Sairastuvalta päivää, kevättalven köhätauti saavutti vihdoin minutkin. Ehkä tämä on jonkilainen rangaistus viime viikolla Münchenissa auringonlämmössä nautituista terassitunneista? Toisaalta nyt ehdin julkaista postauksen huivista, jonka sain valmiiksi jo tammikuussa.

Olen vähän kyllästynyt peruskolmiohuiveihin, joita minullakin on noin miljoona (no okei, ei ehkä ihan niin montaa). Siksi neuloin itselleni epäsymmetrisen vinon kolmiohuivin vähän eri suunnasta kuin tavallisesti. Innostuin ja huivi lopulta taisi syntyä kolmessa päivässä. Ainaoikeinneuloksessa ja raidoissa on jotain koukuttavaa!

Takaa huivi näyttää symmetriseltä, vaikkei se vauhdissa pysykään noin tasapainossa:

Edestä huomaa, että toinen kärki on pidempi kuin toinen. Kiinnitys toimii solmimalla tai huivisoljella:

Aloitin huivin neulomisen kolmella silmukalla ja lisäsin aina yhden silmukan vain oikeassa reunassa. Lisäykset tein vain huivin oikeassa reunassa oikealla puolella: Kunnes työn korkeus on 12 cm lisäykset joka 4. krs, sitten  kunnes työn korkeus on 40 cm lisäykset aina *joka 2. ja joka 4. krs* ja sitten lisäykset joka 2. krs kunnes huivi oli sopivan kokoinen. Pohjavärin väriset raidat on saatu aikaiseksi nostamalla silmukka neulomatta aina nurjalla puolella ja Sari Silk -raitojen kohdalla silmukka on nostettu neulomatta niin oikealla kuin nurjallakin kerroksella.

Huivin materiaali on  Hjertegarnin Incawool -lankaa (100% villaa, 100g/160m)  ja raidat ovat  sarikankaiden jämistä kehrättyä Sari Silk -kierrätyssilkkilankaa. Pohjavärilankaa meni noin 250 grammaa ja raitalankaa noin 70 grammaa. Pinnan neuloin kuohkeaksi ja  joustavaksi 7 mm pyöröpuikoilla.

Tällaisia huiveja voisi neuloa vaikka kuinka monta, raidoittaen eri langoilla ja väreillä. Tykkään!

Neuleharpulla neulominen on sellainen tekniikka, jota en ole ikinä ennen innostunut kokeilemaan. Nyt kuitenkin oli mahdollisuus saada lainaksi neuleharppu ja muistin *jossain* omistamassani vuosien 1940-1970 välillä julkaistussa käsityökirjassa tai -lehdessä olleen neulosmalleja neuleharpulle. Ohjeen etsiminen ei ollutkaan ihan helppo tehtävä, kun noita lehtiä on reilusti yli sata ja kirjojakin kymmeniä. Sitkeys kuitenkin palkittiin ja  Kodin Pukimet -lehdessä (nro 4/1958) oli useita eri neulosmalleja  harpulle. Esittelyteksti on aika huvittava, klikkaa kuva isommaksi, niin näet lukeakin!

Kokeilin pari eri mallia ja päädyin neulomaan ohjeen 5 mukaan, koska silloin pinnasta tuli mukavan moniulotteinen. Modernilla isopiikkisella harpulla neuloessa kannattaa valita materiaaliksi paksu lanka tai pörröinen mohair, muuten neuloksesta tulee kummallisen harva. Ihmettelin muuten aluksi tuon harpun kammottavaa neonvihreää väriä, mutta se osoittautui kelpo taustaksi työlle, kun harpulla neuloi hämärässä olohuoneessa.

 Moebiukseksi ommeltuun mohairhuiviin meni 100 grammaa Hjertegarnin Play It -mohairsekoitetta. Huivi toimii neuloksen joustavuuden ja kolmiulotteisuuden ansiosta mainiosti hartioilla, mutta myös tuubihuivina. Tykästyin tekniikkaan: vaikka se on ainakin aloittelijalle hidas, sillä saa aikaiseksi pintoja, jotka olisivat mahdottomia toteuttaa puikoilla neuloen. Harppuilutyö ei kuitenkaan ole yhtä kätevä kuin pieneen tilaan menevä neule- tai virkkuutyö, iso monikymmenpiikkinen 60 cm leveä neuleharppu ei kulje mukana työmatkatyönä. Nyt pidän kyllä taukoa harppuilusta, mutta kaikenlaisia ideoita on jo noussut uuden tekniikan myötä.