Muutama postaus on viime aikoina tullut aloitettua. Mutta kun ei ole asiaa, niin ei ole. Aivot ovat tyhjäkäynnillä, samoin kädet. Ei synny mitään. Näitäkin aikoja varmaankin joskus tarvitaan, mutta enpä muista milloin viimeksi tällaista olisin kokenut. Nautin kesästä ja olen hunningolla. Kaikki on ihansama. Palailen blogin pariin, kunhan jotain asiaa tulee. Nyt pidän pientä taukoa.
Kaikki, jotka tätä blogia ovat vähän pidemmän aikaa seuranneet, tietänevät, että olen armoitettu sohvaperuna ja urheilunvihaaja.
Mutta nytpä kuuluu aivan kummia: olen koukussa pyöräilyyn ja parin päivän tauko saa levottomaksi. On ihanaa mennä vain ja viilettää ajattelematta yhtään mitään kuin ehkä seuraavaa ylämäkeä.*
Mieleeni myös hiipinyt muuan pelottava ajatus: onko ihmisten motivaatio suorittavan liikunnan harrastamiseen ylipäätään sama kuin minulla nyt? Onko tarkoituksena vain tyhjentää aivot, viettää hetki pois omista ajatuksista?
*) Bonuksena vyötärö ja lantio ovat kummatkin kaventuneet neljä senttiä kahden kuukauden aikana ja rintavarustuskin on (onneksi) pienentynyt, mutta painoa on tippunut vain kilon verran. Lihaksia on ehkä siis tullut lisää?
On hyvä, etten edes asettanut mitään tavoitteita viikonlopulle. Koska en tosiaan saanut mitään tehtyä. Kivaa kuitenkin oli. Tässä kuva Turistilan emännän tekemästä jälkiruuasta, jota Visukinttulassa lauantaina nautittiin. Hyvää oli!
Outolanka joutui siis toiseen väriliemeen. Tällä kertaa Kool-Aid -mehujauheista käytössä olivat Grape, Black Cherry ja Tropical Punch, sillä seurauksella, että lanka näyttää ja tuoksuu marjaisalle.
Monet tuntuvat inhoavan Kool-Aid -mehujen hajua. En minäkään niitä litkuja joisi, mutta makean karkkiselta tuoksuva lanka on kyllä mieleeni. Toisaalta rakastan myös Makuunin ovesta leijailevaa ihanan imelää irtokarkkien tuoksua….
Kool-Aideista tietoa etsiessäni muuten törmäsin Coloria-sivuston omaan blogiin, siinä riittää luettavaa. Päivi Hintsanen pitää myös Coloriasto-blogia, joka vasta mielenkiintoinen onkin!
Ei-niin-outolangasta on syntymässä huivia. Ajattelin käyttää siihen kaikki 300 grammaa, huivista tulee silloin reilun kokoinen.
Kesä on nyt täällä, ainakin hetken. Tämän päivän lämpötilat ovat olleet mannaa ainakin Helsingissä. Harmi, että loppuviikoksi on luvassa viileämpää. Vielä suurempi harmi on, että työpaikalla on niin tehokas ilmastointi, ettei siellä oikein pärjää ohuilla kesävaatteilla. Tänäänkin minulla oli pitkähihainen paita päällä ja iso huivi harteilla koko päivän. Töistä ulos astuessani oli hauskaa vähentää
vaatteita, kun oli niin mukavan lämmin. On ihanaa pyöräilläkin kun ei ole kylmä! Sopisin selvästi hyvin asumaan maahan, jossa on koko ajan 25-28 astetta lämmintä.
Tällä viikolla onnistuin tapaamaan viereisessä talossa asuvan (ja täällä blogissakin mainitun) papukaija-herran pihalla ulkoilemassa. Hän suhtautuu vieraisiin hieman epäillen, eikä juuri suostunut juttelemaan mitään.
Mutta nyt Papukaija-herra pitää esitystä kotinsa avoimesta ikkunasta. Minusta hänen ehdoton bravuurinsa on Kwai-joen silta -elokuvan tunnari.
