini lukijoita ja facebook-sivuni seuraajia arvonnalla.

Voit voittaa viisi 100 gramman vyyhtiä lankaa, nejä vyyhdeistä on värjäämiäni ja yksi on luonnonharmaa. Langan materiaali on 100% suomalaista villaa ja villa on kehrätty langaksi Suomessa. Kaikki vyyhdit ovat samaa mukavan ohutta laatua, 350m/100g.

Voit osallistua arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen tai/ja facebook-postaukseen mikä on sinun mielestäsi paras Englannista (tai koko Isosta-Britanniasta) tuleva asia?

Voit osallistua facebookissa ja/tai tässä blogipostauksessa. Kommentoimalla kumpaankin tuplaat voittomahdollisuutesi :) . Jätä blogipostaukseen mieluusti sähköpostiosoite, josta sinut tavoittaa ja yksilöity nimimerkki. Arvontaan voi osallistua lauantaihin 19.11. klo 10 asti. Ilmoitan voittajan täällä blogissa ja Facebook-sivullani ja voittajalle ilmoitetaan myös viestillä (fb-yksityisviesti tai s-posti). Onnea arvontaan!

mielitty_arvonta

You may also like

60 Comments

  1. Meinasin sanoa sivistys, mutta tarkoitankin sitä kohteliaisuutta, asennetta, josta nousee kyky toimia sovussa toisten kanssa. Anteeksipyyntö on kohteliaisuutta eikä synnintunnustus. Ja toisaalta sanotaan suoraan, ja silti homma toimii.
    Ja Lontoossa parasta, ainakin ne museot!

  2. BBC, ja kaikki mitä se edustaa. Beatles, Bowie, Bronten sisarukset, British Museum. Onko vielä jotain b:llä alkavaa? Bluefaced Leicester.

  3. Tiedätkö;

    1. opit puhumaan, lukemaan ja kirjoittamaan englantia sujuvasti.

    2. opit opit olemaan brittiläiseen tapaan kohtelias

    3. saat uusia näkökulmia (avaruutta) elämääsi

    4. Irlanti, Skotlanti, Wales…, kaikki on niin lähellä, myös Eurooppa

    5. opit ajamaan vasemmalla

    6. ja se kulttuuri, historia…, siellä on kaikkee, mikä on parasta uudelle elämälle, seikkailulle, jota muistelee sitten eläkeläisenä

Leave a Reply to Tuula Cancel reply

Your email address will not be published.