Neulojien yö, rukkiasiaa ja kryptoniitinvihreää

Neulojien ja langoista kiinnostuneiden kannattaa varautua valvomiseen Neulojien yössä 18.-19.10. klo 21-09 seurassa tai yksin! :) Etsy-kauppaani on tulossa tapahtumayönä tarjouksia.

neulojien_yo

Sitten toista asiaa: Minulle kävi sulovileenit ja ostin Woolmakersin Bliss TT:n eli kaksipolkimisen rukin, kun sen elokuussa vielä edulliseen tutustumishintaan sai. Nyt hinnat ovat nousseet, mutta ovat edelleenkin hyvin maltilliset.

bliss_3_w

Paketti saapui kotiovelle jo melkein kaksi viikkoa sitten, mutta tässä on ollut hulinaa ja saimme Miehen kanssa koottua rukin vasta pari päivää sitten. Kokoamisesta sen verran, että normisti tykkään koota Ikea-huonekaluja. No, rukin kokoaminen olikin sitten hankalampaa ihan jo senkin takia, että osa osista tuntui sen verran hempuleilta, että jos tämän nyt rikkoo, niin sitten on pakko ottaa yhteyttä Alankomaihin saakka.  Kokoamisohjeen pienet mustavalkokuvat eivät valitettavasti helpottaneet asiaa. Kokoamisessa ei loppujen lopuksi mennyt hirveän paljon aikaa, mutta hermoja ehti kiristää hieman. Onneksi Mies pitää manuaaleista enemmän kuin minä.

Yrityksen nettisivuille on kuulemma tulossa kokoamisohjeita ja se onkin tosi hyvä. Jo tällä hetkellä olisi mukavaa, jos tilaajat saisivat manuaalin pdf-tiedostona. Isojen värikuvien kanssa kokoaminen sujuisi varmasti paljon leppoisammin. No, rukki on koossa ja toimii, pyörän vaappumisesta huolimatta (vaappuminen taitaa olla verrattain yleistä, kun FAQ:ssakin mainitaan). Pikkuisen olen ehtinyt kehräilemään ja onhan tuo rukilla kehrääminen hyvin paljon nopeampaa kuin värttinäkehräys.

bliss_2_w

Neulerintamalla ei juuri mitään uutta: Minulla on ollut jo pari viikkoa työn alla sukat itselleni todella railakkaanvihreästä kainuunharmassukkalangasta. Olen epäilyttävän hyvä värjäämään juurikin tällaista kryptoniitinvihreää lankaa. Väri on niin hohtavaa, että sitä voi neuloa melkein pimeässäkin :P

krypto_w

Continue Reading

Asusteita itselle

Kivoja huiveja minulla on vaikka muille jakaa, mutta jostain syystä lapasia ja pipoja onkin sitten vähemmän. Ei hätää, onneksi minulla on lankaa mistä neuloa (kuinka yllättävää!). Postauksen in action -kuvat on otettu jo tammikuussa, mutta eipä tämä talvi näytä mihinkään tässä muuttuvan…

Kurpitsalapasten malli on itse keksitty ja nostetut silmukat antavat ainaoikein neulokselle kivaa ryhtiä. Tarkoituksena oli keksiä yksinkertainen lapasmalli käsinkehrätylle langalle ja mielestäni onnistuin siinä mukavasti.

Lanka: Itse kehrätty kaksisäikeinen, kuitu Falklandia, tilattu Two Sisters Stringworksilta (joka on lopettanut kuitujen myynnin, voi harmi!), puikot: 4mm, langanmenekki: noin 75 grammaa, fiilinki: kivalta näyttää, mutta lapaset vaativat aluslapaset, koska muuten tuulee läpi. Neulospinta ei ole siis kovin tiivis.

Villana ja lankana kuitu näytti tältä:

Tämä pipo ei näytä ehkä kovin ihmeelliseltä, mutta ah, se on pehmeä ja lämmin! Materiaali on itsekehrätty kaksisäikeinen kainuunharmaskaritsanvillalankaa, kuidun hankin Woolgreylta, puikot 3,5mm, langanmenekki: noin 60 grammaa, fiilinki: toimii, mutta vaatii kaveriksensa asialliset vaatteet, muuten näytän ihan hipiltä.

Pipo syntyi melkein kokonaan lentomatkalla joululomalla Teneriffalle. Tuntuipa hassulta (ja niin mukavalta!) neuloa loput kavennukset hotellin parvekkeella aurinkoa ottaessa. Suomeen palatessa pipo olikin sitten hyvinkin tarpeellinen.

Kuituna ja lankana villa oli upean moniväristä, tykkään noista pienistä väripilkuista kovasti!

Continue Reading

Käsinkehrättyä ja uutta ommeltua

Viikot menevät viuh vaan ja olen välillä ihan väärissä viikonpäivissä. Asia, jonka kuvittelin tapahtumaan muutama viikko sitten olikin jo toukokuulta. Nyt eletään jo marraskuuta, kohta vuoden pimeintä aikaa. Alla oleva kuva on lokakuun lopulta:

Tämä olikin vähän pidempikestoinen projekti: Tuubihuivin langan kehräsin itse, BFL-kuidun tilasin Portfiberilta puolitoista vuotta sitten kesällä ja kehruun sain valmiiksi joskus viime keväänä. Itse neulomiseen menikin sitten vain muutama päivä. Neuloin huivin pitkittäin ja ompelin sitten Moebiukseksi. Mallineulos huivissa on sama kuin näissä sukissa.

Kuitua oli noin 310 grammaa, valmis huivi painaa noin 300 grammaa.

Muutakin on tullut tänä syksynä kehrättyä.  Keltaisesta Falkland-kuituisesta langasta tullee lapaset, muille ei ole vielä käyttötarkoitusta.

Sitten vielä mainostusta oivista joululahjoista: Lisäsin Etsy-kauppaani kahdenkokoisia In knitting we trust -kässäpusseja, pienemmät S-kokoiset sopivat vaikkapa sukkaprojektille ja  M-kokoiseen mahtuu isompikin neule- tai kehruutyö. Kaikissa kässäpusseissa on kuviollinen vuorikangas, osassa se on vintage-puuvillaa 70-luvulta. Oma suosikkini on sinipetrooli:

Itse pidän yllätyksellisistä vuorikankaista todella paljon!

Tuttuihin olkalaukkuihin päivitin kolmea uutta väriä: eläväpintaiset käsinvärjätyt violetti  sekä harmaa ja aina varma valinta, musta.

Continue Reading

Täydellinen kesäkombo: Pitsihuivi, rusettipusero ja taskullinen hame

Piipahdimme pari viikkoa sitten kesäloman alussa Berliinissä. Tällä kertaa viikon ainoa lankakaupparetkikohde oli Hand Made Berlin, joka on muuten muuttanut uuteen osoitteeseen. Samassa osoitteessa sijaitsee nyt laadukas kahvila ja piskuinen lankakauppa. Matkaseuran mukaan kahvilan espresso ja tuorepuristettu appelsiinimehu olivat aivan mainioita. Lankapuolella ei ole kovin montaa lankamerkkiä tai -laatua, mutta valinnanvaraa kuitenkin on. Haksahdin ylelliseen Ito Serishin -silkkilankaan, jota pitkän harkinnan jälkeen raaskin ostaa kaksi vyyhtiä huivia varten. Ostamani väri on 250 Chocolate, jota ei jostain syystä tuolla värikartassa ole. Lisäksi Chocolate ei ole ruskeaa vaan violettia, hmm…

Vaikka lanka on ihanaa ja valmis huivi on ylellisen pehmeä käyttää, oli langan neulominen raivostuttavaa: Lanka koostuu toisiinsa liisteröidyistä (kierrettä ei ole) säikeistä ja lanka halkeilee siksi todella helposti neulottaessa. Minulla olikin neuloessa koko ajan vieressä virkkuukoukku, että voin kaivella silmukoita täysiksi muutamaa kerrosta alempaa.

Huivin malli kehittyi neuloessani, aloitin muutamalla silmukalla ja muutaman kerroksen jälkeen aloitin sitten vasempaan reunaan reunapitsin.  Kun ensimmäinen vyyhti oli melko lopuillaan, neuloin korkeudessa pari mallikertaa lisäämättä silmukoita työn leveyteen. Kun aloitin toisen vyyhdin, tein samoin. Sitten vähensin silmukoita samaan tapaan kuin huivin alkupuolella lisäsin.

Koska Serishin -langasta neulottu neulos oli jo valmiiksi rentoa ja “avautunutta”, en pingottanut valmista huivia, vaan vain kostutin sen suihkupullolla ja levitin huivin mittoihinsa pyyhkeiden päälle  kuivumaan. Vielä tekniset tiedot: huiviin meni Ito Serishin -lankaa meni kaksi vyyhtiä eli yhteensä 80 grammaa. Käytössä oli 4 mm bambuinen pyöröpuikko sekä työn alussa ja lopussa kaksi 4 mm:n sukkapuikkoa.

Vaikka tämä huivini ei ole mitenkään kamalan yksilöllinen ja samantyyppisiä malleja on varmaan paljon, nauratti silti tämä pari päivää sitten julkaistussa Knittyssä olevat huivimalli.   Ja tänään silmiini osui Pettine-huivimalli ja ihastuttava Semele. Ovat kovin suosittuja tällä hetkellä nämä sivuittain neulotut pitsireunaiset huivit.

Kuvissa on myös kaksi ompelemaani vaatekappaletta, pusero ja hame. Kumpikin oli mukana jo Berliinissä eli niitä on paljon käytetty ja mallit on hyväksi havaittu. Perhospaitaan sain kankaan Anopilta, joka oli ostanut kankaan joskus juhlapaitaa varten. Kangas on eläväpintaista ja raskasta polyesteria, joten tein puserosta mahdollisimman ilmavan. Pusero on tekokuituisesta materiaalistaan huolimatta yllättävän mukava käyttää, tosin en 30 asteen helteessä tuota päälleni kyllä laittaisi.

Paidan kaavana käytin Sorbetto-topin kaavaa koossa 10, mutta jätin siitä etulaskoksen pois, korotin kädentietä ja levensin olkaa  hihaa varten. Hihan piirsin vapaalla kädellä (tosin ei ehkä olisi kannattanut) ja tein lakanakangasproton (tämä kannatti, puserokangasta oli aika hintsusti). Sovitin hihaa sitten kolmeen kertaan, ennen kuin se istui tarpeeksi hyvin. Puseron hihansuut ja pääntie on viimeistelty puserokankaasta tehdyllä vinonauhalla. Voin muuten kertoa, että Prymin vinonauhalaitteellakaan polyesterikankaasta ei saa kovin pysyvää vinonauhaa! Koristeeksi paitaan tein irroitettavan kangasrusetin. Pidän tuosta perhoskuviosta ja paidan yksinkertaisesta mallista todella paljon.

Taskuin varustetun a-linjaisen hameen kangas on eläväpintaista paksua puuvillasekoitetta ja sen ostin kesän alussa Turun Jättirätistä.  Hameen kaava on Jokatyypin kaavakirja 2 -kirjasta. En oikeastaan muuttanut L-kokoista kaavaa juuri lainkaan: lisäsin alalantiolta helmaan etu- ja takakappaleen sivuihin noin 1 sentin leveyteen. Tykkään Jokatyypin kaavakirjoista ihan hurjasti, ekassa osassa on enemmän perusjuttuja, jotka helpottavan aloittelevan ompelijan työtä kummasti. Toisesta osasta on paljon hyötyä vähän kokeneemmalle ompelijalle.

Ja sitten lopuksi todellisuus hartaasti neulotusta pitsihuivista: Tällä tavoin pitsihuivit ovat useimmiten käytössä, eivät todellakaan kauniisti olkapäille levitettynä vaan rutussa moneen kertaan kaulan ympäri kiedottuina :)

Continue Reading

Hampparin myssy

Näytän hampparilta tämä pipo päässä, muttei haittaa!

Koska päähineitä ei voi Suomen talven varalle olla ikinä liikaa, päädyin ensimmäiseksi itsekehrätystä langasta neulotuksi projektiksi valitsemaan myssyn. Kehräsin Two Sisters Stringworksin pehmoisen ja kauniin BFL-villan paksuksi, tarkoituksella epätasaiseksi slubilangaksi ja neuloin sitten langasta pipo ja baskerin risteytyksen. Lisäyksiä ja kavennuksia tein aika epäortodoksisesti, tällä kertaa menin pään muodon, en kaavojen mukaan.

Lanka: Itse kehräsin! Menekki: 110g/105m Puikot: 5mm pyöröpuikot Pipon malli: matkan varrella soveltaen

Tällaista se oli, Chestnuts nimeltään:

Ja tällaista siitä tuli:

Silloin kun myssy ei ole päässä, se näyttää lähinnä epäilyttävän muodottomalta:

 

Continue Reading

Onneksi on juhannuspyhät ja loma

Tämä nauratti, tosin itse söin juhannuksena kylmien nakkien sijaan villisikamakkaraa, silliä, uusia perunoita ja salaatteja oman talon sisäpihan rauhassa. Ja sohvannurkkaan käpertymisen sijaan hurjastelin uusilla työvälineillä: toukokuun alussa tilaamani IST Craftsin värttinät olivat vihdoin saapuneet lähipostiin lomamme aikana.

Oikeanpuoleinen värttinöistä on painavampi (34g) ja sen kehrä on somistettu euroopanmarjakuusella. Vasemmalla on kevyempi (27g), villi-oliivipuulla koristettu värttinä. En ole kovin kummoinen kehrääjä, aikaisemmat kehräyskokeiluni olen tehnyt Ashfordin valtavan painavalla (81g) värttinällä  ja kotitekoisella cd-levy -värttinällä (37g). Ehkä siksi osaankin arvostaa Ianin valmistamien värttinöiden tasapainoa ja nopeutta. Olen sitä mieltä, että oikeanlaiset ja hyvälaatuiset työkalut motivoivat tekemiseen kummasti, ne kun vaikuttavat tottakai lopputulokseenkin. Olen esimerkiksi tajunnut vasta vanhempana, että lapsena olin kovin onnekas, kun vanhempani tukivat piirustus- ja maalausinnostustani kunnon kynin, värein, siveltimin ja paperein.

Kummallakin värttinällä olen kokeillut vasta Schoppel Wollen Fingerwolle -merinovillan kehräystä. Vaikka lopputulos epätasaista onkin ja kierrettä on vähän miten sattuu, niin onpa ainakin itse kehrättyä!

Ensimmäinen vyyhti: Schoppel Wollen Fingerwolle (100% merinovilla), vyyhti: 114m/73g, kerrattu kaksisäikeiseksi.

Toinen vyyhti: Schoppel Wollen Fingerwolle (100% merinovilla), vyyhti: 100m/52g, kerrattu kaksisäikeiseksi. Toinen säie on yksivärinen ja toisessa on beigeä ja harmaata villaa sekaisin.

Yksi vyyhti on vielä kuivumassa kehräyksen jäljiltä. Nyt kaikki kivat villat (joojoo, nurkista löytyy vielä pari nöttöstä susiruman värisiä) on kehrätty ja odotan villalähetystä rapakon takaa. Onneksi kesken on kolme paria sukkia ja muutama kauluri sekä keittiöremontti hermoiltavana, ei tässä ehkä ehdi kyllästyä. Vähän kyllä jo himottaisi päästä kokeilemaan Bluefaced LeicesterPolwarth ja Falkland -lammasrotujen villan kehräämistä, niitä kun kehutaan niin kovasti.

Lopuksi pitää vielä kehua kahta kehräystä käsittelevää kirjaa. Abby Franquemontin Respect the Spindle on kirja, jonka jokaisen värttinöistä kiinnostuneen aloittelijan pitäisi hankkia. Kirjassa on paneuduttu juuri värttinätekniikkaan, joka monissa muissa kehräyskirjoissa ohitetaan nopeasti ja ylimalkaisesti. Lisäksi tykkään Abbyn tyylistä: hänen mukaansa kun melkein kaikki on kehräyksessä oikein, jos siltä tuntuu.

Vaikka The Intentional Spinner -kirjassa keskitytään paljon rukilla kehräämiseen, on siinä myös hyviä yleisohjeita, jotka toimivat yhtä hyvin värttinällä kehräystä opettelevalle. Kirjan alkuosassa tosin keskitytään erilaisiin tekstiilikuituihin (ei pelkästään kehräys-näkökulmasta), mutta sekin on hyödyllistä tietoa kehräyksestä kiinnostuneelle.

Continue Reading