Olen luonteeltani turhamainen (joku voisi sanoa kauniimmin että ulkonäöstään välittävä esteetikko) ja pitkät hiukset olivat minussa omasta mielestäni kauneinta. Mutta jossain kohtaa käytännöllisyys meni turhamaisuuden edelle. Vyötärölle ulottuvat hiukset olivat painavat, jäivät kiinni joka paikkaan ja niiden kuivumisessa meni ikuisuus. Pitkän pitkä tukka sai mennä vuosi sitten ja nyt sitten viimeisetkin sekaväriset 20 senttiä. Pää on kevyt kantaa, takut ja värjäyskierre ovat historiaa. Ihanaa.
Näin lyhyttä tukkaa minulla ei ole ollut sitten vuoden 2000 ja oman värinen tukka on viimeksi ollut keväällä 1995. Jos nyt tarkkoja ollaan, on tässä polkassakin vielä pisimpien hiuksien latvoissa värin jämiä, mutta vain himpun verran. Hiusteni väri on vaihdellut näiden 15 vuoden aikana hyvin kirkkaasta punaisesta aina tummanruskeaan. Vain blondi en ole ollut ikinä. Oma väri on tuntunut tylsältä ja harmaalta, onhan se suomalainen keskimääräinen maantienruskea.
Noin vuosi sitten kyllästyin juurikasvun kyttäämiseen ja päätin, että hiusten värjäyskierre on pakko saada katkaistua. Hiusten värjäämisessä kun on yhtä paljon järkeä kuin rakennekynsissä. Kun omaa hiusväriä oli kasvanut muutama sentti, ei se enää niin harmaalta näyttänytkään kuin parin sentin juurikasvuna, vaan ihan kivalta. Onhan se perusmaantienruskea, mutta ainakin se on oma värini.
Kuvan pinni on omaa tuotantoani ja tällä hetkellä testikäytössä. Toimii näemmä niin pitkässä tukassa kuin polkassakin :)