Viiniä ja villasukkia
Kun tulin lauantaina kotiin minua odotti työhuoneen lattialla tällainen laatikko:
Minua oltiin lahjottu vanhoilla 1950-1970 -luvun kaavoilla, joukossa on yhteensä noin 30 kappaletta Simplicity-, Stil- ja Sorja-kaavoja. Suurin osa kaavoista on lasten tai teinien kaavoja, mutta joukossa on myös sellaisia, jotka haluaisin toteuttaa heti. Toisen tarpeeton on toisen aarre. Kiitos Aslak!
Oikean yläkulman 50-luvun päiväpuku olisi aika ihana, toivottavasti kaikki kaavaosat ovat tallella.
Omaa mallia on kyllä helppoa neuloa, kun ei tarvitse katsoa ohjetta. :) Lankaa meni noin 65 grammaa ja se on BB:n mohairia Tallinnasta. Tein huivista kuusi mallikertaa korkean, eli mallikerran korkeamman kuin ohjeessa (pdf).
Huivi on hassun värinen, välillä se näyttää myyränväriseltä (=ruskealta), välillä harmaalta, välillä melkein lilalta, riippuen valaistuksesta. Tämä huivi tulee omaan käyttöön, koska ruskeita huiveja minulla ei vielä olekaan (miten se on ylipäätään mahdollista?!).
Pimp my villatakki
…eli Mielityn tuunaustuokio käynnistyy jälleen.
Ja tässä lopputulos:
Rinnukseen tein silkkiruusun kahdesta erilaisesta silkkikankaasta. Takana on rintaneula, eli ruusun saa irti takista helposti. Tuo on ensimmäinen ruusukokeiluni ja siksi ei kestä lähempää tarkastelua.;)
Olisi kuvattavaa, pitsihuivi on valmis ja tuunattu takki myös. Mutta kun ei ole valoa. Toisaalta, en jaksa nyt nurista valosta, koska olemme jo voiton puolella. Kohta tammikuu on lopussa, sitten enää helmi- ja maaliskuu ja sitten alkaa oikea kevät. Sitten on taas luvassa puoli vuotta oikeaa elämää
ja kaunista valoa
. Voisin myös luvata, että huomenna täällä on uusia kuvia.
Huomioksi:
Täällä olisi keskeneräinen gradu, joka kaipaisi kirjoittajaa. Anyone?
Tarvitsen hyvää tieteellistä kirjallisuutta 1960-luvun Suomesta (ja länsimaista yleensä). MIKSI en sitä löydä? Teoksen pitäisi käsitellä aihetta sosiologian tai kulttuurintutkimuksen näkökulmasta. Kaikki SKS:n julkaisemat kirjat minulla jo on, mutta niiden lähteissä ei tunnu olevan mitään järkevää muuta kirjallisuutta. Tarttis vähän lisätietoa kokonaisvaltaisesta murroksesta länsimaisessa kulttuurissa 1950- ja 1960 -luvuilla mukaan luettuna elintason nousu, nuorison liikehdintä jne.
Hakkaan taas päätäni seinään ja ihmettelen, että miksi en ottanut aiheekseni jotain esinetutkimusta. Olisi ollut niin kivaa mennä tutkimaan kansallismuseon varastoja. Sen sijaan päädyin abstraktiin tutkimukseen, jossa en ole ikinä loistanut. Oi miksi?
Kylläpäs marisuttaa. Onneksi auringonnousu oli sentään tänään kaunis.
Parina viime yönä olen ollut unissani ulkomailla. Ensimmäisessä unessa asuin Keravalla, joka paljastui unessa osaksi Ranskaa. Muistan unessa ihmetelleeni, että olenpa missannut aika paljon, kun 27-vuotiaaksi asti en tiennyt, että Suomella on maaraja Ranskan kanssa ja minä asun vielä Ranskan puolella.
Viime yön unessa olin opiskelemassa Pietarissa venäjää ja minut oli vahingossa laitettu varsin edistyneiden ryhmään. Parini ja kämppäkaverini oli pieni ja siro ranskatar, joka puhui täydellistä venäjää vain vähän ranskalaisittain murtaen. Olin pulassa ja join hermostuneisuuteeni liikaa kolaa.
Omituista.
Matkavinkki:
Jos haluatte nähdä Helsinkiä uudesta näkulmasta, niin matkustakaa Jokerilinjalla 550 reitin päästä päähän! Itse matkustin tällä viikolla Pohjois-Haagasta Itäkeskukseen ja se oli varsin mielenkiintoinen matka. Bussi ei aja vain isoja teitä, vaan esimerkiksi ylittää Vantaanjoen jännää vanhaa rautatiesiltaa pitkin.
Tiedoksi itselleni ja muille:
Laskin ja järjestin (!) tänään kaikki lankani. Omaan käyttöön lankaa on noin 20 kiloa ja “työ”-lankoja on noin kahdeksan kiloa. Arvioin etukäteen, että lankaa olisi noin 25 kiloa, eli ei tuo arvio ihan kauhean paljon pieleen mennyt.
Nyt voisin taas aloittaa jonkinlaista lankalakkoa, joka ei tosin koske tilaustöihin ostettavia lankoja. Kroatiasta saan kyllä sitten toukokuussa ostaa lankaa, jos lankakaupan Splitistä löydän. Epäilen vahvasti, että kaupungista ei kovin helposti lankaa löydy, jollei sitten sattumalta jostain pienestä naistenvaateliikkeestä (kuten Riminissä).
Ihailtavaksi:
Heegeldab -blogissa on ihana kirjottu laukku, joka inspiroi vaikka mihin.
Nyt alkaa Mielityn tuunaustuokio:
1. Otamme kökön mallisen kirpparilta materiaalinsa (raakasilkkiä) ja värinsä (okra) vuoksi ostetun t-paidan.
2. Muotoilemme paitaa kovalla kädellä: Hihat pois, sivusaumoista yhteensä noin 20 cm pois, kaula-aukosta turha siveellisyys pois. Koristellaan toppi kirpparilta ostetulla pitsillä, paidasta leikatulla ylimääräisellä kankaalla, napeilla ja silkkinauhalla. Ja voilà, meillä on ensi kesän suosikkipaita valmis.
Olalla oleva koriste on itseasiassa rintaneula, sen voi siis ottaa helposti irti topista, jos alkaa kyllästyttää.
Ja sokerina pohjalla:
Vanhan rikkinäisen pesukoneessa huovutetun villatakin taskusta saa mainion MP3-soittimen säilyttimen. Milloinkohan kyllästyn nappien käyttämiseen koristemielessä?
Seuraavassa Mielityn tuunaustuokiossa on aiheena “Pimp my villatakki”.
Nyt nämäkin tulivat sitten valmiiksi:
Fiilistellään nyt sitten ihan urakalla:
Vähän näkyy tuollaista puikkojen väliin jäänyttä löysyyttä. Aijai.
Piti kuvailla keskellä päivää, että riitti auringonvaloa, matkan varrella töistä luennolle. Kuka arvaa missä kuvat on otettu?
Sukkien malli on oma. Sukkien väri on kaunis tummanruskea, mutta en saanut vangittua väriä kuviin. Lanka on Vuorelman Vetoa, sitä meni noin 190 grammaa. Sukat on neulottu 3 mm:n bambupuikoilla, paitsi kantalappu 3,5 mm:n puikoilla. Pitsikuvio löytyy Novitan kevät 2006 -lehdestä sivulta 90. Sukissa on perinteinen saksalainen vahvistettu kantapää ja sädekavennus. Eli todella perussukat, jotka voisin otta myös luonnonvalkoisina. Kukakohan ne neuloisi?
Ja seuraavaksi neulomme loppuun keskeneräisen myyränvärisen pitsihuivin!
Kun näin Gingerin, se oli rakkautta ensi silmäyksellä!
Mistäköhän netistä voisi löytää pehmolelukaavoja? Tietääkö joku? Juu, tiedän että kirjastoista löytyy pehmolelukirjoja, mutta ajattelin päästä helpommalla. :)
Vaikka nykyisessä asunnossamme eläminen tuntuu kovin väliaikaiselta, ei se estä sisustamista. Eilen sain kauniit Violetilta ostamani työt (1,2) seinälle. Tällä kertaa kehysten hankkimiseen ei mennyt puolta vuotta, niinkuin minulla normaalisti menee. Nyt tekisi mieli ommella keittiöön uudet pellavaiset verhot ja uudistaa työhuonetta jotenkin (siivoaminenkin saattaisi auttaa).
Polvisukat tulevat varmaan tänään vielä valmiiksi, sitten pitääkin hyökätä seuraavan keskeneräisen työn kimppuun. Project Spectrumin haluaisin aloittaa puhtaalta pöydältä. Sen kun näkisi… Väliaikatiedoituksena todettakoon, että M. ja A., tilaamanne lapaset ovat valmiit!
Löysin MySpacesta loistavaa “tyttömusiikkia”, kuten siippa asian ilmoitti. Tiago Benzinhon muutama kappale vakuuttivat. Lisäksi fiilistelin eilen YouTubesta löytämäni Jeanetten tahdissa. Porque te vas on vain niin kaunis. En ole edes nähnyt Korppi sylissä -elokuvaa, josta kappale on, mutta laulu tulee aina välillä radiosta. Mistäköhän tuon saisi MP3-soittimeensa?
Oma osallistumiseni Tieteen päivillä on jäänyt hävettävän pieneksi työ- ja opiskelukiireiden vuoksi. Tänään olin kuuntelemassa yhden luennon meriarkeologiasta ja huomenna on tarkoituksena mennä kuuntelemaan Laboratiivista arkeologiaa -luentoa. Huomisen luennolta odotan paljon, puhumassa on muunmuassa Jaana Riikonen, joka on erikoistunut rautakautisiin tekstiililöytöihin. Eli jos suomalaiset arkeologiset tekstiili- ja metallilöydöt kiinnostavat, niin huomenna yliopiston päärakennuksen salissa 5 on klo 14.15-16.15 aiheesta asiaa.
Mainos loppui.;)
On hassua, että Tieteen päiville osallistuu niin vähän nuorta väkeä. Suurin osa kävijöistä tuntuu olevan eläkeiän ylittäneitä. Onko niin, että yliopisto-opiskelijoita ei todellisuudessa kiinnosta luennot, joista ei saa suoritusmerkintöjä? Varsin surullista, jos näin on.
