Nykyään vietän aika paljon ajastani internetin ulottumattomissa, että asiat tuntuvat jo todella vanhoilta, kun niistä bloggaa monta päivää myöhemmin. Nyt pitäisi jo hihkua huomisesta vappuaatosta ja pitkästä viikonlopusta.

Viime päivinä ei ole juurikaan tapahtunut mitään ihmeellistä, voin siis hyvin palata viime viikonloppuun. Vietimme lauantaina mukavan päivän pyöräillen ja piipahdimme Ihmissuhteen kanssa myös Kierrätystehtaalla, joka järjestettiin Kaapelitehtaalla.

Ei siellä nurkassa oikeasti ihan noin synkkää ja pimeää ollut, vastavaloon kuvaaminen pikkukameralla ei ole ihan helppoa.

Tapahtumassa oli omat ständinsä monella jo ennestään tutulla kierrätysmateriaalia hyödyntävällä yrityksellä. Kekseliäitä, laadukkaita ja pieteetillä valmistettuja pientuotteita oli myytävänä vaikka millä mitalla, mutta päädyin ostamaan vain ihanan ”viski-terrierin”, kuten skottiruudullista koiranmuotoista rintarossia nyt nimitetään. Vietto-tuotemerkin rossit olivat todella hienoja, nuo skottiruutuiset koirat minusta makeimpia.

Huomaa hieno ommeltu “karttapussi”, johon rossi pakattiin!

Jäin kuitenkin kaipaamaan kierrätetyistä materiaaleista tehtyjä tuotteita, jotka eivät olisi niin selvästi kierrätetystä materiaalista tehdyn näköisiä. Tämä ei ole moite, koska itsekin teen aina välillä sellaisia iloisenkirjavia tuotteita, joissa näkyy materiaalien alkuperä ja kierrätys.

Häviäisikö tuotteesta idea ja arvo, jos se ei näyttäisi kierrätetystä materiaalista tehdyltä, mutta kuitenkin olisi sitä? Onko kierrätysmateriaalin käyttö noussut itseisarvoksi tuotessuunnittelun kustannuksella? Keksiikö kukaan esimerkkiä (käsityö-)tuotteista, joista ei näe tai ainakaan heti huomaa, että ne on tehty kierrätetystä materiaalista?

***

Kierrätystehtaan vaihtotorilta löysin kaksi SKS:n kustantamaa kirjaa. Martti Rapolan tekstien kokoelma Suomen kielen äännehistoriasta oli oikea löytö! Sanojen etymologian ohella äänne- ja murrehistoria on todella mielenkiintoista. Myös Muuttuva kylä, joka on oikeastaan kolmen erilaisen suomalaisen kylän historiasta ja nykypäivästä (1970-luku) kertova kansatieteellinen tutkimus, oli hauskaa vihdoin saada omaan kirjahyllyyn.

Lauantaina alkanut pyöräilykausi on alkanut tänä keväänä aika mallikkaasti. Hyötypyöräily on tällä hetkellä todella palkitsevaa, kun pyörällä pääsee perille uuteen työpaikkaan kivoja reittejä pitkin (matkalla Kumpulan ja Koskelan puutaloalueet!) melkein nopeammin kuin bussilla.

Minulla on vain yksi marinan aihe: Miksi pyöräilykypärät ovat niin rumia? Mistä saisi kauniin ja sievän kypärän urheilullisen rumiluksen sijaan? Äidille ja Iskälle vielä tiedoksi: minulla ON pyöräilykypärä ja käytän sitä!