Project Spectrum on jäänyt vähän vähälle, mutta nyt olen innostunut tekemään ilmavia valkoisia juttuja. Nappikermakakku -rosseja syntyy jälleen!

Juhannusaattoa varten tein tavallista isomman nappikermakakun hiuskoristeeksi. Se sopi kaunisti yhteen valkoisen mekon kanssa. Tosin sain kuulla moitteen, että koristeena napeilta viedään niiden funktio, todellinen käyttötarkoitus. Toivon kuitenkin, etteivät nappi-parat joudu nappikermakakuissa hirveään eksistentiaaliseen kriisiin, vaan ovat mielissään uudesta yllättävästä tehtävästään.

Valkoinen on väri, johon suhtaudun varauksella. Se on varsin kaunis ja tyylikäs väri, joka sisustuksessa se tekee tiloista rauhallisia ja valoisia. Toisaalta vaatetuksessa valkoinen on hankala ja epäkäytännöllinen väri, koska kuulun siihen huolettoman huolimattomaan joukkoon, joka onnistuu mystisesti likaamaan vaatteensa ennen kuin ehtii edes kotiovesta ulos. Siksi minulta ei vaatekaapista löydykään kuin muutama valkoinen vaatekappale. Valkoiset vaatteet ovat kauniita, mutta niiden kanssa ei voi rymytä, nojailla tai istuskella nurmikolla.

Valkoisella värillä on vahva symboliarvo: länsimaisen kulttuurin parissa sitä pidetään puhtauden ja viattomuuden värinä. Osassa Aasian maita valkoinen taas on surun ja epäonnen väri. Minusta on hyvin erikoista, että länsimaissa valkoinen pitää edelleen pintansa morsiamen puvun värinä. Ajatus valkoisesta hääpuvusta on minulle niin vieras, että olen jo useamman kerran yllättänyt itseni suunnittelemasta pukeutuvani tänä kesänä ystävättäreni häihin valkoiseen leninkiin. Hetken päästä aina tajuan, että ai niin, valkoinen on häissä yksinoikeudella morsiamen väri.

Valkoinen sydän on äidinäidiltä saadun mallin mukaan tehty. Pitsisydämien virkkaaminen on addiktoivaa.