Meillä aloitettiin vapun vietto tänään klo 12.15 (myöhemmin kuin teekkarit, mutta aikaisemmin kuin Mantan lakittajat):

Tiedossa tänään lisää viinin juomista, lisää Jethro Tullia (joudun jammailemaan yksin, miksi kukaan ei ymmärrä tämän bändin parhautta?!), Mantan lakitusta, grillausta, lisää viiniä jne.

Vappua varten tein oranssin puuvillahameen Kodin Ykkösen verhokankaasta, hinta 5€/m. Malli oma. Leikattu täysvinoon, vyötäröllä muotokaitale.

Vappujuomia ja -tarvikkeita varten tein Finlaysonin puuvillakankaasta TAAS yhden peruskangaskassin.

Himalaya-lanka taipui taistelun (osa 1 ja 2) jälkeen “one skein wonderiksi” (johon meni melkein kaksi vyyhtiä lankaa).

Alkukuusta tekemäni oranssi hame pääsi vihdoin kuvaan:

Kuvat todistavat, että täällä olisi liikunnalle ja dieetille käyttöä…

Tätä ei pitäisi tulevan kässänopen tunnustaa: Olen tekemässä hametta ja pähkäilin noin 15 minuuttia miksei vyötärökaitale ja kellotettu hameosa täsmää. Sitten tajusin, että muotoonleikattu vyötärökaitale on ylösalaisin. Noloa….

Ulkona on ihana ilma ja minä vaan nysvään kotona. Puolustuksekseni täytyy sanoa, että kävin jo tänään ulkona ja ajattelin ottaa tänään koulutöistä lomaa, kun eilen tuli taas palautettua yksi versio prosemmasta.

Parin viikon aikana on tullut kehrättyä noin pari sataa grammaa lankaa (kaikki eivät ole kuvassa). Villa on virolaista. Lankaa pitää kehrätä vielä runsaasti lisää, mutta ajattelin lopuksi tehdä niistä boleron tai hihattimen.

Oranssi villatakki ei taida valmistua sunnuntaihin mennessä:

Maanantaina kun alkaisi vihreä Project Spectrum -kuukausi. Hihat villatakista on valmiina, mutta vartalo-osa puuttuu melkein kokonaan.

Kevään ensimmäinen rusakko ikkunan alla märehtimässä. Kuva otettu tänä aamuna.

Eilen kävimme siipan kanssa pitkästä aikaa Valtterin kirppiksellä. Ihmisiä oli VALTAVASTI, siispä siirryimme suosiolla antikvariaattiin, joss yllätykseksemme kaikki kirjat olivat -50%. Ale jatkuu vielä viikon, eli sinne vain käymään! Löysin muutamia mukavia kirjoja ja myös valokuvia kokoelmaani. Opaskokoelmani täydentyi kirjoilla Emännän tietokirja (kaksi osaa) vuodelta 1957 ja Seuraelämän säännöt vuodelta 1938. Vasta kotona huomasin, että minulla onkin Emännän tietokirja myös vanhempana painoksena, mutta se ei haittaa, koska uudempi hankintani on paremmassa kunnossa ja maksoi vain 2,5 euroa.

Emännän tietokirjasta löytyy vastaus kaikenlaisiin asioihin, kuten siihen kuinka hiukset tulee kammata:

“Kammatessa on vasemmalla kädellä tartuttava hiustukkuun läheltä sen juurta, ja sen jälkeen kammattava varovasti ja pehmeästi, etteivät hiukset irtautuisi tupestaan.”

Seuraelämän säännöt taasen opastaa kaikenlaisissa asioissa, kuten suurempien kutsujen järjestämisessä:

“Suurempia kutsuja varten on käytännöllistä järjestää erikoinen naisten huone, jossa on vieraiden käytettävissä erilaisia toalettivehkeitä: isompi peili, käherryspihdit, puhdas kampa, harja, puuteria, pumpulia, lukko- ja nuppineuloja y.m.”

Minäkin voisin haluta tuollaisille kutsuille.

Ostamieni valokuvien joukossa oli seuraava 1920-luvulla otettu kuva, josta näkyy millaisia ajan vaatteet todellisuudessa Suomessa olivat. Naiset ovat varmasti pukeutuneet parhaimpiinsa kuvaa varten. Mistään sulokkuudesta ei kyllä voi puhua, kuten muotikuvissa.

Eilinen päivä oli muutenkin mukava. Kävimme nauttimassa pasta carbonaraa ja seurasimme spektaakkelimaista partiolaisten kulkuetta Ruttopuiston laidalla auringosta nauttien . Varsin viihdyttävää. Illalla katsoin vielä ties monettako kertaa Purppuravirrat (minä tykkään, mutta arvostelijat selvästi eivät).

Himalaya-lanka on osoittautunut kovin vaikeaksi langaksi ulkonäöllisen ihanuutensa lisäksi. Tein eilen Himalaya-silkkilangasta suunnittelemani topin sijaan huivin:

Pinta on ihanaa:

MUTTA huivista tuli tyhmä, joten purin sen jahkailun jälkeen. Saa nähdä miten kamppailu jatkuu ja kuka voittaa seuraavan erän.

Tänään taisin saada kaupungilla flaneerauksen seurauksena raitisilmamyrkytyksen. Oli PAKKO ottaa kahden tunnin päiväunet päästyämme kotiin. Päivästä lisää myöhemmin.

Tämä lista onkin lyhyt, koska melkein mitään en saanut tehtyä.

Oranssi villatakki edistyi puolitoista hihaa:

Viikonlopun paras käsityö-anti oli vieraileva kehrääjätär, joka auliisti jätti oman kauniin ja hienosti toimivan värttinänsä minulle lainaan. Sain myös oivia vinkkejä kehräämiseen. Oikeanpuoleinen on siis minun ruma värttinäni.

Neuloin kokeeksi ensimmäisestä kehräämästäni langasta koetilkun. Onpas efektilankaa!

Ajattelin myös tänään dokumentoida tekemiäni vaatteita. Seuraava kuva kertoo MIKSI tänään ei ollut vaatteiden kuvaamispäivä:

Kovin tuulista oli… Tässä kuitenkin esittelen jo vanhemmassa postauksessa mainitsemaani villakangashametta. Ensi talvena hameelle on toivottavasti käyttöä, tänä keväänä ehdin käyttää hametta vain kerran.

Lainasin äidiltä haarukkapitsin tekemistä varten haarukan, mutta en vielä ole saanut inspiraatiota. Eiköhän to projekti jää vähän tuonnemmaksi. Nyt tuntuu koulujuttujenkin loppuunsaattaminen kovin vaikealta.

Kevät on selkeästi täällä. On voinut vaihtaa pieniin kenkiin ja niillä onkin nyt ahkerasti tepasteltu ulkona. Lunta ei enää ole ja aamuyöstä herää pikkulintujen karjumiseen ja fasaanien käsittämättömän koviin kiekaisuihin. Nyt vain odottelen lempiväisiä rusakkopareja ikkunoiden alle. Ihanaa, kohta on kesä! Sitten on “vain” töitä ja pari kirjatenttiä.

Pääsiäinen tuli ja meni. Hulinaa oli mielestäni ihan liiankin kanssa, tänään olenkin vain kököttänyt kotona lukien ja vähän tehden myös koulutöitä (puheviestinnän vuoden roikkunut oppimispäiväkirja on viimeistelyä vaille valmis!).

Eilen kävimme katsomassa siipan, siipan äidin ja tämän miehen kanssa Mozartin Taikahuilu–oopperan. En ole ennen nähnyt kyseistä kappaletta, vaikka Yön kuningattaren aaria jäi mieleen Amadeus-elokuva soundtrackilta jo lapsena. Nyt livenä kuultuna aaria oli kuitenkin pettymys, laulajattarelta (eilen Sirkka Lampimäki) kun tuntui loppuvan voimat kesken. Muuten esitys oli parempi kuin uskalsin odottaa: Suomenkielinen libretto toimi, näyttelijäkaarti oli mainio (Papagenon osan esittäneen Ville Rusasen suoritus oli valloittava), lavastus ja puvustus antoivat silmäniloa. Ensimmäisen näytöksen loppupuolella lavalle marssi veikeitä metsäneläimiä, joita olisi voinut marssittaa myöhemminkin lavalle. Sen verran hurmaavia ne olivat!

Sain tänään luettua Émile Zolan Naisten aarreaitan. Olen lukenut vuosia sitten Zolan Nanan, mutta tämä kirja oli aivan muuta! Ihana kirja, jota ennen tosin kannattaa tutustua Anna Kortelaisen Päivä naisten paratiisissa -kirjaan, tavaratalojen kulttuurihistoriaan. Kortelaisen kirja antaa perspektiiviä Zolan romaanin ilmiöille ja 1800-luvun loppupuolen maailmaa ymmärtää muutenkin paremmin.

Siipalla ja minulla on ollut suunnitelmissa jo kotvan aikaa aikamatka-matkatoimiston perustaminen. Jos ajassa matkaaminen olisi mahdollista, niin haluaisin ehdottomasti vierailemaan 1800-luvun loppupuolen pariisilaiseen tavarataloon!

Rauhallista pääsiäistä kaikille, jotka blogiini poikkeavat!

Valmistautumassa pitkänperjantain Salakapakka-bileisiin:

…oikeasti. Sää on suosinut, on ollut mukava päivä, lämmintä, keväistä, huoletonta.

PAITSI: Lempipitsisukkiksiini on tullut kumpaankiin kantapäähän reikä. Aargh.

Perjantai-iltana on bileet salakapakka-teemalla ja puku ei ole vielä edes puolivälissä. Mutta ei stressiä, tässähän on aikaa vaikka kuinka! Kaikki materiaalit on kuitenkin olemassa ja eilen kaavoitin ja ompelin jo alusmekon melkein valmiiksi. Itseasiassa ainoat asiat jotka jouduin asukokonaisuutta varten hankkimaan ovat korut ja puvun vuorikangas.

Taitava sisko teki minulle piiitkän kaulakorun ja korvakorut asukokonaisuuteen sopivaksi.

1920-luku on yksi lempivuosikymmenistäni. Mieltymys vuosikymmeneen alkoi Muotitalo Elliot -sarjan myötä 90-luvun alkupuolella. Kyseinen sarja oli varsin mainio, voisin ottaa sen dvd:nä. Pidän 20-luvun muodista ja ajan varsin syntisestä leimasta. Simone de Beauvoirin muistelmat kuvaavat hyvin ajan kaoottisuutta alle 20-vuotiaan tytön näkökulmasta.

1920-luvun alun muotiin kuului väljä leikkaus ja alennettu vyötärö. Iltapuvutkin ulottuivat vain puoleen sääreen.

Voiko olla charlestonia hullunkurisempaa tanssia? New Yorkin seurapiirirouva opettavat kiinalaiselle tanssijalle Mucheo Ilolle ajan muotitanssia.

Tietokoneeni on muuten siirtynyt lattialle, koska työpöydän on nyt vallannut vähän vakituisemmin ompelukone. Kyllä tämä japanilaisittain lattialla istuminenkin ja kirjoittaminen käy. Tosin koulujuttuja en kyllä jaksa näin tehdä. Miksiköhän puhun muuten aina “koulusta” kun kyseessä on kuitenkin yliopisto. En myöskään ikinä sano, että menen “laitokselle” vaan menen aina “kouluun”.

Olen jo muutaman päivän ajan herännyt varsin varhain aamulla. Se jos mikä on merkki opintojen tuomasta stressistä. Prosemma pitäisi olla valmis kolmen viikon kuluttua, harjoittelun parin viikon kuluttua ja esseen ja oppimispäiväkirjan olisi hyvä olla valmiita nyt. Pääsiäisenä en kyllä ajatellut tehdä koulujuttuja, mutta katsoo nyt. Ohjelmaa olisi kyllä muutenkin: Huomenna suvun naisväen kanssa uudestaan Mucha-näyttelyyn ja myös ilta on varattu, perjantaina Salakapakka-bileet, lauantaina meillä pelataan (ja minä pelivammaisena syöpöttelen ja juopottelen mukana), sunnuntaina kotikotiin ja maanantaina oopperaan.

Varhain heräämisessä on sekin hyvä puoli, että ehtii tehdä kaikenlaista. Eilen ennen töihin lähtöä pesin jääkaapin ja avasin wc:n lavuaarin viemäriputken, joka TAAS kolmen kuukauden jälkeen oli tukossa.

Kun pitäisi lukea muiden proseminaari-raakileita, niin minä keksin oheistekemistä:

Ostaa pamautin eilen ruman uudenaikaisen värttinän, kun värttinän kerran halusin. Harjoitteluun käytän karmeaa keltaista jämävillaa, joka tosin sopii hyvin Project Spectrumin henkeen.;) Uusiseelantilainen Ashford-värttinä ei ollut kallis, muttei se ole kauneudellakaan pilattu. Voisiko tuota tuunata kauniimmaksi?

Värttinän mukana tuli aloitusohjeet ja yllätyksekseni niiden avulla sain jonkinlaista lankaa aikaiseksi. Kovin ylikierteiseltä, epätasaiselta ja paksulta vaikuttaa, mutta eiköhän tuo harjoittelemalla ala parantua. Tietenkin oletan saavani ensi viikonloppuna Oolalta kaikki patenttivinkit.;)

Iih, olen koukussa!