Ompelu – Mielitty

Englanti, Lontoo, Muilla mailla, Neulonta, Ompelu

Lontoon lanka- ja kangaskaupat

January 25, 2017 6 Comments

Oletko suuntaamassa shoppailumatkalle Lontooseen? Lontoo on suurien etäisyyksien kaupunki ja jos kaupungissa viivähtää vain muutaman päivän, kannattaa tarkkaan miettiä mihin ostoksille suuntaa. Esittelen tässä omat lempilöytöni, jotka keskittyvät lähinnä Thames-joen pohjoispuolelle. Olen asunut Lontoossa vasta sen verran vähän aikaa, että listaan tulee varmasti vielä uusia liikkeitä! Jos omaa lempparikauppaasi ei ole listassa, niin vinkkaathan minulle. Tutustun mielelläni uusi myymälöihin.

Lontoon lankakaupat

Lontoon lankakaupat ovat verrattain pieniä ja jos miettii, että Lontoossa asuu noin kahdeksan miljoonaa ihmistä, on kivijalkakauppoja hämmästyttävän vähän. Ehkä suurin osa lontoolaisneulojista jo ostaa lankansa netistä? Akryylilankoja on myytävänä yllättävistä paikoissa, esim. Poundland-ketjun liikkeistä ja apteekeista, mutta luonnonkuituja löytääkseen täytyy suunnata erikoisliikkeisiin tai isoihin tavarataloihin.

Loop, 15 Camden Passage, N1, tube: Angel
Loop on Lontoon ylellisin lankakauppa. Pittoreskissa Angelin kaupunginosassa sijaitseva Loop on pienehkö, kaksikerroksinen myymälä, jonka hyllyt notkuvat lankaherkuista. Ihan perussukkalankaa Loopista ei löydä, vaan langat ovat aika arvokkaita, mutta hinta-/laatusuhde niissä on kohdillaan. Jos kaipaat brittiläisiä lankaerikoisuuksia, niin Loopsta löytyy esim. Uncommon Threadin, Shilasdairin, Eden Cottagen ja Orkney Angoran lankoja. Loopissa on laaja valikoima käsinvärjättyjä lankoja ja yläkerrassa on myös kattava valikoima käsityökirjoja selattavaksi ja ostettavaksi.

Nest, 102 Weston Park, N8
Nest on Crouch Endissä sijaitseva tyylikäs lanka-, kangas- ja käsityötarvikekauppa. Nestin valikoimaan kuuluu myymälän omat luonnonväriset Nest Naturals -langat sekä jonkin verran Blacker Yarnsin ja Sweet Georgian lankoja. Myymälästä löytyy myös Merchant & Millsin ompelukaavoja. Crouch Endin alue on täynnä pikkuliikkeitä ja kahviloita, suosittelen alueella vierailua lämpimästi. Ainoa alueen vika on, että sinne ei pääse suoraan tubella, mutta esim. Archwayn asemalta pääsee kätevästi W5-bussilla.

I Knit, 106 Lower Mars, SE1, tube: Waterloo
I Knit on juuri ja juuri Thamesin eteläpuolella sijaitseva lankakauppa. Valikoimassa on jonkin verran liikkeen omia käsinvärjättyjä lankoja ja esimerkiksi Naviaa ja Debbie Blissiä. Myytävänä on myös hyvä valikoima neulekirjoja. Kaupan erikoisuus ovat omistajan koirat, jotka yleensä torkkuvat sohvalla, mutta auta armias, kun liikkeen ohi kulkee koira, jopa tulee chihuihin vauhtia!

Fringe 108, 108 Alexandra Park Road, N10
Fringe 108 on hyvin pieni lanka-, kangas- ja lahjatavaraliike, mutta siitä tekee erityisen se, että se on oma LYSini on eli oma paikallinen lankakauppani :) Kaukaa ei liikkeeseen kannata erikseen lähteä, mutta jos seikkailee muuten kivalla Muswell Hillin alueella, pieni mutka kaupalle saattaa kannattaa.

Lontoon kangaskaupat

Kangaskauppoja Lontoossa riittää ja niiden kirjo on laaja vähän epämääräisistä torikojuista luksusliikkeisiin. Luksuskangaskauppoihin, joissa kankaat maksavat alkaen 70 puntaa/metri, en ole vielä uskaltautunut eli listallani on “järkevän” hintaisia (tämä tietty merkitsee ihmisille eri asioita…) kauppoja. Kangasshoppailun kannalta on äärimmäisen kätevää, että Lontoossa kangaskaupat ovat useassa paikassa keskittyneet tietyille kaduille: Sohossa Berwick Streetille, Shepherd’s Bushissa Goldhawk Roadille ja Walthamstowissa High Streetille. Yhden kadun kaupoissa saa siis helposti kulutettua tunnin tai useammankin! Suurin osa kaupoista, joissa olen käynyt, on erikoistunut vaatetuskankaisiin ja onpa mukavaa vihdoin löytää laaja valikoima kankaita, joita oikeasti voi käyttää arkivaatetuksessa! Trikoita ja neuloksia on tosin myynnissä aika paljon vähemmän kuin suomalaisissa kaupoissa.

Berwick Street, W1, Soho
Kadun varrella sijaitsee useampia kangaskauppoja ja niiden valikoima vaihtelee runsaasti. Hintatasoltaan myymälät ovat aika arvokkaita, mutta kankaat ovat laadukkaita ja esillepano on kaunis. Cloth House (47 Berwick Street) myy luonnonkuituisia kankaita, käsinpainettuja puuvilloja ja esimerkiksi vintage-nauhoja ja -nappeja. Misan-ketjulla on Berwick Streetillä kaksikin liikettä (32 Berwick Street ja 52 Berwick Street), joka ovat kumpikin erikoistuneet vaatetuskankaisiin. Misanilta löytyy esimerkiksi hyvä valikoima vuori- ja kovikekankaita.

Ray Stitch, 99 Essex Road, N1, tube: Angel
Ray Stitch -liikkeessä käy kätevästi samalla, kun piipahtaa Loop-lankakaupassa, myymälöiden välillä on vain viiden minuutin kävelymatka. Ray Stitch ei ole hurjan iso kauppa (tosin myymälä on muuttamassa helmikuussa isompiin tiloihin), mutta kangasvalikoima on hyvin valittu ja suunniteltu. Pääosassa ovat luonnonkuitukankaat. Kankaiden lisäksi Ray Stitchissä on myytävänä kaavoja ja ompelutarvikkeita.

Walthamstow, High Street, E17, tube: Walthamstow Central
Wathamstow sijaitsee Victoria-metrolinjan päässä idässä, mutta jos on puoli päivää aikaa, matka Walthamstowin kuuluisalle High Streetin torille kannattaa ehdottomasti. Samalla retkellä voi käydä myös läheisessä William Morris -museossa. Kankaiden lisäksi torilla myydään hedelmiä, kodintavaroita ja kaikenlaista enemmän ja vähemmän tarpeellista eli tori on oikea päivittäistori, ei mikään turistirysä. Torikadulla on myös oikeita kangaskauppoja, mutta niiden valikoima on aika tekokuituista ja ehkä hieman liian koristeellista ja kiiltävää suomalaiseen makuun. Kaupat ovat myös suurelta osalta torikojuja kalliimpia.

Walthamstowin torilta löytyy myös Lontoon ompelublogien kuuluisuus: jos olet seurannut Did you make that -blogia pidemmän aikaa, olet varmaan törmännyt termiin TMOS eli “The Man Outside Sainsbury’s”. Tämä viittaa kangasmyyjään, jonka kojussa on ehdottomasti torin parhaimmat kankaat! TMOS-koju on lauantaisin Sainbury’s kaupan edustalla ja tiistaisin sekä torstaisin Lloyds -pankin edustalla. Ostin itse kojusta joulukuussa silkkikangasta juhlatoppiin (8 puntaa/metri) ja villakangasta hameeseen (sain pakan lopun 5 puntaa/metri), mutta kojussa on myös kreisejä tekokuitukankaita hintaan 2-3 puntaa/metri.

Huomautuksena: Walthamstow on sitä ehkä hieman rosoisempaa Lontoota, mutta jos on tottunut Helsingin Sörnäisten menoon, niin Wathamstow saattaa vaikuttaa kerrassaan kotoisalta paikalta.

Walthamstow Market sateisena joulukuun päivänä

Goldhawk Road, W12, tube: Shepherd’s Bush, Goldhawk Road
Shepherd’s Bush- ja Goldhawk Roadin -metroasemien väliin jäävällä Goldhaw Roadin pätkällä on yli kymmenen kangaskauppaa (itseasiassa kauppoja on vielä muutama lisää Goldhawk Roadin aseman länsipuolella). Kaupat ovat ahtaita ja esillepanoltaan hieman sekalaisia, mutta valikoima on aivan huippua! Suurin osa myymälöistä on erikoistunut vaatetuskankaisiin ja niistä löytyy mahtava valikoima villa-, puuvilla- ja silkkikankaita, mutta myös tekokuitukankaita on paljon. Kankaiden hinnat vaihtelevat kolmesta punnasta yli 30 puntaan, mutta puuvillaisia vaatetuskankaita saa 5 punnalla/metri. En itse harrasta tilkkutöitä, mutta puuvillaisia tilkkutyökankaita löytyy monista kaupoista. Useassa myymälässä on myynnissä sekalaisia Libertyn puuvilla- ja silkkikankaita kohtuullisen edulliseen hintaan. Eli ennen kuin törsää Libertyn kankaisiin Libertyn tavaratalossa, kannattaa käydä ostoksilla Goldhawk Roadilla.

Toisin kuin Suomessa, ei Englannissa (eikä kyllä Skotlannissakaan) ole suurimmassa osassa metritavarana myytävissä kankaissa ei ole materiaali- tai hintatietoja, vaan ne pitää kysyä myyjiltä. Myyjiä on liikkeissä yleensä useampia ja he ovat todella kohteliaita ja auttavaisia. Ja apua usein tarvitseekin, jos haluaa katsoa lähemmin takarivissä tai ylähyllyllä olevaa kangasta. Jos etsit juuri tiettyä materiaalia tai väriä, kannattaa mukaan ottaa mallipala tai -kuva materiaalista ja näyttää sitä myyjälle. Tällöin säästyy koko kaupan valikoiman tutkimiselta, koska kankaat eivät ole välttämättä missään järkevässä järjestyksessä. Samalla varoituksen sana: jos sinulla on juuri tietty väri ja kangastyyppi hakusessa, ei sitä välttämättä löydy Goldhawk Roadin aarreaitastakaan, koska joitain kankaita ei vain yksinkertaisesti ole tarjolla. Olen esimerkiksi yrittänyt etsiä paksuhkoja kaksipuolisia neuloksia, joita on tällä hetkellä valmisvaatteissa paljon, mutta kankaita ei vain ole myynnissä!

Goldhawk Roadin myymälöistä minun mielestäni parhaat ovat Classic Textiles (44 Goldhawk Rd), jossa kannattaa tarkistaa yläkerta, josta löytyy villakankaita, paksumpia vuorikankaita (esim. takkeihin) ja Libertyn puuvilloja ja silkkejä; A One Fabrics (50-52 Goldhawk Rd): hyviä puuvilla- ja villakankaita; Goldbrick Fabrics (20 Goldhawk Rd): paljon muotikankaita.

Vinkki seuralaisille: Jos mukanasi on väkeä, joka ei ole niin kiinnostunutta kankaista, mutta hyvät oluet maistuvat, suosittelen jättämään heidät “parkkiin” esimerkiksi Brewdogin baariin (15-19 Goldhawk Rd).

Goldhawk Roadilta löytyy myös Misanin Länsi-Lontoon liike (21 Goldhawk Rd), joka ei ole edullinen, mutta valikoima on ehdottomasti tarkistamisen arvoinen. Lisäksi yläkerrasta löytyy poistopiste, josta voi tehdä edullisia palakangas- ja käsityötarvikelöytöjä (itse ostin silkkisekoitetta, kolmen metrin pala maksoi 15 puntaa).

Tavaratalot

John Lewis, 300 Oxford Street, W1, tube: Oxford Circus
John Lewis-tavaratalon neljännessä kerroksessa on Haberdashery-osasto, josta löytyy niin neulelangat kuin ompelutarvikkeet ja kankaatkin. Neulelangat ovat enimmäkseen isoilta merkeiltä kuten Rowan, Debbe Bliss ja Noro. Osastolta löytyy myös ompelukaavoja ja käsityökirjoja.

Liberty, Regent St, W1, tube: Oxford Circus
Liberty-tavaratalo on jo itsessään upea nähtävyys, että siellä kannattaa käydä pyörähtämässä, jos lähistölle sattuu. Käsityöosasto ei ole hirveän ihmeellinen, Rowanin lankoja löytyy hyvin ja erilaisia vaatekaavoja (esim. Colette Patterns), mutta Libertyssä tärkein juttu onkin Libertyn painokankaat, joita myydään metritavarana ja myös erilaisina käsityötarvikkeina. Kuten ylempänä mainitsin, Goldhawk Roadilta löytyy Libertyn kankaita edullisesti, mutta tietenkin jos haluat juuri tiettyä Libertyn kangasta, se kannattaa ostaa tavaratalosta.

Lankatekniikat, Neulonta, Ompelu

Huivi Mirjamille

April 10, 2016 14 Comments

Tämän huivin ensimmäisen version olen neulonut jo kesällä 2013, mutta viime syksynä päätin vihdoin kirjoittaa ohjeen huiviin ja nimetä huiviohjeen isänäitini kunniaksi, koska Isäni äidin Mirjam Urmaksen piti viettää satavuotissynttäreitään joulukuun alussa viime vuonna. Valitettavasti elämä ei aina mene niin kuin on suunnitellut: mummoni loukkasi itsensä pahasti kaatuessaan marraskuussa ja muutaman viikon sairaalahoidossa sinniteltyään hän menehtyi kolmea päivää vaille satavuotiaana. Onnitteluhuivi sijaan neuloin mummolleni lahjaksi aikomani huivin loppuun muistohuivina. Huivimallin nimi on siis Mirjamin muisto.

Tässä mummoni viimeisessä hänestä ottamassani kuvassa äitienpäivänä viime vuoden toukokuussa. Mummoni pystyi kaatumiseensa saakka asumaan avustetusti kotonaan.

Emme olleet kovin läheisiä mummoni kanssa, mutta hän oli silti minulle tärkeä henkilö. Tunnistan itsessäni samoja luonteenpiirteitä kuin mummossani oli, olen herkkä murehtimaan ja pomotan vähän liiankin helposti läheisiäni. Tietyllä tavalla mummoni oli viimeinen linkkini menneeseen maailmaan. Hän on sukumme viimeinen, joka muisti Muolaan pitäjän Kannilan kylän Kannaksella, viimeinen, joka osasi kasvattaa pellavan ja käsitellä sen kuiduksi ja edelleen ohueksi suutarin pikilangaksi saakka. Mummoni oli elämänsä loppuun saakka kiinnostunut maailmanmenosta, viime syksyn poliittiset kriisit saivat hänet avaamaan radion keskellä yötäkin kuullakseen tuoreimmat uutiset. Toivon, että jaksan olla itse aina yhtä kiinnostunut ja utelias.

Ohjeessa on vaihtoehtoinen yksivärinen ja kaksivärinen huivi. Pahoittelen viluisennäköistä ja kananlihalla olevaa mallia, mutta näitä kuvia otettaessa viime marraskuussa oli aika jäätävän kylmä.

Lanka: valitsin kumpaankin, yksi- ja kaksiväriseen huiviin langaksi Onion Nettle Sock -villanokkossekoitelangan, johon olen aika ihastunut. Lanka on rapsakkaa pinnaltaan, mutta kuitenkin pehmeää ja pingottuu huiviksi kauniisti. Puikot: 3,5mm pyöröpuikot (pituus 80cm tai 100cm on riittävä).

Huivin ohje on simppeli: huivi aloitetaan niskasta ja neulotaan päävärillä, kunnes toinen 50 gramman kerä on melkein loppu. Sitten aloitetaan pitsireunus. Kaksiväriseen huiviin pääväriä menee alle kolme kerää ja kuvioväriä alle kaksi kerää. Yksiväriseen huiviin riittää neljä kerää.

Huiviohje on nyt ladattavissa: suomeksi Mirjamin muisto -huivi (pdf) ja englanniksi Memory of Mirjam Shawl (pdf).

Samalla mallilla neulottuja huiveja on muuten kertynyt useampi, kaksi alinta huivia olen neulonut itsevärjäämästäni villasilkkisekoitteesta:

Tässä samalla esittelen mekkoni, joka sekin on vanhan kaavaan kierrätystä. Kyseessä on Pauline Alicen Eliana-leninki, mutta ilman pääntien halkiota. Kangas on Jättirätistä nyt syksyllä ostamaani viskoosisekoitetta (80% viskoosi, 20% polyesteri) ja olin taas vähän jännän äärellä kangasta leikatessani: olin ostanut kangasta paitaan, en mekkoon, mutta lopulta sain kankaan riittämään myös taskupusseihinkin. En tiedä, onko muilla ompelijoilla sama juttu, mutta mä olen aina hirveän tyytyväinen, kun saan venytettyä kankaan käyttöä paljon pidemmälle kuin mihin kangas “oikeasti” riittäisi. Tykkään Eliana-kaavasta tosi paljon, tein tämän harmaan version samoilla muutoksilla kuin vihreän leningin tästä postauksesta.

Lankatekniikat, Muilla mailla, Neulonta, Ompelu

Neulepaita Skotlannin tuliaisista

August 11, 2015 1 Comment

Matkapostaukset kesäkuisesta Skotlannin reissusta antavat vielä odottaa itseään (ovat jo tosin työn alla!), mutta sen sijaan olen saanut valmiiksi ensimmäisen neuleen langoista, jotka reissulla hankin. Meillähän oli loistava suunnitelma ostaa puolityhjät matkalaukut täyteen viskiä ja villaa ja siinä onnistuimmekin tosi hyvin: minun matkalaukkuni painoi kotimatkalla noin 20 kiloa, mieheni laukku 27. Onneksi KLM:llä ollaan sitä mieltä, että pariskunnan matkalaukut lasketaan yhteen eli keskimäärin laukkumme painoivat sallitun ~23 kiloa. Tosin ei nyt puhuta siitä, että kummallakin oli kotimatkalla jalassa painavat vaelluskengät ja käsimatkatavarana kulkevat reput täynnä tavaraa, etteivät painorajat kovin pahasti paukkuisi.

No mutta nyt vihdoin asiaan eli valmistuneeseen neuleiseen: vaikka vierailimme lampaiden täyttämässä Skotlannissa, ostin silti Cornwallissa, Englannin puolella kehrättyä lankaa! Puolustaudun kuitenkin sillä, että Blacker Yarnsin Hebridian/Mohair 4-ply -langassa on ainakin rodultaan Skotlannin saarilta kotoisin olevan hebridiläislampaan villaa. Langan hankin Edinburghissa Kathy’s Knits -lankakaupasta, joka on pikkuruinen, mutta monipuolinen lankakauppa, jossa on hyvä valikoima skottilaisia ja englantilaisia lankoja. Vastapäätä muuten sijaitsee kiva pubi ja muutenkin alue on tosi nättiä, pikkukauppoja, kahviloita ja pubeja riittää.

Vasta Suomessa keksin, mitä langasta neulon ja tajusin, että pitkähihaiseen paitaan lanka ei tule riittämään. Siispä tilasin kaksi kerää lisää suoraan Blacker Yarnsin verkkokaupasta. Värierä on eri ja värieron kyllä huomaa, mutta hihansuissa ja helmassa ei se niin haittaa.

Tekniset tiedot: lankaa meni vähän alle 300 grammaa. Keristä kuitenkin osa oli reippaasti alle 50 grammaa eli kuudetta kerää paitaan kuitenkin meni.

Puikkokoko: 3,5mm

Työkuvaus: Neuloin paidan pääntieltä alaspäin. Paidan edetessä hihoja ja helmaa kohden (kyllä, neuloin kaikkia aina pätkän kerrallaan) tuli mieleen, että pitääkin kokeilla pitkästä aikaa 1 o, 1 n -joustinneuletta, jota olen pitänyt aika kammottavana vaihtoehtona viimeiset kymmenen vuotta. Kokeilu yhdessä hihassa näytti onnistuneelta ja niinpä päätin antaa hyljeksimälleni neulostyypille mahdollisuuden. Ehkäpä olen saanut kaikesta ainaoikeinneulos -hössötyksestä tarpeekseni? Neuleen malli on oma, mutta ennen pääntien neulomista näin kuvan Second Female -vaatemerkin uudesta neulepaidasta ja halusin omaan paitaani samantyyppisen pääntien.

Paidan malli on tosi simppeli, vartalo-osassa ei ole lainkaan muotoiluja ennen kuin juuri ennen helman joustinneuletta: halusin takaosasta himpun verran pidemmän, siksi neuloin muutamia lyhennettyjä kerroksia alkaen muutaman silmukan etukappaleen puolelta. En tiedä huomaako sitä oikeastaan, mutta eipä paita ainakaan nouse selästä. Tuo vatsakumpu allaolevassa kuvassa ei sitten kerro tulevasta perheenlisäyksestä, vaan siitä, että herkuttelen liikaa!

neulepaita_2_w

Tykkään langasta ja neuleesta ihan hirmuisesti. Ainoa huono puoli on se, että lanka pölisi neulottaessa aika paljon ja myös kylvetyksen jälkeen se karvaa jonkin verran. Eli tätä paitaa ei varmaankaan käytetä mustien vaatteiden kaverina. Lanka on aika karkeaa ja herkkähipiäisimmille en sitä suosittele. Itse kuitenkin tykkään langan tunnusta. Neulepinta on samanaikaisesti kevyttä, mutta siinä jämäkkää.

housut_4_w

Kuvissa esiintyvät pellavahousutkin ovat uudet. Leikkasin kankaat housuihin jo toukokuussa, mutta innostuin ompelemaan ne valmiiksi vasta viime viikolla. Housut ovat itseasiassa täydelliset hellehousut ja viime sunnuntai, jolloin sain housut valmiiksi ja joilloin kuvat on otettu, olikin mitä hienoin hellepäivä. Kaava on tämän kevään 2/15 Ottobre -lehdestä (malli nro 2). Itseasiasssa kaava on pohjepituisiin housuihin, mutta pidensin lahjetta jatkamalla sitä suorana. Tein housut koossa 42, mutta lisäsin taka-ja etukappaleiden korkeuteen n. 1,5 cm. Kiinnitin vyötärölenkin toisin kuin ohjeessa sanottiin (kiinnitin ne kokonaan vyötärökaitaleelle). Nämä olivatkin ainoat muutokset, jotka tein ja housut istuvat ihan nätisti (tein tosin etukäteen lakanakankaasta shortsipituisen proton). Kangas on joskus puolisentoista vuotta sitten Eurokankaan palalaarista löytynyttä pellavaa (saattaa olla tosin myös puuvillapellavasekoitetta). Taskupusseihin käytin varastoistani löytynyttä valkoista puuvillamusliinia ja ompelulangat, vetoketju ja nappikin löytyi omista varastoista.

Tällaista tällä kertaa, toivottavasti jo seuraavassa postauksessa päästään Skotlantiin!

Lankatekniikat, Ompelu

Todellisen hellekesän vaatekerta

June 27, 2015 5 Comments

Eilen olin liikenteessä alla näkyvässä vaatekerrassa. Eipä uskoisi, että kesäkuun viimeistä viikkoa viedään. Paksut sukkahousut eivät olleet yhtään liikaa ja laukussa oli vielä villainen huivi, joka tuli tarpeeseen ulkona istuskellessa. Mmmm, Suomen kesä on parhaimmillaan! Tykkään tästä asukokonaisuudesta tosi paljon: pukeutumistyylini on muuttunut yhä yksinkertaisemmaksi ja vaatteiden juju on oikeastaan vain laadukkaat materiaalit ja linjakkaat leikkaukset.

loma

Neulepaita on BC Garnin Tussah Tweed -silkkilankaa ja sitä meni neljä vyyhtiä eli 200 grammaa (puikot 2,75mm). Neuloin paidan melkein samoilla spekseillä kuin keltaisen tässä postauksessa olevan, mutta hihojen suhteen toimin eri tavalla, koska minulla oli lankaa rajoitettu määrä. Loin hihojen silmukat jämälangalle ja neuloin vain pari senttiä sileää ennen vartalokappaleen ja hihojen yhdistämistä. Kun paita oli hihoja vaille valmis, purin jämälangat ja neuloin hihoja alaspäin niin pitkälle kuin lankaa riitti. Paidasta tuli vielä kivempi kuin keltaisesta ja parin käyttökerran jälkeen raakasilkki pehmeni ylellisen tuntuiseksi.

Taskullinen hame taas on tehty sihteerihame-luottokaavalla. Kangas on pehmeää farkkumaista puuvillakangaista, jonka ainoa huono puoli on se, että se rypistyy käytössä hieman liikaa (kts. alla oleva kuva). Ostin kangasta 120 cm ja se meni hameeseen mystisesti lähes kaikki. Ostin vanhoilla teollisuuskoneilla Japanissa kudotun farkkukankaan Tygverketistä Tukholmasta kevätlomalla maaliskuussa. Tygverket on muuten luonnonkuituisten vaatetuskankaiden suhteen ihan ykköspaikka, suosittelen!

Minulla ei ole vuosiin ollut kankaista kesätakkia, mutta tänä keväänä kaipasin sellaista. Ensimmäiseksi mietin ostavani ihan perinteisen farkkutakin, mutta päädyin sitten suunnittelemaan ja ompelemaan yksinkertaisen takin itse. Minulla oli aika tarkka mielikuva kankaasta, jonka takkiin haluaisin ja jo valmiiksi lannistuneena menin Eurokankaaseen etsimään kangasta. Tiedättehän, jos on tarkka mielikuva siitä, millaista kangasta tarvitsee, ei yleensä löydä mitään sinne päin viittaavaakaan. Hämmästykseni olikin suuri, kun myyjä kaivoi esiin harmaan puuvillaelastaanikankaan (pvl 96%, elast. 4%), joka on farkkumaista ja toimikassidoksista kuten farkku, mutta jäykempää ja melkein vahapintaiselta tuntuvaa. Pesin kankaan ennen leikkaamista ja vahamaisuus tuntui silti pysyvän, hyvä hyvä! Ennen kuvien ottamista takki on ollut jo pari viikkoa käytössä ja se on myös ollut pakattuna matkalaukkuun. Materiaali ei siis kauheasti rypisty.

Kesätakki oli protovaiheessa hieman murheenkryyni: halusin saada takista laatikkomaisen ja lyhyen, vähän vanhanajan työtakkia muistuttavan. Mallin tuli kuitenkin sopia minulle ja laskeutua nätisti. Tein ensimmäisen proton ja en saanut sitä selästä lainkaan istumaan. Tein muutoksia, mutta toinen proto ei istunut yhtään paremmin. Sen jälkeen päätin olla radikaali ja kokeilla kaavan pohjaksi muokkaamaani Coletten Laurel-mekon kaavaa ja sehän toimi (onneksi, muuten takkiprojekti olisi varmaankin jäänyt protovaiheiseen!). Tein takakappaleen neljästä osasta, siten sain muotolaskokset “piilotettua” saumoihin. Etukappaleessa ainoat muotoilut ovat rintalaskokset. Takkiin meni yllättävän paljon kangasta. Ajattelin, että kahdesta metristä saan itselleni myös pienen hameen, mutta alavarat leikattuani kangasta jäi ehkä laukkuprojektiin.

loma_2

Takin väljyys on sellainen, että sen alle saa pitkähihaisen neulepaidan. Takissa on normaalipituiset hihat, mutta tykkään kääntää ne vajaamittaiseksi. Isoihin taskuihin sopii nenäliina, avaimet ja kännykäkin. Takki on vuorittamaton, ainoastaan hartiaosan tein kaksinkertaisena. Viimeistelin saumat itsetekemälläni vinonauhalla, hihoissa on kuitenkin pussisaumat. Etureunan alavarat tein takkikankaasta ja laitoin alavaroihin kaksinkertaisen tukikankaan, että etureuna ja pääntie pysyvät jämäköinä. Aluperin ajattelin, että haluan takkiin lyötävät nepparit kiinnitykseksi, mutta sitten kaivelin omia varastojani ja sieltähän löytyi ommeltavia jumboneppareita.

Takki on nyt ihan lemppari ja voisin kuvitella tekeväni talveksi vähän jotain samantyylistä, mutta väljempää ja pidempää. Kangas minulla onkin talvitakkiin jo valmiina (yllätys!). Alla vielä pari yksityiskohtaa kesätakista.

Lankatekniikat, Neulonta, Ompelu

Sihteerihame ja keltaisen kesäneuleen kiemurat

May 24, 2015 2 Comments

Tämän postauksen tähti on sihteerihame, vaikkei siihen kiinnitä kuvissa ensimmäisenä huomiota. Se kuuluu sihteerihameen luonteeseen, se ei varasta show´ta vaan on yksi garderobin peruskivistä.

Kutsun sihteerihameeksi polvipituista hametta, joka a) on niin mukava päällä, että kahdeksan tunnin toimistotyöpäivän aika ei ala kertaakaan ahdistaa, vaikka siinä onkin napakka, vyötäröllä istuva vyötärönauha, b) on niin pitkä, että istuessa helma ei ala uhkaavasti nousta yli reiden puolivälin, c) on a-linjainen eli harpauksetkin onnistuvat repimättä saumoja tai halkioita, d) on niin eleetön, että on yhdisteltävissä monenlaisiin yläosiin ja kenkiin. Bonuksena hyvässä sihteerihameessa on taskut, joihin voi sujauttaa nenäliinan ja kännykän.

Tämä ompelemani hame täyttää nämä kaikki kriteerit:

Ensimmäisen sihteerihameeni tein muutama vuosi sitten Joka tyypin kaavakirjan* -ohjeella ja sen jälkeen olen tehnyt muutamia eri kankaista. Tuotekehittelyä tehdessä olen huomannut, että parhaiten hameessa toimii keskipaksuinen, venymätön ja kauniiisti laskeutuva kangas. Jos kangas on villasekoitetta, hameeseen on hyvä laittaa vuori ja helman päärmeen voi halutessaan viimeistellä itsetehdyllä vinonauhalla. Näissä kuvissa esiintyvän villasekoitekankaisen grafiitinharmaan hameen olen tehnyt tämän vuoden tammikuussa ja se on oikea työjuhta: olen mielestäni käyttänyt sitä noin joka toinen päivä. Olen ollut hieman vastaan kaikenlaista univormupukeutumista, mutta tälle hameelle annan ääneni.

Ja sitten kuvissa olevasta keltaisesta neuleesta: tämän piti olla ensimmäinen neulepusero, jonka ikinä teen suoraan ohjeesta. Neuleen piti olla Madderin Lena Tee. Sellainen siitä ensiksi tulikin…

lenatee_w

… mutta todellisuus iski sitten päin näköä, kun puin neuleen päälleni. Madderin runollisissa mallikuvissa liihottelee eteerinen nainen niityllä, mutta minä näytin lähinnä itäsaksalaiselta kuulantyöntäjältä. Olen yleensä hyvä valitsemaan itselleni sopivia malleja, mutta nyt hurmaannuin mallikuvista niin, etten nähnyt miltä valmis neule näyttäisi päälläni. Vaikka olkapääni eivät ole hurjan leveät, on kroppani aika yläpainotteinen ja minulle eivät sovi vaatteet, jotka korostavat hartialinjaa.

En olisi ikinä Lena-paitaa tullut käyttämään, siksi purin neuleen kädentielle ja päädyin tekemään pienet raglanhihat: loin hihoja varten 75 s ja neuloin muutaman kerroksen ainaoikeaa, jonka jälkeen yhdistin hihat ja vartalo-osan ja aloitin raglankavennukset. Pääntien “rakensin” lyhennetyillä kerroksilla, että takakappale (=niska) nousee dekolteeta korkemmalle. Lopputulokseen olenkin sitten tyytyväinen eli kannattaa jatkossa tarkemmin miettiä näyttäisikö kuvissa kauniilta näyttävä vaate myös hyvältä päälläni.

Neuleen lanka on Hjertegarnin Arezzo Lin -puuvillabambupellavasekoitetta. Käytin 3 mm:n puikkoja, että pinnasta tuli mukavan jämäkkä, neuletiheys on 25 s/10cm. Lankaa meni 300 grammaa.

Paidan koristeena on meripihkakoru, jonka ostin halvalla Berliinistä pari kesää sitten. Minulla on toinen samantyyppinen, mutta isompi, joka on mummini peruja. Pidän näistä “neukkutyylisistä” meripihkakoruista kovasti.

*) Joka tyypin kaavakirjan painos on tällä hetkellä loppu. Kirja on niin hyvä perusteos, että soisin siitä otettavan uuden painoksen. Sillä välin kannattaa tutustua yhden kirjan tekijän eli Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi -kirjaan, joka laittaa pohtimaan suhdetta pukeutumiseen, vaatteisiin ja vaateteollisuuteen ihan uudella tavalla.

Ompelu, Valmiskaavat

mmmay15 ja Eliana-mekot

May 17, 2015 6 Comments

Käsityönharrastajien keskuudessa vietetään nyt toukokuussa vuosittaista Me Made May -kuukautta, jonka ideana on juhlistaa ja tuoda ylipäätään näkyväksi kuinka paljon tälläkin hetkellä on (länsimaissa) ihmisiä, jotka ompelevat itse vaatteensa. En lähtenyt kuukauteen suorittamaan eli en ole joka päivä pukeutunut itsetekemiini vaatteisiin, mutta on ollut taas hauska huomata, että miten paljon itse tekemiäni arkivaatteita vaatekaapistani löytyy ja miten itse tekemieni vaatteiden joukosta löytyvät ne mukavimmat ja omanoloisimmat vaatteet. Tässä postauksessa esiintyy uusin, helatorstaina valmistunut mekko.

Ompelukaavoja suunnitteleva Pauline Alice julkaisi tämän vuoden alussa raglanhihaisen Eliana-leningin kaavan. Olin tämän tyylistä mekkoa kaipaillutkin, koska jostain syystä kangasvarastooni on kertynyt paljon kuvioviskooseja (Eurokankaan kuvioviskoosilaarit ovat vähän liian vietteleviä!). Tämä vihreän-maastokuviollisen-kukertava on itseasiassa toinen versioni mekosta, ensimmäisestä mustavalkopilkullisesta protosta löytyy nyt vain nopea räpsäisy:

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun käytin Pauline Alicen kaavoja, mutta arvelin mekon rennon mallin antavan anteeksi mahdollisia istuvuusongelmia ja en siksi tehnyt mekosta lakanakankaista protoa. Tein ensimmäisen version koossa 42 ja vain pidensin hieman etu- ja takakappaletta sekä hameosaa sopivammaksi 182 senttiä pitkälle sekä lyhensin hihaa 3/4 -pituiseksi. Olen ympärysmitoiltani täysin Pauline Alicen kokoa 42, mutta kuten usein saan huomata, rintavalle ihmiselle ei ihan peruskoko 42 sovi: takakappaletta tulee kaventaa ja etukappaleessa tehdä pienempiä tai isompia muutoksia. Pauline Alicen kaavoissa toki ilmoitetaan, että kaavoitus on tehty 165 senttiselle ja B-kupille.

Ensimmäinen versio on “ihan jees” ja olenkin käyttänyt sitä paljon, mutta vihreään versioon teinkin sitten vähän enemmän muutoksia: taka- ja etukappaleeseen lisäsin pituuteen 2 cm ja kavensin kumpaakin kummastakin sivusta 1 cm. Keskietuun lisäsin 2 cm. Hihaa kavensin 1 cm kummastakin sivusta ja nostin kainaloa 1,5cm. Hihan pituuden lyhensin juuri kyynerpään alapuolelle olevaksi. Hameosaan lisäsin pituuteen 5cm. Tästä vihreästä versiosta tykkäänkin sitten vielä enemmän!

Eliana-ohjeessa pääntien halkio suljetaan vinonauhalla, joka jatkuu pääntien viimeistelyreunasta solmimisnauhoiksi. Kokeilin sitä ensimmäisessä versiossa, mutta tähän toiseen versioon halusin huomaamattomamman nappi- ja nappisilmukiinnityksen. On muuten erityisen tyydyttävää, kun kaivelee nappilaatikoista sekalaisia helmiäsnappeja, joiden säilyttämisen järkevyyttä on monta kertaa miettinyt ja sitten löytää juuri sen yksinäisen napin, joka on täydellinen juuri tähän vaatekappaleeseen.

Kuvissani ei näy pääntien halkio, joka mekossa on, mutta Pauline Alicen blogista löytyy mainio tutoriaali halkion ompeluun. Seuraavaksi teen samanlaisen halkion toppiin, jossa ei ole pääntiellä rypytystä, ehkä halkio pääsee silloin vähän paremmin oikeuksiinsa.

eliana dress (4)

Tällä kaavalla tulen varmasti ommelleeksi vielä useamman mekon. Materiaalia, pituutta ja hihamallia vaihtamalla mekosta saa aivan erilaisia versioita. Pauline Alicen kaavojen ohjeet eivät ole ihan yhtä yksityiskohtaiset kuin esim. Colette Patternsilla, mutta jos on yhtään ompelutaustaa, noilla ohjeilla pärjää kyllä hyvin.

Seuraavassa postauksessa käsittelenkin sitten muunmuassa paria ei-niin-onnistunutta vaateprojektia ja sitä, miksi oman kropan mittasuhteet kannattaa pitää mielessä vaatteiden malleja valittaessa eikä vain sokaistua mallikuvista.

Ompelu

Käytännöllinen huivi kankaasta

May 16, 2015 2 Comments

Tänä keväänä olen innostunut yksinkertaisemmasta pukeutumistyylistä kuin ennen. On ehkä väärin sanoa minimalisesta, mutta esimerkiksi Apiece Apart -merkin vaatteet viehättävät minua kovasti. Mulla on ollut jo pidemmän aikaa mielessä, että tarvitsisin tosi yksinkertaisen huivin. Neulottuja ja kudottuja huivejahan minulla on vaikka kuinka paljon, mutta kaikissa huiveissa on aina joku “juju”, jonka tarkoitus on elävöittää muuten yksinkertaista asukokonaisuutta.

Tässä on huivi, jonka valmistamiseen menee niin kauan kuin reunojen päärmäämiseen saa menemään aikaa. Kyseessä on niin helppo ompelutyö, että itseäni melkein hävettää, etten ole aikaisemmin ommeltuja huiveja tehnyt!

Yksinkertaisessa huivissa tärkeää on laadukas materiaali. Oma huivini on sataprosenttista italialaista villaa ja voi että laadukas, ohut villakangas onkin mukava asetella kaulalle. Kangas näyttää harmaalle, mutta kude on itseasiassa oliivinvihreää ja loimi harmaata eli kankaassa on eläväpintaisuutta. Kangasta valittaessa kannattaa kokeilla miltä kangas tuntuu kaulalla. Useimmiten kädet ovat paljon karaistuneemmat karheille kuiduille, mutta korvan alle kangasta painettaessa tuntee, onko materiaalissa ainesta huiviksi.

Valmistusohje neliönmalliseen huiviin kaikessa yksinkertaisuudessaan menee näin: tarkista, että sivut ovat yhtä pitkät. Jos kankaan leveys on 150cm, leikkaa pituudessa 150 cm pala. Jos kankaassa ei ole paksuja hulpioita, sinun ei tarvitse muuta kuin kääntää reunat (0,75 cm+ 0,75 cm). Jos hulpiot ovat paksut, leikkaa ne pois ja muista huomioida, että kappaleen sivujen tulee olla yhtä pitkät. Mitä ohueampi päärmeestä tulee, sen siistimmältä huivi näyttää. Silitä päärmeet lopuksi, että huivi näyttää viimeistellyltä.

Olen nyt viikon verran käyttänyt huivia päivittäin. Neliönmallinen 143cm x 143cm -kokoinen huivi on siitä kätevä, että se toimii kaulahuivina ja hartianlämmittimenä. Kietaisin huivin kertaalleen jo boleroksikin. Kesälle joudun tekemään ehkä pari huivia ohuesta pellavasta…

Ompelu

Ei samanlaisia tuulipukuja

May 10, 2014 4 Comments

Naurahtelen hyväntahtoisesti pariskunnille, jotka pukeutuvat samaan tapaan ja “samanlaiset tuulipuvut” taitaa olla jo ihan käsite. Mutta meilläpä onkin Miehen kanssa samanlaiset oloasu-bokserit!

Löysin hurmaavan pingviini-viskoosin viime kesänä Turun Jättirätistä. Kaavailin tekeväni kankaasta itselleni hauskan kesätopin (pingviinit sopivat ihan hyvin kesään!), mutta ostosreissulla mukana ollut Mies ilmoitti haluavansa samasta kankaasta bokserit. No mikäpä siinä, kangas oli edullista eli kyllä sitä saattoi pari metriä ostaa.

Lopputulos on se, että kesätoppia en vielä ole saanut tehtyä, mutta parin kuukauden takaiselle Teneriffan reissulle tein sitten meille kummallekin olobokserit. Apuna käytin tätä ilmaiskaavaa (kaava on helppo tulostaa ja teippailla A4-arkeista kokoon). Kaavassa on vain yksi koko ja se on maksimissaan 100 cm:n lantionympärykselle. Koska me kummatkin olemme vähän isompia, päädyin itselleni lisäämään noin sentin jokaisen kaavan sivusaumaan, keskietuun ja keskitakaan. Miehen boksereihin lisäsin vähän enemmän ja tein lisäksi suoran vyötärökaitaleen.

Bokserit on tykätty oloasun alaosa ja pitänee jossain vaiheessa tehdä toisetkin joistain muusta kankaasta. Mutta mikä olisi parempaa kuin pingviinit?!

Lankatekniikat, Neulonta, Ompelu

Aurinkoista marraskuussa

November 5, 2013 3 Comments

Neuloin auringonkeltaisen huivin ja jo aikaisemmin syksyllä vaaleankeltaisen pipon ruskein tipluin. Piposta lisää myöhemmin, koska unohdin ihan pyytää ottamaan pipopää -kuvia!

kelt_10

Tässä huiviposeerausta. Lanka on viime keväänä värjäämääni, meni tosi monta vuotta, ennen kuin raaskin valkoisen himmeäkiiltoisen villa-angoralangan värjätä ja käyttää. Huivin pitsineulos on Arne & Carlos Strikk fra Setesdal -kirjasta (kuten jo aikaisemmin kerroin), mutta se taitaa olla aika perinteinen neulosmalli. Aloitin huivin kärjestä ja neuloin niin kauan kuin lankaa riitti. Langan menekki: himpun verran alle 200g, puikot: pyöröpuikot 4,5mm.

Mekko taasen on ompelemani, tein sen jo keväällä Coletten Laurel -kaavalla. Paitsi että en tehnyt mekosta ihan niin tyköistuvaa (ei tarvetta vetoketjulle), pidensin helmaa ja tein siitä a-linjaisemman. Laurel-kaavassa on rintalaskokset (tein mekkoa varten Full Bust Adjustmentin) ja muotolaskokset selässä eli mekko laskeutuu hyvin vähän muodokkaammankin päällä. Ompelin kaikki mahdolliset saumat pussisaumoina.

Mekon olisi tietty voinut silittää kuvausta varten…

… mutta minusta se näyttää ihan hyvältä näinkin:

kelt_9

Viimeistelin mekon mekkokankaasta tekemälläni vinonauhalla. Mekko on ihan paras työvaate: ei purista ja neuletakin kanssa on tarpeeksi siisti toimistotöihin. Tämä onkin vähän tällainen moderni navettamekko!:) Mekon kangas on pellavasekoitetta ja ostin sen hurjan halvalla Tallinnasta tehtaanmyymälästä. Tykkään tuosta kankaasta todella paljon, se on vähän “farkkuhenkistä” ulkonäöltään, vaikka itseasiassa mekko on ihan peruspalttinaa. Kankaan salaisuus on, että sen kude on vaaleansinistä ja loimi mustaa, siksi kangas näyttää eläväpintaiselta. En vuorittanut mekkoa, koska käytän sen alla Damella-merkkistä viskoosista alusmekkoa (huippulöytö Stockan alusvaateosastolta).

Tässä täydelliset syysasusteet, vuosia sitten lahjaksi saamani kirjoneulekäsineet (kiitos entiselle työnantajalleni Tuulialle!), uusi pipo ja aurinkoinen huivi:

kelt_11

Historia, Lankatekniikat, Neulonta, Ompelu

Maailma on erilainen tekstiiliorientoituneen silmin

August 25, 2013 No Comments

Tänä aamuna katsoimme ohjelmaa, joko käsitteli Englannin vanhaa, jo mennyttä teollisuutta, hiilikaivostoimintaa ja höyryvetureita. Nauroin, että tarkkaavaisuuteni herpaantuu heti, kun siirrytään historiasta isojen metallisten koneiden toimintamekanismeihin. Ne kun eivät minua kiinnosta.

Toisaalta sitten kun on tekstiileistä kyse, sitä bongaa juttuja ihan vahingossa: Lähdin tänään Miehen seuraksi AFK:n pimiölle, pari filmiä kun odotti kehittämistä. Matkalla huomasin, että Kisahallin viereen oli avattu uusi UFF. Sieltä löysin kauniskuviollisen, helmiäisnappisen neuletakin, joka oli kuitenkin valitettavasti liian pieni ja muutenkin epäsopiva minulle. Nappasin kuitenkin takista kuvan, että voisin joskus käyttää samaa mallineulosta johonkin (pitsin, oikeiden, nurjien ja nostettujen silmukoiden yhdistäminen on tuossa kovin kaunista).

Pimiöllä taas odotellessani selasin vanhoja Fotografisk Årsbok -kirjoja eli Valokuvauksen vuosikirjoja. Niistä löytyi muutamia kuvahelmiä (valitan, hatarapäisenä en ottanut vuosia ylös, kirjat ovat kuitenkin 1940-50 -luvuilta). Kirjoissa on paljon mielenkiintoisia kuvia, joista osa oli pakko kännykällä napsaista talteen.

Kauniissa leningissä on hihat ja yläosa (ehkä myös kaulus) leikattu täysvinoon, jolloin kangas on saatu laskeutumaan paremmin ja ruudut hauskasti vinoon. Hameosa on kellotettu ja leikattu lankasuoraan:

Pojalla on katupojan yrmy ilme, mutta hänen paidassaan on jännä ja kuitenkin yksinkertainen pintaneulos. Tykkään myös tuosta piposta ja noista kalanruoto-tweed -housuista hurjasti.

Tällaista tämä on, isot, mekaaniset koneet eivät kiinnosta, tekstiilikuidut kyllä!

1 2 Next »