Viiniä ja villasukkia

Ehdin Ravelryn puolelle huivini jo lisätä jo viime viikolla, mutta laitetaan nyt blogiinkin.*

Näistä langoista  syntyi siis Betty Mouat -huivin inspiroima huivi. Huivin raidoituksen ja kuvion otin tosin Betty Mouat -paidan ohjeesta. Suosittelen lämpimästi Kate Daviesin Textisles -julkaisua, josta nuo kummatkin ohjeet löytyvät.

Manosin kellanvihreä Silk Blend -lanka ja itse värjäämäni vihreä ja pinkki Wetterhoffin mysteeri-silkkivilla neuloutuivat mukuvasti huiviksi. Jokaista väriä meni aika saman verran, noin 70 grammaa per väri. Käytin reilusti 5 mm puikkoja, että huivista tuli kuohkea. Kumpaankin lyhyeen päähän virkkasin reunukset, toiseen reunukseen tein napinlävet, siltä varalta, että haluaisinkin kietaista huivin tuubihuiviksi.

Kun huivin laittaa kaulaan, häviää kuvio aika tavalla ja tilalle tulee sekainen värikimara. Mutta minusta sekin on hauska!

*) Olen viime aikoina miettinyt tämän blogin jatkoa paljonkin. Viime aikoina minulla on ollut monella elämänalueella tunne, että olen riittämätön, saamaton ja laiska. Surullisinta on, että tunne on tullut myös sellaisissa rakkaissa harrastuksissa asioissa kuin itselle neulominen ja bloginpito. Onko järkeä sellaisessa muistikirjassa  ja portfoliossa, jota päivittää kerran kahdessa kuukaudessa muutamalla tekstirivillä ja muutamalla kuvalla?  Onko järkeä blogissa, jonka ulkonäköön ja toimivuuteen ei ole tyytyväinen, muttei jaksa tehdä asialle mitään?

Tänne jää paljon merkitsemättä sellaista, josta ajattelen, että oi, olisipa kiva tuostakin blogiin kirjoittaa, muistilapuksi itselle ja iloksi muille. Osa jää kokonaan omaan päähäni, osasta saan luonnosversion tehtyä, mutta viimeistely ja julkaisu jää. Mutta koska olen huono luopumaan, annan tämän blogin kuitenkin roikkua mukana muistuttamassa. Se ehkä hiipuu ja kuolee tai muuttuu ja piristyy. Ei voi tietää, koska blogi elää muun elämän mukana.

Kun ensimmäisen sukan kanssa jahkaa kymmenen kuukautta, on toinen sukka hyvä tehdäkin kolmessa päivässä, ettei projekti jää kokonaan kesken. Aloitin kermitinvihreät sukat kesäkuun alussa viime vuonna ja sainkin ensimmäisen sukan aika hyvään jamaan kesälomalla Ranskassa. Sitten projekti jäi. Kaivoin projektin esiin toissa viikonloppuna, neuloin ensimmäisen sukan loppuun (purkamiseltakaan ei säästytty), ja toisen sukan sitten neuloin kiukulla päästäkseni kiehtovamman projektin kimppuun. No, lopputuloksesta tykkään, sukat ovat mukavat jalassa, lanka pehmeää, tosin se nyppyyntyi hieman jo neulottaessakin.

Sukat on neulottu varpaista ylös (Magic cast-on) kantapää on perustiimalasikantapää (hyvä ohje löytyy esim. Ullasta) ja varrensuun silmukat päättelin Jenyn ohjeen mukaan, jota en ollutkaan aikaisemmin kokeillut. Pitsineule on oma kehitelmä, idean nappasin jostain (enää en muista mistä), mutta muokkasin kuviota eteenpäin.

Tekniset tiedot: Sukkien koko: 40/41, Lanka: Lana Grossa Merino Meilenweit (420m/100g), Langan menekki: 83g, Puikot 2,25mm

Entäs se kiehtovampi projekti sitten? Siihen kuuluu tällaisia lankoja:

Olen ihan fiiliksissä noista väreistä! Nuo vasemmanpuoleiset pinkit ja vihreät langat olen värjännyt itse, pohjalankana niissä on muinoin messuilta ostettu Wetterhoffin kokeiluerä(?) paksumpaa silkkivillaa. Säilyttelin värjäämätöntä lankaa pitkään, kunnes viime kesänä innostuin värjäämään vyyhdit. Noiden piti mennä myyntiin, mutta rakastuin väritykseen niin, että päätin pitää langat itselläni.

Vyyhdit odottivat oikeaa ohjetta kauan. Sitten pari viikkoa takaperin ilmestyi Kate Daviesin Textisles -lehden toinen numero. Ja siinä oli Betty Mouat -huivimalli. Davies on nero, en muuta voi sanoa. Koska värjäämäni pinkki ja vihreä lanka eivät olisi huiviin riittäneet, päädyin lisäämään projektiin aivan erilaisen, tosin myös silkkivillaisen langan. Kellanvihreä silkkivilla on Manos del Uruguayn Silk Blend -lankaa.

Olen päässyt jo koetilkkua pidemmälle.  Sen voin jo sanoa, ettei minun huivistani tule ohjeen mukainen ja en tiedä missä noin riemunkirjavaa huivia tulen käyttämään. Joka tapauksessa, rakastan noita värejä!

Sairastuvalta päivää, kevättalven köhätauti saavutti vihdoin minutkin. Ehkä tämä on jonkilainen rangaistus viime viikolla Münchenissa auringonlämmössä nautituista terassitunneista? Toisaalta nyt ehdin julkaista postauksen huivista, jonka sain valmiiksi jo tammikuussa.

Olen vähän kyllästynyt peruskolmiohuiveihin, joita minullakin on noin miljoona (no okei, ei ehkä ihan niin montaa). Siksi neuloin itselleni epäsymmetrisen vinon kolmiohuivin vähän eri suunnasta kuin tavallisesti. Innostuin ja huivi lopulta taisi syntyä kolmessa päivässä. Ainaoikeinneuloksessa ja raidoissa on jotain koukuttavaa!

Takaa huivi näyttää symmetriseltä, vaikkei se vauhdissa pysykään noin tasapainossa:

Edestä huomaa, että toinen kärki on pidempi kuin toinen. Kiinnitys toimii solmimalla tai huivisoljella:

Aloitin huivin neulomisen kolmella silmukalla ja lisäsin aina yhden silmukan vain oikeassa reunassa. Lisäykset tein vain huivin oikeassa reunassa oikealla puolella: Kunnes työn korkeus on 12 cm lisäykset joka 4. krs, sitten  kunnes työn korkeus on 40 cm lisäykset aina *joka 2. ja joka 4. krs* ja sitten lisäykset joka 2. krs kunnes huivi oli sopivan kokoinen. Pohjavärin väriset raidat on saatu aikaiseksi nostamalla silmukka neulomatta aina nurjalla puolella ja Sari Silk -raitojen kohdalla silmukka on nostettu neulomatta niin oikealla kuin nurjallakin kerroksella.

Huivin materiaali on  Hjertegarnin Incawool -lankaa (100% villaa, 100g/160m)  ja raidat ovat  sarikankaiden jämistä kehrättyä Sari Silk -kierrätyssilkkilankaa. Pohjavärilankaa meni noin 250 grammaa ja raitalankaa noin 70 grammaa. Pinnan neuloin kuohkeaksi ja  joustavaksi 7 mm pyöröpuikoilla.

Tällaisia huiveja voisi neuloa vaikka kuinka monta, raidoittaen eri langoilla ja väreillä. Tykkään!

Neuleharpulla neulominen on sellainen tekniikka, jota en ole ikinä ennen innostunut kokeilemaan. Nyt kuitenkin oli mahdollisuus saada lainaksi neuleharppu ja muistin *jossain* omistamassani vuosien 1940-1970 välillä julkaistussa käsityökirjassa tai -lehdessä olleen neulosmalleja neuleharpulle. Ohjeen etsiminen ei ollutkaan ihan helppo tehtävä, kun noita lehtiä on reilusti yli sata ja kirjojakin kymmeniä. Sitkeys kuitenkin palkittiin ja  Kodin Pukimet -lehdessä (nro 4/1958) oli useita eri neulosmalleja  harpulle. Esittelyteksti on aika huvittava, klikkaa kuva isommaksi, niin näet lukeakin!

Kokeilin pari eri mallia ja päädyin neulomaan ohjeen 5 mukaan, koska silloin pinnasta tuli mukavan moniulotteinen. Modernilla isopiikkisella harpulla neuloessa kannattaa valita materiaaliksi paksu lanka tai pörröinen mohair, muuten neuloksesta tulee kummallisen harva. Ihmettelin muuten aluksi tuon harpun kammottavaa neonvihreää väriä, mutta se osoittautui kelpo taustaksi työlle, kun harpulla neuloi hämärässä olohuoneessa.

 Moebiukseksi ommeltuun mohairhuiviin meni 100 grammaa Hjertegarnin Play It -mohairsekoitetta. Huivi toimii neuloksen joustavuuden ja kolmiulotteisuuden ansiosta mainiosti hartioilla, mutta myös tuubihuivina. Tykästyin tekniikkaan: vaikka se on ainakin aloittelijalle hidas, sillä saa aikaiseksi pintoja, jotka olisivat mahdottomia toteuttaa puikoilla neuloen. Harppuilutyö ei kuitenkaan ole yhtä kätevä kuin pieneen tilaan menevä neule- tai virkkuutyö, iso monikymmenpiikkinen 60 cm leveä neuleharppu ei kulje mukana työmatkatyönä. Nyt pidän kyllä taukoa harppuilusta, mutta kaikenlaisia ideoita on jo noussut uuden tekniikan myötä.

Tässä mallineulos Kantarelliretki -sukkiin. Nyt vaan värityksiä suunnittelemaan!:)

Huom, ohje on piirretty siten, että neulos neulotaan suljettuna neuleena. Mallikerran leveys on 6 silmukkaa ja korkeus 8 kerrosta.

Tältä neulos näyttää nurjalta puolelta. Neulos ei ole kovin joustavaa, kannattaa siis varata vähän enemmän silmukoita kuin normaalisti. Mallitilkkukin on hyvä neuloa. Itse loin sukanvartta varten 78 silmukkaa ja minulla ei ole erityisen paksut nilkat.

Nyt ollaan taas blogin nimen ytimessä. Joulupäivänä aloin Neuhausin suklaan, portviinin  sekä Ylpeys ja Ennakkoluulo -maratoonin (ah, Mr. Darcy, kiitos Yle Teema!) siivittämänä neuloa sukkia.

Väreiksi valikoitui jotain sellaista, jota en itse normaalisti valitsisi, mutta jotenkin tämä yhdistelmä vaan toimii (samantyyppistä väritystä on sattumoisin muuallakin juuri nyt)! Kuulemma oranssiharmaa väritys tuo mieleen kantarellit, sanoo Mies, joka sieniä ei syö.

Itseasiassa aloitin sukkia samalla kuviolla (tosin eri väreillä) jo viime kesänä, mutta silloin sukista ei tullut mitään: aloitin silloin sukat varpaista ja ajattelin kuviota myös jalkaosaan sillä seurauksella, että sukasta uhkasi tulla todella paksu. Nyt päätin sitten neuloa sukat perinteiseen tapaan ylhäältä alas ja laittaa kuviota vain sukan varteen, sillä tavoin sukat sopivat normaaleihin kenkiinkin.

Kuvio muodostuu siten, että samalla kerroksella ei tarvitse neuloa kuin yhdellä värillä, “kirjoneulepinta” saadaan aikaiseksi nostamalla silmukoita neulomatta. Kantapää on normaali saksalainen (tosin kantalapun kummassakin reunassa on 3 s ainaoikein), jalkaterän kavennukset koristin ainaoikeinneuloksella:

Materiaali: oranssi lanka: Zitron Trekking Maxima, harmaa: Zitron Trekking XXL Tweed, puikot: 2,25 mm, langanmenekki: oranssi n. 25 gr, harmaa n. 75 gr.

Nyt puikoilla on samanlaiset sukat, mutta aivan toisella värityksellä. Näistä taitaa tulla maastoutumissukat, sen verran hyvin pätkävärjätty riemunkirjava lanka häviää kuvioneuleeseen. Oikeastaan haluaisin aloittaa kolmannet (ja neljännet…) sukat samalla mallilla mutta eri värityksellä. Sukista tulee aina ihan erilaisia väritystä vaihtamalla!

Aikaa on vierähtänyt hetki jos toinenkin neulomuksia tai ajatuksia esittämättä, mutta elämä kulkee samanlaisia latuja kuin aina ennenkin. Viime vuoden puolella, itseasiassa jo marraskuussa tein itselleni pari pipoa aina kasvavan pipo-, myssy- ja baskerikasan jatkeeksi. Pitäisi varmaan pikkuhiljaa rajoittaa asusteiden neulomista itselle, eteisen asustekoriin eivät mahdu kaikki pipot, lapaset ja huivit nytkään.

Ei ole mikään kovin suuri salaisuus, että olen harakka: Pidän kaikenlaisesta kiiltävästä ja koreasta. Siksipä parin vuoden aikana muotiin tulleet paljettilangat ovat minusta vastustamattomia. Omaan niitä kohtuullisen varaston, mutta vasta ennen joulunajan kiireitä neuloin ensimmäisen paljettineuleeni, punaisen paljettimyssyn. Tässä langassa paljetit ovat onneksi varsin hillittyjä, mikään diskopipo päässäni en kyllä kaupungilla (tai yhtään missään muuallakaan) liikkuisi.

Samanlaista neulosta kuin tässä pipossa käytin syksyllä keskeneräiseksi jääneessä huivissa. Seuraavana välityönä voisinkin kaivaa sen huivintekeleen esiin ja katsoa, että onko se yhtä toivoton tapaus mielestäni nyt kuin lokakuussa. Joka tapauksessa, neulepinta on joustavaa ja sopii siksi hyvin myssyyn.

Malli: Lyhteet -myssy (Lataa neuleohje (pdf)), lanka: Marks & Kattens Fame Trend Paljett kaksinkertaisena (420m/100g),  langanmenekki: noin 70 grammaa, puikot: 4,5 mm.

Punaisesta pipasta tuli rento ja reilunkokoinen, siksi päätin neuloa vielä ohuesta sukkalangasta (Gründl Four Seasons Marrakesh) kaksinkertaisena toisen pipon samaisella ohjeella, mutta jätin yhden mallikerran leveydessä.  Minulla on kumman litteä (=takaraivoton) pää ja päänympärykseni on vain 56-57 cm.

Kummassakin pipossa siis käytin siis  ”420 metriä 100 grammassa” -lankaa kaksinkertaisena. Tuon paksuisia lankoja on paljon ja ainakin minä onnistun hankkimaan niitä varastoihina vähän liiankin kanssa.

Muuten ruskeasävyisen ja tavannomaisen pipan koristeeksi tein irroitettavan korun, virkkasin siihen pohjan puuvillasta ja mohairista ja kiinnitin ystävättären pari vuotta sitten Nepalista tuoman luisen pupunapin. Käsin veistetty nappi on kuin koru itsessään ja bonuksena nepalilainen pupu näyttää tyytyväiseltä ja vähäjärkiseltä!:)

Paljettilangoista vielä: viime kesänä toin Ranskasta itselleni tuliaisiksi yhden kerän Lanas Stopin Electra -paljettimohairlankaa. Koska lankaa on vain vähän (50g/115m), käyttötarkoituskin on vähän hakusessa. Jotain tuossa langassa kuitenkin on, ehkä se on juurikin se harakkaa kiehtova paljettikimalle. Jos joku idea jollekulle mieleen tulee, se otetaan ilolla vastaan.

Tässä tarkistetut ja sujuvammiksi kirjoitetut ohjeet huovutettuihin tossuihin:

Rai-rai-raitaa! Raidalliset huovutetut tossut

Rusetilla! Huovutetut rusettitossut

Nyt ohjeet on saatavissa myös englanniksi:

Rai-rai-raitaa! Felted stripy slippers

Rusetilla! Felted slippers with bows

Olen käyttänyt nyt omia tossujani kolmisen viikkoa ja tykkään niistä todella paljon. Jalkoja ei todellakaan palella!

Nyt ei allekirjoittaneen jalkoja enää palella kotona. Ajattelin tarjota näihin tossuihin myös ohjeen, sopivasti näin Urmaksen nimipäivän kunniaksi. Malleissa on se ero, että rusettitossut neulotaan tasona ja raitatossut osaksi tasona, osaksi suljettuna neuleena.

Rusetilla! Huovutetut rusettitossut (pdf)

Rai-rai-raitaa! Raidalliset huovutetut tossut (pdf)

Itseasiassa tossujen ohjeet on kehitelty ohjeesta, jonka muokkasin Hjertegarnin perushuopatossuohjeesta eli kyseessä on valmiin ohjeen muokkauksen muokkaus. Oikeastaan alkuperäisestä ohjeesta ei ole jäljellä muuta kuin tossun idea ja kärkikavennukset.

Materiaalina tossuissa on Hjertegarn Lima. Tykkään  Lima-langasta todella paljon: se on ihan perusvillalankaa, mutta se on hyvän paksuinen, siinä on mukava kierre ja värikartta on kattava. Huovutuksen lisäksi se sopii hyvin tavalliseen neulomiseen ja minulla onkin ollut suunnitteilla jo pitkään neuletakki langasta, ongelmana lähinnä on että värivaihtoehtoja on vähän liikaakin.

Pesukonehuovutus on siitä hauskaa, että ikinä ei voi tietää mitä pesukoneesta sitten lopuksi ilmestyy. Ja pesukonehuovutus on aina vähän henkimaailman juttuja: lopputulos voi olla esimerkiksi saman langan eri väreillä hieman erilainen. Minulla rusettitossut huopuivat vähän vähemmän kuin raitatossut, vaikka pesulämpotila ja koneen täyttö oli sama.

Näytän hampparilta tämä pipo päässä, muttei haittaa!

Koska päähineitä ei voi Suomen talven varalle olla ikinä liikaa, päädyin ensimmäiseksi itsekehrätystä langasta neulotuksi projektiksi valitsemaan myssyn. Kehräsin Two Sisters Stringworksin pehmoisen ja kauniin BFL-villan paksuksi, tarkoituksella epätasaiseksi slubilangaksi ja neuloin sitten langasta pipo ja baskerin risteytyksen. Lisäyksiä ja kavennuksia tein aika epäortodoksisesti, tällä kertaa menin pään muodon, en kaavojen mukaan.

Lanka: Itse kehräsin! Menekki: 110g/105m Puikot: 5mm pyöröpuikot Pipon malli: matkan varrella soveltaen

Tällaista se oli, Chestnuts nimeltään:

Ja tällaista siitä tuli:

Silloin kun myssy ei ole päässä, se näyttää lähinnä epäilyttävän muodottomalta: