Tiedän, tiedän, testit ovat ärsyttäviä, varsinkin kun niillä täyttää bloginsa. Mutta tämä oli pakko julkaista, napattu Neulovalta lehmältä:

Hämmentävää. Hirvityttö sai The Animal in You Test -testissä tulokseksi:

You are either a Penguin or a Horse personality.

But you may also be a Fox personality.

PINGVIINI?! Tuo järkytti, hevonen tai kettu olisivat ymmärrettävämpiä.

Taas vaihteeksi kipeänä. Vai miten muuten on selitettävissä järkyttävä väsymys, joka ei lähde nukkumalla eikä millään muullakaan. Ilmoitin äidille, että syntymäpäivälahjaksi haluaisin vitamiinivalmisteita, etten keskitalvella jää pariksi kuukaudeksi sängyn pohjalle makaamaan. Ajatus talviunesta tuntuu yllättävän houkuttelevalta…

Villatakki-/boleroprojektia olen saanut eteenpäin, kummatkin hihat melkein valmiit. Uskallan jo toivoa, että lanka riittää villatakkiin. Lankaa menee yllättävän vähän. Hihoihin yhteensä noin 100 grammaa!

Tänään kuusi tuntia tilastotiedettä.

Sain vihdoin pari päivää sitten energianpuuskan ja päätin harjoitella kehräämistä. Se ei kuitenkaan onnistunut ihan niin helposti kuin luulin: lanka ei suostu kiertymään rullalle. Nyt olen sitten pari päivää repinyt hiuksiani ja yrittänyt säätää. Ei vain tunnu mikään auttavan. Bollocks. Ehkä minua ei ole tarkoitettu rukin kanssa yhteen. Enhän tule toimeen neulekoneidenkaan kanssa.

Päädyin tekemään virolaisesta vaaleanpunavalkoisesta langasta ensiksi hihat. Sitten voin arvioida, että riittäisikö lanka koko villatakkiin vai teenkö bolerotyyppisen asusteen. Olen ihan innoissani langasta ja neulepinnasta!

Jos olet lukenut Kamut-sarjakuvaa, niin otsikosta sinulle pitäisi tulla mieleen Kati halailemassa sukkaa muutaman stripin verran. ;)

Seitsemän veljestä -operaation on saatu ainakin näiltä osin päätökseen, tuloksena pitkät, pitkät sukat. Valitan kuvakulmaa, mutta itse on aika hankala ottaa kuvaa koko jaloistaan. ;)

Lankaa meni noin 360 grammaa, ja pituutta sukilla on varrensuusta kantapäähän 84cm. Käytin resoriin 3 nro:n puikkoja ja sileään 3,5 nro:n puikkoja. Neulos on napakkaa, mutta kuten jo etukäteen aavistelinkin, eivät sukat pysy itsestään ylhäällä. Se ei haittaa, koska kesän alussa keksin tavan tehdä sukkanauhoja, ja testien mukaan sukkanauhat pitävät sukat ylhäällä rivakassakin kävelyvauhdissa. ;) Lankaa jäi vielä villahousuja varten, mutta en halua vähään aikaan koskea punaiseen Seitsemään veljekseen. Tarvitsen vaihtelua! Lanka muuten nöyhtää vähän, laatua on taidettu vaihtaa? Ovatko langan kuidut lyhyempiä kuin ennen?

Sukka ja sukkanauha:

Sukat ovat superlämpimät, ja nyt vain ihmettelen, että miksi en ole aikaisemmin tuollaisia neulonut. Itse kun olen hameihmisiä (omistan vain kahdet housut: remonttihousut ja oleskeluhousut) ja talvella on aina vähän vaikeaa saada haalittua tarpeeksi lämmintä päälle. Nyt ei ole enää sitä ongelmaa, vaan suunnittelen jo seuraavia pitkiä sukkia…

Tein sukkien viimeistelemisen jälkeen tein jo pari kokeilua Tallinnasta ostamastani vaaleanpunavalkoisesta langasta. Lanka on aivan ihanaa, mutta sitä pitää neuloa 2,5-3 nro:n puikoilla. Kyseinen asia hirvittää vähän. Miten saan mitään valmiiksi niin ohuilla puikoilla?! Alla luonnoksia vaaleanpunavalkoista ja muita Tallinnan lankoja varten. Harmittaa, että ostin vaaleanpunaista lankaa niin hintsusti. Siitä ei ihan villatakkia saa.

Eilen tuli taas mieleen, että en voi ihan terve olla: Bambuisilla sukkapuikoilla tökkimisestä tuli haava peukaloon. Minä en tästä pahemmin välittänyt, vaan laastaroin sormen ja jatkoin tyynesti neulomista. Pitäisiköhän säätää itselleen tietty tuntimäärä mitä päivässä saa neuloa? Ei siis mitään kymmentä tuntia, vaan kaksi tai kolme?

Pitäisi kohta alkaa ajatella Oppimisen arviointi -esseekokoelman kirjoittamista. Kurssi on varsin hyödyllinen, ennen minulla ei ole oikein ollut käsitystä siitä kuinka perusasteen oppilaille tulisi antaa käsityöstä arvosanat. Kurssilla ovat selvinneet nuokin perusteet.

Tallinnan tuliaisia!

Olimme eilen tosiaan päivän retkellä Tallinnassa. Ihan mukavaa oli ja ilmat suosivat. Menomatkalla tosin katamaraani heittelehti aallokossa, mutta se lähinnä oli mukavaa. Ihan kuin Linnanmäellä!;) Minulla oli tietenkin mukana käsityö ajankuluksi matkoille. Kun odotimme laivasta ulospääsyä keski-ikäinen mies tuli kyselemään minulta eikö kovassa aallokossa ole hankala neuloa. Sampsan kommentti oli hyvä: “Ei, jos on hyvä.” ;)

Kolusimme taas kerran Vanhaa kaupunkia, kävimme Toompealla ihailemassa maisemia koko kaupungin yli, söimme hyvin ja istuskelimme taas lempikahvilassani nauttien todella hyvää kaakaota (25eek, noin 1,65€). Kahvila on aivan Raatihuoneentorin kulmalla keskiaikaisen talon kellarikerroksessa ja se on ihanan kodikas paikka. Sohvia, eripari tuoleja ja ihania värejä. Minä tykkään!

Tuliaisiksi lähinnä itselleni rahtasin villalankaa, vaniljavodkaa ja satamakaupasta 600 grammaa Fazerin sinistä. Kävimme vain kahdessa lankakaupassa, Filatissa (Müürivahe 20) ja Poekessa (Kullassepa 5). Filatista olisi löytynyt vaikka mitä, mutta koska minulla ei ollut mitään mallia mielessä, en sitten arvokkaisiin lankoihin viitsinyt tuhlata. Poekesta ostin Rewoolin villalankaa noin 1000 grammaa. Vaaleanpunavalkoisesta langasta tullee jonkinlainen bolero, lopuista haluaisin tehdä vintage-tyylisen tyköistuvan villatakin, mutta saa nähdä. Lankojen värit ovat niin herkullisia, että niistä saisi ihania joululahjoja: lapasia, sukkia, baskereita…. Rewoolin langassa on ainoastaan se huono puoli, että se on melko karkeaa karstalankaa, värit tosin korvaavat langan karkeuden.

Kirjakauppaa (Harjun alkupäässä) kolutessamme tuli taas mieleen, että miksi en osaa viroa! Ihania kirjoja löytyi vaikka millä mitalla. Seuraava Tallinnanmatka on (ainakin minulla) jo suunnitteilla, seuraavalla kerralla voisin hamstrata langan ja vaniljavodkan lisäksi myös kirjoja.

Varasin toissa päivänä retken Tallinnaan, lähdemme huomenna Sampsan kanssa päivän retkelle tuohon hansakaupunkiin. Tarkoituksena on syödä hyvin, katsella taas vaihteeksi paikkoja ja rahdata hirveät kasat vaniljavodkaa ja villalankaa tuomisiksi. Kun vain ajatteleekin niitä pieniä ihania kahviloita ja niiden tarjoamia leivoksia ja käsintehtyjä konvehteja… Ah!

Yliopisto on alkanut täydellä teholla, mutta minulla on sen verran vähän luentoja, etten paljon yliopistolla ole. Tänäänkin tilastotieteen kurssia olisi pitänyt olla kuusi tuntia, mutta yllättäen SPSS-ohjelma ei suostunutkaan toimimaan. Nyt minulla on sitten yli kolme tuntia aikaa hengata ja neuloa laitoksella ennen merihistorian luentoa.

Punaisesta 7veljestä -langasta tehty projekti edistyy, mutta ei siitä enempää nyt. ;)

Viikoloppuna äidin luona selailin uutta Modaa. Lehdessä on pari minun mielestäni ihan kivaa mallia, joita muokkaamalla saa minunlaiseni neuleet. Mieleni tekee boleroa ja mohairneuletta. Lisäksi kaitalehamekaavat päässevät käyttöön.

Sain viikonloppuna raitasukat valmiiksi, tässä ne ovat! Eli lankana on Suomen Käsityönystävien 100% villalanka. Lankaa meni noin 190g (digitaalinen keittiövaaka on kyllä kätevä!;) ). Minulla on edelleen pieniä jämäkeriä lankaa, niille pitäisi keksiä käyttöä.

Alemmassa kuvassa poseeraavat äidilleni tekemät kämmekkäät, Italiasta tuomastani merinovillasta. Lankaan meni noin 70g. Kämmekkäiden kanssa poseeraa juhannuksena valmiiksi saamani “merilevähuivi”. Huivi on Novitan Chic mohair -lankaa, ostettu alennusmyynnistä pari vuotta sitten. Huivi on iso jä lämmittävä, mutta kaupungilla liikkuessani olen juuttunut huivista esimerkiksi ovenkahvaan. Kuka olikaan se kirjailija, joka kuoli kuristuttuaan omaan kaulaliinaan? Kaulaliina jäi taksin oven väliin ja kirjailija oli epäonnekseen taksin ulkopuolella, kun taksi kiihdytti pois?

Toissa päivänä ja eilen aloitin ahkeroin yhden joululahjan neulomalla, siitä en ymmärrettävästi kerro muuta. Eilen oppimisen arviointi -luennolla tein taas yhden PINKIN hahtuvalapasen. Sille ei tule kuitenkaan heti paria, koska kävin ostamassa eilen alla olevat langat. Mitä niistä tulee, pysyköön vielä hetken salassa. En ole itsekään ihan varma lopputuloksesta. ;)

Tällä viikolla pitäisi keskittyä esseen kirjoittamiseen ja merihistorian tenttiin lukemiseen. Saa nährä miten flikan käy!

Olimme perjantaina Sampsan kanssa katsomassa Manga- ja Japanin nykytaide -näyttelyitä Tennispalatsissa. Manga-osuus ei niin kovasti sykähdyttänyt, olihan vain mukava katsaus aiheeseen. Eniten innostuin mangan alalajista, josta en aikaisemmin tiennyt, gurume mangasta. Gurume-manga käsittelee ruokaa (luonnollisesti gourmet->gurume), tarinat kietoutuvat ruuanlaiton ympärille ja niissä voidaan esimerkiksi esitellä, että kuinka fileerataan kala. Kätevää! Kukakohan alkaisi piirtää käsityö-mangaa? Olisi niin kätevää, jos sarjakuvan keinoin selvitettäisiin vaikka kinkkisiä pitsineulemalleja. ;)

Japanin nykytaide -näyttelyssä kymmenen esillä olleen taiteilijan tuotannosta ihastuin vain yhteen. Hiroshi Sugito maalaa akryylimaaleilla akvarellimaisen ja herkkiä maalauksia. Katsokaa maalauksia vaikka täältä. Esillä olleet Sugiton maalaukset kuuluivat kaikki kuin samaan sarjaan, kaikkien maalauksien tapahtumia kehystää maalauksiin kiinteästi kuuluva esirippu. Se vähä mitä kankaalla tapahtuu, tapahtuu lavalla. Itse pidin maalausten mielenkiintoisimpina osina juuri esirippuja. Esirippujen yläreunat olivat kuin pitsiä, kuin virkattuja pieniä liinoja laitettuina limittäin. Miten akryylimaaleilla voi saada aikaan jotain noin kaunista? Minä pidän.

Kävimme taidepläjäyksen jälkeen katsomassa actionpläjäyksen, Sin Cityn. Yllätyin positiivisesti, leffa oli uskollinen sarjakuvan visuaaliselle maailmalle. Ei ole mikään helpoin homma muuttaa sarjakuvien maailmaa oikeaan maailmaan, oikeiden ihmisten esitettäväksi. Vanhankaupungin tytöt olivat ilo silmälle, voi sitä seksikkäiden vetimien määrää! Antaisin elokuvalle neljä tähteä viidestä.

Perjantai oli muuten ensimmäinen todella syksyinen päivä ja minä olin pukeutunut aivan väärin. Kaipailen niitä itseneulottuja villahousuja…

Tällä viikolla olen ollut tosiaan enimmäkseen kotona ja sen vuoksi katsonut myös useita elokuvia. Villasukatkin ovat edistyneet, ovat nyt viimeistelyvaiheessa. Huomenna voisi saada sukista jopa kuvia. Äidilläni on syntymäpäivä huomenna ja hänelle olen tehnyt ranteenlämmittimet. Lisäksi hän saa lahjaksi Italian tuliaisia.

Minusta on ollut aina mukavaa, että meidän perheessämme syntymäpäivät ovat keskittyneet lähinnä syksyyn. Vain isäni, toinen pikkuveljeni ja serkkuni ovat syntyneet keväällä tai kesällä. Äidin puoleinen suku on melko pieni, mutta pidämme melko tiiviisti yhteyttä ja synttäreitä vietetään juhlimalla suvun voimin.

Synttärikauden aloitti sisareni viikko sitten ja huomenna on äitini syntymäpäivä. Itse täytän taas vuosia kahden viikon päästä ja sen jälkeen onkin kolmen viikon juhlaton jakso. Ennen 26.10. oli äidin äitini syntymäpäivä, mutta hänen kuoltua päivä jäi tyhjilleen. Nyt siippani juhlistaa omaa syntymäpäiväänsä samaisena päivänä. Marraskuun alusta eteenpäin kaksi viikkoa, niin tätini täyttää vuosia. Tätini syntymäpäivästä taas kaksi viikkoa, niin veljeni juhlistaa omaansa. Seuraavana päivänä on serkun tytön synttärit.

Monien ihmisten mielestä syntymä- ja nimipäivien muistaminen ja lahjojen antaminen on täysin turhaa, mutta minusta traditiot ovat aivan ihania. Itselläni on kestänyt monta vuotta hyväksyä, että muut, edes minulle läheisimmät ihmiset, eivät pidä syntymäpäiviä tärkeinä juhlapäivinä. Itse asiassa en kyllä hyväksy sitä vieläkään. Minun mielestäni yhdessä oleminen ja lahjojen antaminen/saaminen vahvistavat yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja perhesiteitä. En keksi omassa elämässäni mitään niin pysyvää kuin vanhempani ja sisarrukseni. Vaikka perhe olisi taka-alalla jokapäiväisessä elämässäni, se kuitenkin on siellä. Ja se pysyy osana elämääni ja minä pysyn osana perheenjäsenteni elämää. Kliseistä mutta totta: perhe on elämäni peruskallio.

Pienetkin asiat tekevät onnelliseksi: Pikkuveli on tullut Pietarista käymään ja näen hänet vielä huomenna, ennen hänen palaamistaan työn pariin suureen itänaapuriimme.

Jahaa, mukavaa huomata töissä, että Explorerilla kuvat eivät taida tulla blogissani näkyviin, kun kotona Firefox toimii kovin kauniisti.

Tämä postaus on sitten pelkkää valitusta, tämän voi siis skipata rauhassa.

Taas on viikko hurahtanut johonkin. En ole pahemmin edes luennoilla käynyt, olen joko ollut sairas tai sitten ei ole vain huvittanut mennä. Huono omatunto on silti, vaikka tilastotiede ei ole kauhean mielenkiintoista ja luennoilla ei ole edes pakko käydä. Jotenkin vain tuntuu siltä, että kässänmaikkana en kauheasti tarvitse esimerkiksi SPSS -tilasto-ohjelman kaltaista numerotaidetta.

Syksyn luennot ovat kyllä pahinta hörhöilyä: Folkloristiikkaa ja merihistoriaa. Aiheet kiinnostavat minua kovasti, mutta mitä hyötyä niistä on käsityönopettajalle? Jos olisin fiksu, minulla olisi tietysti joku koulussa opetettava aine sivuaineena, mutta koska olen auttamattoman epäkäytännöllinen, hurahdankin kaiken “järkevän” sijaan maailman epäkäytännöllisimpiin aineisiin. Olisin ottanut egyptologiaakin, mutta sitä opiskellakseen täytyy osata saksaa ja mielellään myös ranskaa. Ja koska en puhu saksaa ja ranskan osaamiseni rajoittuu lähinnä ruokasanastoon, ei minulla taitaisi olla kovin hyvää saumaa egyptologian opiskeluun.

Oman alan opinnoissa tuli taas takapakkia: kansallispukukurssi, jolle olin menossa, peruutettiin. Kaikki muut kansallispukukurssit ovat tietenkin jo täynnä. Ehkä puran sitten käsinompelu -vimmaani muinaispukuihin, onhan “muutama” kangas jo odottamassa vaatteiksi päätymistä. Jätin syksyn lukujärjestyksestä pois kaavoituksen kurssin, joka olisi oikeasti ollut mielenkiintoinen. Italianmatkan takia missasin kurssista ensimmäisen neljänneksen, sen jälkeen en enää kokenut mielekkääksi mennä haahuilemaan kurssille. No, ensi vuonna sitten.

Haluaisin voittaa lotossa, muuttaa maalle, puuhailla vain omia juttujani ja vähät välittää maailmanmenosta. Mutta minähän en osaa edes lotota.