Portaita ylösylös kavutessa tulee mieleen, että asumme kattojen yllä, Helsingin yllä, piippuhyllyllä, pienessä ullakkohuoneistossa. Tai pienessä ja pienessä, läpitalon huoneistossa joutuu HUUTAMAAN jos toinen on makuualkovissa ja toinen keittiössä. Kovin suurelta asunto tuntuu pienen yksiön jälkeen.

Näkymä keittiön ikkunasta illalla klo 21:23

Minusta tämä muutto ja uusi asunto on kuin satua ja leikkiä. En oikeasti tajua, että tämä on nyt Koti. Tuntuu siltä että olisin lomalla jossain mökillä. Mökkeilyn tuntua korostaa keskeneräisyys: retkiruokailu (suuri osa astioista ja ruuanlaittovälineistä on vielä muualla kuin kädenulottuvilla), improvisoidut pöytäliinoista ripustellut kukkaverhot, vähäinen vaatevalikoima (missä kaikki on?!), kaikki muukin on vähän hukassa.

Kaadun iltaisin sängylle kaiken sekamelskan keskelle ja toivon, että ruljanssi olisi kohta ohi ja tavarat löytäneet paikkansa. Herään yöllä neljän maissa ja katselen verhon raosta auringonnousua kaukaisen talon seinässä, keltainen seinä on  muuttunut persikkaiseksi. Onneksi nyt on loma, eikä ole kiirettä minnekään.