Viiniä ja villasukkia

Tässä mallineulos Kantarelliretki -sukkiin. Nyt vaan värityksiä suunnittelemaan!:)

Huom, ohje on piirretty siten, että neulos neulotaan suljettuna neuleena. Mallikerran leveys on 6 silmukkaa ja korkeus 8 kerrosta.

Tältä neulos näyttää nurjalta puolelta. Neulos ei ole kovin joustavaa, kannattaa siis varata vähän enemmän silmukoita kuin normaalisti. Mallitilkkukin on hyvä neuloa. Itse loin sukanvartta varten 78 silmukkaa ja minulla ei ole erityisen paksut nilkat.

Nyt ollaan taas blogin nimen ytimessä. Joulupäivänä aloin Neuhausin suklaan, portviinin  sekä Ylpeys ja Ennakkoluulo -maratoonin (ah, Mr. Darcy, kiitos Yle Teema!) siivittämänä neuloa sukkia.

Väreiksi valikoitui jotain sellaista, jota en itse normaalisti valitsisi, mutta jotenkin tämä yhdistelmä vaan toimii (samantyyppistä väritystä on sattumoisin muuallakin juuri nyt)! Kuulemma oranssiharmaa väritys tuo mieleen kantarellit, sanoo Mies, joka sieniä ei syö.

Itseasiassa aloitin sukkia samalla kuviolla (tosin eri väreillä) jo viime kesänä, mutta silloin sukista ei tullut mitään: aloitin silloin sukat varpaista ja ajattelin kuviota myös jalkaosaan sillä seurauksella, että sukasta uhkasi tulla todella paksu. Nyt päätin sitten neuloa sukat perinteiseen tapaan ylhäältä alas ja laittaa kuviota vain sukan varteen, sillä tavoin sukat sopivat normaaleihin kenkiinkin.

Kuvio muodostuu siten, että samalla kerroksella ei tarvitse neuloa kuin yhdellä värillä, “kirjoneulepinta” saadaan aikaiseksi nostamalla silmukoita neulomatta. Kantapää on normaali saksalainen (tosin kantalapun kummassakin reunassa on 3 s ainaoikein), jalkaterän kavennukset koristin ainaoikeinneuloksella:

Materiaali: oranssi lanka: Zitron Trekking Maxima, harmaa: Zitron Trekking XXL Tweed, puikot: 2,25 mm, langanmenekki: oranssi n. 25 gr, harmaa n. 75 gr.

Nyt puikoilla on samanlaiset sukat, mutta aivan toisella värityksellä. Näistä taitaa tulla maastoutumissukat, sen verran hyvin pätkävärjätty riemunkirjava lanka häviää kuvioneuleeseen. Oikeastaan haluaisin aloittaa kolmannet (ja neljännet…) sukat samalla mallilla mutta eri värityksellä. Sukista tulee aina ihan erilaisia väritystä vaihtamalla!

Aikaa on vierähtänyt hetki jos toinenkin neulomuksia tai ajatuksia esittämättä, mutta elämä kulkee samanlaisia latuja kuin aina ennenkin. Viime vuoden puolella, itseasiassa jo marraskuussa tein itselleni pari pipoa aina kasvavan pipo-, myssy- ja baskerikasan jatkeeksi. Pitäisi varmaan pikkuhiljaa rajoittaa asusteiden neulomista itselle, eteisen asustekoriin eivät mahdu kaikki pipot, lapaset ja huivit nytkään.

Ei ole mikään kovin suuri salaisuus, että olen harakka: Pidän kaikenlaisesta kiiltävästä ja koreasta. Siksipä parin vuoden aikana muotiin tulleet paljettilangat ovat minusta vastustamattomia. Omaan niitä kohtuullisen varaston, mutta vasta ennen joulunajan kiireitä neuloin ensimmäisen paljettineuleeni, punaisen paljettimyssyn. Tässä langassa paljetit ovat onneksi varsin hillittyjä, mikään diskopipo päässäni en kyllä kaupungilla (tai yhtään missään muuallakaan) liikkuisi.

Samanlaista neulosta kuin tässä pipossa käytin syksyllä keskeneräiseksi jääneessä huivissa. Seuraavana välityönä voisinkin kaivaa sen huivintekeleen esiin ja katsoa, että onko se yhtä toivoton tapaus mielestäni nyt kuin lokakuussa. Joka tapauksessa, neulepinta on joustavaa ja sopii siksi hyvin myssyyn.

Malli: Lyhteet -myssy (Lataa neuleohje (pdf)), lanka: Marks & Kattens Fame Trend Paljett kaksinkertaisena (420m/100g),  langanmenekki: noin 70 grammaa, puikot: 4,5 mm.

Punaisesta pipasta tuli rento ja reilunkokoinen, siksi päätin neuloa vielä ohuesta sukkalangasta (Gründl Four Seasons Marrakesh) kaksinkertaisena toisen pipon samaisella ohjeella, mutta jätin yhden mallikerran leveydessä.  Minulla on kumman litteä (=takaraivoton) pää ja päänympärykseni on vain 56-57 cm.

Kummassakin pipossa siis käytin siis  ”420 metriä 100 grammassa” -lankaa kaksinkertaisena. Tuon paksuisia lankoja on paljon ja ainakin minä onnistun hankkimaan niitä varastoihina vähän liiankin kanssa.

Muuten ruskeasävyisen ja tavannomaisen pipan koristeeksi tein irroitettavan korun, virkkasin siihen pohjan puuvillasta ja mohairista ja kiinnitin ystävättären pari vuotta sitten Nepalista tuoman luisen pupunapin. Käsin veistetty nappi on kuin koru itsessään ja bonuksena nepalilainen pupu näyttää tyytyväiseltä ja vähäjärkiseltä!:)

Paljettilangoista vielä: viime kesänä toin Ranskasta itselleni tuliaisiksi yhden kerän Lanas Stopin Electra -paljettimohairlankaa. Koska lankaa on vain vähän (50g/115m), käyttötarkoituskin on vähän hakusessa. Jotain tuossa langassa kuitenkin on, ehkä se on juurikin se harakkaa kiehtova paljettikimalle. Jos joku idea jollekulle mieleen tulee, se otetaan ilolla vastaan.

Tässä tarkistetut ja sujuvammiksi kirjoitetut ohjeet huovutettuihin tossuihin:

Rai-rai-raitaa! Raidalliset huovutetut tossut

Rusetilla! Huovutetut rusettitossut

Nyt ohjeet on saatavissa myös englanniksi:

Rai-rai-raitaa! Felted stripy slippers

Rusetilla! Felted slippers with bows

Olen käyttänyt nyt omia tossujani kolmisen viikkoa ja tykkään niistä todella paljon. Jalkoja ei todellakaan palella!

Nyt ei allekirjoittaneen jalkoja enää palella kotona. Ajattelin tarjota näihin tossuihin myös ohjeen, sopivasti näin Urmaksen nimipäivän kunniaksi. Malleissa on se ero, että rusettitossut neulotaan tasona ja raitatossut osaksi tasona, osaksi suljettuna neuleena.

Rusetilla! Huovutetut rusettitossut (pdf)

Rai-rai-raitaa! Raidalliset huovutetut tossut (pdf)

Itseasiassa tossujen ohjeet on kehitelty ohjeesta, jonka muokkasin Hjertegarnin perushuopatossuohjeesta eli kyseessä on valmiin ohjeen muokkauksen muokkaus. Oikeastaan alkuperäisestä ohjeesta ei ole jäljellä muuta kuin tossun idea ja kärkikavennukset.

Materiaalina tossuissa on Hjertegarn Lima. Tykkään  Lima-langasta todella paljon: se on ihan perusvillalankaa, mutta se on hyvän paksuinen, siinä on mukava kierre ja värikartta on kattava. Huovutuksen lisäksi se sopii hyvin tavalliseen neulomiseen ja minulla onkin ollut suunnitteilla jo pitkään neuletakki langasta, ongelmana lähinnä on että värivaihtoehtoja on vähän liikaakin.

Pesukonehuovutus on siitä hauskaa, että ikinä ei voi tietää mitä pesukoneesta sitten lopuksi ilmestyy. Ja pesukonehuovutus on aina vähän henkimaailman juttuja: lopputulos voi olla esimerkiksi saman langan eri väreillä hieman erilainen. Minulla rusettitossut huopuivat vähän vähemmän kuin raitatossut, vaikka pesulämpotila ja koneen täyttö oli sama.

Näytän hampparilta tämä pipo päässä, muttei haittaa!

Koska päähineitä ei voi Suomen talven varalle olla ikinä liikaa, päädyin ensimmäiseksi itsekehrätystä langasta neulotuksi projektiksi valitsemaan myssyn. Kehräsin Two Sisters Stringworksin pehmoisen ja kauniin BFL-villan paksuksi, tarkoituksella epätasaiseksi slubilangaksi ja neuloin sitten langasta pipo ja baskerin risteytyksen. Lisäyksiä ja kavennuksia tein aika epäortodoksisesti, tällä kertaa menin pään muodon, en kaavojen mukaan.

Lanka: Itse kehräsin! Menekki: 110g/105m Puikot: 5mm pyöröpuikot Pipon malli: matkan varrella soveltaen

Tällaista se oli, Chestnuts nimeltään:

Ja tällaista siitä tuli:

Silloin kun myssy ei ole päässä, se näyttää lähinnä epäilyttävän muodottomalta:

Sukkainnostus jatkuu, nämä valmistuivat viime viikolla ja nyt puikoilla on jo ihan toisenlaiset sukat (Minecraft -aihe on on minun ehdottama, mutta Mies valitsi motiiviksi juuri Creeperin :) ).

Sukat on neulottu Gründl Four Seasons -merkin Hot Socks Luxor -langasta (100g/420m, 75% villa, 25% polyamidi).  Sukkien malli on oikeastaan sama kuin edellisissä, silmukkamäärät ja kerrosmäärät ovat vain suuremmat. Saksalaisen (hollantilaisen) kantapään sijaan tein vahvistetun ranskalaisen. Kärjen nauhakavennuksenkin tein vähän leveämmäksi.

Lankaa meni kokoon 40/41 melkein tasan 100 grammaa, jäljelle jäi noin  kaksi metriä!  Taputtelin tämän vuoksi itseäni henkisestä selkään toisen sukan kärkikavennuksen jälkeen, olisi kyllä harmittanut, jos lankaa olisi pitänyt hankkia lisää.  Neulekäsialani on muuten löyhentynyt, aikaisemmin tällaiseen sukkalankaan sopivat 2,5 mm:n paksuiset puikot, nyt sopivat ovat 2,25 mm:n kokoiset. Käsialani on ollut aikaisemmin ohuissa langoissa vähän liiankin tiukka.

Näistä sukista tuli ehkä vähän hassun pituiset. En osaa oikein käyttää ohuita pohjepituisia sukkia, hameiden ja leninkien kanssa ne näyttävät oudoilta, polvipituiset sopivat paljon paremmin. Muuten kyllä tykkään.

Nyt sukkaprojekteja on mielessä vaikka kuinka monta. Sukkalankojakin on kertynyt vaikka muille jakaa, eli materiaalista ei ainakaan tule puutetta. Lähdemme kesälomalla Ranskaan ja koska ajattelimme viettää osan lomasta ihan vain oleiluun ja fiilistelyyn, aikaa neulomiseen kyllä riittää. Nyt vaan pitäisi keksiä, että mitä lankoja haluaisin mukaan ottaa, koska ainakaan viime vierailulla en Arlesissa lankakauppaan törmännyt.

Sopivien ukkalankojen lisäksi haluaisin löytää täydellisen sukkatekniikkaraamatun. Kirjan, jossa olisi kaikki mahdolliset (ja myös mahdottomat ja ennen keksimättömät!) sukkiin sopivat tekniikat. Kokonaisten sukkien ohjeita ei tarvitsisi olla, vaan kirja saisi olla teos Sukan Anatomiasta. Tällaista kirjaahan ei kai vielä ole olemassa, mutta toivottavasti joku tekniikkaorientoitunut sellaisen joskus tekee. Susanna ehdotti, että voisin printata mukaan kaikki Ullassa julkaistut tekniikkaartikkelit. Se on aika lähellä, mutta ei vielä ihan sitä, mistä unelmoin. Luultavammin otan lomalle mukaan joukon sekalaisia ohjeita ja sovellan itse, niinhän se normaalistikin toimii. :)

Jostain syystä en ole neulonut sukkia pitkään, pitkään aikaan. Edellisestä parista itselle on ainakin kolme vuotta. Mutta nyt oli pakko ryhtyä, koska toiseksi viimeiset villasukkani sanovat sopimuksen irti ihan muutamassa viikossa. Ja aina palelevainen ihminen ei villasukitta osaa olla!

Sukissa materiaalina on Hjertegarnin Kunstgarn -lanka (75% villa/25% polyamidi, 420m/100g) kaksinkertaisena kahdelta kerältä. Yksisäikeinen, melko löyhäkierteinen lanka toimii hyvin myös kaksinkertaisena, neulospinnasta ei tule liian jäykkää, vaan kimmoisaa. Neulos on aika paksua ja se on hyvä, koska nyt ensi hätään tarvitsin sukat, jotka pitävät kotona lämpöisenä, mutta toki nämä kumi- tai talvisaappaasiinkin mahtuvat.  Lankaa kului noin 135 grammaa ja käytössä olivat 3,5 mm puikot (puikot olisivat voineet olla puolta numeroa pienemmätkin).

Malli on omasta päästä, mutta toki tämä on aika perusmalli. Värikkäässä langassa toimii kauneiten yksinkertaisimmat mallit. Sukkien väritys on kuin öljyläikkä, kaunis ja väriä vaihtava. Mallineulos, joka on kirjasta Suuri Ompelu- ja käsityökirja (Karisto, 1966),  antaa sääressä ja jalkapöydässä joustovaraa.

Nämä sukat valmistuivat niin vauhdilla ja kivuttomasti, että innostuin sukkien neulomisesta uudelleen. Seuraavat sukkalangat ovat  jo puikoilla, kaikkeen varautunut ihminen kun on täyttänyt kapioarkun sukkalangoilla, vaikkei sukkia itselle ole vuosikausiin neulonutkaan :) Onneksi villasukkia ei enää ulkona tarvitse, äitienpäivänäkin astelin Mummolan pihamaalla paljain jaloin ja tällä viikolla on iltapäivisin tulla ja mennä paljain säärin. Kevät <3

Tämä neuletakki sai alkunsa oikeastaan jo viime kesäkuussa, mutta aivan erilaisena. Tarkoitus oli tehdä hyvin yksinkertainen sileäneuloksinen neuletakki merseroidusta puuvillasta. Yksinkertainen siksi, että suurin osa neuletakeistani on aika erikoisia ja eivät tyylillisesti sovi kovinkaan monenlaisten vaatteiden kanssa.  Aloitin siis neulomaan sileää neuletta, jaksoin neuloa vartalo-osaa noin kymmenen senttiä ja sitten kyllästyin. Sileä neulos tylsästä sileästä puuvillasta on tosiaan tylsää! Neuleen alku jäi kässäpussiin ja muutossa se joutui vaatehuoneen perälle.

Nyt helmikuussa sitten totesin, etten jaksa neuloa aivan perusneuletakkia ja purin viimekesäisen takin alun. Takissa on pakko olla jokin juju, oli se sitten joku yksityiskohta tai vaikkapa vähän erilainen pitsineule.  Tällainen siitä sitten tuli.

Takki pääsi ensimmäistä kertaa käyttöön Berliinin reissulla, napit sain kiinnitettyä lähtöä edeltävänä iltana. Kuvia (joista tietty on kiittäminen maailman parasta matkaseuraa eli aviomiestäni) varten kiipesimme Volkspark Friedrichshainissa sijaitsevalle bunkkerivuorelle, joka tosiaan on rakennettu sodanaikaisen bunkkerirakennelman päälle. Todella kreisiä, koska vuori vaikuttaa jotenkin todella luonnolliselta.

Toisesta Berliinin rakennusprojektista: Neuletakkikuvissa itseasiassa siintää taustalla minun mielestäni Berliinin hienoin rakennus, jättimäiseltä joulukoristeelta näyttävä tv-torni (ylemmässä kuvassa tuossa käteni yläpuolella :) ).

Takki on oikeastaan todella perusneuletakki, mutta itse tykkään sileän merseroidun puuvillalangan ja kolmiulotteiselta näyttävän pitsineuloksen liitosta. Kolmiuloisuutta ja volyymia pitsineulokseen tuovat ainaoikeinneulotut raidat.

Takin malli ja pitsineulos on omasta päästä ja olin aika ihmeissäni, kun Ravelrystä jossain vaiheessa katselin, että mitä muuta Rico Designin Essentials Cotton DK -langasta on tehty. Yksi ravelrylainen oli tehnyt Kim Hargreavesin Anaïs-neuletakin ja sehän on tyyliltään aika samanlainen kuin minun takkini, vaikka toki onkin paljon niukempi ja lyhythihainen. Ehkä lanka halusi juuri tämän tyyppiseksi takiksi :)

Neuloin takin vartalo-osan yhtenäisenä hihoihin saakka, neuloin hihat ja takin yläosan perinteisesti erikseen ja istutin hihat lopuksi kädentielle ompelemalla. Vartalo-osassa pitsineulos osoittautui aika haastavaksi: olin neulonut takkia jo parikymmentä senttiä, kun jouduin myöntämään, että sen vartalonympärys oli melkein neljänneksen liian iso (tällaista urpoilua ei ole tapahtunut aikoihin ja purkaminen otti todella päähän!). Hihaistutus näyttää takapuolella jotenkin paljon oudommalta kuin etupuolella, muuten takki istuu hyvin.

Lopuksi neuloin nappilistan ja pääntien reunan. Minulla on jonkinlainen pakkomielle saada nappilista ryhdikkääksi, ettei se löpsötä tai irvistele kiinni tai auki ollessaan. Puuvilla on villaa paljon armottomampi materiaali ja tässä takissa en saanut nappilistaa niin kauniiksi kuin olisin halunnut. Listä vähän töröttää ylä- ja alareunasta.

Neuletakin tiedot

• Lanka: Rico Designin Essentials Cotton DK (130m/50g) 400g
• Puikot: Pyöröpuikot, Pitsi-Addit 3,5 mm
• Neuleen koko n. 42/L

Napit ovat löytö kirpparilta vuosien takaa. Ne ovat kevyttä materiaalia ja oikeastaan sinivihreät, jostain syystä kuvassa ne näyttävät melkein mustilta. Nappien materiaali on kevyttä, se vaikuttaa melkein paperimassalta.

Kuvia lisää Flickrissä.

Eilen otettiin kauppa- ja kirjastoreissulla muutamia kuvia viime viikonloppuna valmistuneesta punaisesta takista. Torkkelinmäellä oli niin kirkasta, että värit ovat kuvissa hieman palaneet puhki ja minä siristelen silmiäni. Siksi näihin kuviin sopii hyvin soundtrackiksi The Gatheringin versio kappaleesta When the sun hits.  Kappale You Tubessa (ei suostunut upottumaan tähän postaukseen) ja Spotifyssä. Ihanaa, että aurinko paistaa!

Punaisesta takista on tietoja jo edellisessä postauksessa. Malli on suurinpiirtein sama kuin Vihreässä jakussa, mutta silmukkamääriä oli muutettava, kun neuletiheys ei täsmännyt.  Takista tuli lyhythihainen ja helmasta lyhyempi, koska lankaa oli vain 450 grammaa. Se ei sinänsä haittaa, koska tuo takki on joka tapauksessa hyvin lämmin.

Soljet ovat siskoni vanhasta neuletakista, johon ne oli otettu siskoni UFFilta 90-luvun alussa ostamasta tirolilaisjakusta. Oikein hyvää kierrättämistä siis! Päädyin vain  kolmeen hakaspariin, vaikka niitä olisi kaiken kaikkiaan ollut viisi. Viidellä hakasparilla jakusta olisi tullut mielestäni liian kansallisromanttinen.

Lankaa jäi 450 grammasta tämän verran, hihat neuloin viimeiseksi. Onneksi saan kiksejä siitä, että mittailen ja tarkkailen langan riittävyyttä, muuten tuo olisi tehnyt hulluksi.

Kuvakrediitit minusta ja takista menevät Miehelle, mutta yksityiskohtakuvat otin itse. Lisää kuvia Flickrissä.