Huivi Mirjamille

Tämän huivin ensimmäisen version olen neulonut jo kesällä 2013, mutta viime syksynä päätin vihdoin kirjoittaa ohjeen huiviin ja nimetä huiviohjeen isänäitini kunniaksi, koska Isäni äidin Mirjam Urmaksen piti viettää satavuotissynttäreitään joulukuun alussa viime vuonna. Valitettavasti elämä ei aina mene niin kuin on suunnitellut: mummoni loukkasi itsensä pahasti kaatuessaan marraskuussa ja muutaman viikon sairaalahoidossa sinniteltyään hän menehtyi kolmea päivää vaille satavuotiaana. Onnitteluhuivi sijaan neuloin mummolleni lahjaksi aikomani huivin loppuun muistohuivina. Huivimallin nimi on siis Mirjamin muisto.

Tässä mummoni viimeisessä hänestä ottamassani kuvassa äitienpäivänä viime vuoden toukokuussa. Mummoni pystyi kaatumiseensa saakka asumaan avustetusti kotonaan.

Emme olleet kovin läheisiä mummoni kanssa, mutta hän oli silti minulle tärkeä henkilö. Tunnistan itsessäni samoja luonteenpiirteitä kuin mummossani oli, olen herkkä murehtimaan ja pomotan vähän liiankin helposti läheisiäni. Tietyllä tavalla mummoni oli viimeinen linkkini menneeseen maailmaan. Hän on sukumme viimeinen, joka muisti Muolaan pitäjän Kannilan kylän Kannaksella, viimeinen, joka osasi kasvattaa pellavan ja käsitellä sen kuiduksi ja edelleen ohueksi suutarin pikilangaksi saakka. Mummoni oli elämänsä loppuun saakka kiinnostunut maailmanmenosta, viime syksyn poliittiset kriisit saivat hänet avaamaan radion keskellä yötäkin kuullakseen tuoreimmat uutiset. Toivon, että jaksan olla itse aina yhtä kiinnostunut ja utelias.

Ohjeessa on vaihtoehtoinen yksivärinen ja kaksivärinen huivi. Pahoittelen viluisennäköistä ja kananlihalla olevaa mallia, mutta näitä kuvia otettaessa viime marraskuussa oli aika jäätävän kylmä.

Lanka: valitsin kumpaankin, yksi- ja kaksiväriseen huiviin langaksi Onion Nettle Sock -villanokkossekoitelangan, johon olen aika ihastunut. Lanka on rapsakkaa pinnaltaan, mutta kuitenkin pehmeää ja pingottuu huiviksi kauniisti. Puikot: 3,5mm pyöröpuikot (pituus 80cm tai 100cm on riittävä).

Huivin ohje on simppeli: huivi aloitetaan niskasta ja neulotaan päävärillä, kunnes toinen 50 gramman kerä on melkein loppu. Sitten aloitetaan pitsireunus. Kaksiväriseen huiviin pääväriä menee alle kolme kerää ja kuvioväriä alle kaksi kerää. Yksiväriseen huiviin riittää neljä kerää.

Huiviohje on nyt ladattavissa: suomeksi Mirjamin muisto -huivi (pdf) ja englanniksi Memory of Mirjam Shawl (pdf).

Samalla mallilla neulottuja huiveja on muuten kertynyt useampi, kaksi alinta huivia olen neulonut itsevärjäämästäni villasilkkisekoitteesta:

Tässä samalla esittelen mekkoni, joka sekin on vanhan kaavaan kierrätystä. Kyseessä on Pauline Alicen Eliana-leninki, mutta ilman pääntien halkiota. Kangas on Jättirätistä nyt syksyllä ostamaani viskoosisekoitetta  (80% viskoosi, 20% polyesteri) ja  olin taas vähän jännän äärellä kangasta leikatessani: olin ostanut kangasta paitaan, en mekkoon, mutta lopulta sain kankaan riittämään myös taskupusseihinkin. En tiedä, onko muilla ompelijoilla sama juttu, mutta mä olen aina hirveän tyytyväinen, kun saan venytettyä kankaan käyttöä paljon pidemmälle kuin mihin kangas “oikeasti” riittäisi. Tykkään Eliana-kaavasta tosi paljon, tein tämän harmaan version samoilla muutoksilla kuin vihreän leningin tästä postauksesta.

Continue Reading

Harmaata harmasta

 

Tiedättehän, yksinkertaiset, neutraalin väriset perusvaatteet ovat niitä, joita tulee useimmiten käytettyä. Vaikka kaikenlaiset kuviot ja kikkailut ovat kivoja, niin minusta kokonaisessa vaatekerrassa saa olla enintään yksi “juju”. Ommellessa tämä ei ole mikään ongelma, itseasiassa olen sitä mieltä, että mitä vähemmän saumoja ja yksityiskohtia, sen parempi. Tästä voi päätellä, että olen joko laiska ompelija tai sitten tyyliltäni klassisen eleetön.

Joka tapauksessa, neuloessa yksinkertaiset  ja eleettömät neuleet eivät tarkoita sitä neule valmistuisi jotenkin erityisen nopeasti. Ehei, neuloessa nämä klassisen eleettömät vaatekappaleet valitettavasti tarkoittavatkin sitä, että siinähän tikutat suoraa ja sileää neulosta parhaimmillaan/pahimmillaan mooonen kymmenen tunnin ajan. Näin oli myös tämän harmaan neuletakin kanssa, mutta onneksi se on nyt valmis!

 

 

Lanka: värjäämätön Voitto-lanka, 80% kotimaista kainuunharmaksen villaa, 20% polyamidia, 280m/100g Puikot: 3 mm Langanmenekki: 480 g

Yleisfiilis: keksin takista aika paljon korjattavaa, mutta kyllä tämä garderoobin perusvaatteeksi on jo tullut. Mitä tekisin seuraavassa samanlaisessa takissa toisin?

  • Upottaisin sivuihin taskut (taskupussit ompelisin ohuesta vuorisilkistä). Taskuja nenäliinoille, kynille ja paperilappusille ei ole ikinä liikaa.
  • Poimisin nappilistan reunasta silmukat niin, että jättäisin poimimatta silmukan joka kolmannelta kerrokselta, en joka neljänneltä. Nyt nappilista lököttää hieman, koska neuloin sen kaksikertaisena ja 3 mm puikoilla. Ohuemmat puikot olisivat siis myös hyvät.
  • Tekisin ehkä takista kevyesti A-linjaisen. Nyt vartalo-osassa ei ole muotoiluja.
  • Kylvetyksessä ennen käyttöönottoa takin helma ja hihat venähtivät jonkin verran. Helmassa se ei haittaa, mutta hihat ovat nyt hieman pitkät jopa minun makuuni. Joudun ehkä lyhentämään niitä jossain vaiheessa.
  • Valitsin nyt kiinnitykseksi helmiäisnapit ja lankalenkit, mutta saatan vaihtaa kiinnityksen painonappeihin, että takin tyyli muuttuu modernimmaksi.

Parannusehdotuksien määrästä huolimatta tämä takki on ihan lemppari. Olin viime viikolla viettämässä talvilomaa Barcelonassa ja koska siellä oli keskimääräistä kylmempää, oli minulla ohuen trenssin alla tämä neuletakki joka päivä. Takki on kevyt ja ilmava ja kainuunharmaksen villa on niin pehmeää!

 

 

IMGP6733

kainuunharmas 2

Continue Reading

Huivi ja myssy siksakneulosta

 

Tämä projekti alkoi toissavuoden joulupyhinä, kun sain Susannelta ja Peteriltä Saksasta unelmanpehmeää valkoista merinokashmirsekoitetta monta kerää (kiitos vielä kerran!). Sain setin valmiiksi pari kuukautta sitten ja eilen kävelyllä Vanhankaupunginlahdella Nikke otti vihdoin kuvia. Nyt säätila onkin  (vihdoin!) sen verran keväinen, että taidan laittaa myssyn ja huivin odottamaan ensi talven pakkasia.

Lanka: Wolle Rödel Kaschmir-Wolle, 80% merinovilla, 20% kashmir, 150m/50g Puikot: myssy 3 mm, huivi 3,5 Langan menekki: myssy 75g, huivi 235g

 

 

Huivin ja pipon malli on kumpikin oma. Koska lanka on klassista luksusta, halusin niin piposta kuin huivistakin mahdollisimman ajatonta pintaneulosta. Huiviin tein kumpaankin reunaan “tuppihulpiot” eli nostin aina kerroksen alussa kolme ensimmäistä silmukkaa neulomatta ja nurjalla neuloin kerroksen kolme viimeistä silmukkaa oikein. Näin sain reunoista tukevat ja siistit. Lanka on ihan superpehmeää ja langasta neulottu pinta lämmintä. Lisäksi käyttämäni neulos joustaa ja on hyvin paksua rakenteeltaan eli pipo ja huivi sopivat varmasti käytettäväksi kovemmillakin pakkasilla. Ainoa ongelma on, että olen aika huono käyttämään valkoisia vaatteita. Sählään ja sohellan arjessani niin paljon, että pelkään pudottavani valkoisen myssyn vielä loskalätäkköön!

 

Continue Reading

Versio merimiespaidasta

Sain parisen viikkoa sitten valmiiksi oman versioni klassisesta merimiespaidasta (suuressa maailmassa kulkee nimellä Breton pullover/sweater). Malli, silmukkamäärät ja tekniikat ovat omat, mutta inspiraatiota on haettu esim. Pinterestistä, jossa kerään kuvia Stripy Pullovers and Cardigans -boardiin. Raidoituksen paitaan olen ottanut Purl Sohon Striped Spring Shirt -paidasta. Eli ei tässä oikeastaan ole mitään omaa, kunhan vaan klassikkoa muuntelen ;)

 

 

Kuten Harris Tweed -postauksessa kerroin, löysin Ulko-Hebrideillä saarilla kehrättyä tweed-lankaa. Tweed-langat ovat aina olleet heikkouteni, siksi oli tietysti pakko ostaa lankaa myös Harrisilta. Ajatuksissani oli neuloa paita tai takki, mutta en itseasiassa tiennyt etukäteen millainen neuleesta on tulossa. Vaalea lanka on tuotettu The Harris Tweed Companyn nimellä, okranvärinen lanka taas Rowan-merkin alla. Lanka tulee kuitenkin samasta Carlowayssa (Lewisin saarella) sijaitsevasta kehräämöstä.  Tämä tweed-lanka on aika hidasta ja takkuisaa neulottavaa. Toisin kuin sileät langat, jotka vain tuntuvat kiitävän puikoilla, tästä langasta ei tuntunut tulevan valmista. Mutta sitten kun valmista tuli, urakka kyllä palkitsi neulojansa: neulepinta on täydellistä, vähän huopamaista ja superlämmintä.

 

 

Vaaleaa lankaa meni 300 grammaa, pääntien silmukat neulottuani lankaa oli jäljellä noin 10 metriä eli vähän pääntietä neuloessa hirvitti langan loppuminen kesken. Okran väristä lankaa kului noin 70g. Puikot olivat kokoa 2,75mm. Neuloin puseron alhaalta ylös eli hihat ja vartalo-osan suljettuna neuleena ensiksi erikseen ja sitten hartiakaarroketta varten yhdistin osat toisiinsa. Kaarrokkeet sitten neuloinkin puoleentoista kertaan, kun hartiani eivät ole niin sirot kuin kuvittelin. Pääntiellä neuloin lyhennettyjä kerroksia, että sain niskan nousemaan etupuolta korkeammalle. Lopuksi neuloin vielä suljettuna neuleena kauluksen. Sileä neulos rullautuu nätisti kaulukseksi.

 

 

Paita on sen verran väljä, että sen kanssa voi poseerata bodausasennoissa tai vaihtoehtoisesti neuleen alle saa kauluspaidankin:

 

Tykkään tosi paljon tweed-langasta neulotun pinnan rustiikkisesta ulkonäöstä:

 

 

Onpa täysin köpöistä yrittää ottaa kuvia näin marraskuun pimeinä päivinä. Arkipäivinä kuvista voi vain haaveilla, kun on töissä valoisaan aikaan ja viikonloppuna sitten on niin sumuista ja harmaata puolen päivän maissakin, että kuvat nyt vaan ovat harmaita.

 

Continue Reading

Viskiä ja villaa -matkakertomus, osa 3: Harris Tweed

Tämä on kolmas osa Skotlannin matkakertomuksesta (osat 1 ja 2).

Harris Tweed -villakangas on tärkein syy, miksi halusin matkustaa Ulko-Hebrideille, Skotlannin länsirannikolla sijaitsevalle saariryhmälle. Perinteinen Ulko-Hebrideillä valmistettu ja tuotemerkillä suojeltu Harris Tweed -villakangas on mielestäni lumoavan kaunista. Perinteiset sidokset kuten palttina, pomsi ja toimikkaat sekä eläväpintainen villalanka tekevät kankaista mielenkiintoisia ja hämmästyttävästi melkein kaikki Harris Tweedit tuntuvat sopivan yhteen keskenään. Perinteinen Harris Tweed on varsin karkeaa, mutta erilaisten kankaiden paksuus ja tuntu voi vaihdella paljonkin.

 

 

 

Harris Tweed on ollut vuodesta 1910 asti suojeltu tavaramerkki. Harris Tweed  suojeltiin suhteellisen varhain, koska jo 1800-luvun loppupuolella siitä tuli metsästys- ja urheiluvaatteissa käytetty muotimateriaali, joka siksi houkutteli apajille kaikenlaisia puliveivareita. Harris Tweed -nimeä alettiin väärinkäyttää ja Harris Tweediksi kutsuttiin ala-arvoisen huonosti kudottuja kankaita, jotka eivät olleet edes täyttä villaa eivätkä olleet Lewisin ja Harrisin saarta ikinä nähneetkään. Nykyään Harris Tweedin valvonnasta vastaa vuonna 1993  perustettu Stornowayssa toimiva The Harris Tweed Authority, joka tarkastaa jokaisen kangaspakan ja leimauttaa sen The Orb -merkillä.

Täyttääkseen ehdot Harris Tweed -kankaaseen käytettävät langat tulee kehrätä joissain saaren kolmesta kehräämöstä. Kehräämöt ovat Lewisin puolella Carlowayssä, Shambostissa ja Stornowayssa ja minulle kerrottiin, että kehräämöihin ei yleensä pääse käymään (kuulemma jos käy hyvä tuuri, voi paikalla oleva työnjohtaja ehkä päästää kierrokselle, en kuitenkaan kokeillut).  The Harris Tweed Companyssä minua valistettiin, että Harris Tweed -lankaa kehrättäessä villa värjätään aina villana, ei vasta valmiina lankana ja näin saadaan aikaiseksi langalle sen eläväpintainen väritys. Alla kuva Harris Tweed -näyttelyssä olleesta villanäytteestä, langassa tosiaan yhdistyy monenlaisia värejä!

 

Harris tweed villa

 

Harris Tweed -kankaissa käytetty villa tulee myös muualta Brittein saarilta kuin Lewisiltä ja Harrisilta (mm. Pohjois-Englannista, Yorkshiren alueelta), koska saarten oma lammasmäärä ei pysty tuottamaan kaikkea kankaisiin villaa. Joka tapauksessa villa on aina brittiläistä.

Saarille kehrätyn langan lisäksi toinen tärkeä Harris Tweedin kriteeri on se, että kangas pitää kutoa “kotiteollisuutena” kutojan omissa tiloissa. Kutojilla on asuintalonsa vieressä pieni mökki, jossa työtilat sijaitsevat. The Harris Tweed Authorityn edustama tarkastaja käy jokaisen kutojan luona kerran tai kaksi  viikossa eli tuotanto on hyvin valvottua.

Harris Tweed -kankaiden tarina juontaa juurensa jo satojen vuosien taakse, paksu villakangas on mitä mainioin suoja Atlantin tuulia ja myrskyjä vastaan. Miksi Lewisin ja Harrisin saarilla alettiin kutoa kankaita myytäväksi? Yksi vastaus on paikallinen maasto. Alla olevan kuvan olen ottanut Harrisin saaren itäosassa. Kuten näkyy, maasto on hyvin kivikkoista eli maanviljelystä pystyttiin hädin tuskin harrastamaan kotitarpeiksikaan. 1800-luvun loppupuolella kudontateollisuutta alettiin kehittää ponnekkaasti myös tietynlaisen kansainvalistusaatteen nimissä, että ihmiset saisivat paremman elämän. Historiaan kuuluu myös viljelijöiden maiden viemistä, pakkoasutusta kivisille seuduille ja muuta “mukavaa”, mutta en ole tarpeeksi perehtynyt aiheeseen, että voisin siitä laajemmin kertoa.

 

 

Harris Tweedin kutojia on tällä hetkellä jäljellä vain aivan kourallinen ja suurin osa heistä on eläkeikää lähellä olevia miehiä. Pääsimme tapaamaan kutojista superstaraa eli Donald John MacKayta, joka asuu ja työskentelee Luskentyressä, lähellä Tarbertia (jos haluat tarkat ajo-ohjeet hänen luokseen, laita minulle viestiä). Kuulin myös nuorehkosta naispuolisesta kutojasta, Rebecca Huttonista, joka olisi asunut aivan Harrisin majapaikkamme Sorrel Cottagen vieressä Northonissa. Minulle tuli kuitenkin joku “en kehtaa mennä häiritsemään” -kohtaus, vaikka jälkikäteen kuulin, että Rebecca ottaa vieraita vastaan mielellään. Kuulemma jos auto on pihassa, kannattaa mennä huhuilemaan talon ovelle. Harmittaa aika paljon, mutta ehkä joskus pääsen saarille uudelleen käymään ja tapaamaan Rebeccaa.

Donald John MacKay oli juuri leikkaamassa viereisen saaren metsästysseuralle kutomiaan värikokeiluja, kun tupsahdimme hänen weaving hutilleen. Pienen ihmettelyn jälkeen juttu alkoi luistaa, kun huomasimme, että Donald Johnille tulee puhua aika kovaäänisesti. Kun pääsimme seuraamaan kudontaa, niin saimme selityksen sille, mikä on kutojan kuulon vienyt: Donald John kutoo kangasta vanhanmallisilla, 75-senttiä leveillä, polkusilla varustetuilla kangaspuilla. Harmittoman näköiset puut pitävät kuitenkin aivan järjettömän kovaa mekkalaa ja vanhanajan kutojat eivät tietenkään mitään kuulosuojaimia käytä.

Kuvasta näkyy, kuinka samaan loimeen voi kätevästi kutoa monenvärisiä kokeiluja, kun loimessa on useampaa eri väriä vierekkäin ja kuteiden väriä vaihtaa:

 

 

Donald Johnin puut ovat vuodelta 1970, mutta hän on ostanut ne käytettynä 1980-luvulla. Kapeat puut ovat jäämässä historiaan: modernit Harris Tweed -puut toimivat itseasiassa polkimilla, aivan kuten polkupyörä! 1990-luvun alussa kehitetyt modernit puut ovat leveät, kohtuullisen hiljaiset ja niillä voi kutoa 150-senttiä leveää kangasta. Tällaisia puita en Harrisilla nähnyt, mutta Skyen saarella kyllä (Skyen kutomokäynnistä kerron myöhemmin). Donald Johnin puheista jäi sellainen vaikutelma, että hän ei kamalasti arvosta uudempaa puutyyppiä.

 

 

 

Donald John MacKay on toiminut kutojana 45 vuotta ja ammatti on kulkenut suvussa, myös McKayn isä oli kutoja. McKay suunnittelee kaikki kutomansa kuosit itse ja McKay on tosiaan Harris Tweedin superstara. Hän suunnittelee kankaita, joita käyttävät niin Chanel, Clarks kuin Nikekin. McKay näytti meille yhteistyön tuloksia: Niken kenkiä, Clarksin korkkareita ja kuvia Chanelin catwalkilta. MacKay oli ilmeisen tyytyväinen suunnittelemiinsa kuoseihin, mutta ei ollut selvästikään vakuuttunut Chanelin aika erikoisista vaatteista. Pahoittelen, minulla ei ole vaatteista kuvaa, kun kuvissa sanottiin niiden olevan vain vain yrityksen (siis Chanelin) sisäiseen käyttöön, en siis kehdannut ottaa kuvia.

Vaikka kutominen on käsityötä, Harris Tweedin kutojat pystyvät työskentelemään lähes teollisessa mittakaavassa. Turha kuvitellakaan, että Harris Tweedin kudonnassa olisi kyse mistään vaatimattomasta puuhastelusta, esimerkiksi Niken kenkiä varten MacKay kutoi noin 20000 metriä tweedkangasta. Puut ovat nopeat, kunhan loimi on kunnossa: puolessa minuutissa kangasta syntyy reilut kymmenen senttiä. Loimet eivät ole hurjan pitkiä, kangasta syntyy noin muutamia kymmeniä metrejä kerralla. Jos seuraava kangas on sidokseltaan samantyyppistä eli samaa niisintää voidaan käyttää uudelleen, uusi loimi solmitaan vanhan perään ja vedetään niisien läpi.

Vierailun päätteksi minun piti tietysti ostaa itselleni takkikangas tältä tunnetulta kutojalta. Valitsin tummanvihreän tweedin, joka kauempaa näyttää yksiväriseltä, mutta läheltä tarkastellessa se on sekoitus vihreää, ruskeaa, turkoosia, keltaista ja jopa punaista. Donald John Mackayn mukaan kankaan lanka on kehrätty Cheviot-lammasrodun villasta.  Tarkoitus on tehdä kankaasta klassinen kauluksellinen jakku.

 

Harriis Tweed

 

Lähtiessä oli vielä otettava kuva McKayn työtilasta:

 

Harris Tweed -kaupat

Harrisin ja Lewisin alueella on useita Harris Tweed -kauppoja. Suosittelen Harrisin puolella, Tarbertin satamassa ja Tarbertin lähellä olevia liikkeitä: niissä valikoima on  laajin ja mielenkiintoisin. Kaupat ovat muutaman kilometrin päässä toisistaan eli jos sinulla on auto käytettävissä, on liikkeissä vierailu vaivatonta. Jos voit käydä vain yhdessä paikassa, käy ehdottomasti Harris Tweed Isle of Harris -kaupassa Tarbertin satamassa, aivan lauttaterminaalin kupeessa (vieressä on muuten aloittanut toimintansa matkamme jälkeen Harris Distillery -viskitislaamo!). Kauppa sijaitsee kahdessa rakennuksessa, toisessa on satoja erilaisia tweed-kankaita (joista osa 90-luvulta, ehkä kauempaakin) ja toisessa valmiita tuotteita. Minulle meinasi tulla lähes itku ja ahdistus nähdessäni kaikki ihanat kankaat ja tietäessäni, etten voi ostaa kaikkea mitä haluaisin.

 

 

 

 

Mieheni oli hyvin onnellinen löytäessään kattavan ja edullisen valikoiman tweed-hattuja:

 

 

 

Harris Tweed Isle of Harris -kaupasta ostin tweediä lopulta vain kahteen hameeseen:

Harris Tweed

 

Grosebayssa, noin 5 km etelään Tarbertista, sijaitsee The Harris Tweed Company, jossa on lähinnä valmiita vaatteita, mutta myös pieni valikoima kahta eri paksuutta olevaa tweed-lankaa, joka kehrätään Carlowayssa, yhdessä Lewisin kolmesta kehräämöstä. Hassua, mutta Grosebayn liike on ainoa liike Ulko-Hebrideillä, josta löysin neulelankaa, vaikka lampaita saarella on joka puolella. Lankaa saa  dk- ja 4-ply -vahvuisena, itse ostin ohuempaa 4-ply -vahvuista lankaa. Olen neulonut langasta yhden paidan ja täytyy sanoa, että vaikka epätasainen lanka onkin aika puuduttavaa ja hidasta neulottavaa, on valmis neule on päällä mukavampi kuin mikään muu. Tweedimäinen pinta on melkein huopamainen ja super-lämmin!

 

 

 

Drinishaderissa, lähellä Grosebayta,  sijaitsee Harris Tweed -myymälä ja -näyttely.  Liike on Harris Tweed and Knitwear, ja sen yhteydessä on vanhaan kouluun rakennettu Harris Tweedin historiasta, valmistuksesta ja nykypäivästä kertova mielenkiintoinen näyttely Cló-Mór. Suosittelen näyttelyyn tutustumista lämpimästi, jos tekstiilit ja/tai muoti kiinnostaa. Harris Tweedin historian ja valmistuksen lisäksi näyttelyssä esitellään miten Harris Tweedin käyttöä modernissa muotimaailmassa.

 


Lewisin saaren puoleltakin Harris Tweediä saa, mutta valikoima ei ole niin hyvä kuin Harrisilla. Kuuluisin Harris Tweed -kauppa on saarten pääkaupungissa, Stornowayssa, sijaitseva Harris Tweed Hebrides, mutta he myyvät vain omaa mallistoaan. Liike on todella tyylikäs ja siisti, mutta tykkään itse enemmän Harrisin puolen myymälöiden kotikutoisuudesta.

 

 

Stornowayssa sijaitsee myös aika erikoinen Lewis Loom Centre, joka sijaitsee vanhassa sisäpihan rakennuksessa ja on täynnä kaikenlaista erikoista Harris Tweediin liittyvää ja liittymätöntä. Itse en tuolta mitään ostaisi, vaikutti sekaiselta ja omituiselta paikalta, mutta jos Stornowayhin eksyy, niin voihan siellä piipahtaa.

 

 

Harris Tweediä käsitteleviä valokuvia tuli otettua sen verran paljon, että tein Flickriin niille oman kansion. Käy katsomassa, jos kiinnostuit Harris Tweedistä enemmänkin.

Ulko-Hebrideillä oli sen verran mahtavaa, että keskusteluissa matkan jälkeen on usein kuultu sanat “seuraavalla kerralla” ja “sitten kun” eli luultavammin Ulko-Hebrideille vielä palaan. Jos ei muusta syystä, niin siksi, että minun on pakko päästä hipelöimään tweed-kankaita Harris Tweed Isle of Harris -kauppaan.

 

Seuraavassa postauksessa päästäänkin sitten sumuiselle Skyen saarelle.

 

Continue Reading

Neulepaita Skotlannin tuliaisista

Matkapostaukset kesäkuisesta Skotlannin reissusta antavat vielä odottaa itseään (ovat jo tosin työn alla!), mutta sen sijaan olen saanut valmiiksi ensimmäisen neuleen langoista, jotka reissulla hankin. Meillähän oli loistava suunnitelma ostaa puolityhjät matkalaukut täyteen viskiä ja villaa ja siinä onnistuimmekin tosi hyvin: minun matkalaukkuni painoi kotimatkalla noin 20 kiloa, mieheni laukku 27. Onneksi KLM:llä ollaan sitä mieltä, että pariskunnan matkalaukut lasketaan yhteen eli keskimäärin laukkumme painoivat sallitun ~23 kiloa. Tosin ei nyt puhuta siitä, että kummallakin oli kotimatkalla jalassa painavat vaelluskengät ja käsimatkatavarana kulkevat reput täynnä tavaraa, etteivät painorajat kovin pahasti paukkuisi.

 

neulepaita_1_w

 

No mutta nyt vihdoin asiaan eli valmistuneeseen neuleiseen: vaikka vierailimme lampaiden täyttämässä Skotlannissa, ostin silti Cornwallissa, Englannin puolella kehrättyä lankaa! Puolustaudun kuitenkin sillä, että Blacker Yarnsin Hebridian/Mohair 4-ply -langassa on ainakin rodultaan Skotlannin saarilta kotoisin olevan hebridiläislampaan villaa. Langan hankin Edinburghissa Kathy’s Knits -lankakaupasta, joka on pikkuruinen, mutta monipuolinen lankakauppa, jossa on hyvä valikoima skottilaisia ja englantilaisia lankoja. Vastapäätä muuten sijaitsee kiva pubi ja muutenkin alue on tosi nättiä, pikkukauppoja, kahviloita ja pubeja riittää.

Vasta Suomessa keksin, mitä langasta neulon ja tajusin, että pitkähihaiseen paitaan lanka ei tule riittämään. Siispä tilasin kaksi kerää lisää suoraan Blacker Yarnsin verkkokaupasta. Värierä on eri ja värieron kyllä huomaa, mutta hihansuissa ja helmassa ei se niin haittaa.

 

neulepaita_detail_2_w

 

Tekniset tiedot: lankaa meni vähän alle 300 grammaa. Keristä kuitenkin osa oli reippaasti alle 50 grammaa eli kuudetta kerää paitaan kuitenkin meni.

Puikkokoko: 3,5mm

Työkuvaus: Neuloin paidan pääntieltä alaspäin. Paidan edetessä hihoja ja helmaa kohden (kyllä, neuloin kaikkia aina pätkän kerrallaan) tuli mieleen, että pitääkin kokeilla pitkästä aikaa 1 o, 1 n -joustinneuletta, jota olen pitänyt aika kammottavana vaihtoehtona viimeiset kymmenen vuotta. Kokeilu yhdessä hihassa näytti onnistuneelta ja niinpä päätin antaa hyljeksimälleni neulostyypille mahdollisuuden. Ehkäpä olen saanut kaikesta ainaoikeinneulos -hössötyksestä tarpeekseni? Neuleen malli on oma, mutta ennen pääntien neulomista näin kuvan Second Female -vaatemerkin uudesta neulepaidasta ja halusin omaan paitaani samantyyppisen pääntien.

 

neulepaita_detail_w

 

Paidan malli on tosi simppeli, vartalo-osassa ei ole lainkaan muotoiluja ennen kuin juuri ennen helman joustinneuletta: halusin takaosasta himpun verran pidemmän, siksi neuloin muutamia lyhennettyjä kerroksia alkaen muutaman silmukan etukappaleen puolelta. En tiedä huomaako sitä oikeastaan, mutta eipä paita ainakaan nouse selästä. Tuo vatsakumpu allaolevassa kuvassa ei sitten kerro tulevasta perheenlisäyksestä, vaan siitä, että herkuttelen liikaa!

 

neulepaita_2_w

 

Tykkään langasta ja neuleesta ihan hirmuisesti. Ainoa huono puoli on se, että lanka pölisi neulottaessa aika paljon ja myös kylvetyksen jälkeen se karvaa jonkin verran. Eli tätä paitaa ei varmaankaan käytetä mustien vaatteiden kaverina. Lanka on aika karkeaa ja herkkähipiäisimmille en sitä suosittele. Itse kuitenkin tykkään langan tunnusta. Neulepinta on samanaikaisesti kevyttä, mutta siinä jämäkkää.

 

neulepaita_4 _w

 

housut_4_w

 

Kuvissa esiintyvät pellavahousutkin ovat uudet. Leikkasin kankaat housuihin jo toukokuussa, mutta innostuin ompelemaan ne valmiiksi vasta viime viikolla. Housut ovat itseasiassa täydelliset hellehousut ja viime sunnuntai, jolloin sain housut valmiiksi ja joilloin kuvat on otettu, olikin mitä hienoin hellepäivä. Kaava on tämän kevään 2/15 Ottobre -lehdestä (malli nro 2). Itseasiasssa kaava on pohjepituisiin housuihin, mutta pidensin lahjetta jatkamalla sitä suorana. Tein housut koossa 42, mutta lisäsin taka-ja etukappaleiden korkeuteen n. 1,5 cm. Kiinnitin vyötärölenkin toisin kuin ohjeessa sanottiin (kiinnitin ne kokonaan vyötärökaitaleelle). Nämä olivatkin ainoat muutokset, jotka tein ja housut istuvat ihan nätisti (tein tosin etukäteen lakanakankaasta shortsipituisen proton). Kangas on joskus puolisentoista vuotta sitten Eurokankaan palalaarista löytynyttä pellavaa (saattaa olla tosin myös puuvillapellavasekoitetta). Taskupusseihin käytin varastoistani löytynyttä valkoista puuvillamusliinia ja ompelulangat, vetoketju ja nappikin löytyi omista varastoista.

 

housut_3_w

 

housut_2_w

 

housut_1_w

 

Tällaista tällä kertaa, toivottavasti jo seuraavassa postauksessa päästään Skotlantiin!

 

Continue Reading

Todellisen hellekesän vaatekerta

Eilen olin liikenteessä alla näkyvässä vaatekerrassa. Eipä uskoisi, että kesäkuun viimeistä viikkoa viedään. Paksut sukkahousut eivät olleet yhtään liikaa ja laukussa oli vielä villainen huivi, joka tuli tarpeeseen ulkona istuskellessa. Mmmm, Suomen kesä on parhaimmillaan! Tykkään tästä asukokonaisuudesta tosi paljon: pukeutumistyylini on muuttunut yhä yksinkertaisemmaksi ja vaatteiden juju on oikeastaan vain laadukkaat materiaalit ja linjakkaat leikkaukset.

 

loma

 

Neulepaita on BC Garnin Tussah Tweed -silkkilankaa ja sitä meni neljä vyyhtiä eli 200 grammaa (puikot 2,75mm). Neuloin paidan melkein samoilla spekseillä kuin keltaisen tässä postauksessa olevan, mutta hihojen suhteen toimin eri tavalla, koska minulla oli lankaa rajoitettu määrä. Loin hihojen silmukat jämälangalle ja neuloin vain pari senttiä sileää ennen vartalokappaleen ja hihojen yhdistämistä. Kun paita oli hihoja vaille valmis, purin jämälangat ja neuloin hihoja alaspäin niin pitkälle kuin lankaa riitti. Paidasta tuli vielä kivempi kuin keltaisesta ja parin käyttökerran jälkeen raakasilkki pehmeni ylellisen tuntuiseksi.

 

tussahtweed

 

Taskullinen hame taas on tehty sihteerihame-luottokaavalla. Kangas on pehmeää farkkumaista puuvillakangaista, jonka ainoa huono puoli on se, että se rypistyy käytössä hieman liikaa (kts. alla oleva kuva). Ostin kangasta 120 cm ja se meni hameeseen mystisesti lähes kaikki. Ostin vanhoilla teollisuuskoneilla Japanissa kudotun farkkukankaan Tygverketistä Tukholmasta kevätlomalla maaliskuussa. Tygverket on muuten luonnonkuituisten vaatetuskankaiden suhteen ihan ykköspaikka, suosittelen!

 

loma_7

 

Minulla ei ole vuosiin ollut kankaista kesätakkia, mutta tänä keväänä kaipasin sellaista. Ensimmäiseksi mietin ostavani ihan perinteisen farkkutakin, mutta päädyin sitten suunnittelemaan ja ompelemaan yksinkertaisen takin itse. Minulla oli aika tarkka mielikuva kankaasta, jonka takkiin haluaisin ja jo valmiiksi lannistuneena menin Eurokankaaseen etsimään kangasta. Tiedättehän, jos on tarkka mielikuva siitä, millaista kangasta tarvitsee, ei yleensä löydä mitään sinne päin viittaavaakaan. Hämmästykseni olikin suuri, kun myyjä kaivoi esiin harmaan puuvillaelastaanikankaan (pvl 96%, elast. 4%), joka on farkkumaista ja toimikassidoksista kuten farkku, mutta jäykempää ja melkein vahapintaiselta tuntuvaa. Pesin kankaan ennen leikkaamista ja vahamaisuus tuntui silti pysyvän, hyvä hyvä!  Ennen kuvien ottamista takki on ollut jo pari viikkoa käytössä ja se on myös ollut pakattuna matkalaukkuun. Materiaali ei siis kauheasti rypisty.

 

loma_3_c

 

Kesätakki oli protovaiheessa hieman murheenkryyni: halusin saada takista laatikkomaisen ja lyhyen, vähän vanhanajan työtakkia muistuttavan. Mallin tuli kuitenkin sopia minulle ja laskeutua nätisti. Tein ensimmäisen proton ja en saanut sitä selästä lainkaan istumaan. Tein muutoksia, mutta toinen proto ei istunut yhtään paremmin. Sen jälkeen päätin olla radikaali ja kokeilla kaavan pohjaksi muokkaamaani Coletten Laurel-mekon kaavaa ja sehän toimi (onneksi, muuten takkiprojekti olisi varmaankin jäänyt protovaiheiseen!). Tein takakappaleen neljästä osasta, siten sain muotolaskokset “piilotettua” saumoihin. Etukappaleessa ainoat muotoilut ovat rintalaskokset. Takkiin meni yllättävän paljon kangasta. Ajattelin, että kahdesta metristä saan itselleni myös pienen hameen, mutta alavarat leikattuani kangasta jäi ehkä laukkuprojektiin.

 

loma_2

 

Takin väljyys on sellainen, että sen alle saa pitkähihaisen neulepaidan. Takissa on normaalipituiset hihat, mutta tykkään kääntää ne vajaamittaiseksi. Isoihin taskuihin sopii nenäliina, avaimet ja kännykäkin. Takki on vuorittamaton, ainoastaan hartiaosan tein kaksinkertaisena. Viimeistelin saumat itsetekemälläni vinonauhalla, hihoissa on kuitenkin pussisaumat. Etureunan alavarat tein takkikankaasta ja laitoin alavaroihin kaksinkertaisen tukikankaan, että etureuna ja pääntie pysyvät jämäköinä. Aluperin ajattelin, että haluan takkiin lyötävät nepparit kiinnitykseksi, mutta sitten kaivelin omia varastojani ja sieltähän löytyi ommeltavia jumboneppareita.

Takki on nyt ihan lemppari ja voisin kuvitella tekeväni talveksi vähän jotain samantyylistä, mutta väljempää ja pidempää. Kangas minulla onkin talvitakkiin jo valmiina (yllätys!). Alla vielä pari yksityiskohtaa kesätakista.

 

takki

 

 

takki_3

Continue Reading

Sihteerihame ja keltaisen kesäneuleen kiemurat

keltainen2crop

 

Tämän postauksen tähti on sihteerihame, vaikkei siihen kiinnitä kuvissa ensimmäisenä huomiota. Se kuuluu sihteerihameen luonteeseen, se ei varasta show´ta vaan on yksi garderobin peruskivistä.

Kutsun sihteerihameeksi polvipituista hametta, joka a) on niin mukava päällä, että kahdeksan tunnin toimistotyöpäivän aika ei ala kertaakaan ahdistaa, vaikka siinä onkin napakka, vyötäröllä istuva vyötärönauha, b) on niin pitkä, että istuessa helma ei ala uhkaavasti nousta yli reiden puolivälin, c) on a-linjainen eli harpauksetkin onnistuvat repimättä saumoja tai halkioita, d) on niin eleetön, että on yhdisteltävissä monenlaisiin yläosiin ja kenkiin. Bonuksena hyvässä sihteerihameessa on taskut, joihin voi sujauttaa nenäliinan ja kännykän.

Tämä ompelemani hame täyttää nämä kaikki kriteerit:

 

keltainen5

 

Ensimmäisen sihteerihameeni tein muutama vuosi sitten Joka tyypin kaavakirjan* -ohjeella  ja sen jälkeen olen tehnyt muutamia eri kankaista. Tuotekehittelyä tehdessä olen huomannut, että parhaiten hameessa toimii keskipaksuinen, venymätön ja kauniiisti laskeutuva kangas. Jos kangas on villasekoitetta, hameeseen on hyvä laittaa vuori ja helman päärmeen voi halutessaan viimeistellä itsetehdyllä vinonauhalla. Näissä kuvissa esiintyvän villasekoitekankaisen grafiitinharmaan hameen olen tehnyt tämän vuoden tammikuussa ja se on oikea työjuhta: olen mielestäni käyttänyt sitä noin joka toinen päivä. Olen ollut hieman vastaan kaikenlaista univormupukeutumista, mutta tälle hameelle annan ääneni.

 

hameenhelma

 

Ja sitten kuvissa olevasta keltaisesta neuleesta: tämän piti olla ensimmäinen neulepusero, jonka ikinä teen suoraan ohjeesta. Neuleen piti olla Madderin Lena Tee. Sellainen siitä ensiksi tulikin…

 

lenatee_w

 

… mutta todellisuus iski sitten päin näköä, kun puin neuleen päälleni. Madderin runollisissa mallikuvissa liihottelee eteerinen nainen niityllä, mutta minä näytin lähinnä itäsaksalaiselta kuulantyöntäjältä. Olen yleensä hyvä valitsemaan itselleni sopivia malleja, mutta nyt hurmaannuin mallikuvista niin, etten nähnyt miltä valmis neule näyttäisi päälläni. Vaikka olkapääni eivät ole hurjan leveät, on kroppani aika yläpainotteinen ja minulle eivät sovi vaatteet, jotka korostavat hartialinjaa.

En olisi ikinä Lena-paitaa tullut käyttämään, siksi purin neuleen kädentielle ja päädyin tekemään pienet raglanhihat: loin hihoja varten 75 s ja neuloin muutaman kerroksen ainaoikeaa, jonka jälkeen yhdistin hihat ja vartalo-osan ja aloitin raglankavennukset. Pääntien “rakensin” lyhennetyillä kerroksilla, että takakappale (=niska) nousee dekolteeta korkemmalle. Lopputulokseen olenkin sitten tyytyväinen eli kannattaa jatkossa tarkemmin miettiä näyttäisikö kuvissa kauniilta näyttävä vaate myös hyvältä päälläni.

 

keltainen

 

Neuleen lanka on Hjertegarnin Arezzo Lin -puuvillabambupellavasekoitetta. Käytin 3 mm:n puikkoja, että pinnasta tuli mukavan jämäkkä, neuletiheys on 25 s/10cm. Lankaa meni 300 grammaa.

Paidan koristeena on meripihkakoru, jonka ostin halvalla Berliinistä pari kesää sitten. Minulla on toinen samantyyppinen, mutta isompi, joka on mummini peruja. Pidän näistä “neukkutyylisistä” meripihkakoruista kovasti.

 

keltainen4

 

*) Joka tyypin kaavakirjan painos on tällä hetkellä loppu. Kirja on niin hyvä perusteos, että soisin siitä otettavan uuden painoksen. Sillä välin kannattaa tutustua yhden kirjan tekijän eli Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi -kirjaan, joka laittaa pohtimaan suhdetta pukeutumiseen, vaatteisiin ja vaateteollisuuteen ihan uudella tavalla.

Continue Reading

mmmay15 ja Eliana-mekot

Käsityönharrastajien keskuudessa vietetään nyt toukokuussa vuosittaista Me Made May -kuukautta, jonka ideana on juhlistaa ja tuoda ylipäätään näkyväksi kuinka paljon tälläkin hetkellä on (länsimaissa) ihmisiä, jotka ompelevat itse vaatteensa. En lähtenyt kuukauteen suorittamaan eli en ole joka päivä pukeutunut itsetekemiini vaatteisiin, mutta on ollut taas hauska huomata, että miten paljon itse tekemiäni arkivaatteita vaatekaapistani löytyy ja miten itse tekemieni vaatteiden joukosta löytyvät ne mukavimmat ja omanoloisimmat vaatteet. Tässä postauksessa esiintyy uusin, helatorstaina valmistunut mekko.

 

eliana dress (1)

 

Ompelukaavoja suunnitteleva Pauline Alice julkaisi tämän vuoden alussa raglanhihaisen Eliana-leningin kaavan. Olin tämän tyylistä mekkoa kaipaillutkin, koska jostain syystä kangasvarastooni on kertynyt paljon kuvioviskooseja (Eurokankaan kuvioviskoosilaarit ovat vähän liian vietteleviä!). Tämä vihreän-maastokuviollisen-kukertava on itseasiassa toinen versioni mekosta, ensimmäisestä mustavalkopilkullisesta protosta löytyy nyt vain nopea räpsäisy:

 

elianaprotow

 

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun käytin Pauline Alicen kaavoja, mutta arvelin mekon rennon mallin antavan anteeksi mahdollisia istuvuusongelmia ja en siksi tehnyt mekosta lakanakankaista protoa. Tein ensimmäisen version koossa 42 ja vain pidensin hieman etu- ja takakappaletta sekä hameosaa sopivammaksi 182 senttiä pitkälle sekä lyhensin hihaa 3/4 -pituiseksi. Olen ympärysmitoiltani täysin Pauline Alicen kokoa 42, mutta kuten usein saan huomata, rintavalle ihmiselle ei ihan peruskoko 42 sovi: takakappaletta tulee kaventaa ja etukappaleessa tehdä pienempiä tai isompia muutoksia. Pauline Alicen kaavoissa toki ilmoitetaan, että kaavoitus on tehty 165 senttiselle ja B-kupille.

Ensimmäinen versio on “ihan jees” ja olenkin käyttänyt sitä paljon, mutta vihreään versioon teinkin sitten vähän enemmän muutoksia: taka- ja etukappaleeseen lisäsin pituuteen 2 cm ja kavensin kumpaakin kummastakin sivusta 1 cm. Keskietuun lisäsin 2 cm. Hihaa kavensin 1 cm kummastakin sivusta ja nostin kainaloa 1,5cm. Hihan pituuden lyhensin juuri kyynerpään alapuolelle olevaksi. Hameosaan lisäsin pituuteen 5cm. Tästä vihreästä versiosta tykkäänkin sitten vielä enemmän!

 

elianadress

 

eliana dress 2_ok

 

Eliana-ohjeessa pääntien halkio suljetaan vinonauhalla, joka jatkuu pääntien viimeistelyreunasta solmimisnauhoiksi. Kokeilin sitä ensimmäisessä versiossa, mutta tähän toiseen versioon halusin huomaamattomamman nappi- ja nappisilmukiinnityksen. On muuten erityisen tyydyttävää, kun kaivelee nappilaatikoista sekalaisia helmiäsnappeja, joiden säilyttämisen järkevyyttä on monta kertaa miettinyt ja sitten löytää juuri sen yksinäisen napin, joka on täydellinen juuri tähän vaatekappaleeseen.

 

napit

 

Kuvissani ei näy pääntien halkio, joka mekossa on, mutta Pauline Alicen blogista löytyy mainio tutoriaali halkion ompeluun. Seuraavaksi teen samanlaisen halkion toppiin, jossa ei ole pääntiellä rypytystä, ehkä halkio pääsee silloin vähän paremmin oikeuksiinsa.

 

eliana dress (4)

 

nappilistaw

 

Tällä kaavalla tulen varmasti ommelleeksi vielä useamman mekon. Materiaalia, pituutta ja hihamallia vaihtamalla mekosta saa aivan erilaisia versioita. Pauline Alicen kaavojen ohjeet eivät ole ihan yhtä yksityiskohtaiset kuin esim. Colette  Patternsilla, mutta jos on yhtään ompelutaustaa, noilla ohjeilla pärjää kyllä hyvin.

Seuraavassa postauksessa käsittelenkin sitten muunmuassa paria ei-niin-onnistunutta vaateprojektia ja sitä, miksi oman kropan mittasuhteet kannattaa pitää mielessä vaatteiden malleja valittaessa eikä vain sokaistua mallikuvista.

Continue Reading

Käytännöllinen huivi kankaasta

Tänä keväänä olen innostunut yksinkertaisemmasta pukeutumistyylistä kuin ennen. On ehkä väärin sanoa minimalisesta, mutta esimerkiksi Apiece Apart -merkin vaatteet viehättävät minua kovasti. Mulla on ollut jo pidemmän aikaa mielessä, että tarvitsisin tosi yksinkertaisen huivin. Neulottuja ja kudottuja huivejahan minulla on vaikka kuinka paljon, mutta kaikissa huiveissa on aina joku “juju”, jonka tarkoitus on elävöittää muuten yksinkertaista asukokonaisuutta.

Tässä on huivi, jonka valmistamiseen menee niin kauan kuin reunojen päärmäämiseen saa menemään aikaa. Kyseessä on niin helppo ompelutyö, että itseäni melkein hävettää, etten ole aikaisemmin ommeltuja huiveja tehnyt!

 

ommeltuhuivi_w

 

Yksinkertaisessa huivissa tärkeää on laadukas materiaali. Oma huivini on sataprosenttista italialaista villaa ja voi että laadukas, ohut villakangas onkin mukava asetella kaulalle. Kangas näyttää harmaalle, mutta kude on itseasiassa oliivinvihreää ja loimi harmaata eli kankaassa on eläväpintaisuutta. Kangasta valittaessa kannattaa kokeilla miltä kangas tuntuu kaulalla. Useimmiten kädet ovat paljon karaistuneemmat karheille kuiduille, mutta korvan alle kangasta painettaessa tuntee, onko materiaalissa ainesta huiviksi.

Valmistusohje neliönmalliseen huiviin kaikessa yksinkertaisuudessaan menee näin: tarkista, että sivut ovat yhtä pitkät. Jos kankaan leveys on 150cm, leikkaa pituudessa 150 cm pala. Jos kankaassa ei ole paksuja hulpioita, sinun ei tarvitse muuta kuin kääntää reunat (0,75 cm+ 0,75 cm). Jos hulpiot ovat paksut, leikkaa ne pois ja muista huomioida, että kappaleen sivujen tulee olla yhtä pitkät. Mitä ohueampi päärmeestä tulee, sen siistimmältä huivi näyttää. Silitä päärmeet lopuksi, että huivi näyttää viimeistellyltä.

 

harmaa huivi

 

Olen nyt viikon verran käyttänyt huivia päivittäin. Neliönmallinen 143cm x 143cm -kokoinen huivi on siitä kätevä, että se toimii kaulahuivina ja hartianlämmittimenä. Kietaisin huivin kertaalleen jo boleroksikin. Kesälle joudun tekemään ehkä pari huivia ohuesta pellavasta…

Continue Reading
1 2 3 7