Huom, ohje on piirretty siten, että neulos neulotaan suljettuna neuleena. Mallikerran leveys on 6 silmukkaa ja korkeus 8 kerrosta.

Tältä neulos näyttää nurjalta puolelta. Neulos ei ole kovin joustavaa, kannattaa siis varata vähän enemmän silmukoita kuin normaalisti. Mallitilkkukin on hyvä neuloa. Itse loin sukanvartta varten 78 silmukkaa ja minulla ei ole erityisen paksut nilkat.

Väreiksi valikoitui jotain sellaista, jota en itse normaalisti valitsisi, mutta jotenkin tämä yhdistelmä vaan toimii (samantyyppistä väritystä on sattumoisin muuallakin juuri nyt)! Kuulemma oranssiharmaa väritys tuo mieleen kantarellit, sanoo Mies, joka sieniä ei syö.

Itseasiassa aloitin sukkia samalla kuviolla (tosin eri väreillä) jo viime kesänä, mutta silloin sukista ei tullut mitään: aloitin silloin sukat varpaista ja ajattelin kuviota myös jalkaosaan sillä seurauksella, että sukasta uhkasi tulla todella paksu. Nyt päätin sitten neuloa sukat perinteiseen tapaan ylhäältä alas ja laittaa kuviota vain sukan varteen, sillä tavoin sukat sopivat normaaleihin kenkiinkin.

Kuvio muodostuu siten, että samalla kerroksella ei tarvitse neuloa kuin yhdellä värillä, “kirjoneulepinta” saadaan aikaiseksi nostamalla silmukoita neulomatta. Kantapää on normaali saksalainen (tosin kantalapun kummassakin reunassa on 3 s ainaoikein), jalkaterän kavennukset koristin ainaoikeinneuloksella:

Materiaali: oranssi lanka: Zitron Trekking Maxima, harmaa: Zitron Trekking XXL Tweed, puikot: 2,25 mm, langanmenekki: oranssi n. 25 gr, harmaa n. 75 gr.

Nyt puikoilla on samanlaiset sukat, mutta aivan toisella värityksellä. Näistä taitaa tulla maastoutumissukat, sen verran hyvin pätkävärjätty riemunkirjava lanka häviää kuvioneuleeseen. Oikeastaan haluaisin aloittaa kolmannet (ja neljännet…) sukat samalla mallilla mutta eri värityksellä. Sukista tulee aina ihan erilaisia väritystä vaihtamalla!

Ei ole mikään kovin suuri salaisuus, että olen harakka: Pidän kaikenlaisesta kiiltävästä ja koreasta. Siksipä parin vuoden aikana muotiin tulleet paljettilangat ovat minusta vastustamattomia. Omaan niitä kohtuullisen varaston, mutta vasta ennen joulunajan kiireitä neuloin ensimmäisen paljettineuleeni, punaisen paljettimyssyn. Tässä langassa paljetit ovat onneksi varsin hillittyjä, mikään diskopipo päässäni en kyllä kaupungilla (tai yhtään missään muuallakaan) liikkuisi.

Samanlaista neulosta kuin tässä pipossa käytin syksyllä keskeneräiseksi jääneessä huivissa. Seuraavana välityönä voisinkin kaivaa sen huivintekeleen esiin ja katsoa, että onko se yhtä toivoton tapaus mielestäni nyt kuin lokakuussa. Joka tapauksessa, neulepinta on joustavaa ja sopii siksi hyvin myssyyn.

Malli: Lyhteet -myssy (Lataa neuleohje (pdf)), lanka: Marks & Kattens Fame Trend Paljett kaksinkertaisena (420m/100g),  langanmenekki: noin 70 grammaa, puikot: 4,5 mm.

Punaisesta pipasta tuli rento ja reilunkokoinen, siksi päätin neuloa vielä ohuesta sukkalangasta (Gründl Four Seasons Marrakesh) kaksinkertaisena toisen pipon samaisella ohjeella, mutta jätin yhden mallikerran leveydessä.  Minulla on kumman litteä (=takaraivoton) pää ja päänympärykseni on vain 56-57 cm.

Kummassakin pipossa siis käytin siis  ”420 metriä 100 grammassa” -lankaa kaksinkertaisena. Tuon paksuisia lankoja on paljon ja ainakin minä onnistun hankkimaan niitä varastoihina vähän liiankin kanssa.

Muuten ruskeasävyisen ja tavannomaisen pipan koristeeksi tein irroitettavan korun, virkkasin siihen pohjan puuvillasta ja mohairista ja kiinnitin ystävättären pari vuotta sitten Nepalista tuoman luisen pupunapin. Käsin veistetty nappi on kuin koru itsessään ja bonuksena nepalilainen pupu näyttää tyytyväiseltä ja vähäjärkiseltä!:)

Paljettilangoista vielä: viime kesänä toin Ranskasta itselleni tuliaisiksi yhden kerän Lanas Stopin Electra -paljettimohairlankaa. Koska lankaa on vain vähän (50g/115m), käyttötarkoituskin on vähän hakusessa. Jotain tuossa langassa kuitenkin on, ehkä se on juurikin se harakkaa kiehtova paljettikimalle. Jos joku idea jollekulle mieleen tulee, se otetaan ilolla vastaan.

*) Into kuunnella Iggy Popia tuli Facebookia kiertäneestä kuvasta, joka löytyy täältä. Kannattaa muuten tutustua tuohon blogiin muutenkin (jos nyt ylimääräistä aikaa on…), se on aika jännä ja epätasainen sekoitus mediaa ja mielipiteitä!

Tämä valokuva on löytö Carpentrasin antiikkimarkkinoilta Etelä-Ranskasta. Modaukset ovat luonnollisesti minun :)

Rai-rai-raitaa! Raidalliset huovutetut tossut

Rusetilla! Huovutetut rusettitossut

Nyt ohjeet on saatavissa myös englanniksi:

Rai-rai-raitaa! Felted stripy slippers

Rusetilla! Felted slippers with bows

Olen käyttänyt nyt omia tossujani kolmisen viikkoa ja tykkään niistä todella paljon. Jalkoja ei todellakaan palella!

1) Konttorille olisi mukavampi saapua tuntia nykyistä myöhemmin eli kello yhdeksäksi.

2) Toivoisin, että konttori sijaitsisi paikassa, jossa olisi muita lounasvaihtoehtoja kuin omat eväät tai  paikallinen Amican kanttiini.

Näihin ajatuksiin kirvoitti aamun kiireessä kaupasta nappaamani aivan kammottava Kokkikartanon Metsäsienikeitto. Milloin minä opin, että eineskeitot ovat aivan yhtä karmeaa kuraa kuin kaikki muutkin muovipaketeissa mikrossa lämmitettävät einesruuat?

Kesäsade ja aurinko 17. heinäkuuta 2011 aamuyöllä:

Elämänhallinnan perusedellytyksiä tulevaisuudessa ovat kuulemma ATK-taidot ja kyky liikkua tietoverkoissa. Voivat ollakin. Tämänhetkisessä suomalaisessa todellisuudessa, tavallisessa arjessaan ihminen vielä toistaiseksi tarvitsee enemmän ynnä- ja vähennyslaskua ja kertomataulua kuin Internetiä. Kyky valmistaa arkinen sapuskansa ja suorittaa ruokaostoksilla tarvittavaa yksinkertaista päässälaskua ovat elämänhallinnan perustaitoja, joita täyspäiseltä terveeltä ihmiseltä voidaan edellyttää kaikkina aikoina siinä kuin kykyä pestä omatoimisesti hampaansa ja pukea vaatteet päälleen.

Näin osuvasti Tuula-Liina Varis kirjoitti kolumnissaan* vuonna 1996, eikä maailma siitä ole juurikaan muuttunut. Vaikka internet on aivan eri tavalla mukana jokapäiväisessä elämässämme kuin 15 vuotta sitten, lähtee oma arjen hallinta paljon perustavanlaatuisemmista asioista kuin netin käytöstä. Vaikkapa taidosta tehdä edullista, maittavaa ja ravintorikasta ruokaa. Toisaalta, nykyisin netti myös tukee arjenhallintaa, mistäpä nykyään löytäisi ruokareseptejä niin helposti kuin netistä? Siksipä tämäkin kirjoitus syntyi. Täyttämään netin reseptikirjoa.

Viimeisen viiden vuoden kuluessa olen oppinut pitämään ruuanlaitosta ihan eri tavalla kuin ennen. Kaikki tekemäni ruoka ei ole edullista tai ravintorikasta, mutta maittavaa siitä yritän tehdä aina. En vieläkään ole super-ruuanlaittaja ja välillä onkin kiva paukutella henkisiä henkseleitä yllättävien onnistumisien ansiosta. Näitä semmelknödeleitä eli eteläsaksalaisia sämpylämykyjä halusin kokeilla ensi kertaa pari viikkoa sitten saksalaiseen iltaan (tätä ohjetta käytin suuntaa-antavana). Kuva on seuraavalta aamulta, paistoin neljä jäljelle jäänyttä mykyä aamupalaksi. Nämä eivät ole missään nimessä mitään trendikästä ruokaa, ovatpahan vaan suussasulavan hyviä ja suhtkoht helppoja valmistaa.

Saksalaiset sämpylämykyt (n. 15 kpl)

250 grammaa ei-aivan-tuoretta [eilistä] ranskanleipää kuutioina

2,5 dl lämmintä kevytmaitoa

1 keskikokoinen sipuli

3 kananmunaa

pekonia muutama siivu

ripaus suolaa

ripaus valkopippuria

hyppysellinen  [1/8 teelusikallinen] muskottipähkinää

3 rkl tuoretta persiljahaketta

Ota noin kourallinen leipäkuutioita erikseen: lisää ne valmiiseen massaan, jos siitä tulee liian löysää. Kaada maito loppujen  leipäkuutioiden päälle ja sekoita, kunnes massa on tasaista. Kuutioi pekoni ja sipuli, paista ensin pekoni pannulla ja lisää sitten sipuli. Anna sipulipekoniseoksen viiletä hieman ja lisää se ja loput ainekset leipämassaan.  Sekoita hyvin ja anna taikinan vetäytyä 15 minuuttia. Laita vettä kiehumaan n. 3 litraa ja lisää veteen vähän suolaa. Pyörittele leipämassasta palloja (halk. noin 4 cm) ja kokeile yhdellä pallolla onko leipämassa tarpeeksi tiivistä: pudota pallo varovaisesti kiehuvaan veteen. Jos pallo hajoaa, lisää loput kuivat leipäkuutiot. Anna kiehua noin 20 minuuttia ja nosta reikäkauhalla vedestä lautaselle. Semmelknödelit toimivat ateriana yksinäänkin, mutta erityisen hyviä ovat esim. Lidlin pikku-bratwurstien ja hapankaalin kanssa.

Elna-mummin kaalipiirakka (koko: 1/2 uuninpellillistä)

Toinen edullinen ja vähemmän eksoottinen herkku on perinteinen rahkataikinaan tehty kaalipiirakka. Kaalipiirakan huono puoli on siinä, että valmistusprosessi kaalinhaudutuksineen vie kolmisen tuntia aikaa.  Tällä ohjeella tehty piirakka vastaa mielikuvaani äitini äidin valmistamasta ihan mielettömän hyvästä kaalipiirakasta (ohje on kuitenkin omani).

Täyte:

keskikokoinen kaali

2 keskikokoista sipulia

nokare voita

2 dl vettä

suolaa

mustapippuria rouheena

siirappia tai hunajaa

Piirakkataikina:

175 g voita/leivontamargariinia

5 dl vehnäjauhoja

2 dl maitorahkaa

ripaus suolaa

ripaus sokeria

Suikaloi kaali ja sipulit. Sulata voinokare kattilassa, lisää sipulisuikaleet ja kuullota. Lisää kaali, kuullota ja lisää sitten vesi ja suola. Anna hautua kannen alla vähintään tunti, mielellään puolitoista. Valmista sillä aikaa taikina: nypi voi ja jauhot murumaiseksi massaksi, lisää loput ainekset. Älä vaivaa, vaan sekoita ainekset nopeasti tasaiseksi.  Laita taikina vähäksi aikaa lepäämään jääkaappiin. Kun kaali on hautunut, jäähdytä se. Kauli taikina leivinpaperin päällä  neliömäiseksi levyksi, toisesta puolikkaasta tulee pohja ja toisesta kansi. Siirrä taikina uuninpellille. Levitä jäähtynyt kaaliseos pohjataikinapuolikkaalle. Lisää päälle mustapippuria, siirappia/hunajaa. Sivele vettä pohjataikinan reunoihin ja käännä toinen puoli taikinasta kanneksi. Paina reunat lujasti kiinni toisiinsa. Voitele piirakka ja tee haarukalla muutamia reikiä kanteen. Paista tavallisessa uunissa noin 50 minuuttia 175 asteessa, kiertoilmauunissa noin 30 minuuttia 170 asteessa. Ota piirakka uunista ja  kääri se hetkeksi papereineen vetäytymään keittiöpyyhkeen sisään. Nauti palanen kaalipiirakkaa voinokareen kera!

* Kolumni on julkaistu kokoelmassa Tippaleipä kaalipadassa ja muita ilmiöitä (Art House 1999)