Paikassa, jossa vietimme juhannusta, oli paljon katajia. Siksi uskalsinkin pyytää isänniltämme yhtä katajanoksaa neulakinnastekniikan neuloja varten. Heille neulakinnastekniikka ei ollut ennestään tuttu, joten lupasin tehdä selvityksen neulakinnastekniikasta tänne.
Eli katajasta olisi tarkoitus tehdä tämän tyyppisiä neuloja:
Vasemmanpuoleinen on katajaa (ainakin tietääkseni) ja oikeanpuoleinen poronluuta. Neulat ovat melko pitkiä, niiden pituus on 10,5-11 cm. Vaikka minulla onkin jo nämä kaksi neulaa, ajattelin kokeilla uteliasuuttani neulantekoa itse. Neulojen alla kuvassa on neulakinnastekniikalla neulattu pariton sukka.
Neulakinnastekniikka on tuhansia vuosia vanha tekstiilitekniikka, joka on ikävä kyllä jäänyt unohduksiin. Suomessa tekniikka on ollut yleisesti osattu vielä 1900-luvun alkupuolella Karjalassa. Kuten tekniikan nimi suomeksi kertoo, neulakinnas
tekniikalla on yleensä tehty kintaita, mutta tekniikalla on tehty muitakin vaatekappaleita. Esimerkiksi roomalaisajalta Egyptistä on löytynyt värikkäitä neulattuja sukkia.
Tekniikkaa nykyään pidetään pääasiassa pohjoismaisena tekniikkana. Siitä kertovat englanninkielisessä maailmassa käytetyt nimitykset, mm. nålbinding
ja naalbinding
.
Alunperin tekniikan minulle opetti Muolaassa vuonna 1915 syntynyt mummoni. Tekniikalla tehdyt kintaat ovat mummoni mukaan parempia työkäsineitä kuin neulotut lapaset. Tekniikka hankala oppia kirjoista, koska tekniikka on kolmiulotteinen ja yhtenä “työvälineenä” käytetään vasemman käden peukaloa.
Tällä hetkellä taloudestamme löytyy vain kaksi valmista neulakinnastyötä:
Edessä on minun harmaat kintaani, joissa on samatyyppinen koristelu kintaansuussa kuin Kansallismuseosta löytyvässä neulatussa fragmentissa (joka on löydetty muistaakseni Tuukkalasta). Taaempana on siipalle tekemäni kintaat.
Neulakinnastekniikoita on itseasiassa useampia erilaisia. Tavat eroavat toisistaan sen mukaan monenko langan yli tai ali neula pujotetaan ja monessako vaiheessa. Lopputulos on kuitenkin melko samannäköinen eri tekniikoista riippumatta. Itse neulaan yleensä suomalaisittain (kaksivaiheinen tekniikka), mutta olen kokeillut myös venäläisittäin neulaamista (kolmivaiheinen tekniikka). Venäläisittäin pinnasta tulee tiiviimpi kuin suomalaisittain neulattaessa. Yllä olevan kuvan harmaat lapaset on neulattu suomalaisittain, vihertävät taas venäläisittäin.
Jotenkin neulakinnastekniikka on sellainen käsityötekniikka, joka aiheuttaa minulle paljon keskeneräisiä töitä:
Tällä hetkellä kesken ovat polvisukat, roomalaistyyppiset varvassukat siipalle ja kahdet lapaset itselleni. Pelkään, ettei näistä tule ikinä valmista.
Lopuksi vielä linkkivinkkejä, jos tekniikka kiinnostaa:
