Lontoon lanka- ja kangaskaupat

Oletko suuntaamassa shoppailumatkalle Lontooseen? Lontoo on suurien etäisyyksien kaupunki ja jos kaupungissa viivähtää vain muutaman päivän, kannattaa tarkkaan miettiä mihin ostoksille suuntaa. Esittelen tässä omat lempilöytöni, jotka keskittyvät lähinnä Thames-joen pohjoispuolelle. Olen asunut Lontoossa vasta sen verran vähän aikaa, että listaan tulee varmasti vielä uusia liikkeitä! Jos omaa lempparikauppaasi ei ole listassa, niin vinkkaathan minulle. Tutustun mielelläni uusi myymälöihin.

Lontoon lankakaupat

Lontoon lankakaupat ovat verrattain pieniä ja jos miettii, että Lontoossa asuu noin kahdeksan miljoonaa ihmistä, on kivijalkakauppoja hämmästyttävän vähän. Ehkä suurin osa lontoolaisneulojista jo ostaa lankansa netistä? Akryylilankoja on myytävänä yllättävistä paikoissa, esim. Poundland-ketjun liikkeistä ja apteekeista, mutta luonnonkuituja löytääkseen täytyy suunnata erikoisliikkeisiin tai isoihin tavarataloihin.

Loop, 15 Camden Passage, N1, tube: Angel
Loop
 on Lontoon ylellisin lankakauppa. Pittoreskissa Angelin kaupunginosassa sijaitseva Loop on pienehkö, kaksikerroksinen myymälä, jonka hyllyt notkuvat lankaherkuista. Ihan perussukkalankaa Loopista ei löydä, vaan langat ovat aika arvokkaita, mutta hinta-/laatusuhde niissä on kohdillaan. Jos kaipaat brittiläisiä lankaerikoisuuksia, niin Loopsta löytyy esim. Uncommon Threadin, Shilasdairin, Eden Cottagen ja Orkney Angoran lankoja. Loopissa on laaja valikoima käsinvärjättyjä lankoja ja yläkerrassa on myös kattava valikoima käsityökirjoja selattavaksi ja ostettavaksi.

Loop

Nest, 102 Weston Park, N8
Nest
on Crouch Endissä sijaitseva tyylikäs lanka-, kangas- ja käsityötarvikekauppa. Nestin valikoimaan kuuluu myymälän omat luonnonväriset Nest Naturals -langat sekä jonkin verran Blacker Yarnsin ja Sweet Georgian lankoja. Myymälästä löytyy myös Merchant & Millsin ompelukaavoja. Crouch Endin alue on täynnä pikkuliikkeitä ja kahviloita, suosittelen alueella vierailua lämpimästi. Ainoa alueen vika on, että sinne ei pääse suoraan tubella, mutta esim. Archwayn asemalta pääsee kätevästi W5-bussilla.

I Knit, 106 Lower Mars, SE1, tube: Waterloo
I Knit
on juuri ja juuri Thamesin eteläpuolella sijaitseva lankakauppa. Valikoimassa on jonkin verran liikkeen omia käsinvärjättyjä lankoja ja esimerkiksi Naviaa ja Debbie Blissiä. Myytävänä on myös hyvä valikoima neulekirjoja. Kaupan erikoisuus ovat omistajan koirat, jotka yleensä torkkuvat sohvalla, mutta auta armias, kun liikkeen ohi kulkee koira, jopa tulee chihuihin vauhtia!

I Knit

Fringe 108, 108 Alexandra Park Road, N10
Fringe 108
on hyvin pieni lanka-, kangas- ja lahjatavaraliike, mutta siitä tekee erityisen se, että se on oma LYSini on eli oma paikallinen lankakauppani :) Kaukaa ei liikkeeseen kannata erikseen lähteä, mutta jos seikkailee muuten kivalla Muswell Hillin alueella, pieni mutka kaupalle saattaa kannattaa.

Fringe 108

Lontoon kangaskaupat

Kangaskauppoja Lontoossa riittää ja niiden kirjo on laaja vähän epämääräisistä torikojuista luksusliikkeisiin. Luksuskangaskauppoihin, joissa kankaat maksavat alkaen 70 puntaa/metri, en ole vielä uskaltautunut eli listallani on “järkevän” hintaisia (tämä tietty merkitsee ihmisille eri asioita…) kauppoja. Kangasshoppailun kannalta on äärimmäisen kätevää, että Lontoossa kangaskaupat ovat useassa paikassa keskittyneet tietyille kaduille: Sohossa Berwick Streetille, Shepherd’s Bushissa Goldhawk Roadille ja Walthamstowissa High Streetille. Yhden kadun kaupoissa saa siis helposti kulutettua tunnin tai useammankin! Suurin osa kaupoista, joissa olen käynyt, on erikoistunut vaatetuskankaisiin ja onpa mukavaa vihdoin löytää laaja valikoima kankaita, joita oikeasti voi käyttää arkivaatetuksessa! Trikoita ja neuloksia on tosin myynnissä aika paljon vähemmän kuin suomalaisissa kaupoissa.

Berwick Street, W1, Soho
Kadun varrella sijaitsee useampia kangaskauppoja ja niiden valikoima vaihtelee runsaasti. Hintatasoltaan myymälät ovat aika arvokkaita, mutta kankaat ovat laadukkaita ja esillepano on kaunis. Cloth House (47 Berwick Street) myy luonnonkuituisia kankaita, käsinpainettuja puuvilloja ja esimerkiksi vintage-nauhoja ja -nappeja. Misan-ketjulla on Berwick Streetillä kaksikin liikettä (32 Berwick Street ja 52 Berwick Street), joka ovat kumpikin erikoistuneet vaatetuskankaisiin. Misanilta löytyy esimerkiksi hyvä valikoima vuori- ja kovikekankaita.

Cloth House

Ray Stitch, 99 Essex Road, N1, tube: Angel
Ray Stitch -liikkeessä käy kätevästi samalla, kun piipahtaa Loop-lankakaupassa, myymälöiden välillä on vain viiden minuutin kävelymatka. Ray Stitch ei ole hurjan iso kauppa (tosin myymälä on muuttamassa helmikuussa isompiin tiloihin), mutta kangasvalikoima on hyvin valittu ja suunniteltu. Pääosassa ovat luonnonkuitukankaat. Kankaiden lisäksi Ray Stitchissä on myytävänä kaavoja ja ompelutarvikkeita.

Ray-Stitch

Walthamstow, High Street, E17, tube: Walthamstow Central
Wathamstow sijaitsee Victoria-metrolinjan päässä idässä, mutta jos on puoli päivää aikaa, matka Walthamstowin kuuluisalle High Streetin torille kannattaa ehdottomasti. Samalla retkellä voi käydä myös läheisessä William Morris -museossa. Kankaiden lisäksi torilla myydään hedelmiä, kodintavaroita ja kaikenlaista enemmän ja vähemmän tarpeellista eli tori on oikea päivittäistori, ei mikään turistirysä. Torikadulla on myös oikeita kangaskauppoja, mutta niiden valikoima on aika tekokuituista ja ehkä hieman liian koristeellista ja kiiltävää suomalaiseen makuun. Kaupat ovat myös suurelta osalta torikojuja kalliimpia.

Walthamstowin torilta löytyy myös Lontoon ompelublogien kuuluisuus: jos olet seurannut Did you make that -blogia pidemmän aikaa, olet varmaan törmännyt termiin TMOS eli  “The Man Outside Sainsbury’s”. Tämä viittaa kangasmyyjään, jonka kojussa on ehdottomasti torin parhaimmat kankaat! TMOS-koju on lauantaisin Sainbury’s kaupan edustalla ja tiistaisin sekä torstaisin Lloyds -pankin edustalla. Ostin itse kojusta joulukuussa silkkikangasta juhlatoppiin (8 puntaa/metri) ja villakangasta hameeseen (sain pakan lopun 5 puntaa/metri), mutta kojussa on myös kreisejä tekokuitukankaita hintaan 2-3 puntaa/metri.

Huomautuksena: Walthamstow on sitä ehkä hieman rosoisempaa Lontoota, mutta jos on tottunut Helsingin Sörnäisten menoon, niin Wathamstow saattaa vaikuttaa kerrassaan kotoisalta paikalta.

Walthamstow Market sateisena joulukuun päivänä
Walthamstow Market

Goldhawk Road, W12, tube: Shepherd’s Bush, Goldhawk Road
Shepherd’s Bush- ja Goldhawk Roadin -metroasemien  väliin jäävällä Goldhaw Roadin pätkällä on yli kymmenen kangaskauppaa (itseasiassa kauppoja on vielä muutama lisää Goldhawk Roadin aseman länsipuolella). Kaupat ovat ahtaita ja esillepanoltaan hieman sekalaisia, mutta valikoima on aivan huippua! Suurin osa myymälöistä on erikoistunut vaatetuskankaisiin ja niistä löytyy mahtava valikoima villa-, puuvilla- ja silkkikankaita, mutta myös tekokuitukankaita on paljon. Kankaiden hinnat vaihtelevat kolmesta punnasta yli 30 puntaan, mutta puuvillaisia vaatetuskankaita saa 5 punnalla/metri.  En itse harrasta tilkkutöitä, mutta puuvillaisia tilkkutyökankaita löytyy monista kaupoista.  Useassa myymälässä on myynnissä sekalaisia Libertyn puuvilla- ja silkkikankaita kohtuullisen edulliseen hintaan. Eli ennen kuin törsää Libertyn kankaisiin Libertyn tavaratalossa, kannattaa käydä ostoksilla Goldhawk Roadilla.

Toisin kuin Suomessa, ei Englannissa (eikä kyllä Skotlannissakaan) ole suurimmassa osassa metritavarana myytävissä kankaissa ei ole materiaali- tai hintatietoja, vaan ne pitää kysyä myyjiltä. Myyjiä on liikkeissä yleensä useampia ja he ovat todella kohteliaita ja auttavaisia. Ja apua usein tarvitseekin, jos haluaa katsoa lähemmin takarivissä tai ylähyllyllä olevaa kangasta. Jos etsit  juuri tiettyä materiaalia tai väriä, kannattaa mukaan ottaa mallipala tai -kuva materiaalista ja näyttää sitä myyjälle. Tällöin säästyy koko kaupan valikoiman tutkimiselta, koska kankaat eivät ole välttämättä missään järkevässä järjestyksessä.  Samalla varoituksen sana: jos sinulla on juuri tietty väri ja kangastyyppi hakusessa, ei sitä välttämättä löydy Goldhawk Roadin aarreaitastakaan, koska joitain kankaita ei vain yksinkertaisesti ole tarjolla. Olen esimerkiksi yrittänyt etsiä paksuhkoja kaksipuolisia neuloksia, joita on tällä hetkellä valmisvaatteissa paljon, mutta kankaita ei vain ole myynnissä!

Goldhawk Roadin myymälöistä minun mielestäni parhaat ovat Classic Textiles (44 Goldhawk Rd), jossa kannattaa tarkistaa yläkerta, josta löytyy villakankaita, paksumpia vuorikankaita (esim. takkeihin) ja Libertyn puuvilloja ja silkkejä; A One Fabrics (50-52 Goldhawk Rd): hyviä puuvilla- ja villakankaita; Goldbrick Fabrics (20 Goldhawk Rd): paljon muotikankaita.

Vinkki seuralaisille: Jos mukanasi on väkeä, joka ei ole niin kiinnostunutta kankaista, mutta hyvät oluet maistuvat, suosittelen jättämään heidät “parkkiin” esimerkiksi Brewdogin baariin (15-19 Goldhawk Rd).

Goldbrick Fabrics

Goldhawk Roadilta löytyy myös Misanin Länsi-Lontoon liike (21 Goldhawk Rd), joka ei ole edullinen, mutta valikoima on ehdottomasti tarkistamisen arvoinen. Lisäksi yläkerrasta löytyy poistopiste, josta voi tehdä edullisia palakangas- ja käsityötarvikelöytöjä (itse ostin silkkisekoitetta, kolmen metrin pala maksoi 15 puntaa).

Tavaratalot

John Lewis, 300 Oxford Street, W1, tube: Oxford Circus
John Lewis-tavaratalon neljännessä kerroksessa on Haberdashery-osasto, josta löytyy niin neulelangat kuin ompelutarvikkeet ja kankaatkin. Neulelangat ovat enimmäkseen isoilta merkeiltä kuten Rowan, Debbe Bliss ja Noro. Osastolta löytyy myös ompelukaavoja ja käsityökirjoja.

John Lewis

Liberty, Regent St, W1,  tube: Oxford Circus
Liberty-tavaratalo on jo itsessään upea nähtävyys, että siellä kannattaa käydä pyörähtämässä, jos lähistölle sattuu. Käsityöosasto ei ole hirveän ihmeellinen, Rowanin lankoja löytyy hyvin ja erilaisia vaatekaavoja (esim. Colette Patterns), mutta Libertyssä tärkein juttu onkin Libertyn painokankaat, joita myydään metritavarana ja myös erilaisina käsityötarvikkeina. Kuten ylempänä mainitsin,  Goldhawk Roadilta löytyy Libertyn kankaita edullisesti, mutta tietenkin jos haluat juuri tiettyä Libertyn kangasta, se kannattaa ostaa tavaratalosta.

Liberty
Continue Reading

Huivi Mirjamille

Tämän huivin ensimmäisen version olen neulonut jo kesällä 2013, mutta viime syksynä päätin vihdoin kirjoittaa ohjeen huiviin ja nimetä huiviohjeen isänäitini kunniaksi, koska Isäni äidin Mirjam Urmaksen piti viettää satavuotissynttäreitään joulukuun alussa viime vuonna. Valitettavasti elämä ei aina mene niin kuin on suunnitellut: mummoni loukkasi itsensä pahasti kaatuessaan marraskuussa ja muutaman viikon sairaalahoidossa sinniteltyään hän menehtyi kolmea päivää vaille satavuotiaana. Onnitteluhuivi sijaan neuloin mummolleni lahjaksi aikomani huivin loppuun muistohuivina. Huivimallin nimi on siis Mirjamin muisto.

Tässä mummoni viimeisessä hänestä ottamassani kuvassa äitienpäivänä viime vuoden toukokuussa. Mummoni pystyi kaatumiseensa saakka asumaan avustetusti kotonaan.

Emme olleet kovin läheisiä mummoni kanssa, mutta hän oli silti minulle tärkeä henkilö. Tunnistan itsessäni samoja luonteenpiirteitä kuin mummossani oli, olen herkkä murehtimaan ja pomotan vähän liiankin helposti läheisiäni. Tietyllä tavalla mummoni oli viimeinen linkkini menneeseen maailmaan. Hän on sukumme viimeinen, joka muisti Muolaan pitäjän Kannilan kylän Kannaksella, viimeinen, joka osasi kasvattaa pellavan ja käsitellä sen kuiduksi ja edelleen ohueksi suutarin pikilangaksi saakka. Mummoni oli elämänsä loppuun saakka kiinnostunut maailmanmenosta, viime syksyn poliittiset kriisit saivat hänet avaamaan radion keskellä yötäkin kuullakseen tuoreimmat uutiset. Toivon, että jaksan olla itse aina yhtä kiinnostunut ja utelias.

Ohjeessa on vaihtoehtoinen yksivärinen ja kaksivärinen huivi. Pahoittelen viluisennäköistä ja kananlihalla olevaa mallia, mutta näitä kuvia otettaessa viime marraskuussa oli aika jäätävän kylmä.

Lanka: valitsin kumpaankin, yksi- ja kaksiväriseen huiviin langaksi Onion Nettle Sock -villanokkossekoitelangan, johon olen aika ihastunut. Lanka on rapsakkaa pinnaltaan, mutta kuitenkin pehmeää ja pingottuu huiviksi kauniisti. Puikot: 3,5mm pyöröpuikot (pituus 80cm tai 100cm on riittävä).

Huivin ohje on simppeli: huivi aloitetaan niskasta ja neulotaan päävärillä, kunnes toinen 50 gramman kerä on melkein loppu. Sitten aloitetaan pitsireunus. Kaksiväriseen huiviin pääväriä menee alle kolme kerää ja kuvioväriä alle kaksi kerää. Yksiväriseen huiviin riittää neljä kerää.

Huiviohje on nyt ladattavissa: suomeksi Mirjamin muisto -huivi (pdf) ja englanniksi Memory of Mirjam Shawl (pdf).

Samalla mallilla neulottuja huiveja on muuten kertynyt useampi, kaksi alinta huivia olen neulonut itsevärjäämästäni villasilkkisekoitteesta:

Tässä samalla esittelen mekkoni, joka sekin on vanhan kaavaan kierrätystä. Kyseessä on Pauline Alicen Eliana-leninki, mutta ilman pääntien halkiota. Kangas on Jättirätistä nyt syksyllä ostamaani viskoosisekoitetta  (80% viskoosi, 20% polyesteri) ja  olin taas vähän jännän äärellä kangasta leikatessani: olin ostanut kangasta paitaan, en mekkoon, mutta lopulta sain kankaan riittämään myös taskupusseihinkin. En tiedä, onko muilla ompelijoilla sama juttu, mutta mä olen aina hirveän tyytyväinen, kun saan venytettyä kankaan käyttöä paljon pidemmälle kuin mihin kangas “oikeasti” riittäisi. Tykkään Eliana-kaavasta tosi paljon, tein tämän harmaan version samoilla muutoksilla kuin vihreän leningin tästä postauksesta.

Continue Reading

Harmaata harmasta

 

Tiedättehän, yksinkertaiset, neutraalin väriset perusvaatteet ovat niitä, joita tulee useimmiten käytettyä. Vaikka kaikenlaiset kuviot ja kikkailut ovat kivoja, niin minusta kokonaisessa vaatekerrassa saa olla enintään yksi “juju”. Ommellessa tämä ei ole mikään ongelma, itseasiassa olen sitä mieltä, että mitä vähemmän saumoja ja yksityiskohtia, sen parempi. Tästä voi päätellä, että olen joko laiska ompelija tai sitten tyyliltäni klassisen eleetön.

Joka tapauksessa, neuloessa yksinkertaiset  ja eleettömät neuleet eivät tarkoita sitä neule valmistuisi jotenkin erityisen nopeasti. Ehei, neuloessa nämä klassisen eleettömät vaatekappaleet valitettavasti tarkoittavatkin sitä, että siinähän tikutat suoraa ja sileää neulosta parhaimmillaan/pahimmillaan mooonen kymmenen tunnin ajan. Näin oli myös tämän harmaan neuletakin kanssa, mutta onneksi se on nyt valmis!

 

 

Lanka: värjäämätön Voitto-lanka, 80% kotimaista kainuunharmaksen villaa, 20% polyamidia, 280m/100g Puikot: 3 mm Langanmenekki: 480 g

Yleisfiilis: keksin takista aika paljon korjattavaa, mutta kyllä tämä garderoobin perusvaatteeksi on jo tullut. Mitä tekisin seuraavassa samanlaisessa takissa toisin?

  • Upottaisin sivuihin taskut (taskupussit ompelisin ohuesta vuorisilkistä). Taskuja nenäliinoille, kynille ja paperilappusille ei ole ikinä liikaa.
  • Poimisin nappilistan reunasta silmukat niin, että jättäisin poimimatta silmukan joka kolmannelta kerrokselta, en joka neljänneltä. Nyt nappilista lököttää hieman, koska neuloin sen kaksikertaisena ja 3 mm puikoilla. Ohuemmat puikot olisivat siis myös hyvät.
  • Tekisin ehkä takista kevyesti A-linjaisen. Nyt vartalo-osassa ei ole muotoiluja.
  • Kylvetyksessä ennen käyttöönottoa takin helma ja hihat venähtivät jonkin verran. Helmassa se ei haittaa, mutta hihat ovat nyt hieman pitkät jopa minun makuuni. Joudun ehkä lyhentämään niitä jossain vaiheessa.
  • Valitsin nyt kiinnitykseksi helmiäisnapit ja lankalenkit, mutta saatan vaihtaa kiinnityksen painonappeihin, että takin tyyli muuttuu modernimmaksi.

Parannusehdotuksien määrästä huolimatta tämä takki on ihan lemppari. Olin viime viikolla viettämässä talvilomaa Barcelonassa ja koska siellä oli keskimääräistä kylmempää, oli minulla ohuen trenssin alla tämä neuletakki joka päivä. Takki on kevyt ja ilmava ja kainuunharmaksen villa on niin pehmeää!

 

 

IMGP6733

kainuunharmas 2

Continue Reading

Huivi ja myssy siksakneulosta

 

Tämä projekti alkoi toissavuoden joulupyhinä, kun sain Susannelta ja Peteriltä Saksasta unelmanpehmeää valkoista merinokashmirsekoitetta monta kerää (kiitos vielä kerran!). Sain setin valmiiksi pari kuukautta sitten ja eilen kävelyllä Vanhankaupunginlahdella Nikke otti vihdoin kuvia. Nyt säätila onkin  (vihdoin!) sen verran keväinen, että taidan laittaa myssyn ja huivin odottamaan ensi talven pakkasia.

Lanka: Wolle Rödel Kaschmir-Wolle, 80% merinovilla, 20% kashmir, 150m/50g Puikot: myssy 3 mm, huivi 3,5 Langan menekki: myssy 75g, huivi 235g

 

 

Huivin ja pipon malli on kumpikin oma. Koska lanka on klassista luksusta, halusin niin piposta kuin huivistakin mahdollisimman ajatonta pintaneulosta. Huiviin tein kumpaankin reunaan “tuppihulpiot” eli nostin aina kerroksen alussa kolme ensimmäistä silmukkaa neulomatta ja nurjalla neuloin kerroksen kolme viimeistä silmukkaa oikein. Näin sain reunoista tukevat ja siistit. Lanka on ihan superpehmeää ja langasta neulottu pinta lämmintä. Lisäksi käyttämäni neulos joustaa ja on hyvin paksua rakenteeltaan eli pipo ja huivi sopivat varmasti käytettäväksi kovemmillakin pakkasilla. Ainoa ongelma on, että olen aika huono käyttämään valkoisia vaatteita. Sählään ja sohellan arjessani niin paljon, että pelkään pudottavani valkoisen myssyn vielä loskalätäkköön!

 

Continue Reading

Versio merimiespaidasta

Sain parisen viikkoa sitten valmiiksi oman versioni klassisesta merimiespaidasta (suuressa maailmassa kulkee nimellä Breton pullover/sweater). Malli, silmukkamäärät ja tekniikat ovat omat, mutta inspiraatiota on haettu esim. Pinterestistä, jossa kerään kuvia Stripy Pullovers and Cardigans -boardiin. Raidoituksen paitaan olen ottanut Purl Sohon Striped Spring Shirt -paidasta. Eli ei tässä oikeastaan ole mitään omaa, kunhan vaan klassikkoa muuntelen ;)

 

 

Kuten Harris Tweed -postauksessa kerroin, löysin Ulko-Hebrideillä saarilla kehrättyä tweed-lankaa. Tweed-langat ovat aina olleet heikkouteni, siksi oli tietysti pakko ostaa lankaa myös Harrisilta. Ajatuksissani oli neuloa paita tai takki, mutta en itseasiassa tiennyt etukäteen millainen neuleesta on tulossa. Vaalea lanka on tuotettu The Harris Tweed Companyn nimellä, okranvärinen lanka taas Rowan-merkin alla. Lanka tulee kuitenkin samasta Carlowayssa (Lewisin saarella) sijaitsevasta kehräämöstä.  Tämä tweed-lanka on aika hidasta ja takkuisaa neulottavaa. Toisin kuin sileät langat, jotka vain tuntuvat kiitävän puikoilla, tästä langasta ei tuntunut tulevan valmista. Mutta sitten kun valmista tuli, urakka kyllä palkitsi neulojansa: neulepinta on täydellistä, vähän huopamaista ja superlämmintä.

 

 

Vaaleaa lankaa meni 300 grammaa, pääntien silmukat neulottuani lankaa oli jäljellä noin 10 metriä eli vähän pääntietä neuloessa hirvitti langan loppuminen kesken. Okran väristä lankaa kului noin 70g. Puikot olivat kokoa 2,75mm. Neuloin puseron alhaalta ylös eli hihat ja vartalo-osan suljettuna neuleena ensiksi erikseen ja sitten hartiakaarroketta varten yhdistin osat toisiinsa. Kaarrokkeet sitten neuloinkin puoleentoista kertaan, kun hartiani eivät ole niin sirot kuin kuvittelin. Pääntiellä neuloin lyhennettyjä kerroksia, että sain niskan nousemaan etupuolta korkeammalle. Lopuksi neuloin vielä suljettuna neuleena kauluksen. Sileä neulos rullautuu nätisti kaulukseksi.

 

 

Paita on sen verran väljä, että sen kanssa voi poseerata bodausasennoissa tai vaihtoehtoisesti neuleen alle saa kauluspaidankin:

 

Tykkään tosi paljon tweed-langasta neulotun pinnan rustiikkisesta ulkonäöstä:

 

 

Onpa täysin köpöistä yrittää ottaa kuvia näin marraskuun pimeinä päivinä. Arkipäivinä kuvista voi vain haaveilla, kun on töissä valoisaan aikaan ja viikonloppuna sitten on niin sumuista ja harmaata puolen päivän maissakin, että kuvat nyt vaan ovat harmaita.

 

Continue Reading

Neulepaita Skotlannin tuliaisista

Matkapostaukset kesäkuisesta Skotlannin reissusta antavat vielä odottaa itseään (ovat jo tosin työn alla!), mutta sen sijaan olen saanut valmiiksi ensimmäisen neuleen langoista, jotka reissulla hankin. Meillähän oli loistava suunnitelma ostaa puolityhjät matkalaukut täyteen viskiä ja villaa ja siinä onnistuimmekin tosi hyvin: minun matkalaukkuni painoi kotimatkalla noin 20 kiloa, mieheni laukku 27. Onneksi KLM:llä ollaan sitä mieltä, että pariskunnan matkalaukut lasketaan yhteen eli keskimäärin laukkumme painoivat sallitun ~23 kiloa. Tosin ei nyt puhuta siitä, että kummallakin oli kotimatkalla jalassa painavat vaelluskengät ja käsimatkatavarana kulkevat reput täynnä tavaraa, etteivät painorajat kovin pahasti paukkuisi.

 

neulepaita_1_w

 

No mutta nyt vihdoin asiaan eli valmistuneeseen neuleiseen: vaikka vierailimme lampaiden täyttämässä Skotlannissa, ostin silti Cornwallissa, Englannin puolella kehrättyä lankaa! Puolustaudun kuitenkin sillä, että Blacker Yarnsin Hebridian/Mohair 4-ply -langassa on ainakin rodultaan Skotlannin saarilta kotoisin olevan hebridiläislampaan villaa. Langan hankin Edinburghissa Kathy’s Knits -lankakaupasta, joka on pikkuruinen, mutta monipuolinen lankakauppa, jossa on hyvä valikoima skottilaisia ja englantilaisia lankoja. Vastapäätä muuten sijaitsee kiva pubi ja muutenkin alue on tosi nättiä, pikkukauppoja, kahviloita ja pubeja riittää.

Vasta Suomessa keksin, mitä langasta neulon ja tajusin, että pitkähihaiseen paitaan lanka ei tule riittämään. Siispä tilasin kaksi kerää lisää suoraan Blacker Yarnsin verkkokaupasta. Värierä on eri ja värieron kyllä huomaa, mutta hihansuissa ja helmassa ei se niin haittaa.

 

neulepaita_detail_2_w

 

Tekniset tiedot: lankaa meni vähän alle 300 grammaa. Keristä kuitenkin osa oli reippaasti alle 50 grammaa eli kuudetta kerää paitaan kuitenkin meni.

Puikkokoko: 3,5mm

Työkuvaus: Neuloin paidan pääntieltä alaspäin. Paidan edetessä hihoja ja helmaa kohden (kyllä, neuloin kaikkia aina pätkän kerrallaan) tuli mieleen, että pitääkin kokeilla pitkästä aikaa 1 o, 1 n -joustinneuletta, jota olen pitänyt aika kammottavana vaihtoehtona viimeiset kymmenen vuotta. Kokeilu yhdessä hihassa näytti onnistuneelta ja niinpä päätin antaa hyljeksimälleni neulostyypille mahdollisuuden. Ehkäpä olen saanut kaikesta ainaoikeinneulos -hössötyksestä tarpeekseni? Neuleen malli on oma, mutta ennen pääntien neulomista näin kuvan Second Female -vaatemerkin uudesta neulepaidasta ja halusin omaan paitaani samantyyppisen pääntien.

 

neulepaita_detail_w

 

Paidan malli on tosi simppeli, vartalo-osassa ei ole lainkaan muotoiluja ennen kuin juuri ennen helman joustinneuletta: halusin takaosasta himpun verran pidemmän, siksi neuloin muutamia lyhennettyjä kerroksia alkaen muutaman silmukan etukappaleen puolelta. En tiedä huomaako sitä oikeastaan, mutta eipä paita ainakaan nouse selästä. Tuo vatsakumpu allaolevassa kuvassa ei sitten kerro tulevasta perheenlisäyksestä, vaan siitä, että herkuttelen liikaa!

 

neulepaita_2_w

 

Tykkään langasta ja neuleesta ihan hirmuisesti. Ainoa huono puoli on se, että lanka pölisi neulottaessa aika paljon ja myös kylvetyksen jälkeen se karvaa jonkin verran. Eli tätä paitaa ei varmaankaan käytetä mustien vaatteiden kaverina. Lanka on aika karkeaa ja herkkähipiäisimmille en sitä suosittele. Itse kuitenkin tykkään langan tunnusta. Neulepinta on samanaikaisesti kevyttä, mutta siinä jämäkkää.

 

neulepaita_4 _w

 

housut_4_w

 

Kuvissa esiintyvät pellavahousutkin ovat uudet. Leikkasin kankaat housuihin jo toukokuussa, mutta innostuin ompelemaan ne valmiiksi vasta viime viikolla. Housut ovat itseasiassa täydelliset hellehousut ja viime sunnuntai, jolloin sain housut valmiiksi ja joilloin kuvat on otettu, olikin mitä hienoin hellepäivä. Kaava on tämän kevään 2/15 Ottobre -lehdestä (malli nro 2). Itseasiasssa kaava on pohjepituisiin housuihin, mutta pidensin lahjetta jatkamalla sitä suorana. Tein housut koossa 42, mutta lisäsin taka-ja etukappaleiden korkeuteen n. 1,5 cm. Kiinnitin vyötärölenkin toisin kuin ohjeessa sanottiin (kiinnitin ne kokonaan vyötärökaitaleelle). Nämä olivatkin ainoat muutokset, jotka tein ja housut istuvat ihan nätisti (tein tosin etukäteen lakanakankaasta shortsipituisen proton). Kangas on joskus puolisentoista vuotta sitten Eurokankaan palalaarista löytynyttä pellavaa (saattaa olla tosin myös puuvillapellavasekoitetta). Taskupusseihin käytin varastoistani löytynyttä valkoista puuvillamusliinia ja ompelulangat, vetoketju ja nappikin löytyi omista varastoista.

 

housut_3_w

 

housut_2_w

 

housut_1_w

 

Tällaista tällä kertaa, toivottavasti jo seuraavassa postauksessa päästään Skotlantiin!

 

Continue Reading

Sihteerihame ja keltaisen kesäneuleen kiemurat

keltainen2crop

 

Tämän postauksen tähti on sihteerihame, vaikkei siihen kiinnitä kuvissa ensimmäisenä huomiota. Se kuuluu sihteerihameen luonteeseen, se ei varasta show´ta vaan on yksi garderobin peruskivistä.

Kutsun sihteerihameeksi polvipituista hametta, joka a) on niin mukava päällä, että kahdeksan tunnin toimistotyöpäivän aika ei ala kertaakaan ahdistaa, vaikka siinä onkin napakka, vyötäröllä istuva vyötärönauha, b) on niin pitkä, että istuessa helma ei ala uhkaavasti nousta yli reiden puolivälin, c) on a-linjainen eli harpauksetkin onnistuvat repimättä saumoja tai halkioita, d) on niin eleetön, että on yhdisteltävissä monenlaisiin yläosiin ja kenkiin. Bonuksena hyvässä sihteerihameessa on taskut, joihin voi sujauttaa nenäliinan ja kännykän.

Tämä ompelemani hame täyttää nämä kaikki kriteerit:

 

keltainen5

 

Ensimmäisen sihteerihameeni tein muutama vuosi sitten Joka tyypin kaavakirjan* -ohjeella  ja sen jälkeen olen tehnyt muutamia eri kankaista. Tuotekehittelyä tehdessä olen huomannut, että parhaiten hameessa toimii keskipaksuinen, venymätön ja kauniiisti laskeutuva kangas. Jos kangas on villasekoitetta, hameeseen on hyvä laittaa vuori ja helman päärmeen voi halutessaan viimeistellä itsetehdyllä vinonauhalla. Näissä kuvissa esiintyvän villasekoitekankaisen grafiitinharmaan hameen olen tehnyt tämän vuoden tammikuussa ja se on oikea työjuhta: olen mielestäni käyttänyt sitä noin joka toinen päivä. Olen ollut hieman vastaan kaikenlaista univormupukeutumista, mutta tälle hameelle annan ääneni.

 

hameenhelma

 

Ja sitten kuvissa olevasta keltaisesta neuleesta: tämän piti olla ensimmäinen neulepusero, jonka ikinä teen suoraan ohjeesta. Neuleen piti olla Madderin Lena Tee. Sellainen siitä ensiksi tulikin…

 

lenatee_w

 

… mutta todellisuus iski sitten päin näköä, kun puin neuleen päälleni. Madderin runollisissa mallikuvissa liihottelee eteerinen nainen niityllä, mutta minä näytin lähinnä itäsaksalaiselta kuulantyöntäjältä. Olen yleensä hyvä valitsemaan itselleni sopivia malleja, mutta nyt hurmaannuin mallikuvista niin, etten nähnyt miltä valmis neule näyttäisi päälläni. Vaikka olkapääni eivät ole hurjan leveät, on kroppani aika yläpainotteinen ja minulle eivät sovi vaatteet, jotka korostavat hartialinjaa.

En olisi ikinä Lena-paitaa tullut käyttämään, siksi purin neuleen kädentielle ja päädyin tekemään pienet raglanhihat: loin hihoja varten 75 s ja neuloin muutaman kerroksen ainaoikeaa, jonka jälkeen yhdistin hihat ja vartalo-osan ja aloitin raglankavennukset. Pääntien “rakensin” lyhennetyillä kerroksilla, että takakappale (=niska) nousee dekolteeta korkemmalle. Lopputulokseen olenkin sitten tyytyväinen eli kannattaa jatkossa tarkemmin miettiä näyttäisikö kuvissa kauniilta näyttävä vaate myös hyvältä päälläni.

 

keltainen

 

Neuleen lanka on Hjertegarnin Arezzo Lin -puuvillabambupellavasekoitetta. Käytin 3 mm:n puikkoja, että pinnasta tuli mukavan jämäkkä, neuletiheys on 25 s/10cm. Lankaa meni 300 grammaa.

Paidan koristeena on meripihkakoru, jonka ostin halvalla Berliinistä pari kesää sitten. Minulla on toinen samantyyppinen, mutta isompi, joka on mummini peruja. Pidän näistä “neukkutyylisistä” meripihkakoruista kovasti.

 

keltainen4

 

*) Joka tyypin kaavakirjan painos on tällä hetkellä loppu. Kirja on niin hyvä perusteos, että soisin siitä otettavan uuden painoksen. Sillä välin kannattaa tutustua yhden kirjan tekijän eli Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi -kirjaan, joka laittaa pohtimaan suhdetta pukeutumiseen, vaatteisiin ja vaateteollisuuteen ihan uudella tavalla.

Continue Reading

Nagu Selbu -lapaset

Sorry, I write my blog only in Finnish, but you can download the English version of Nagu Selbu mitten pattern (pdf). Please visit my Ravelry page, you’ll find all my patterns there.

 

SAM_2144

 

Pari kuukautta sitten julkaisin ohjeen Nagu Trad -lapasiin, jonka suunnittelin anopiltani saaman lapasen mukaan. Alkuperäisen lapasen on luultavasti neulonut anoppini isän äiti Ida Söderholm (1890-1971). Samaan aikaan tuon lapasen kanssa sain myös toisen erilaisen kirjoneulelapasen, joka sekin on luultavammin Idan neuloma. Tässä on nyt vihdoin ohje myös tuohon toiseen lapasmalliin.

Lataa suomenkielinen ohje: Nagu Selbu Suomeksi (pdf)

Download the pattern in English: Nagu Selbu in English (pdf)

 

elina

 

Tämä kukkakuviollinen lapasmalli noudattaa norjalaista Selbu-perinnettä, joka oli hyvinkin muodikasta 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla myös Suomessa. Ehkä Ida on löytänyt ohjeen lehdestä tai kirjasta? Selbu-kirjoneulemallit ovat saaneet nimensä syntyalueensa eli keskinorjalaisen Selbun kunnan mukaan. Selbun mallit ovat on graafista, usein mustavalkoista kirjoneulontaa. Selbuvotter (eli Selbu-lapaset) -kuvahaulla pääsee jujulle mistä on kyse.

Tavallisin Selbu-kuvio on kahdeksansakarainen “tähti” eli Selburose (eli Selbunruusu) ja vaikka kansanomaisesta neulonnasta onkin kyse, Selbun neulontatyyli syntyi vasta 1800-luvulla. Selbun neulemalleissa voi nähdä yhtäläisyyksiä yleiseurooppalaiseen kansanomaiseen kirjontaan: samoja ruusuja, kannuskuvioita ja köynnöksiä tavataan ympäri Eurooppaa kansanpuvuissa ja perinnepukeutumisessa. Selbu-lapasista löytyy muuten tietoa myös viime vuonna ilmestyneessä mahtavassa Sukupolvien silmukat -neulekirjassa ja kirjassa on myös pari Selbu-tyylistä ohjetta. Kirjaan kannattaa ehdottomasti tutustua.

 

SAM_2093

 

Koska malli on perinteinen, päätiin uudistaa sitä käyttämällä värejä mustavalkoisuuden sijaan ja valitsin lapasen materiaaliksi lampaanvillan sijaan alpakan. Alpakka tekee pörröisenä materiaalina kuvioista vähän “sumuisempia” kuin villalangasta neulottuna, mutta tykkään efektistä tosi paljon. Valitsemallani langalla lapasen malli on aika kapea ja pitkä eli jos kaipaat isompia lapasia kannattaa vaihtaa langaksi paksumpi lanka (esim. 130m/50g) ja valita 3mm puikot. Ohjeessa kerrotaan vinkki mallin lyhentämiseen.

 

nagu selbu 3

 

Tässä alkuperäinen lapanen, jossa väreinä on käytetty lampaanvalkoista ja -mustaa. Lanka on kaksisäikeistä ja käsinkehrättyä.

 

nadu selbu detail

Continue Reading

Nagu Trad -lapaset

EDIT: Sorry, I write this blog only in Finnish, but you can dowload the English version of Nagu Trad pattern.

Lapasia

Olen saanut pitkästä aikaa kirjoitettua neuleohjeen!  Lapasten malli ei kuitenkaan ole omani, vaan jo useita vuosikymmeniä vanha.Viime syksynä ihailin vanhaa kirjolapasparia anoppini käsityökorin päällä. Anoppini kertoi, että lapaset on luultavammin neulonut hänen isänsä äiti Ida Söderholm. Muutama viikko sitten sain toisen lapasista (ja itseasiassa toisen kirjolapasmallin myös, mutta siitä lisää myöhemmin) itselleni ja päätin tehdä neuleohjeen samalla kun neuloin. Tämä malli on helppo oppia ja se on vähän addiktoivakin.

Nagu Trad 2

Annoin lapasmallille nimeksi Nagu Trad, koska anoppini suku on kotoisin Nauvon saarelta Länsi-Suomen saaristosta. Suurin osa Nauvon asukkaista, kuten anoppini sukukin, on ruotsinkielisiä. Siksi nimessä on saaren ruotsinkielinen muoto Nagu. Ohjeessa on annettu vain yksi koko, mutta langan paksuutta vaihtamalla voit neuloa erikokoisia lapasia.

Voit ladata pdf-ohjeen suomenkielisenä tai englanninkielisenä.

Nagu Trad -ohje on myös Ravelryssa.

SAM_1715

SAM_1788

 

Continue Reading

Aurinkoista marraskuussa

Neuloin auringonkeltaisen huivin ja jo aikaisemmin syksyllä vaaleankeltaisen pipon ruskein tipluin. Piposta lisää myöhemmin, koska unohdin ihan pyytää ottamaan pipopää -kuvia!

kelt_10

Tässä huiviposeerausta. Lanka on viime keväänä värjäämääni, meni tosi monta vuotta, ennen kuin raaskin valkoisen himmeäkiiltoisen villa-angoralangan värjätä ja käyttää. Huivin pitsineulos on Arne & Carlos Strikk fra Setesdal -kirjasta (kuten jo aikaisemmin kerroin), mutta se taitaa olla aika perinteinen neulosmalli. Aloitin huivin kärjestä ja neuloin niin kauan kuin lankaa riitti.  Langan menekki: himpun verran alle 200g, puikot: pyöröpuikot 4,5mm.

kelt_4

Mekko taasen on ompelemani, tein sen jo keväällä Coletten Laurel -kaavalla. Paitsi että en tehnyt mekosta ihan niin tyköistuvaa (ei tarvetta vetoketjulle), pidensin helmaa ja tein siitä a-linjaisemman. Laurel-kaavassa on rintalaskokset (tein mekkoa varten Full Bust Adjustmentin) ja muotolaskokset selässä eli mekko laskeutuu hyvin vähän muodokkaammankin päällä. Ompelin kaikki mahdolliset saumat pussisaumoina.

Mekon olisi tietty voinut silittää kuvausta varten…

kelt_1

… mutta minusta se näyttää ihan hyvältä näinkin:

kelt_9

Viimeistelin mekon mekkokankaasta tekemälläni vinonauhalla. Mekko on ihan paras työvaate: ei purista ja neuletakin kanssa on tarpeeksi siisti toimistotöihin. Tämä onkin vähän tällainen moderni navettamekko!:) Mekon kangas on pellavasekoitetta ja ostin sen hurjan halvalla Tallinnasta tehtaanmyymälästä. Tykkään tuosta kankaasta todella paljon, se on vähän “farkkuhenkistä” ulkonäöltään, vaikka itseasiassa mekko on ihan peruspalttinaa. Kankaan salaisuus on, että sen kude on vaaleansinistä ja loimi mustaa, siksi kangas näyttää eläväpintaiselta. En vuorittanut mekkoa, koska käytän sen alla Damella-merkkistä viskoosista alusmekkoa (huippulöytö Stockan alusvaateosastolta).

kelt_5

Tässä täydelliset syysasusteet, vuosia sitten lahjaksi saamani kirjoneulekäsineet (kiitos entiselle työnantajalleni Tuulialle!), uusi pipo ja aurinkoinen huivi:

kelt_11

Continue Reading
1 2 3 5