Itsenäisyyspäivän päivitys

Päivitin kauppaan värikkäitä laukkuja ja kässäpusseja. Karkkipinkkiä, oranssia, punaista ja violettia!

Jos haluat jouluostoksille, niin se kannattaa tehdä nyt, koska nyt kaupan valikoima on parhaimmillaan. Viikonloppuna kaupan valikoima kapenee. Syynä on se, että nyt sunnuntaina 9.12. klo 11.00 alkavat  Helsingissä Vanhan ylioppilastalon Perinteiset Joulumyyjäiset ja kuten perinteeseen jo kuuluu, minulla ja siskollani on myyntipöytä myyjäisten yläkerrassa Musiikkisalin aulassa (pääovesta tiukka käännös vasempaan, rappuset ylös ja siinä aulassa me jo olemmekin). Minulla on myynnissä In knitting we trust -laukkuja ja kässäpusseja, valokuvalapasia, nappikaulureita, Pitsitär-rosseja ja Pitsitär-pinnejä.

Myyjäiset ovat avoinna 9.-21.12. ma-pe klo 11-20 ja la-su 11-18. Minä olen varmimmin paikalla arkisin klo 17 jälkeen ja viikonloppuisin koko päivän. Muulloin pöydän takana päivystää siskoni. Myyjäkartta löytyy esimerkiksi Facebookin tapahtumasivulta.  Tervetuloa!

Continue Reading

Käsinkehrättyä ja uutta ommeltua

Viikot menevät viuh vaan ja olen välillä ihan väärissä viikonpäivissä. Asia, jonka kuvittelin tapahtumaan muutama viikko sitten olikin jo toukokuulta. Nyt eletään jo marraskuuta, kohta vuoden pimeintä aikaa. Alla oleva kuva on lokakuun lopulta:

Tämä olikin vähän pidempikestoinen projekti: Tuubihuivin langan kehräsin itse, BFL-kuidun tilasin Portfiberilta puolitoista vuotta sitten kesällä ja kehruun sain valmiiksi joskus viime keväänä. Itse neulomiseen menikin sitten vain muutama päivä. Neuloin huivin pitkittäin ja ompelin sitten Moebiukseksi. Mallineulos huivissa on sama kuin näissä sukissa.

Kuitua oli noin 310 grammaa, valmis huivi painaa noin 300 grammaa.

Muutakin on tullut tänä syksynä kehrättyä.  Keltaisesta Falkland-kuituisesta langasta tullee lapaset, muille ei ole vielä käyttötarkoitusta.

Sitten vielä mainostusta oivista joululahjoista: Lisäsin Etsy-kauppaani kahdenkokoisia In knitting we trust -kässäpusseja, pienemmät S-kokoiset sopivat vaikkapa sukkaprojektille ja  M-kokoiseen mahtuu isompikin neule- tai kehruutyö. Kaikissa kässäpusseissa on kuviollinen vuorikangas, osassa se on vintage-puuvillaa 70-luvulta. Oma suosikkini on sinipetrooli:

Itse pidän yllätyksellisistä vuorikankaista todella paljon!

Tuttuihin olkalaukkuihin päivitin kolmea uutta väriä: eläväpintaiset käsinvärjätyt violetti  sekä harmaa ja aina varma valinta, musta.

Continue Reading

Okra ruskassa

Eikö “okra ruskassa” kuulostakin aivan sananmuunnokselta?!

Joka tapauksessa, viime sunnuntaina oli mitä upein syyspäivä ja kulutimme Miehen kanssa pari tuntia samoillen Kallion katuja ja ottaen välillä kuvia In knitting we trust -laukuista ja välillä Okra-neuletakista. Olen ylistänyt mieheni kuvauskärsivällisyyttä aikaisemminkin, mutta se on aivan omaa luokkaansa. Palkitsin tosin kuvaajan retken päätteeksi laadukkaalla oluella :)

Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja suurimmassa osassa kuvista on tiukkoja varjoja tai malli mutristelee naamaansa kummasti. No, näillä mennään.

Takin malli on omasta päästä ja neuloin sen saumattomasti pääntieltä hihoihin ja helmaan päin, koska minulla oli vain 200 grammaa Pigeonroof Studiosin Siren Two Lace -lankaa. Nappilistan neulottuani lankaa oli jäljellä noin 5 grammaa. Langan materiaali on unelmanpehmyt merinokashmirsekoite ja sitä oli todella mukava neuloa.  Neuloin takin ilmavaksi 4 mm:n puikoilla. Takista tuli kevyt ja ohut, kuvissakin helma on lähdössä lentoon!

Takin juju ovat hihansuut ja helma, joihin neuloin pintaneulosta nostetuin silmukoin:

Napit takkiin löytyivät omista varastoista ja sopivat hauskasti meleerattuun neulepintaan:

Mainostauko vielä lopuksi: Kaupasta löytyy nyt uusia mustia, pullonvihreitä, tummanpunaisia ja khakinvärisiä In knitting we trust -laukkuja. Minulta on kysytty, että onnistuuko maksaminen ilman Paypalia ja toki onnistuu, jos sinulla on suomalainen pankkitili: valitse vain maksutavaksi “Other”, niin lähetän sinulle tiedot maksamista varten.

Continue Reading

In knitting we trust

Jokaisen neulojan tunnuslauseeksi sopiva In knitting we trust  on hypännyt nyt painokuvaksi laukkuun!

Kuva sai alkunsa luonnoskirjan sivuilla viime keväänä. Alkusyksystä muunsin sen kankaalle painokuvaksi. Laukut  on otettu hyvin vastaan ja kyselyjä on tullut mukavasti. Siksipä niitä on nyt saatavissa Etsy-kaupassani.

Laukut ovat alusta loppuun itse valmistamiani: painan kuvat, ompelen ja viimeistelen laukut itse. Laukkujen materiaali on puuvillaa, puuvillasekoitetta tai polyesterisekoitetta.  Laukku on tilava, leveys noin 35 cm ja korkeus 45cm. Kantohihnat ovat sen verran pitkät, että laukun saa mukavasti olalle. Huomaathan, että laukut ovat käsin tehtyjä ja jokainen on hieman erilainen.

Nyt myynnissä olevia värejä ei tule kaikkia lisää (sinipetroolia, tummansinistä ja kirkkaanpunaista kangasta  minulla on jonkin verran lisää). Jos siis tykkäät juuri tietystä väristä, niin hus ostoksille! :)

Continue Reading

Tweediä syksyyn

Tämä takki tuli valmiiksi itseasiassa jo muutama kuukausi sitten,  toukokuun alussa. Neulomisessa meni alle kaksi viikkoa,  mutta juuri kuin sain takin valmiiksi, alkoivat  jollei nyt kesäiset, niin ainakin tällä villaiselle takille liian lämpimät ilmat. Takki joutui sitten kesälomalle vaatehuoneeseen. Vaikkein erityisesti välitä syksystä ja kylmenevistä illoista, oli pari viikkoa sitten ihan mukavaa kaivaa uusi neule käyttöön.

Takki on neulottu Rowanspun dk-langasta, jonka valmistus on lopetettu ainakin kuusi vuotta sitten. Lankaa meni himpun verran alle 300 grammaa. Halusin neuloksesta ilmavaa ja käytin siksi langalle (200m/50g) verrattain paksuja 4mm:n puikkoja. Tiheys sileässä neuloksessa on noin 16s/10cm. Neuloin takin ihan normaalisti alhaalta ylös ja yhdistin osat neuloen. Villaista tweed-lankaa, valejoustinneuletta ja sileää neulosta sekä omituinen ruskeanharmaa väri (jonka nimi on Rush), siis juuri oikea takki minulle!

Korvikset ja ihanat rintarossit ovat siskoni käsialaa.

Continue Reading

Mainostauko

Silmä, pisto, tikki, takki  eli Keittiönperäyrittäjien käsityötarvikemarkkinat aloittavat taas uuden käsityösyksyn!

Milloin: La-su 8.-9.9.2012 kello 10:00 – 17:00

Missä: Tieteiden talo, Kirkkokatu 6, Kruununhaka, 00170 Helsinki

Vapaa pääsy!

Suositut Käsityötarvikemarkkinat järjestettiin ensimmäistä kertaa vuosi sitten, sen jälkeen ne ovat saaneet jatkoa joulunajan markkinoista ja ovatpa ne matkanneet Jyväskyläänkin. Minä en ole ehtinyt osallistua kuin viime syksyn tapahtumaan, mutta olin todella vaikuttunut tapahtuman hyvästä tunnelmasta.

Markkinat järjestää iloinen ja aktiivinen pienyrittäjien joukko, jonka tavoitteena on järjestää vuosittain tapahtumia, joissa aloittelevatkin käsityöalan yrittäjät saavat tuotteensa esiin ilman kohtuuttomia kustannuksia. Myynnissä on mm. käsinvärjättyjä ja kasvivärjättyjä neulelankoja, kehräyskuituja, neulojan ja kehrääjän apuvälineitä, kankaita, nappeja, koruja, laukkuja, askartelumassatarvikkeita, tarvikepaketteja, second hand -lankoja ja kankaita  ja paljon muuta. Joukossa on paljon tuotteita, jotka eivät ole myynnissä muualla kuin käsityöalan pientapahtumissa.

Minun pöydästäni löytyy Pitsitär-rintarosseja ja kuvapinnejä, neuleasusteita, käsityösäilyttimiä ja käsinvärjättyä lankaa. Lauantaina pöydästä saattaa löytyä myös vintage-nappeja ja pitsejä.

Käsityöalan pienyrittäjien markkinat on myös tapaamispaikka kädentaidoista ja käsitöistä kiinnostuneille. Markkinoille voi tulla jututtamaan myyjiä ja käsityöläisiä ja viettämään vaikka koko viikonlopun samanmielisten ihmisten seurassa! Kävijöitä palvelee Tiedekahvila, joka muuntautuu viikonlopuksi Neulekahvilaksi.

Mukana ovat: HanduHippakorutIhan kiva kauppa, Johanna KoskiKirjava keräLanitium ex MachinaMielittyPeikonpoikaPioni ja ParakiittiPuputsin puotiRiihivillaVillavyyhti.

Continue Reading

Kukallinen kesäleninki

Olen innostunut muutaman viime kuukauden aikana ompelusta ihan uudella tavalla ja olen tehnyt enemmänkin arkisia käyttövaatteita kuin juhlatamineita. Tämän kesän suosikkileninki ja ehkä kaunein ikinä ompelemani vaatekappale valmistui jo reilu kuukausi sitten, mutta ehdimme ikuistaa sen kuviin vasta toissapäivänä (Miehelle taas kiitos kuvista!) kävellessämme Unioninkatua Kauppatorille päin. Unioninkatu on muuten mielestäni yksi Helsingin kauneimmista kaduista. Illan ohjelmana oli Kieltolaki-aiheinen illallisristeily, joka oli ihan hauska kokemus ja hintansa väärti. Tärkeintä tietty oli, että ruoka ja seura oli hyvää!

Kaavat Crepe -leninkiin tilasin Colettelta jo viime vuoden puolella, koska olen tykästynyt kietaisuleninkeihin. Ja tässä mallissa kietaisuosa onkin takana!  Lisäksi malliin kuuluu sivusaumoihin piilotetut syvät taskut. Leningin kangas on kevyttä puuvillapopliinia ja olen ostanut sen vuosia sitten (ehkä 2005?) Eurokankaan alepöydästä hintaan 3 euroa/metri. Muistan ajatelleeni kankaasta kellohametta ja nyt olikin hieman haasteellista saada kangas riittämään leninkiin, varsinkin kun halusin kohdistaa edes jotenkuten isot kukkakuviot. Kangasta sai kyllä väännellä hetken jos toisenkin (lue: muutaman tunnin), mutta onnistuin! Tässä on  kaikki mitä kankaasta jäljelle jäi, aivan silppua vaan:

Crepen ohje on ihan superhelppo ja ohjeet ovat hyvin havainnolliset. En tehnyt lakanakankaista protoa, koska ajattelin, että tämä leninki saa toimia protona. Suunnitelmissani oli siis toteuttaa sama leninkimalli punapallollisesta puuvillakankaasta ja olenkin siitä saanut jo valmiiksi noin kaksi kolmasosaa. Katsotaan milloin loppuosa valmistuu.

Tein kaavat koossa 10 ja tein työn edetessä vain vähäisiä muutoksia: lisäsin 1 cm:n yläosan pituuteen vyötärölle, vähensin 1 cm:n olkapäiltä (etu- ja takakpl:n puolelta), muokkasin kädentienlinjaa suoraviivaisemmaksi (eli mielestäni kauniimmaksi) ja lisäsin helman pituuteen 5 cm. Colette-kaavat on suunniteltu hieman kurvikkaammille naisille (c-kuppi)  kuin monet muut kaavat. Vaikka oma kuppikokoni on aika monta kirjainta C:stä vielä eteenpäin, leninki istuu rintavarustuksen kohdalta kauniisti ja rintalaskokset tulevat oikeisiin kohtiin. Pieni miinus on, että leninki on vähän reilu vyötäröltä, vaikken kropaltani mikään tiimalasi olekaan. Tosin sisäänottoja vyötärölle pystyisi tekemään helposti.

Pääntie ja kädentiet viimeistelin ohjeen mukaan tukikankaalla tuetuin alavaroin. Päädyin kiinnittämään kädentien alavarat vielä käsin pienin etupistoin noin 4 cm päähän kädenteiden reunasta. Eivät ainakaan alavarat lepata kädentien ulkopuolelle! En vuorittanut mekko, vaikka näin ohuen puuvillan kanssa se olisi voinut olla ihan järkevää. Jos kiinnostuit tästä leninkimallista, kannattaa katsoa vaikkapa Gertien Crepe-aiheiset postaukset. “Crepe Colette” Flickr -haulla näkee miten malli sopii erilaisille ruumiinrakenteille ja miten erilaiset kankaat toimivat mallissa.

Kangas on todellakin kevyttä ja helposti tuulen mukaan lähtevää:

Leningin erikoisuus on sen kietaisutakaosa, leikkaus tuo myös mielenkiintoa muuten yksinkertaiseen malliin:

Lopuksi hieman hiusangstia: Minua harmittaa suunnattomasti, etten osaa tehdä piikkisuoraan, päätäpitkin menevään tukkaani mitään kampauksia.  Nyt olkapäille ulottuva tukka on joko vain tyhmästi auki  tai sitten yksinkertaiselle ponnarille sitaistuna. Minulla on kyllä lämpörullat, mutta niillä en saa aikaiseksi kiharoita, jotka kestäisivät pidempään kuin kaksi tuntia. Tyydyn siis ihailemaan muunmuassa Ulrikan upeita kampauksia (ja meikkejä myös!).

Continue Reading

Täydellinen kesäkombo: Pitsihuivi, rusettipusero ja taskullinen hame

Piipahdimme pari viikkoa sitten kesäloman alussa Berliinissä. Tällä kertaa viikon ainoa lankakaupparetkikohde oli Hand Made Berlin, joka on muuten muuttanut uuteen osoitteeseen. Samassa osoitteessa sijaitsee nyt laadukas kahvila ja piskuinen lankakauppa. Matkaseuran mukaan kahvilan espresso ja tuorepuristettu appelsiinimehu olivat aivan mainioita. Lankapuolella ei ole kovin montaa lankamerkkiä tai -laatua, mutta valinnanvaraa kuitenkin on. Haksahdin ylelliseen Ito Serishin -silkkilankaan, jota pitkän harkinnan jälkeen raaskin ostaa kaksi vyyhtiä huivia varten. Ostamani väri on 250 Chocolate, jota ei jostain syystä tuolla värikartassa ole. Lisäksi Chocolate ei ole ruskeaa vaan violettia, hmm…

Vaikka lanka on ihanaa ja valmis huivi on ylellisen pehmeä käyttää, oli langan neulominen raivostuttavaa: Lanka koostuu toisiinsa liisteröidyistä (kierrettä ei ole) säikeistä ja lanka halkeilee siksi todella helposti neulottaessa. Minulla olikin neuloessa koko ajan vieressä virkkuukoukku, että voin kaivella silmukoita täysiksi muutamaa kerrosta alempaa.

Huivin malli kehittyi neuloessani, aloitin muutamalla silmukalla ja muutaman kerroksen jälkeen aloitin sitten vasempaan reunaan reunapitsin.  Kun ensimmäinen vyyhti oli melko lopuillaan, neuloin korkeudessa pari mallikertaa lisäämättä silmukoita työn leveyteen. Kun aloitin toisen vyyhdin, tein samoin. Sitten vähensin silmukoita samaan tapaan kuin huivin alkupuolella lisäsin.

Koska Serishin -langasta neulottu neulos oli jo valmiiksi rentoa ja “avautunutta”, en pingottanut valmista huivia, vaan vain kostutin sen suihkupullolla ja levitin huivin mittoihinsa pyyhkeiden päälle  kuivumaan. Vielä tekniset tiedot: huiviin meni Ito Serishin -lankaa meni kaksi vyyhtiä eli yhteensä 80 grammaa. Käytössä oli 4 mm bambuinen pyöröpuikko sekä työn alussa ja lopussa kaksi 4 mm:n sukkapuikkoa.

Vaikka tämä huivini ei ole mitenkään kamalan yksilöllinen ja samantyyppisiä malleja on varmaan paljon, nauratti silti tämä pari päivää sitten julkaistussa Knittyssä olevat huivimalli.   Ja tänään silmiini osui Pettine-huivimalli ja ihastuttava Semele. Ovat kovin suosittuja tällä hetkellä nämä sivuittain neulotut pitsireunaiset huivit.

Kuvissa on myös kaksi ompelemaani vaatekappaletta, pusero ja hame. Kumpikin oli mukana jo Berliinissä eli niitä on paljon käytetty ja mallit on hyväksi havaittu. Perhospaitaan sain kankaan Anopilta, joka oli ostanut kankaan joskus juhlapaitaa varten. Kangas on eläväpintaista ja raskasta polyesteria, joten tein puserosta mahdollisimman ilmavan. Pusero on tekokuituisesta materiaalistaan huolimatta yllättävän mukava käyttää, tosin en 30 asteen helteessä tuota päälleni kyllä laittaisi.

Paidan kaavana käytin Sorbetto-topin kaavaa koossa 10, mutta jätin siitä etulaskoksen pois, korotin kädentietä ja levensin olkaa  hihaa varten. Hihan piirsin vapaalla kädellä (tosin ei ehkä olisi kannattanut) ja tein lakanakangasproton (tämä kannatti, puserokangasta oli aika hintsusti). Sovitin hihaa sitten kolmeen kertaan, ennen kuin se istui tarpeeksi hyvin. Puseron hihansuut ja pääntie on viimeistelty puserokankaasta tehdyllä vinonauhalla. Voin muuten kertoa, että Prymin vinonauhalaitteellakaan polyesterikankaasta ei saa kovin pysyvää vinonauhaa! Koristeeksi paitaan tein irroitettavan kangasrusetin. Pidän tuosta perhoskuviosta ja paidan yksinkertaisesta mallista todella paljon.

Taskuin varustetun a-linjaisen hameen kangas on eläväpintaista paksua puuvillasekoitetta ja sen ostin kesän alussa Turun Jättirätistä.  Hameen kaava on Jokatyypin kaavakirja 2 -kirjasta. En oikeastaan muuttanut L-kokoista kaavaa juuri lainkaan: lisäsin alalantiolta helmaan etu- ja takakappaleen sivuihin noin 1 sentin leveyteen. Tykkään Jokatyypin kaavakirjoista ihan hurjasti, ekassa osassa on enemmän perusjuttuja, jotka helpottavan aloittelevan ompelijan työtä kummasti. Toisesta osasta on paljon hyötyä vähän kokeneemmalle ompelijalle.

Ja sitten lopuksi todellisuus hartaasti neulotusta pitsihuivista: Tällä tavoin pitsihuivit ovat useimmiten käytössä, eivät todellakaan kauniisti olkapäille levitettynä vaan rutussa moneen kertaan kaulan ympäri kiedottuina :)

Continue Reading

Ompelua ja ompelumuistoja

Nyt on luvassa pitkää ja polveilevaa tekstiä ompelemisesta. Pitsiunelmia -blogissa pohdittiin, että mikä olisi viherpeukalon ompeluun liittyvä vastine. En osaa sanoa, mutta siinä missä moni odottaa pääsevänsä myllertämään pihaa lumien sulattua ja ilmojen hieman lämmittyä, minä odotin viikko sitten pitkää viikonloppua ompelusten parissa. Mies lähti moottoripyöräilemään ja minä  ompelukoneeni pariin. Kaikista mukavinta on ommella ilman deadlineja, ihan omaksi huviksi.

Tulevien projektien kankaita ja nauhoja. On varmaankin helppo uskoa, että minulla on jonkinasteinen pallokuvioaddiktio:

En ole ommellut mitään isompaan pariin kolmeen vuoteen ja nyt olen parin viikon aikana ommellut kaksi hametta ja kesätopin. Suunnitelmissa on vielä ainakin kolme mekkoa ja kaksi paitaa. Tekeminen ja kangas ei ainakaan lopu ihan heti. Olen myös hieman huolestunut, että tarkistaessani kotona ompelulanka- ja vetoketjuvarastojani, löysin sopivat ompelulangat ja piilovetoketjut kaikkiin suunnittelemiini projekteihin. Varastot saattavat olla vähän liiankin kattavat.

Olen hyvin hidas ompelija: kahdessa vapaapäivässä sain valmiiksi kaksi hametta, vaikka tein töitä melkein koko ajan.  Minä en “surauta” mitään nopeasti ja vaikeimmat kohdat harsin, koska en pidä purkamisesta. Inhoan edelleen piilovetoketjujen ompelua, vaikka olen harjoitellut sitä aika paljon. Käsityönopettajakoulutuksen omaava ei varmaankaan saisi sanoa näin!

Kun olin lukioikäinen, kävin paljon ompelija-mummini luona ompelemassa. Hän ei varmaan hennonnut kieltää, vaikka tiesi joutuvansa auttamaan minua paljon. Jäkikäteen minua on kyllä nolottanut, kun olen tajunnut, että miten paljon häntä vaivasinkaan! Ei minulla mitään kaavoja ollut, mummi kaavoitti parin ikivanhan peruskaavan avulla. Kun mummi kuoli minun ollessani 20-vuotias, tajusin, etten ollut tosiaan ikinä ommellut vetoketjua vaatteeseen: mummini aina sanoi, että hän ompelee vetoketjun nyt, katsotaan sitä vetoketjun ompelua joskus myöhemmin. Sitä päivää ei ehtinyt ikinä sitten tulla, ihmiset taitavat olla sitkuttelijoita luonnoltaan. Onneksi sittemmin opin ompelemaan vetoketjun ihan itsekseni.

Mummilta ei paljoa kartanoita henkisen perinnön lisäksi jäänyt, mutta minä sain osan hänen ompelutarvikkeistaan, kuten yllä olevan sormustimen ja kassin, jossa oli jo 1950-luvun lopulla edesmenneen isotätini kirjontatöitä. Mummini sanoi aina, että häneltä puuttui kärsivällisyys, siksi hän ompeli(!), siskonsa taasen kirjoi. Isotädin kirjontakankaasta syntyi alla oleva kesäinen aivinatoppi, kangasta riitti vielä vinonauhan tekemiseenkin. Kyllä yli 50 vuoden säilöminen kannattaa!

Jotain, mikä Helsingistä puuttuu on Jättirätti-kangaskaupat. Lähes legendaksi muodostuneet Jättirätit sijaitsevat kaikki Varsinais-Suomessa. Kun käymme sukuloimassa Turussa, pyrin käymään Turun Jättirätissä ja mopohan siellä aina karkaa ja pahasti. Hinnat ovat edullisia ja oikeita vaatetukseen sopivia kankaita on paljon. Pääsiäisenä käydessäni löysin useamman nätin vintage-henkisen kankaan. On hurjaa, että puuvillamusliinia saa 5 euron metrihintaan tai pellavasekoitteita 7 eurolla/metri. On myös hurjaa, miten paljon kangasta ihminen voi ostaa noin 15 minuutissa.

Tykkään, kun kaavoituksen suhteen on eri mahdollisuuksia, kun osaa ja pystyy muuttamaan peruskaavoja tai muokkaamaan valmiskaavoja. Valmiskaavoissa olen ihastunut Colette Patternsien malleihin. Tilasin ennen joulua kaksi kaavaa + Sarain juuri ilmestyneen kirjan, kun ne sai edullisella yhteistarjoushinnalla. Eniten tykkään Coletterien malleissa vanhanaikaisuudesta (hyvässä mielessä) ja siitä että niissä oikeasti käytetään aikaa yksityiskohtiin. Täysvinoon leikatut mallit ovat erityisen hienoja. Yllä ollut valkoinen aivinatoppi on leikattu tämän Coletten ilmaiskaavan mukaan, tosin muutin kaavaa hieman omalle ruumiinrakenteelleni sopivaksi. Sivuilta löytyy muuten paljon ompelututoriaaleja ja pikku vinkkejä, kannattaa katsoa, jos ompelu kiinnostaa.

Continue Reading
1 4 5 6 7 8 77