Tulevien projektien kankaita ja nauhoja. On varmaankin helppo uskoa, että minulla on jonkinasteinen pallokuvioaddiktio:

En ole ommellut mitään isompaan pariin kolmeen vuoteen ja nyt olen parin viikon aikana ommellut kaksi hametta ja kesätopin. Suunnitelmissa on vielä ainakin kolme mekkoa ja kaksi paitaa. Tekeminen ja kangas ei ainakaan lopu ihan heti. Olen myös hieman huolestunut, että tarkistaessani kotona ompelulanka- ja vetoketjuvarastojani, löysin sopivat ompelulangat ja piilovetoketjut kaikkiin suunnittelemiini projekteihin. Varastot saattavat olla vähän liiankin kattavat.

Olen hyvin hidas ompelija: kahdessa vapaapäivässä sain valmiiksi kaksi hametta, vaikka tein töitä melkein koko ajan.  Minä en “surauta” mitään nopeasti ja vaikeimmat kohdat harsin, koska en pidä purkamisesta. Inhoan edelleen piilovetoketjujen ompelua, vaikka olen harjoitellut sitä aika paljon. Käsityönopettajakoulutuksen omaava ei varmaankaan saisi sanoa näin!

Kun olin lukioikäinen, kävin paljon ompelija-mummini luona ompelemassa. Hän ei varmaan hennonnut kieltää, vaikka tiesi joutuvansa auttamaan minua paljon. Jäkikäteen minua on kyllä nolottanut, kun olen tajunnut, että miten paljon häntä vaivasinkaan! Ei minulla mitään kaavoja ollut, mummi kaavoitti parin ikivanhan peruskaavan avulla. Kun mummi kuoli minun ollessani 20-vuotias, tajusin, etten ollut tosiaan ikinä ommellut vetoketjua vaatteeseen: mummini aina sanoi, että hän ompelee vetoketjun nyt, katsotaan sitä vetoketjun ompelua joskus myöhemmin. Sitä päivää ei ehtinyt ikinä sitten tulla, ihmiset taitavat olla sitkuttelijoita luonnoltaan. Onneksi sittemmin opin ompelemaan vetoketjun ihan itsekseni.

Mummilta ei paljoa kartanoita henkisen perinnön lisäksi jäänyt, mutta minä sain osan hänen ompelutarvikkeistaan, kuten yllä olevan sormustimen ja kassin, jossa oli jo 1950-luvun lopulla edesmenneen isotätini kirjontatöitä. Mummini sanoi aina, että häneltä puuttui kärsivällisyys, siksi hän ompeli(!), siskonsa taasen kirjoi. Isotädin kirjontakankaasta syntyi alla oleva kesäinen aivinatoppi, kangasta riitti vielä vinonauhan tekemiseenkin. Kyllä yli 50 vuoden säilöminen kannattaa!

Jotain, mikä Helsingistä puuttuu on Jättirätti-kangaskaupat. Lähes legendaksi muodostuneet Jättirätit sijaitsevat kaikki Varsinais-Suomessa. Kun käymme sukuloimassa Turussa, pyrin käymään Turun Jättirätissä ja mopohan siellä aina karkaa ja pahasti. Hinnat ovat edullisia ja oikeita vaatetukseen sopivia kankaita on paljon. Pääsiäisenä käydessäni löysin useamman nätin vintage-henkisen kankaan. On hurjaa, että puuvillamusliinia saa 5 euron metrihintaan tai pellavasekoitteita 7 eurolla/metri. On myös hurjaa, miten paljon kangasta ihminen voi ostaa noin 15 minuutissa.

Tykkään, kun kaavoituksen suhteen on eri mahdollisuuksia, kun osaa ja pystyy muuttamaan peruskaavoja tai muokkaamaan valmiskaavoja. Valmiskaavoissa olen ihastunut Colette Patternsien malleihin. Tilasin ennen joulua kaksi kaavaa + Sarain juuri ilmestyneen kirjan, kun ne sai edullisella yhteistarjoushinnalla. Eniten tykkään Coletterien malleissa vanhanaikaisuudesta (hyvässä mielessä) ja siitä että niissä oikeasti käytetään aikaa yksityiskohtiin. Täysvinoon leikatut mallit ovat erityisen hienoja. Yllä ollut valkoinen aivinatoppi on leikattu tämän Coletten ilmaiskaavan mukaan, tosin muutin kaavaa hieman omalle ruumiinrakenteelleni sopivaksi. Sivuilta löytyy muuten paljon ompelututoriaaleja ja pikku vinkkejä, kannattaa katsoa, jos ompelu kiinnostaa.

Näistä langoista  syntyi siis Betty Mouat -huivin inspiroima huivi. Huivin raidoituksen ja kuvion otin tosin Betty Mouat -paidan ohjeesta. Suosittelen lämpimästi Kate Daviesin Textisles -julkaisua, josta nuo kummatkin ohjeet löytyvät.

Manosin kellanvihreä Silk Blend -lanka ja itse värjäämäni vihreä ja pinkki Wetterhoffin mysteeri-silkkivilla neuloutuivat mukuvasti huiviksi. Jokaista väriä meni aika saman verran, noin 70 grammaa per väri. Käytin reilusti 5 mm puikkoja, että huivista tuli kuohkea. Kumpaankin lyhyeen päähän virkkasin reunukset, toiseen reunukseen tein napinlävet, siltä varalta, että haluaisinkin kietaista huivin tuubihuiviksi.

Kun huivin laittaa kaulaan, häviää kuvio aika tavalla ja tilalle tulee sekainen värikimara. Mutta minusta sekin on hauska!

*) Olen viime aikoina miettinyt tämän blogin jatkoa paljonkin. Viime aikoina minulla on ollut monella elämänalueella tunne, että olen riittämätön, saamaton ja laiska. Surullisinta on, että tunne on tullut myös sellaisissa rakkaissa harrastuksissa asioissa kuin itselle neulominen ja bloginpito. Onko järkeä sellaisessa muistikirjassa  ja portfoliossa, jota päivittää kerran kahdessa kuukaudessa muutamalla tekstirivillä ja muutamalla kuvalla?  Onko järkeä blogissa, jonka ulkonäköön ja toimivuuteen ei ole tyytyväinen, muttei jaksa tehdä asialle mitään?

Tänne jää paljon merkitsemättä sellaista, josta ajattelen, että oi, olisipa kiva tuostakin blogiin kirjoittaa, muistilapuksi itselle ja iloksi muille. Osa jää kokonaan omaan päähäni, osasta saan luonnosversion tehtyä, mutta viimeistely ja julkaisu jää. Mutta koska olen huono luopumaan, annan tämän blogin kuitenkin roikkua mukana muistuttamassa. Se ehkä hiipuu ja kuolee tai muuttuu ja piristyy. Ei voi tietää, koska blogi elää muun elämän mukana.

Kun ensimmäisen sukan kanssa jahkaa kymmenen kuukautta, on toinen sukka hyvä tehdäkin kolmessa päivässä, ettei projekti jää kokonaan kesken. Aloitin kermitinvihreät sukat kesäkuun alussa viime vuonna ja sainkin ensimmäisen sukan aika hyvään jamaan kesälomalla Ranskassa. Sitten projekti jäi. Kaivoin projektin esiin toissa viikonloppuna, neuloin ensimmäisen sukan loppuun (purkamiseltakaan ei säästytty), ja toisen sukan sitten neuloin kiukulla päästäkseni kiehtovamman projektin kimppuun. No, lopputuloksesta tykkään, sukat ovat mukavat jalassa, lanka pehmeää, tosin se nyppyyntyi hieman jo neulottaessakin.

Sukat on neulottu varpaista ylös (Magic cast-on) kantapää on perustiimalasikantapää (hyvä ohje löytyy esim. Ullasta) ja varrensuun silmukat päättelin Jenyn ohjeen mukaan, jota en ollutkaan aikaisemmin kokeillut. Pitsineule on oma kehitelmä, idean nappasin jostain (enää en muista mistä), mutta muokkasin kuviota eteenpäin.

Tekniset tiedot: Sukkien koko: 40/41, Lanka: Lana Grossa Merino Meilenweit (420m/100g), Langan menekki: 83g, Puikot 2,25mm

Entäs se kiehtovampi projekti sitten? Siihen kuuluu tällaisia lankoja:

Olen ihan fiiliksissä noista väreistä! Nuo vasemmanpuoleiset pinkit ja vihreät langat olen värjännyt itse, pohjalankana niissä on muinoin messuilta ostettu Wetterhoffin kokeiluerä(?) paksumpaa silkkivillaa. Säilyttelin värjäämätöntä lankaa pitkään, kunnes viime kesänä innostuin värjäämään vyyhdit. Noiden piti mennä myyntiin, mutta rakastuin väritykseen niin, että päätin pitää langat itselläni.

Vyyhdit odottivat oikeaa ohjetta kauan. Sitten pari viikkoa takaperin ilmestyi Kate Daviesin Textisles -lehden toinen numero. Ja siinä oli Betty Mouat -huivimalli. Davies on nero, en muuta voi sanoa. Koska värjäämäni pinkki ja vihreä lanka eivät olisi huiviin riittäneet, päädyin lisäämään projektiin aivan erilaisen, tosin myös silkkivillaisen langan. Kellanvihreä silkkivilla on Manos del Uruguayn Silk Blend -lankaa.

Olen päässyt jo koetilkkua pidemmälle.  Sen voin jo sanoa, ettei minun huivistani tule ohjeen mukainen ja en tiedä missä noin riemunkirjavaa huivia tulen käyttämään. Joka tapauksessa, rakastan noita värejä!

Olen vähän kyllästynyt peruskolmiohuiveihin, joita minullakin on noin miljoona (no okei, ei ehkä ihan niin montaa). Siksi neuloin itselleni epäsymmetrisen vinon kolmiohuivin vähän eri suunnasta kuin tavallisesti. Innostuin ja huivi lopulta taisi syntyä kolmessa päivässä. Ainaoikeinneuloksessa ja raidoissa on jotain koukuttavaa!

Takaa huivi näyttää symmetriseltä, vaikkei se vauhdissa pysykään noin tasapainossa:

Edestä huomaa, että toinen kärki on pidempi kuin toinen. Kiinnitys toimii solmimalla tai huivisoljella:

Aloitin huivin neulomisen kolmella silmukalla ja lisäsin aina yhden silmukan vain oikeassa reunassa. Lisäykset tein vain huivin oikeassa reunassa oikealla puolella: Kunnes työn korkeus on 12 cm lisäykset joka 4. krs, sitten  kunnes työn korkeus on 40 cm lisäykset aina *joka 2. ja joka 4. krs* ja sitten lisäykset joka 2. krs kunnes huivi oli sopivan kokoinen. Pohjavärin väriset raidat on saatu aikaiseksi nostamalla silmukka neulomatta aina nurjalla puolella ja Sari Silk -raitojen kohdalla silmukka on nostettu neulomatta niin oikealla kuin nurjallakin kerroksella.

Huivin materiaali on  Hjertegarnin Incawool -lankaa (100% villaa, 100g/160m)  ja raidat ovat  sarikankaiden jämistä kehrättyä Sari Silk -kierrätyssilkkilankaa. Pohjavärilankaa meni noin 250 grammaa ja raitalankaa noin 70 grammaa. Pinnan neuloin kuohkeaksi ja  joustavaksi 7 mm pyöröpuikoilla.

Tällaisia huiveja voisi neuloa vaikka kuinka monta, raidoittaen eri langoilla ja väreillä. Tykkään!

Kokeilin pari eri mallia ja päädyin neulomaan ohjeen 5 mukaan, koska silloin pinnasta tuli mukavan moniulotteinen. Modernilla isopiikkisella harpulla neuloessa kannattaa valita materiaaliksi paksu lanka tai pörröinen mohair, muuten neuloksesta tulee kummallisen harva. Ihmettelin muuten aluksi tuon harpun kammottavaa neonvihreää väriä, mutta se osoittautui kelpo taustaksi työlle, kun harpulla neuloi hämärässä olohuoneessa.

 Moebiukseksi ommeltuun mohairhuiviin meni 100 grammaa Hjertegarnin Play It -mohairsekoitetta. Huivi toimii neuloksen joustavuuden ja kolmiulotteisuuden ansiosta mainiosti hartioilla, mutta myös tuubihuivina. Tykästyin tekniikkaan: vaikka se on ainakin aloittelijalle hidas, sillä saa aikaiseksi pintoja, jotka olisivat mahdottomia toteuttaa puikoilla neuloen. Harppuilutyö ei kuitenkaan ole yhtä kätevä kuin pieneen tilaan menevä neule- tai virkkuutyö, iso monikymmenpiikkinen 60 cm leveä neuleharppu ei kulje mukana työmatkatyönä. Nyt pidän kyllä taukoa harppuilusta, mutta kaikenlaisia ideoita on jo noussut uuden tekniikan myötä.

Huom, ohje on piirretty siten, että neulos neulotaan suljettuna neuleena. Mallikerran leveys on 6 silmukkaa ja korkeus 8 kerrosta.

Tältä neulos näyttää nurjalta puolelta. Neulos ei ole kovin joustavaa, kannattaa siis varata vähän enemmän silmukoita kuin normaalisti. Mallitilkkukin on hyvä neuloa. Itse loin sukanvartta varten 78 silmukkaa ja minulla ei ole erityisen paksut nilkat.

Väreiksi valikoitui jotain sellaista, jota en itse normaalisti valitsisi, mutta jotenkin tämä yhdistelmä vaan toimii (samantyyppistä väritystä on sattumoisin muuallakin juuri nyt)! Kuulemma oranssiharmaa väritys tuo mieleen kantarellit, sanoo Mies, joka sieniä ei syö.

Itseasiassa aloitin sukkia samalla kuviolla (tosin eri väreillä) jo viime kesänä, mutta silloin sukista ei tullut mitään: aloitin silloin sukat varpaista ja ajattelin kuviota myös jalkaosaan sillä seurauksella, että sukasta uhkasi tulla todella paksu. Nyt päätin sitten neuloa sukat perinteiseen tapaan ylhäältä alas ja laittaa kuviota vain sukan varteen, sillä tavoin sukat sopivat normaaleihin kenkiinkin.

Kuvio muodostuu siten, että samalla kerroksella ei tarvitse neuloa kuin yhdellä värillä, “kirjoneulepinta” saadaan aikaiseksi nostamalla silmukoita neulomatta. Kantapää on normaali saksalainen (tosin kantalapun kummassakin reunassa on 3 s ainaoikein), jalkaterän kavennukset koristin ainaoikeinneuloksella:

Materiaali: oranssi lanka: Zitron Trekking Maxima, harmaa: Zitron Trekking XXL Tweed, puikot: 2,25 mm, langanmenekki: oranssi n. 25 gr, harmaa n. 75 gr.

Nyt puikoilla on samanlaiset sukat, mutta aivan toisella värityksellä. Näistä taitaa tulla maastoutumissukat, sen verran hyvin pätkävärjätty riemunkirjava lanka häviää kuvioneuleeseen. Oikeastaan haluaisin aloittaa kolmannet (ja neljännet…) sukat samalla mallilla mutta eri värityksellä. Sukista tulee aina ihan erilaisia väritystä vaihtamalla!

Ei ole mikään kovin suuri salaisuus, että olen harakka: Pidän kaikenlaisesta kiiltävästä ja koreasta. Siksipä parin vuoden aikana muotiin tulleet paljettilangat ovat minusta vastustamattomia. Omaan niitä kohtuullisen varaston, mutta vasta ennen joulunajan kiireitä neuloin ensimmäisen paljettineuleeni, punaisen paljettimyssyn. Tässä langassa paljetit ovat onneksi varsin hillittyjä, mikään diskopipo päässäni en kyllä kaupungilla (tai yhtään missään muuallakaan) liikkuisi.

Samanlaista neulosta kuin tässä pipossa käytin syksyllä keskeneräiseksi jääneessä huivissa. Seuraavana välityönä voisinkin kaivaa sen huivintekeleen esiin ja katsoa, että onko se yhtä toivoton tapaus mielestäni nyt kuin lokakuussa. Joka tapauksessa, neulepinta on joustavaa ja sopii siksi hyvin myssyyn.

Malli: Lyhteet -myssy (Lataa neuleohje (pdf)), lanka: Marks & Kattens Fame Trend Paljett kaksinkertaisena (420m/100g),  langanmenekki: noin 70 grammaa, puikot: 4,5 mm.

Punaisesta pipasta tuli rento ja reilunkokoinen, siksi päätin neuloa vielä ohuesta sukkalangasta (Gründl Four Seasons Marrakesh) kaksinkertaisena toisen pipon samaisella ohjeella, mutta jätin yhden mallikerran leveydessä.  Minulla on kumman litteä (=takaraivoton) pää ja päänympärykseni on vain 56-57 cm.

Kummassakin pipossa siis käytin siis  ”420 metriä 100 grammassa” -lankaa kaksinkertaisena. Tuon paksuisia lankoja on paljon ja ainakin minä onnistun hankkimaan niitä varastoihina vähän liiankin kanssa.

Muuten ruskeasävyisen ja tavannomaisen pipan koristeeksi tein irroitettavan korun, virkkasin siihen pohjan puuvillasta ja mohairista ja kiinnitin ystävättären pari vuotta sitten Nepalista tuoman luisen pupunapin. Käsin veistetty nappi on kuin koru itsessään ja bonuksena nepalilainen pupu näyttää tyytyväiseltä ja vähäjärkiseltä!:)

Paljettilangoista vielä: viime kesänä toin Ranskasta itselleni tuliaisiksi yhden kerän Lanas Stopin Electra -paljettimohairlankaa. Koska lankaa on vain vähän (50g/115m), käyttötarkoituskin on vähän hakusessa. Jotain tuossa langassa kuitenkin on, ehkä se on juurikin se harakkaa kiehtova paljettikimalle. Jos joku idea jollekulle mieleen tulee, se otetaan ilolla vastaan.

*) Into kuunnella Iggy Popia tuli Facebookia kiertäneestä kuvasta, joka löytyy täältä. Kannattaa muuten tutustua tuohon blogiin muutenkin (jos nyt ylimääräistä aikaa on…), se on aika jännä ja epätasainen sekoitus mediaa ja mielipiteitä!

Tämä valokuva on löytö Carpentrasin antiikkimarkkinoilta Etelä-Ranskasta. Modaukset ovat luonnollisesti minun :)