Kierrätystehdasta

Nykyään vietän aika paljon ajastani internetin ulottumattomissa, että asiat tuntuvat jo todella vanhoilta, kun niistä bloggaa monta päivää myöhemmin. Nyt pitäisi jo hihkua huomisesta vappuaatosta ja pitkästä viikonlopusta.

Viime päivinä ei ole juurikaan tapahtunut mitään ihmeellistä, voin siis hyvin palata viime viikonloppuun. Vietimme lauantaina mukavan päivän pyöräillen ja piipahdimme Ihmissuhteen kanssa myös Kierrätystehtaalla, joka järjestettiin Kaapelitehtaalla.

Ei siellä nurkassa oikeasti ihan noin synkkää ja pimeää ollut, vastavaloon kuvaaminen pikkukameralla ei ole ihan helppoa.

Tapahtumassa oli omat ständinsä monella jo ennestään tutulla kierrätysmateriaalia hyödyntävällä yrityksellä. Kekseliäitä, laadukkaita ja pieteetillä valmistettuja pientuotteita oli myytävänä vaikka millä mitalla, mutta päädyin ostamaan vain ihanan ”viski-terrierin”, kuten skottiruudullista koiranmuotoista rintarossia nyt nimitetään. Vietto-tuotemerkin rossit olivat todella hienoja, nuo skottiruutuiset koirat minusta makeimpia.

Huomaa hieno ommeltu “karttapussi”, johon rossi pakattiin!

Jäin kuitenkin kaipaamaan kierrätetyistä materiaaleista tehtyjä tuotteita, jotka eivät olisi niin selvästi kierrätetystä materiaalista tehdyn näköisiä. Tämä ei ole moite, koska itsekin teen aina välillä sellaisia iloisenkirjavia tuotteita, joissa näkyy materiaalien alkuperä ja kierrätys.

Häviäisikö tuotteesta idea ja arvo, jos se ei näyttäisi kierrätetystä materiaalista tehdyltä, mutta kuitenkin olisi sitä? Onko kierrätysmateriaalin käyttö noussut itseisarvoksi tuotessuunnittelun kustannuksella? Keksiikö kukaan esimerkkiä (käsityö-)tuotteista, joista ei näe tai ainakaan heti huomaa, että ne on tehty kierrätetystä materiaalista?

***

Kierrätystehtaan vaihtotorilta löysin kaksi SKS:n kustantamaa kirjaa. Martti Rapolan tekstien kokoelma Suomen kielen äännehistoriasta oli oikea löytö! Sanojen etymologian ohella äänne- ja murrehistoria on todella mielenkiintoista. Myös Muuttuva kylä, joka on oikeastaan kolmen erilaisen suomalaisen kylän historiasta ja nykypäivästä (1970-luku) kertova kansatieteellinen tutkimus, oli hauskaa vihdoin saada omaan kirjahyllyyn.

Lauantaina alkanut pyöräilykausi on alkanut tänä keväänä aika mallikkaasti. Hyötypyöräily on tällä hetkellä todella palkitsevaa, kun pyörällä pääsee perille uuteen työpaikkaan kivoja reittejä pitkin (matkalla Kumpulan ja Koskelan puutaloalueet!) melkein nopeammin kuin bussilla.

Minulla on vain yksi marinan aihe: Miksi pyöräilykypärät ovat niin rumia? Mistä saisi kauniin ja sievän kypärän urheilullisen rumiluksen sijaan? Äidille ja Iskälle vielä tiedoksi: minulla ON pyöräilykypärä ja käytän sitä!

Continue Reading

Aistikasta raidallista

Jos olisin 160-senttinen ja enemmän Audrey Tautou‘n näköinen, ensi kesän suosikki-asukokonaisuuteni olisi tuossa alla. Mutta koska olen yli 180-senttinen raamikas emäntä, voin unohtaa 50-lukutyyliset lyhytpunttiset caprit samantien. Jonkinlaisesta raitapaidasta joka tapauksessa haaveilen.

Virkkaus ja neuletyöt nro 21 vuodelta 1954

Inspiraatiota löytyy muualtakin kuin vanhoista neulelehdistä: Ripaus inkivääriä -blogin Inka linkkasi Erica Tanovin sivuille, jossa on ihania (mutta valitettavan hinnakkaita) vaatteita, myös raitapaita venepääntiellä.

En tiedä mikä hinku minulla on tullut raitapaitoihin. Tosin en ole ihastunut mihinkään Marimekon tasaraitaan, vaan vanhanaikaiseen merimiestyyliin. Hassua, kun yleensä pidän vain yksivärisistä tai maltillisesti meleeratuista neuleista. Graafisesti kuvioidut vaatteet eivät ole olleet ikinä minun juttuni (polka dot -mekot ovat asia erikseen). Ja muutenkin raitapaitoja lukuunottamatta merimies- ja purjehdusmuoti epäilyttää: jos alan horista jotain purjehduskenkien ihanuudesta, niin toimittakaa minut hoitoon, olkaa hyvä.

Virkkaus ja neuletyöt nro 3 vuodelta 1949

Nyt pitäisi vain keksiä, että millaisen raitapaidan itselleni haluaisin, että sitä myös käyttäisin. Raglanhiha ja raidoitus on yllä olevassa puserossa tosi kaunis. Langaksi olen kaavaillut ohutta puuvillaa. Hyvä ehdokas on vaaleanpetroolinsininen Capri, jonka olen ostanut Tallinnasta pari-kolme vuotta sitten. Hienosti kaapissa marinoitunutta lankaa siis!

Joitain luonnoksia olen tehnyt, mutta luonnosten neuleet ovat vhän liiankin perusjuttuja. Malleissa pinnan raidallisuus tulisi erilaisista mallineuleista, ei eri värisistä langoista. Haluaisin, että paidassa/takissa olisi jonkilaista jujua eli tuotekehitys jatkuu.

Audrey Tautou on muuten kohta nähtävissä elokuvassa Coco Chanelin nuoruusvuosista. Ja kukapa muu hän olisikaan kuin Chanel itse. Ja trailerissa muuten vilahtaa Audrey-Coco raitapaita päällään.

Tänään on tiedossa kiva päivä: luvassa on pyöräilyä, Kaapelitehtaan Kierrätystehdas ja paaaljon aurinkoa!

Continue Reading

Kenkäongelman ratkaisu

Pari päivää sitten kihersimme ystäväni R:n kanssa kun muistelimme lukioaikaista pukeutumistyyliämme. Käsittämättöminta on, että silloin 90-luvun puolessa välissä meidän mielestämme oli todella kätevää omistaa ainoastaan yhdet kengät, jotka tietenkin olivat Dr. Martensit.

Martensit muka sopivat käytettäväksi niin talvella kuin kesälläkin. Ja maiharit olivat mitä loistavin varuste festareille… Todellisuudessa, kuten kaikki martenseja käyttäneet tietävät, kyseiset kengät ovat Suomen talvessa älyttömän liukkaat ja kesällä taas hautovan kuumat. Muttei se silloin menoa haitannut ja maiharit sopivat ah-niin-taiteellisten kuvataidelukiolaisten tyyliin. Muistan myös järkeilleeni, että raskaat kengät tasapainottavat jyhkeällä ulkonäöllään muuta kroppaa…

Ilosaarirockissa vuonna kukka ja kivi… ei kun 1998.

Ylläolevassa kuvassa näkyy festarivarustus yhdentoista vuoden takaa. Ja tosiaan, kuvaan ovat päässeet myös luottokengät, karmeannäköiset ja pöyiset mustat kahdeksanreikäiset(?) Martensit.

Nykyään kesäkaudella pidän mahdollisimman kevyitä kenkiä. Suosikkejani ovat varvassandaalit ja erilaiset balleriinat. Uusimmat balleriinani hankin Violetin ja Aurora Borealiksen vihjeiden avulla, kun pähkäilin muutama viikko sitten blogissa kenkäongelmaani. Kiitos heille avusta! Clarksin Cocoa Creme -kengät ovat uudet suosikkini.

En ole vielä päättänyt onko pieni rusetti liikaa vai ei. Rusetin saa kuitenkin irrotettua helposti.

Continue Reading

Pääsiäinen kuvina

Olimme eilen vanhempieni luona pääsiäislounaalla ja -kahveilla. Äiti oli tehnyt perinteiden mukaisesti pashaa ja minä ja nuorempi pikkuveli hoidimme koristelun.

Veljen tyyli oli hieman anarkistisempi, itse yritin pysyä kuvioissa.:)

Perheen valloittavin perheenjäsen on vanhempieni koira Nalle. Nalle on edelleen kovin nuori, alle yksivuotias, mutta ei todellakaan enää mitenkään pieni. En ollut tajunnutkaan, että eurasiereista tulee noin isoja. Luonteeltaan Nalle on kuitenkin hyvin lempeä, vaikkakin välillä ärsyttävän välinpitämättömän kissamainen. Suurimman osan ajasta Nalle näyttää hyvin huolestuneelta.

“Mitä tapahtuu?”

“Voivoi, kun ei vaan mitään kävis. Maailmanloppu on täällä ihan justiinsa.”

Pääsiäiseen on kuulunut paljon kävelyä vastapainona Mignon-munien, pashan ja mämmin syömiselle. Olen hieman pettynyt, että luvattua lämpöaaltoa (ts. +11 astetta) ei tullutkaan, vaan lämpötila on Helsingissä pysytellyt +5 asteen molemmin puolin.

Ostin itselleni pääsiäislahjan, uudet korvakorut. Tamperelaisen Susanna Nurmisen uniikkikoruja voi ostaa ainakin Helsingissä Jonkista.

Kyllä täällä on vähän neulottukin. Tosin Tilli-paita ei ole edistynyt mihinkään. Kuten ennustin, tekeminen on nyt tyssännyt puhvihihoihin.

Linkkivinkkinä: Ystäväni Visualisti on tehnyt ihania nappimagneetteja, jotka (tottakai!) sopivat väreiltään täydellisesti heidän kotinsa muuhun sisustukseen. Visualisti ottaa myös upeita valokuvia, olen kade (ja haluan myös järkkärin).

Continue Reading

Kreisii!

Solutasolla linkkasi aivan mielettömään juttuun: virolaiset ovat keksineet tuottaa tennareita eri alueiden kansallispukujen hengessä!

Onkohan noita jo Tallinnassa saatavissa? Olen muutaman viikon päästä suuntaamassa pariksi päiväksi Tallinnaan ja Muhut olisi pakko saada! Ne näyttävät tällä hetkellä olevan nettikaupasta loppu, enkä yhtään ihmettele.

Olen ennenkin ihastellut, että virolaiset ovat onnistuneet tuotteistamaan, kaupallistamaan ja uudistamaan omaa tekstiiliperinnettään ihan eri tavalla kuin suomalaiset. On käsittämätöntä, ettei esimerkiksi suomalaisia kansallispukuja tai perinneneuleita juurikaan käytetä vaate- tai muun tuotesuunnittelun pohjana.

Continue Reading

Ompelurasiasta

Muutama postaus sitten kerroin saamastani tekstiiliaarteesta. Samoilta ihanilta ihmisiltä sain tekstiilien lisäksi myös ompelurasian. Rasia ei itsessään ole mikään kovin erikoinen, mutta sen sisältö on mieluisan vanha ja erikoinen.

Ompelurasiasta löytyi kaikenlaista, muunmuassa luisia kirjontalangoille tarkoitettuja “puolia” (onkohan noille olemassa joku oikea nimikin?). Tämän kaiken nykyisen muovisen tavarapaljouden keskellä luiset puolat tuntuvat oudoilta, vaikka onhan minulla käytössä luinen kinnasneulakin.

Ompelurasialahjoituksen jälkeen tulin siihen tulokseen, että minulla taitaa olla tällä hetkellä silmäneuloja tarpeeksi aika montaa elämää varten. Silmäneulat kun eivät ole samanlainen katoava luonnonvara kuin nuppineulat. Jos joku siis tarvitsee sekalaisia silmäneuloja, voisin hyvin luopua muutamasta kymmenestä. Lisäksi jos jollakulla on hyvin vanha Husqvarna (epäilen poljettavaa mallia), niin minulla olisi nyt annettavana neuloja sellaiseenkin.

Ompelurasian lisäksi sain myös paketillisen neulepuikkoja. Suurin osa niistä oli tavallisia pitkiä ohuita metallipuikkoja, mukana muutamat sukkapuikot. Joukossa kuitenkin oli alla oikealla oleva todella kaunis, todella ohuelle langalle tarkoitettu virkkuukoukku.

Vasemmalla oleva koukku minua jäi mietityttämään. Se oli neulepuikkojen ja virkkuukoukkujen seassa, mutta minulla ei ole mitään käsitystä mikä se on. Mitä sillä voisi tehdä? Liittyykö se edes käsitöihin vai johonkin ihan muuhun? Jos tiedätte, niin olkaa kilttejä ja valistakaa minua.

Saamieni kodintekstiilien joukossa oli yksi irroitettava vaatesomiste. Valtavan kokoinen valkoinen pitsirusetti näyttäisi varmasti tyylikkäältä 1930-luvun musta vierailupuvun etumuksessa. Itse somistin rusetilla korallinpunaisen kesäpaidan, ainakin nyt näin alkuun.

Viime aikoina blogikommentointini on jäänyt todella vähille jopa omassa blogissani ja tulen jatkossa luultavammin vielä vähentämään päätöntä netissä surffailua. Yritän keskittyä olennaiseen, saada aikaiseksi asioita ja nauttia elämästä. Se ei tarkoita blogin hiljenemistä, vaan kaikenlaisen järjettömän tuottamattoman luuhailun vähentämistä. Nimim. “Ihan aina ei tarvitsisi katsoa kaikkia löytämiään mäyrävauvavideoita”

Continue Reading

Itketysmusiikkia

Minulle on pikkuhiljaa alkanut kerääntyä kappaleita, jotka itkettävät minua aina ne kuullessani. Eilen ja tänään Piano-elokuvan teemakappale on sopinut iltamusiikiksi varsin hyvin.

The Sacriface (The Piano Soundtrack)

Nolointa on, että varsinkin instrumentaalikappaleita käytetään kuvitusmusiikkina aika usein Ylen ohjelmissa. Oli ohjelman aihe mikä hyvänsä, joudun musiikkiraidan takia tunnekuohun valtaan. Olisikohan tälle asialle jokin järkiperäinen selitys?

Continue Reading

Mustat reunat

Eilen tuli yksi sellainen puhelu isältäni. Odotettu, mutta ei sitten kuitenkaan. Tsaarinvallan aikaan syntynyt isoisäni oli nukkunut aamusella pois. En sure Papan puolesta, hän eli käsittämättömän pitkän elämän ja sen loppukin oli kohtalaisen rauhallinen. Suren kaikkien meidän jäljelle jääneiden puolesta.

Inhoan ja pelkään menettämistä, surua ja hätää. Haluaisin vain kaiken olevan niin kuin aina on ollut. Vaikkemme mitenkään läheisiä Pappani kanssa olleet, hän kuitenkin aina oli paikalla, kun mummolaan menimme. Nurisi* omaan tyyliinsä kaikenlaisesta: liian likaisesta autosta, liian pitkistä hiuksista pojilla tai liiallisesta laiskottelusta, vaikka oli varmasti samalla mielissään, että lapset ja lapsenlapset olivat käymässä. Kertoi omat mielipiteensä, jotka eivät olleet kaikkein moderneimmasta päästä. Viimeisinä vuosina kuulin kaikenlaisia muistoja, kaikuja lähinnä Papan nuoruusvuosilta. Miten ihminen, jonka kanssa en ollut erityisen läheinen, voi olla niin tärkeä ja rakas?

*) Mariseminen taitaa olla sukuvika, kun taas Urmasten nenä on sukuylpeys. Papallakin oli sellainen.

Continue Reading