Category Archives: Ompelu

Ompelu

Ei samanlaisia tuulipukuja

Naurahtelen hyväntahtoisesti pariskunnille, jotka  pukeutuvat samaan tapaan ja “samanlaiset tuulipuvut” taitaa olla jo ihan käsite. Mutta meilläpä onkin Miehen kanssa samanlaiset oloasu-bokserit!

pingviinit2

Löysin hurmaavan pingviini-viskoosin viime kesänä Turun Jättirätistä. Kaavailin tekeväni kankaasta itselleni hauskan kesätopin (pingviinit sopivat ihan hyvin kesään!), mutta ostosreissulla mukana ollut Mies ilmoitti haluavansa samasta kankaasta bokserit. No mikäpä siinä, kangas oli edullista eli kyllä sitä saattoi pari metriä ostaa.

Lopputulos on se, että kesätoppia en vielä ole saanut tehtyä, mutta parin kuukauden takaiselle Teneriffan reissulle tein sitten meille kummallekin olobokserit. Apuna käytin tätä ilmaiskaavaa (kaava on helppo tulostaa ja teippailla A4-arkeista kokoon). Kaavassa on vain yksi koko ja se on maksimissaan 100 cm:n lantionympärykselle. Koska me kummatkin olemme vähän isompia, päädyin itselleni lisäämään noin sentin jokaisen kaavan sivusaumaan, keskietuun ja keskitakaan. Miehen boksereihin lisäsin vähän enemmän ja tein lisäksi suoran vyötärökaitaleen.

Bokserit on tykätty oloasun alaosa ja pitänee jossain vaiheessa tehdä toisetkin joistain muusta kankaasta. Mutta mikä olisi parempaa kuin pingviinit?!

pingviinit

 

Lankatekniikat Neulonta Ompelu

Aurinkoista marraskuussa

Neuloin auringonkeltaisen huivin ja jo aikaisemmin syksyllä vaaleankeltaisen pipon ruskein tipluin. Piposta lisää myöhemmin, koska unohdin ihan pyytää ottamaan pipopää -kuvia!

kelt_10

Tässä huiviposeerausta. Lanka on viime keväänä värjäämääni, meni tosi monta vuotta, ennen kuin raaskin valkoisen himmeäkiiltoisen villa-angoralangan värjätä ja käyttää. Huivin pitsineulos on Arne & Carlos Strikk fra Setesdal -kirjasta (kuten jo aikaisemmin kerroin), mutta se taitaa olla aika perinteinen neulosmalli. Aloitin huivin kärjestä ja neuloin niin kauan kuin lankaa riitti.  Langan menekki: himpun verran alle 200g, puikot: pyöröpuikot 4,5mm.

kelt_4

Mekko taasen on ompelemani, tein sen jo keväällä Coletten Laurel -kaavalla. Paitsi että en tehnyt mekosta ihan niin tyköistuvaa (ei tarvetta vetoketjulle), pidensin helmaa ja tein siitä a-linjaisemman. Laurel-kaavassa on rintalaskokset (tein mekkoa varten Full Bust Adjustmentin) ja muotolaskokset selässä eli mekko laskeutuu hyvin vähän muodokkaammankin päällä. Ompelin kaikki mahdolliset saumat pussisaumoina.

Mekon olisi tietty voinut silittää kuvausta varten…

kelt_1

… mutta minusta se näyttää ihan hyvältä näinkin:

kelt_9

Viimeistelin mekon mekkokankaasta tekemälläni vinonauhalla. Mekko on ihan paras työvaate: ei purista ja neuletakin kanssa on tarpeeksi siisti toimistotöihin. Tämä onkin vähän tällainen moderni navettamekko!:) Mekon kangas on pellavasekoitetta ja ostin sen hurjan halvalla Tallinnasta tehtaanmyymälästä. Tykkään tuosta kankaasta todella paljon, se on vähän “farkkuhenkistä” ulkonäöltään, vaikka itseasiassa mekko on ihan peruspalttinaa. Kankaan salaisuus on, että sen kude on vaaleansinistä ja loimi mustaa, siksi kangas näyttää eläväpintaiselta. En vuorittanut mekkoa, koska käytän sen alla Damella-merkkistä viskoosista alusmekkoa (huippulöytö Stockan alusvaateosastolta).

kelt_5

Tässä täydelliset syysasusteet, vuosia sitten lahjaksi saamani kirjoneulekäsineet (kiitos entiselle työnantajalleni Tuulialle!), uusi pipo ja aurinkoinen huivi:

kelt_11

Historia Lankatekniikat Neulonta Ompelu

Maailma on erilainen tekstiiliorientoituneen silmin

Tänä aamuna katsoimme ohjelmaa, joko käsitteli Englannin vanhaa, jo mennyttä teollisuutta, hiilikaivostoimintaa ja höyryvetureita. Nauroin, että tarkkaavaisuuteni herpaantuu heti, kun siirrytään historiasta isojen metallisten koneiden toimintamekanismeihin. Ne kun eivät minua kiinnosta.

Toisaalta sitten kun on tekstiileistä kyse, sitä bongaa juttuja ihan vahingossa: Lähdin tänään Miehen seuraksi AFK:n pimiölle, pari filmiä kun odotti kehittämistä. Matkalla huomasin, että Kisahallin viereen oli avattu uusi UFF. Sieltä löysin kauniskuviollisen, helmiäisnappisen neuletakin, joka oli kuitenkin valitettavasti liian pieni ja muutenkin epäsopiva minulle. Nappasin kuitenkin takista kuvan, että voisin joskus käyttää samaa mallineulosta johonkin  (pitsin, oikeiden, nurjien ja nostettujen silmukoiden yhdistäminen on tuossa kovin kaunista).

1377424117078

Pimiöllä taas odotellessani selasin vanhoja Fotografisk Årsbok -kirjoja  eli Valokuvauksen vuosikirjoja. Niistä löytyi muutamia kuvahelmiä (valitan, hatarapäisenä en ottanut vuosia ylös, kirjat ovat kuitenkin 1940-50 -luvuilta). Kirjoissa on paljon mielenkiintoisia kuvia, joista osa oli pakko kännykällä napsaista talteen.

Kauniissa leningissä on hihat ja yläosa (ehkä myös kaulus) leikattu täysvinoon, jolloin kangas on saatu laskeutumaan paremmin ja ruudut hauskasti vinoon. Hameosa on kellotettu ja leikattu lankasuoraan:

1377426284954

Pojalla on katupojan yrmy ilme, mutta hänen paidassaan on jännä ja kuitenkin yksinkertainen pintaneulos. Tykkään myös tuosta piposta ja noista kalanruoto-tweed -housuista hurjasti.

1377426469794

1377426483899

Tällaista tämä on, isot, mekaaniset koneet eivät kiinnosta, tekstiilikuidut kyllä!

Lankatekniikat Ompelu

Sorbetto-puseroita ja Sorbetto-mekko

Mä jaksan jankuttaa Sorbetto top -kaavasta vaikka ikuisuuksiin. Siitä on tullut “peruskaava”, jolla on helppo tehdä kevyitä puseroita, toppeja, mekkojakin. Kevään ja kesän aikana olen tehnyt useita keveitä viskoosipuseroita, jotka ovat väljempiä leikkaukseltaan. Tietty oikea peruskaava toimisi ihan yhtä hyvin, mutta olen tuon Sorbeton hyväksi todennut ja käytän sitä.

topit_web

Tämän (kyllä, vielä on kesä, kun ulkona ei tarvitse sukkiksia) kesän lempparimekko oli yksinkertainen Sorbetto-kaavaa apuna käyttäen tehty mekko. Ristin mekon Mexico-mekoksi printtikankaan meksikohenkisen kuvioinnin mukaan. Leikkasin mekon yläosan kaavan mukaan, mutta lisäsin etu- ja takakappaleeseen sivuihin 1cm:n väljyyttä. Vyötäröltä alaspäin leikkasin hameosan a-linjaiseksi. Pääntiestä tein alkuperäistä kaavaa pienemmän. Tämä mekko oli nopeasti valmis!*

Kuvat on otettu viimeistä lukuunottamatta oikeassa kesäparatiisissa eli Villingin saaressa, johon saimme tänä kesänäkin kutsun. Aurinko porotti sen verran kovasti, että kuvat ovat vähän puhkipalaneita, pahoittelen.

mexico8_ok

mexico5_t

Mekon kangas on (yllätys, yllätys) Eurokankaan viskoosikilolaarista ja tässä projektissa pienenä murheenkryyninä oli se, että painokuvio meni reilusti vinoon lankasuorasta. En tietenkään tajunnut tuota kangasta ostaessani, vaan vasta levittäessäni kankaan leikkuupöydälle. No, ajattelin, että leikkaan kankaan kuvion mukaan ja jos sauman rupeavat kiertämään mekkoa käytettäessä, niin ainahan mekko kotivaatteesta** käy. Olen mekkoa paljon käyttänyt ja sen jo pessytkin useampaan kertaan ja suuri yllätys onkin ollut, ettei langansuuntaan vinoon leikkaaminen (vinoon lankasuorasta noin 15-20 astetta!) näytä vaikuttavan vaatekappaleeseen mitenkään.

mexico16ok

Käyttömukavuutta mekossa lisäävät taskut, jotka leikkasin ja ompelin Colette Crepe -leningin kaavojen mukaisesti. Kangasta mekkoon meni kaksi mekon pituutta + noin 0,5 metriä vinonauhaan, hihoihin ja taskuihin. Mekon pääntien viimeistelin vinonauhalla, hihansuihin ja helmaan käänsin n.1,5+1,5cm:n saumavarat.

mexico14_ok

Koska mekko oli tosiaan a-linjainen ilman vyötärökavennuksia ja ajattelin käyttää mekkoa lähinnä vyön kanssa, lisäsin vyötärölle mekon nurjalle puolelle vinonauhasta tehdyn kuminauhakujan, johon sitten pujotin 1cm leveän kuminauhan. Näin mekosta tuli vähän muotoillumpi ja vyötäröllä oleva ylimääräinen kanssa rypyttyy kauniisti vyön alle. Lisäksi nahkainen vyö tekee mekosta asiallisemman, ettei näytä siltä, että haahuilen ympäriinsä yöpaita päällä. Vilpoinen kangas, sopiva helmapituus ja taskut tekevät mekosta super-kesämekon.

mexico17_ok

mexico

Ja bonarina: mekko toimii hyvin kaupunkiurheilussakin eli hyppynarua hypätessä!

hyppy

*) Itseäni ärsyttää, kun ihmiset sanovat, että surauttivat ompelukoneella jonkun vaatekappaleen. Olen saattanut ennenkin valittaa, mutta mielestäni ompelu ei ole ikinä surauttamista, vaan keskittymistä ja tarkkuutta vaativaa, aika hidastakin toimintaa. Monimutkaisemmissa vaatteissa harsin mieluusti vaikeimmat kohdat. Mutta tämän mekon kohdalla tein poikkeuksen, tämän mekon surautin! :)

**) Kotivaatteet, nuo mukavat lökövaatteet, joissa ei todellakaan lähdetä ihmistenilmoille. Helposti löpsähtävistä trikoovaatteista tulee kotivaatteita ihan liian nopeasti ja sitten on taas kaksi täyttä korillista lökövaatteita vaatehuoneessa.

Mielitty-kauppa Ompelu

Fillarilla!

Olen tehnyt uusia neulonta- ja fillariaiheisia laukkuja pikkuhiljaa ja nyt niitä on Etsy-kaupassani mukava valikoima.  Kesän kunniaksi kaupassa on nyt kaikki 10% alennuksessa 28.7. asti koodilla SUVITARJOUS. Kannattaa käydä kurkkaamassa! Jos et tykkää maksaa Paypalin kautta, valitse maksutavaksi ”Other”, niin lähetän sinulle yksityisviestinä maksutiedot tilille maksamista varten.

laukkuja

Itselläni on ollut käytössä harmaa In knitting we trust -laukku viime syyskuusta, mutta tänä kesänä se on ottanut osumaa reissatessaan polkupyörän korissa (jostain syystä kiinteässä korissa on todella teräviä kohtia, johon laukku on hankautunut. Vähän tuo on harmittanut, mutta siistimpään käyttöön olen nyt ottanut beigen Fillari-kassin. Tykkään laukuissa aika neutraaleista väreistä (tai no, köh, onhan mulla hunajankeltainen käsilaukku ja noin ziljoona riemunkirjavaa kauppakassia…), koska ne sopivat monenlaisten värikkäiden asukokonaisuuksia kanssa yhteen.

bicycle

Keksin myös tavan suojella pyöränkorissa kuljettamiani tavaroita: Laitan koriin ensiksi Ikean valkoisen pikkukassin. Se on kudottu muovista ja on kätevä myös  silloin, kun on juuri satanut ja pyöränkori on vielä märkä. Ei ole kovin tyylikästä, mutta toimivaa kyllä!

bicycle2

Fillarilaukussa on muuten sana polkupyörä 21 kielellä: Bicyclette = ranska, Sykkel = norja/tanska, Reiðhjól = islanti , Bicicleta = espanja, Ποδήλατο = kreikka, Birota = latina, Rothair = gaeli, Divritenis = latvia, Fahrrad = saksa, Jídzní kolo = tsekki, Polkupyörä = suomi, Jalgratas = eesti, Bicycle = englanti, Kerékpár = unkari, Велосипед = venäjä, Cykel = ruotsi, Fiets = hollanti, Bicikl = bosnia/kroatia, Rower = puola

Kuvissa esiintyvä heppatoppi on tehty (taas kerran) Sorbetto-topin kaavalla, mutta olen jättänyt etulaskoksen pois. Puuvillakangas on Turun Jättirätista ja ostettu jo viime vuoden puolella.

Helsinki Lankatekniikat Ompelu

Pulupaita ja neulashame

Viime aikoina on vähän enemmän ompeluttanut kuin neulotuttanut: Luvassa on siis useampi postaus itseommeltuja vaatteita! Ainoa ongelma vaatepostausten kanssa on, että joudun orjuuttamaan aina kuvaajaa, ts. rakasta aviomiestäni, joka ei nyt ihan jokaiselle ulkoilureissulle haluaisi kameraa ottaa. Voisin toki ottaa kuvan vaatteesta vain henkarilla, mutta eihän se ole lainkaan sama asia.

IMGP5950

Kuvissa esiintyvän Pulupaidan kangas on viskoosia Eurokankaan kilokangaslaarista (ostin tuon jo viime syksynä, mutta myös tänä keväänä/kesänä on laareissa ollut kivannäköisiä printtiviskooseja). Noissa palaviskooseissa kannattaa kuitenkin olla tarkkana: koska materiaali on edullisia paloja, saattaa kankaassa olla aika keskelläkin reikiä ja repeytymiä.

IMGP5956

Paidan kaavan pohjana on taas Coletten Sorbetto top ja siihen muokaamani hihat. Tähän paitaan halusin vähän pussimaiset hihat eli en kaventanut hihaa hihansuuta kohden. Puseron pääntien ja hihansuut viimeistelin samasta kankaasta tekemälläni vinonauhalla.

IMGP5911

Hameen kangas on itäsaksalaista telttakangasta ja olen suunnitellut tekeväni kankaasta hameen ainakin vuodesta 2007 saakka. Havupuun neulasia muistuttava kuvio on vaan niin hauska. Noh, Globe Hope ehti ensin, mutta en Globe Hopen hameen mallista kuitenkaan välittänyt, siksipä piti ommella hame itse.

Kun toukokuussa Varustelekassa oli kaikki tuotteet alennuksessa, kävin ihan liikkeessä valkkaamassa sopivan telttakankaan. Kankaita oli liikkeessä esillä muutama kappale ja kaikki olivat vähän eri värisiä, käytettyjä kun ovat. Valitsin kankaan, jossa kuvio näkyy aika selvästi.

Hameen kaavan pohjana on Modassa kesällä 2008 ollut taskullisen laskoshameen kaava. Olen tehnyt kaavalla hameen pariin kertaan, mutta tällä kertaa tein enemmän muutoksia: pienensin laskoksia reippaasti, syvensin taskuja ja siirsin vetoketjun keskitakaa vasempaan sivuun, niin että sain takakappaleen leikattua yhdessä osassa.  Taskujen sisäpussi on viskoosivuorikangasta, ettei taskuosista tullut liian paksu, muuten hame on kokonaan telttakangasta. Telttakankaasta saa hyvin yhden hameen, kaksikin, jolleivat nepparit ja paksunnokset haittaa. Halusin kuitenkin itse ”ehjää” kangasta, ettei hameesta tulisi liian armeijatyylinen. Minulla jäi tarpeeksi kangasta laukkuun.

Lopputuloksena on kaupunkikäyttöön sopiva arkihame. Hameessa on myös mukava pyöräillä! Hame valmistui sopivasti pari päivää ennen Berliinin reissua ja vähän jännitin, että tuleeko vanhassa DDR:n pääkaupungissa palautetta hamekankaan valinnasta, mutta eipä kukaan ainakaan tullut kommentoimaan.

Tässä lähikuva vielä noista kankaista ja rintarossista, joka on löytö Laitilan kesäkuiselta rompetorilta.  Rossi taitaa olla 30- tai 40-luvulta ja kun kerran maksoi vain viisi euroa, niin olihan se ostettava.

linnutddr

Seuraavissa kuvissa esiintyvä nahkainen laukku on ah-niin-ihana heräteostos Berliiinin Tutto Natural -kaupasta (tuo kaupan nimi naurattaa joka kerta…). Kaupassa kannattaa ehdottomasti käydä. Se ei ole maailman edullisin liike, muttei kamalan kalliskaan (tuo laukku maksoi alennuksineen ale 80 euroa ja todella hyvin viimeistelty). Laukkujen lisäksi liikkeessä neulotaan neulekoneella (!) kashmir-huiveja. Oli varsin viehättävää kun kauppoja tehdessä liikkeen takatiloista kuuluu neulekoneen siuh-siuh -ääni :D

IMGP5976

IMGP5981

Kuvat hameesta ja puserosta piti ottaa DDR:n innoittamana Merihaan lähettyvillä, mutta kuvista tuli taustaltaan niin inhorealistisia, että päädyimme ottamaan loput kuvat Elannon vanhan leipätehtaan(?) pihalla :) Tosin noihin ylläoleviin kuviinkin saatiin mukava harmaus…

IMGP5789

Ompelu

Kukallinen kesäleninki

Olen innostunut muutaman viime kuukauden aikana ompelusta ihan uudella tavalla ja olen tehnyt enemmänkin arkisia käyttövaatteita kuin juhlatamineita. Tämän kesän suosikkileninki ja ehkä kaunein ikinä ompelemani vaatekappale valmistui jo reilu kuukausi sitten, mutta ehdimme ikuistaa sen kuviin vasta toissapäivänä (Miehelle taas kiitos kuvista!) kävellessämme Unioninkatua Kauppatorille päin. Unioninkatu on muuten mielestäni yksi Helsingin kauneimmista kaduista. Illan ohjelmana oli Kieltolaki-aiheinen illallisristeily, joka oli ihan hauska kokemus ja hintansa väärti. Tärkeintä tietty oli, että ruoka ja seura oli hyvää!

Kaavat Crepe -leninkiin tilasin Colettelta jo viime vuoden puolella, koska olen tykästynyt kietaisuleninkeihin. Ja tässä mallissa kietaisuosa onkin takana!  Lisäksi malliin kuuluu sivusaumoihin piilotetut syvät taskut. Leningin kangas on kevyttä puuvillapopliinia ja olen ostanut sen vuosia sitten (ehkä 2005?) Eurokankaan alepöydästä hintaan 3 euroa/metri. Muistan ajatelleeni kankaasta kellohametta ja nyt olikin hieman haasteellista saada kangas riittämään leninkiin, varsinkin kun halusin kohdistaa edes jotenkuten isot kukkakuviot. Kangasta sai kyllä väännellä hetken jos toisenkin (lue: muutaman tunnin), mutta onnistuin! Tässä on  kaikki mitä kankaasta jäljelle jäi, aivan silppua vaan:

Crepen ohje on ihan superhelppo ja ohjeet ovat hyvin havainnolliset. En tehnyt lakanakankaista protoa, koska ajattelin, että tämä leninki saa toimia protona. Suunnitelmissani oli siis toteuttaa sama leninkimalli punapallollisesta puuvillakankaasta ja olenkin siitä saanut jo valmiiksi noin kaksi kolmasosaa. Katsotaan milloin loppuosa valmistuu.

Tein kaavat koossa 10 ja tein työn edetessä vain vähäisiä muutoksia: lisäsin 1 cm:n yläosan pituuteen vyötärölle, vähensin 1 cm:n olkapäiltä (etu- ja takakpl:n puolelta), muokkasin kädentienlinjaa suoraviivaisemmaksi (eli mielestäni kauniimmaksi) ja lisäsin helman pituuteen 5 cm. Colette-kaavat on suunniteltu hieman kurvikkaammille naisille (c-kuppi)  kuin monet muut kaavat. Vaikka oma kuppikokoni on aika monta kirjainta C:stä vielä eteenpäin, leninki istuu rintavarustuksen kohdalta kauniisti ja rintalaskokset tulevat oikeisiin kohtiin. Pieni miinus on, että leninki on vähän reilu vyötäröltä, vaikken kropaltani mikään tiimalasi olekaan. Tosin sisäänottoja vyötärölle pystyisi tekemään helposti.

Pääntie ja kädentiet viimeistelin ohjeen mukaan tukikankaalla tuetuin alavaroin. Päädyin kiinnittämään kädentien alavarat vielä käsin pienin etupistoin noin 4 cm päähän kädenteiden reunasta. Eivät ainakaan alavarat lepata kädentien ulkopuolelle! En vuorittanut mekko, vaikka näin ohuen puuvillan kanssa se olisi voinut olla ihan järkevää. Jos kiinnostuit tästä leninkimallista, kannattaa katsoa vaikkapa Gertien Crepe-aiheiset postaukset. “Crepe Colette” Flickr -haulla näkee miten malli sopii erilaisille ruumiinrakenteille ja miten erilaiset kankaat toimivat mallissa.

Kangas on todellakin kevyttä ja helposti tuulen mukaan lähtevää:

Leningin erikoisuus on sen kietaisutakaosa, leikkaus tuo myös mielenkiintoa muuten yksinkertaiseen malliin:

Lopuksi hieman hiusangstia: Minua harmittaa suunnattomasti, etten osaa tehdä piikkisuoraan, päätäpitkin menevään tukkaani mitään kampauksia.  Nyt olkapäille ulottuva tukka on joko vain tyhmästi auki  tai sitten yksinkertaiselle ponnarille sitaistuna. Minulla on kyllä lämpörullat, mutta niillä en saa aikaiseksi kiharoita, jotka kestäisivät pidempään kuin kaksi tuntia. Tyydyn siis ihailemaan muunmuassa Ulrikan upeita kampauksia (ja meikkejä myös!).

Kehräys Lankatekniikat Ompelu

Täydellinen kesäkombo: Pitsihuivi, rusettipusero ja taskullinen hame

Piipahdimme pari viikkoa sitten kesäloman alussa Berliinissä. Tällä kertaa viikon ainoa lankakaupparetkikohde oli Hand Made Berlin, joka on muuten muuttanut uuteen osoitteeseen. Samassa osoitteessa sijaitsee nyt laadukas kahvila ja piskuinen lankakauppa. Matkaseuran mukaan kahvilan espresso ja tuorepuristettu appelsiinimehu olivat aivan mainioita. Lankapuolella ei ole kovin montaa lankamerkkiä tai -laatua, mutta valinnanvaraa kuitenkin on. Haksahdin ylelliseen Ito Serishin -silkkilankaan, jota pitkän harkinnan jälkeen raaskin ostaa kaksi vyyhtiä huivia varten. Ostamani väri on 250 Chocolate, jota ei jostain syystä tuolla värikartassa ole. Lisäksi Chocolate ei ole ruskeaa vaan violettia, hmm…

Vaikka lanka on ihanaa ja valmis huivi on ylellisen pehmeä käyttää, oli langan neulominen raivostuttavaa: Lanka koostuu toisiinsa liisteröidyistä (kierrettä ei ole) säikeistä ja lanka halkeilee siksi todella helposti neulottaessa. Minulla olikin neuloessa koko ajan vieressä virkkuukoukku, että voin kaivella silmukoita täysiksi muutamaa kerrosta alempaa.

Huivin malli kehittyi neuloessani, aloitin muutamalla silmukalla ja muutaman kerroksen jälkeen aloitin sitten vasempaan reunaan reunapitsin.  Kun ensimmäinen vyyhti oli melko lopuillaan, neuloin korkeudessa pari mallikertaa lisäämättä silmukoita työn leveyteen. Kun aloitin toisen vyyhdin, tein samoin. Sitten vähensin silmukoita samaan tapaan kuin huivin alkupuolella lisäsin.

Koska Serishin -langasta neulottu neulos oli jo valmiiksi rentoa ja “avautunutta”, en pingottanut valmista huivia, vaan vain kostutin sen suihkupullolla ja levitin huivin mittoihinsa pyyhkeiden päälle  kuivumaan. Vielä tekniset tiedot: huiviin meni Ito Serishin -lankaa meni kaksi vyyhtiä eli yhteensä 80 grammaa. Käytössä oli 4 mm bambuinen pyöröpuikko sekä työn alussa ja lopussa kaksi 4 mm:n sukkapuikkoa.

Vaikka tämä huivini ei ole mitenkään kamalan yksilöllinen ja samantyyppisiä malleja on varmaan paljon, nauratti silti tämä pari päivää sitten julkaistussa Knittyssä olevat huivimalli.   Ja tänään silmiini osui Pettine-huivimalli ja ihastuttava Semele. Ovat kovin suosittuja tällä hetkellä nämä sivuittain neulotut pitsireunaiset huivit.

Kuvissa on myös kaksi ompelemaani vaatekappaletta, pusero ja hame. Kumpikin oli mukana jo Berliinissä eli niitä on paljon käytetty ja mallit on hyväksi havaittu. Perhospaitaan sain kankaan Anopilta, joka oli ostanut kankaan joskus juhlapaitaa varten. Kangas on eläväpintaista ja raskasta polyesteria, joten tein puserosta mahdollisimman ilmavan. Pusero on tekokuituisesta materiaalistaan huolimatta yllättävän mukava käyttää, tosin en 30 asteen helteessä tuota päälleni kyllä laittaisi.

Paidan kaavana käytin Sorbetto-topin kaavaa koossa 10, mutta jätin siitä etulaskoksen pois, korotin kädentietä ja levensin olkaa  hihaa varten. Hihan piirsin vapaalla kädellä (tosin ei ehkä olisi kannattanut) ja tein lakanakangasproton (tämä kannatti, puserokangasta oli aika hintsusti). Sovitin hihaa sitten kolmeen kertaan, ennen kuin se istui tarpeeksi hyvin. Puseron hihansuut ja pääntie on viimeistelty puserokankaasta tehdyllä vinonauhalla. Voin muuten kertoa, että Prymin vinonauhalaitteellakaan polyesterikankaasta ei saa kovin pysyvää vinonauhaa! Koristeeksi paitaan tein irroitettavan kangasrusetin. Pidän tuosta perhoskuviosta ja paidan yksinkertaisesta mallista todella paljon.

Taskuin varustetun a-linjaisen hameen kangas on eläväpintaista paksua puuvillasekoitetta ja sen ostin kesän alussa Turun Jättirätistä.  Hameen kaava on Jokatyypin kaavakirja 2 -kirjasta. En oikeastaan muuttanut L-kokoista kaavaa juuri lainkaan: lisäsin alalantiolta helmaan etu- ja takakappaleen sivuihin noin 1 sentin leveyteen. Tykkään Jokatyypin kaavakirjoista ihan hurjasti, ekassa osassa on enemmän perusjuttuja, jotka helpottavan aloittelevan ompelijan työtä kummasti. Toisesta osasta on paljon hyötyä vähän kokeneemmalle ompelijalle.

Ja sitten lopuksi todellisuus hartaasti neulotusta pitsihuivista: Tällä tavoin pitsihuivit ovat useimmiten käytössä, eivät todellakaan kauniisti olkapäille levitettynä vaan rutussa moneen kertaan kaulan ympäri kiedottuina :)

Ompelu

Ompelua ja ompelumuistoja

Nyt on luvassa pitkää ja polveilevaa tekstiä ompelemisesta. Pitsiunelmia -blogissa pohdittiin, että mikä olisi viherpeukalon ompeluun liittyvä vastine. En osaa sanoa, mutta siinä missä moni odottaa pääsevänsä myllertämään pihaa lumien sulattua ja ilmojen hieman lämmittyä, minä odotin viikko sitten pitkää viikonloppua ompelusten parissa. Mies lähti moottoripyöräilemään ja minä  ompelukoneeni pariin. Kaikista mukavinta on ommella ilman deadlineja, ihan omaksi huviksi.

Tulevien projektien kankaita ja nauhoja. On varmaankin helppo uskoa, että minulla on jonkinasteinen pallokuvioaddiktio:

En ole ommellut mitään isompaan pariin kolmeen vuoteen ja nyt olen parin viikon aikana ommellut kaksi hametta ja kesätopin. Suunnitelmissa on vielä ainakin kolme mekkoa ja kaksi paitaa. Tekeminen ja kangas ei ainakaan lopu ihan heti. Olen myös hieman huolestunut, että tarkistaessani kotona ompelulanka- ja vetoketjuvarastojani, löysin sopivat ompelulangat ja piilovetoketjut kaikkiin suunnittelemiini projekteihin. Varastot saattavat olla vähän liiankin kattavat.

Olen hyvin hidas ompelija: kahdessa vapaapäivässä sain valmiiksi kaksi hametta, vaikka tein töitä melkein koko ajan.  Minä en “surauta” mitään nopeasti ja vaikeimmat kohdat harsin, koska en pidä purkamisesta. Inhoan edelleen piilovetoketjujen ompelua, vaikka olen harjoitellut sitä aika paljon. Käsityönopettajakoulutuksen omaava ei varmaankaan saisi sanoa näin!

Kun olin lukioikäinen, kävin paljon ompelija-mummini luona ompelemassa. Hän ei varmaan hennonnut kieltää, vaikka tiesi joutuvansa auttamaan minua paljon. Jäkikäteen minua on kyllä nolottanut, kun olen tajunnut, että miten paljon häntä vaivasinkaan! Ei minulla mitään kaavoja ollut, mummi kaavoitti parin ikivanhan peruskaavan avulla. Kun mummi kuoli minun ollessani 20-vuotias, tajusin, etten ollut tosiaan ikinä ommellut vetoketjua vaatteeseen: mummini aina sanoi, että hän ompelee vetoketjun nyt, katsotaan sitä vetoketjun ompelua joskus myöhemmin. Sitä päivää ei ehtinyt ikinä sitten tulla, ihmiset taitavat olla sitkuttelijoita luonnoltaan. Onneksi sittemmin opin ompelemaan vetoketjun ihan itsekseni.

Mummilta ei paljoa kartanoita henkisen perinnön lisäksi jäänyt, mutta minä sain osan hänen ompelutarvikkeistaan, kuten yllä olevan sormustimen ja kassin, jossa oli jo 1950-luvun lopulla edesmenneen isotätini kirjontatöitä. Mummini sanoi aina, että häneltä puuttui kärsivällisyys, siksi hän ompeli(!), siskonsa taasen kirjoi. Isotädin kirjontakankaasta syntyi alla oleva kesäinen aivinatoppi, kangasta riitti vielä vinonauhan tekemiseenkin. Kyllä yli 50 vuoden säilöminen kannattaa!

Jotain, mikä Helsingistä puuttuu on Jättirätti-kangaskaupat. Lähes legendaksi muodostuneet Jättirätit sijaitsevat kaikki Varsinais-Suomessa. Kun käymme sukuloimassa Turussa, pyrin käymään Turun Jättirätissä ja mopohan siellä aina karkaa ja pahasti. Hinnat ovat edullisia ja oikeita vaatetukseen sopivia kankaita on paljon. Pääsiäisenä käydessäni löysin useamman nätin vintage-henkisen kankaan. On hurjaa, että puuvillamusliinia saa 5 euron metrihintaan tai pellavasekoitteita 7 eurolla/metri. On myös hurjaa, miten paljon kangasta ihminen voi ostaa noin 15 minuutissa.

Tykkään, kun kaavoituksen suhteen on eri mahdollisuuksia, kun osaa ja pystyy muuttamaan peruskaavoja tai muokkaamaan valmiskaavoja. Valmiskaavoissa olen ihastunut Colette Patternsien malleihin. Tilasin ennen joulua kaksi kaavaa + Sarain juuri ilmestyneen kirjan, kun ne sai edullisella yhteistarjoushinnalla. Eniten tykkään Coletterien malleissa vanhanaikaisuudesta (hyvässä mielessä) ja siitä että niissä oikeasti käytetään aikaa yksityiskohtiin. Täysvinoon leikatut mallit ovat erityisen hienoja. Yllä ollut valkoinen aivinatoppi on leikattu tämän Coletten ilmaiskaavan mukaan, tosin muutin kaavaa hieman omalle ruumiinrakenteelleni sopivaksi. Sivuilta löytyy muuten paljon ompelututoriaaleja ja pikku vinkkejä, kannattaa katsoa, jos ompelu kiinnostaa.