Tässä päivänä muutaman minulla oli mahdollisuus tutustua 1900-luvun alkupuolen helsinkiläisen porvariston liinavaatevarastoihin. Ystäväni ystävät olivat purkamassa jo aikaa sitten edesmenneiden isovanhempiensa asuntoa ja kun kukaan heistä ei juurikaan perusta vanhoista tekstiileistä, minut sitten kutsuttiin katsomaan niitä. Mukaani lähti sitten monta kassillista nimikoituja pyyhkeitä, lakanoita ja pöytäliinoja lähinnä 1930-luvulta. Suurinta osaa esimerkiksi nimikoiduista käsinkudotuista pellavapyyhkeistä ei ole nähtävästi ikinä käytetty.
Minulle lähinnä naureskeltiin, kun ihastuneena tutkin liinavaatekaappia. Omat sukujuureni ovat sen verran vaatimattomat, että omassa suvussani tehdyt ja hankitut tekstiilit on käytetty tarkkaan loppuun asti ja tokkopa niitä nyt on paljon ollutkaan. Sen takia on mielettömän hienoa päästä aikamatkalle porvariskodin liinavaatekaappiin. Olen aivan hurmaantunut minulle annetusta aarteesta. Kiitos vielä kerran lahjoittajille!
Saamieni aarteiden takia yksiöni vaikutti viikonloppuna enemmänkin kiinalaiselta pesulalta kuin kodiltani, sen verran kosteaa täällä oli kaikesta pyykinpesemisestä ja -kuivattamisesta johtuen. Halusin saada mahdollisimman nopsaan esimerkiksi ylläolevat pellavatyynyliinat käyttöön, sillä vaikka tekstiilit vanhoja ovatkin, ne eivät ole historiallisesti merkittäviä erikoisuuksia ja hyväkuntoisina minusta olisi häpeä museoida ne taas seuraavaksi seitsemäksikymmeneksi vuodeksi kaappeihin. Kotini väritys on vaivihkaa muuttumassa punavalkoiseksi, mikä sekään ei ole yhtää hullumpi väriyhdistelmä.
Ja pitsilakanoitakin sitten on. Ajattelin osasta noita ommella pussilakanoita, valkoiset vuodevaatteet ovat kaikista kauneimpia.
Katselin muitakin asunnossa jäljellä olevia tavaroita. Esille oli nostettu vanhan pahvilaatikko, josta paljastuivat kastemekko, -myssy ja morsiuspuvun asusteet 30-luvulta; pahoin rypistynyt tyllihuntu, vahakukkaseppele, valkoiset nahkaiset morsiuskengät ja valkoiset sukat. Upeaa, että tuollainen kokonaisuus on pystytty säilyttämään.
Kiehtovinta kokonaisuudessa oli vahakukkaseppele. Olin kyllä kuullut, että vahakukista sommitellut seppeleet olivat yleisiä 1900-luvun alkupuolen morsiamilla, mutta en ollut ikinä ennen nähnyt sellaista. Seppeleen kukat näyttivät vaaleilta kuusamankukilta (engl. honeysuckle on kyllä paljon kauniimpi sanana), mutta esimerkiksi tässä artikkelissa (pdf!) kerrotaan, että vahakukat imitoivat yleensä appelsiininkukkia.
