Tämä päivä on mennyt kovin nopeasti. Olin muutaman tunnin siskon uutta kämppää maalaamassa ja sitten olenkin vain lukenut tenttiin ja vähän virkannut mustaa kolmiohuivia. Huivi edistyy hyvin, tenttiin luku huonommin.

Toissa päivänä sain idean ja eilen sitten toteutin sen. Tein itselleni SUKKANAUHAT. Minulla on aina ollut ongelmia “yli polven” -sukkien kanssa, ne kun tuppaavat valahtamaan makkaroille nilkkoihin. Vaan eipä ole enää! Sain idean Sock Dreams -sivuilta, joilla muuten myydään myös mitä ihanimpia sukkia. Sukkien lisäksi siellä myydään sukkanauhoja. Eilen kävin sitten Iso-Roban Nappitalossa ostamassa noin 2cm leveää mustaa ja valkoista kuminauhaa, jossa on napinreikiä tasaisin välimatkoin. Lisäksi ostin nappeja, jotka sopivat kuminauhan napinreikiin. Kotiin päästyäni piti sitten heti testailla miten tuollaiset toimivat ja hyvinhän ne toimivat! Yhteen reiden ympärille kiinnitettävään sukkanauhaan tarvitaan n. 40cm kuminauhaa ja yksi tai kaksi nappia.

Syksyn kenkämuoti näyttää vastustamattomalta: Eilen kaupungilla kierrellessäni törmäsiin muutamaan ihanaan vintage-tyyliseen kenkäpariin. Huokaus. Voi kun olisi rahaa.

Ensimmäinen “lomapäivä” tänä kesänä. Paitsi, että olen lukenut tenttiin, tehnyt suklaamuffinsseja ja -cookieita ja yrittänyt etsiä takaa nyöritettäviin pitkiin sukkiin ohjetta. Ainoa järkevä ohje pitkiin sukkiin, jonka löysin on tämä. Tosin varmaan pitää lisätä runsaasti kerroksia, omaanhan hirven jalat.

Knitty-neulelehti on muutenkin mainio. Ohjeita löytyy runsaasti ja kaikista on hyvät kuvat.

Aloitin viikonloppuna kolmiohuivin virkkaamisen. Mustan huivin pitäisi olla valmis viimeistään Ginin ja Mikon häihin. No, onhan tässä kuukausi aikaa. Olen myös ajatellut uuden leningin ompelemista häihin. Joko vanhaa rosaa tai oliivinvihreää.

Poncho on myös hyvällä mallilla. Pitäisi käydä ostamassa vielä toinen kerä lankaa, niin saisi virkattua ponchon valmiiksi.

Viikonloppu on taas käsillä ja mikä sen mukavampaa. Aloitin viikonlopun äidin jä tädin kanssa kahvilassa käynnillä tädin nimpparien kunniaksi. Muuten olen sitten virkannut ponchoa, edelleen.

Huomenna olisi tarkoitus mennä käymään Menitassa ja Novitan tehtaanmyymälässä. Etsin edelleen lankaa kaunista hartiahuivia varten. Elokuun lopussa kun on isot häät, joihin minutkin on vieraaksi kutsuttu, ja sinne pitäisi tehtailla jotain päälle pantavaa.

Vaatteista vielä jatketaan:

Minua ilahduttaa kovasti, että syksyllä näyttää olevan muodissa kietaisupaidat. Kietaisuvaatteet sopivat mainiosti kropalleni, korostavat juuri oikeita puolia. Lisäksi olen tänään miettinyt syyskuussa alkavaa kaavoituskurssia, jolta odotan paljon. Haluaisin kaavoittaa itselleni joko sotilashenkisen manttelitakin tai sitten vinoon leikatun 1930-40 -luku -tyyppisen iltapuvun.

Vielä yksi huomio tältä päivältä:

Kansatieteellisestä näkökulmasta ruokakaupassa käyminen on jännää, varsinkin perjantai-iltaisin. Kävin tänään pikaisesti ostamassa colajuomaa ja pullo-osastolla ensiksi yksi mies yritti aloittaa jutustelun ja sitten vielä toinen. Eli huomio kaikki sinkut! Juomaosastot voivat olla hyviä iskupaikkoja ainakin perjantai-iltaisin.

Minulla on ollut työn alla puolisentoista viikkoa virkattu poncho. Se tulee koostumaan noin 60 “isoäidin neliöstä” ja runsaat 40 palaa olen jo virkannut. Mustat neliöt alkoivat ärsyttää jo viikonloppuna, mutta kyllä minä loppuun asti tuonkin projektin saatan. Poncho tulee olemaan melko pieni, koska lanka on melko raskasta Novita Kotiväkeä.

Eilen vaihtelun vuoksi koitin kukkien virkkaamista. Ajattelin lahjoittaa ne siskolle hänen omiin projekteihinsa. Sisko kun eilen näytti kaupassa paitaa, johon oli pieniä virkattuja kukkia ja muita kuvioita. Kukkien virkatessani pitkästä aikaa LUIN ohjetta! Tänään tosin löysin uuden ohjeen: Tämä tuntuu olevan vielä kauniimpi mitä itse kokeilin. Pienet kukat ovat siitä kivoja, että niiden muotoa voi muuttaa virkatessa helposti ja ne valmistuvat nopeasti. Toisin kuin pahamaineinen poncho, joka minulla on työmatkavirkkaustyönä.

Itselle ihan vain muistutukseksi: Pitäisi ottaa tavoitteeksi, että opettelisi kunnolla lukemaan neulonta- ja virkkausohjeita, mutta kun on vain niin laiska.

Viime yönä näin unia suorittamattomista koulutöistä: yksi essee puuttuu, yksi opintopäiväkirja ja kudonnan työkin on puissa… Voisin jäädä kesälomalle tehdäkseni ASIOITA.

Lämmin sää jatkuu jo toista viikkoa ja minulla ei ole valittamista. Soisin toki olevani lomalla, työpäivän jälkeen kun ei tunnu ehtivän tehdä mitään.

Viikonloppuna söimme, joimme, uimme ja otimme aurinkoa Annin mökillä Hollolassa. Mukavaa oli.

Edellisenä viikonloppuna olimme Turun Keskiaikamarkkinoilla, joilla tuli nähtyä monenmoista kivaa kasvivärjäyksestä saippuan keittoon. Ostin mm. rautakautiset sakset, sellaiset keritsimien näköiset. Hyvin tuntuvat toimivan ainakin villalankaan ja omiin hiuksiini. Oli kovin mukavaa, ainakin kotimaan matkailu tuntuu Sampsan kanssa sujuvan hyvin,

Keräsin viime perjantaina mesiangervoa kuivumaan melkein pari kiloa ja niput olivat jo sunnuntai-iltana kuivat! Ilmat hemmottelevat kasvivärjäriä. Maanantaina taas keräsin pietaryrtinkukkia 600 grammaa ja opin kantapään kautta olevani allerginen pietaryrtille. Seurauksena ihottumaa ja karmea nuha sekä niiskutus.

Antiikki-tenttikirjan lukeminen etenee hitaanpuoleisesti. Erilaiset eurooppalaiset posliini- ja fajanssilaadut menevät TODELLA helposti sekaisin.

Kauheaa kiirettä on muka pitänyt, vaikka en ole juuri muuta tehnyt kun töissä käynyt. Tenttiinkään en ole vielä oikein alkanut lukea, vaikka onhan tässä vielä kuukausi aikaa… Kuusi kirjaa ovat kyllä nyt vain sellaisia, että ainakin pariin kertaan kannattaisi selata. Sain kaikki loput kirjat kirjastosta eilein, Rahwaan puku ja Vuotuinen ajantieto minulla on omana. Lisäksi lainasin pari kasvivärjäystä käsittelevää opasta ja taas kerran Merisalon Nauhoja -kirjan. Tänään löysin antikvariaatista vielä yhden kasvivärjäyskirjan. Ostamassani kirjassa on hyvät värikuvat siitä, millaisia värjätyistä langoista SAATTAA tulla milläkin värillä. Kasvivärjäyshän on aika arpapeliä.

Joka tapauksessa, hullaantuminen kasvivärjäykseen tarkoittaa sitä, että tänä viikonloppuna pitäisi lähteä metsästään mesiangervoa, saniaista ja liekoja. Äsken kaupasta tullessani huomasin läheisellä niityllä pietaryrttiesiintymän, sinne pitää mennä keräilemään, kunhan pietaryrtti puhkeaa kukkaan.

Juhannus oli ja meni, uusi grilli tuli kokeiltua, katsottua Barbarellaa ja Dollari-trilogiaa, syötyä ja juotua.

Eilen piipahdin Anvilissa, toisin sanoen viivyin noin 30 minuuttia ennen kuin rupesi ahdistamaan. Ei ole kyllä minun paikkani, huono ilmanvaihto, musiikki liian kovalla ja liikaa ihmisiä. Juu, myönnän, nuttura saattaa olla liian tiukalla. ;)