Helvetin Martta vinkkaa

Ilokseni olen huomannut, että Martoilla on Facebookissa hyvin vinkkipitoinen sivu Martat vinkkaa. Koska itse kuulun henkisesti enemmän Helvetin Marttoihin (vaikken olekaan jäsen) kuin niihin perinteisiin, tässä muutama vinkki, joita olen toteuttanut lähiaikoina:

  1. Oletko kyllästynyt tylsiin ja ennalta arvattaviin lounaseväisiin? Tässäpä vinkki, jolla saat jännitystä lounastuntiisi. Kun sinulla jää pakastettavia jämiä päivällisistä, älä merkitse pakastusrasian kanteen rasian sisältöä. Unohda rasia pakastimeen kuukaudeksi ja nappaa kiireisenä aamuna töihin mukaan. Ruokatunnin alkaessa onkin sitten kiva arvuutella, että mitäs lounaana oikein on. Minä olen viime aikoina kuvitellut ottaneeni lounaaksi lihakeittoa, joka paljastui lounaalla linssikeitoksi ja toisena päivänä tomaattista kastiketta, joka paljastui itämaiseksi korianterilla maustetuksi tomaattikurkkuchilikeitoksi. Tuo jälkimmäinen toimi muuten yllättävän hyvin kanaliemellä maustetun risottoriisin kanssa.
  2. Toinenkin vinkki liittyy ruokailuun: Jos olet tekemässä guacamolea ja huomaat unohtaneesi limen, niin eipä hätää! Sitruunahappo (värjäykseen, siivoukseen tai säilöntään tarkoitettu*) tuo guacamoleen tarpeeksi sähäkkyyttä.
  3. Onko sinulla liian vähän kirjahyllyjä ja kirjan kerääntyvät pinoiksi sopiviin paikkoihin kotonasi? Tarpeeksi korkea ja tukeva pino kirjoja toimii myös yöpöytänä! Siihen voit kätevästi asettaa kännykän ja korut yöunien ajaksi. Kirjojen ystävänä en suosittele juomille tai ruuille kirjapöytää, vaan lasit ja lautaset kannattaa suosiolla asettaa lattialle.

 

*) Huom, turvallisuus ennen kaikkea: Käytä ruuanlaittoon vain ruuanlaittoon sopivaa JA ruuanlaittoon käyttämääsi sitruunahappoa. Vaikka olisit kuinka Helvetin Martta, älä sekoita värjäys- tai siivousvälineitä elintarvikkeisiin!

Continue Reading

Maailma on erilainen tekstiiliorientoituneen silmin, osa 2

Muutama viikko sitten lueskelin kälyn luona sisustuslehtiä  ja Drömhem -lehden (nro 12/2013) kannessa oli kuva kauniista naisesta yllään kaunis pitsineuletakki. Nappasin muistiin itselleni kännykkäkuvan takista, jos tuota neuletta ja neulosmallia voisi jossain käyttää inspiraationa:

1379830656552

Pari viikkoa sitten Mies toi Tanskasta työmatkalta tullessaan minulle uusimman  Arne ja Carlos -kirjan: Strik fra Setesdal. Kirjaa ei taida vielä olla suomeksi saatavilla, mutta siinä on useampia kauniita neulemalleja ja inspiroivia kuvia.

1380897959109

Kirjaa selaillessani neuletakista tuttu pitsineulosmalli osui silmiin nyt peitossa. Hauska sattuma!

1380897911374

Ja olihan sitä pitsineulosmallia sitten pakko kokeilla! Peiton tai takin sijaan sovitin pitsineuloksen kolmiohuiviin. Lanka on itse värjäämääni todella pehmeää villa-angorasekoitetta, jonka olen vuosia sitten ostanut muistaakseni Katariina-nimiseltä käsityöläiseltä Naisten joulumessuilta, Helsingin Vanhasta  Satamasta. Katariinalla oli silloin myös neuleblogi. Tietääköhän kukaan, että mitä Katariinalle kuuluu?

yellow

Continue Reading

Ruuanlaitosta ja arjesta

Elämänhallinnan perusedellytyksiä tulevaisuudessa ovat kuulemma ATK-taidot ja kyky liikkua tietoverkoissa. Voivat ollakin. Tämänhetkisessä suomalaisessa todellisuudessa, tavallisessa arjessaan ihminen vielä toistaiseksi tarvitsee enemmän ynnä- ja vähennyslaskua ja kertomataulua kuin Internetiä. Kyky valmistaa arkinen sapuskansa ja suorittaa ruokaostoksilla tarvittavaa yksinkertaista päässälaskua ovat elämänhallinnan perustaitoja, joita täyspäiseltä terveeltä ihmiseltä voidaan edellyttää kaikkina aikoina siinä kuin kykyä pestä omatoimisesti hampaansa ja pukea vaatteet päälleen.

Näin osuvasti Tuula-Liina Varis kirjoitti kolumnissaan* vuonna 1996, eikä maailma siitä ole juurikaan muuttunut. Vaikka internet on aivan eri tavalla mukana jokapäiväisessä elämässämme kuin 15 vuotta sitten, lähtee oma arjen hallinta paljon perustavanlaatuisemmista asioista kuin netin käytöstä. Vaikkapa taidosta tehdä edullista, maittavaa ja ravintorikasta ruokaa. Toisaalta, nykyisin netti myös tukee arjenhallintaa, mistäpä nykyään löytäisi ruokareseptejä niin helposti kuin netistä? Siksipä tämäkin kirjoitus syntyi. Täyttämään netin reseptikirjoa.

Viimeisen viiden vuoden kuluessa olen oppinut pitämään ruuanlaitosta ihan eri tavalla kuin ennen. Kaikki tekemäni ruoka ei ole edullista tai ravintorikasta, mutta maittavaa siitä yritän tehdä aina. En vieläkään ole super-ruuanlaittaja ja välillä onkin kiva paukutella henkisiä henkseleitä yllättävien onnistumisien ansiosta. Näitä semmelknödeleitä eli eteläsaksalaisia sämpylämykyjä halusin kokeilla ensi kertaa pari viikkoa sitten saksalaiseen iltaan (tätä ohjetta käytin suuntaa-antavana). Kuva on seuraavalta aamulta, paistoin neljä jäljelle jäänyttä mykyä aamupalaksi. Nämä eivät ole missään nimessä mitään trendikästä ruokaa, ovatpahan vaan suussasulavan hyviä ja suhtkoht helppoja valmistaa.

Saksalaiset sämpylämykyt (n. 15 kpl)

250 grammaa ei-aivan-tuoretta [eilistä] ranskanleipää kuutioina

2,5 dl lämmintä kevytmaitoa

1 keskikokoinen sipuli

3 kananmunaa

pekonia muutama siivu

ripaus suolaa

ripaus valkopippuria

hyppysellinen  [1/8 teelusikallinen] muskottipähkinää

3 rkl tuoretta persiljahaketta

Ota noin kourallinen leipäkuutioita erikseen: lisää ne valmiiseen massaan, jos siitä tulee liian löysää. Kaada maito loppujen  leipäkuutioiden päälle ja sekoita, kunnes massa on tasaista. Kuutioi pekoni ja sipuli, paista ensin pekoni pannulla ja lisää sitten sipuli. Anna sipulipekoniseoksen viiletä hieman ja lisää se ja loput ainekset leipämassaan.  Sekoita hyvin ja anna taikinan vetäytyä 15 minuuttia. Laita vettä kiehumaan n. 3 litraa ja lisää veteen vähän suolaa. Pyörittele leipämassasta palloja (halk. noin 4 cm) ja kokeile yhdellä pallolla onko leipämassa tarpeeksi tiivistä: pudota pallo varovaisesti kiehuvaan veteen. Jos pallo hajoaa, lisää loput kuivat leipäkuutiot. Anna kiehua noin 20 minuuttia ja nosta reikäkauhalla vedestä lautaselle. Semmelknödelit toimivat ateriana yksinäänkin, mutta erityisen hyviä ovat esim. Lidlin pikku-bratwurstien ja hapankaalin kanssa.

 

Elna-mummin kaalipiirakka (koko: 1/2 uuninpellillistä)

Toinen edullinen ja vähemmän eksoottinen herkku on perinteinen rahkataikinaan tehty kaalipiirakka. Kaalipiirakan huono puoli on siinä, että valmistusprosessi kaalinhaudutuksineen vie kolmisen tuntia aikaa.  Tällä ohjeella tehty piirakka vastaa mielikuvaani äitini äidin valmistamasta ihan mielettömän hyvästä kaalipiirakasta (ohje on kuitenkin omani).

Täyte:

keskikokoinen kaali

2 keskikokoista sipulia

nokare voita

2 dl vettä

suolaa

mustapippuria rouheena

siirappia tai hunajaa

Piirakkataikina:

175 g voita/leivontamargariinia

5 dl vehnäjauhoja

2 dl maitorahkaa

ripaus suolaa

ripaus sokeria

Suikaloi kaali ja sipulit. Sulata voinokare kattilassa, lisää sipulisuikaleet ja kuullota. Lisää kaali, kuullota ja lisää sitten vesi ja suola. Anna hautua kannen alla vähintään tunti, mielellään puolitoista. Valmista sillä aikaa taikina: nypi voi ja jauhot murumaiseksi massaksi, lisää loput ainekset. Älä vaivaa, vaan sekoita ainekset nopeasti tasaiseksi.  Laita taikina vähäksi aikaa lepäämään jääkaappiin. Kun kaali on hautunut, jäähdytä se. Kauli taikina leivinpaperin päällä  neliömäiseksi levyksi, toisesta puolikkaasta tulee pohja ja toisesta kansi. Siirrä taikina uuninpellille. Levitä jäähtynyt kaaliseos pohjataikinapuolikkaalle. Lisää päälle mustapippuria, siirappia/hunajaa. Sivele vettä pohjataikinan reunoihin ja käännä toinen puoli taikinasta kanneksi. Paina reunat lujasti kiinni toisiinsa. Voitele piirakka ja tee haarukalla muutamia reikiä kanteen. Paista tavallisessa uunissa noin 50 minuuttia 175 asteessa, kiertoilmauunissa noin 30 minuuttia 170 asteessa. Ota piirakka uunista ja  kääri se hetkeksi papereineen vetäytymään keittiöpyyhkeen sisään. Nauti palanen kaalipiirakkaa voinokareen kera!

 

* Kolumni on julkaistu kokoelmassa Tippaleipä kaalipadassa ja muita ilmiöitä (Art House 1999)

Continue Reading

Toistoa

Innostuin vihreästä takistani niin kovasti, että kun Liann Lõngadissa oli poistotarjouksessa  punaista Titan Woolin Sloan -tweedlankaa, nappasin kaikki jäljellä olevat kerät mukaani.

Lankaa tosiaan on vain 450 grammaa ja työtä aloittaessani (jaa mikä mallitilkku?) tajusin, että vaikka langan metrimääräksi oli ilmoitettu 50g/50m, on sen juoksevuus paljon heikompi kuin vihreä Rowanspun Aranin. Toisin sanoen, tässä ollaan taas jännän ytimessä, katson mihin lanka oikein riittää. Tuleeko takki vai lyhythihainen takki vaiko liivi.

Nappien sijaan tässä työssä ajattelin kiinnittämiseen käyttää hakasia. Hakaset ovat kierrätettyä tavaraa, purin ne pois mummini isosiskolleni tekemästä neuletakista, koska sisko halusi solkien sijaan vetoketjun.

Kävimme siis loppiaisen aikaan Miehen kanssa lomailemassa Suomenlahden eteläpuolella.  Tarttui Tallinnasta toki mukaan muutakin kuin takkilangat, Viru Keskuksen Rahva Raamat -kirjakaupasta bongasin nämä:

Meite Muhu Mustrid on häkellyttävän hieno, iso ja painava laadukkaalle paperille painettu kirja, joka käsittelee yksityiskohtaisesti Muhun saaren kansanpukua. Kirja on täynnä yksityiskohtaisia ja isoja kuvia sekä malliohjeita. Myös neulemalleja on jonkin verran, mutta mielestäni kirja on vertaansa vailla jo ihan kuvakirjana, vähän niin kuin Latvian kansallispukuja käsittelevä Latviesu Tautas Terpi. Käsityökirjoissa fiilistelykuvat ovat ihan kivoja, mutta minä lämpenen yksityiskohtaisille tekniikkakuville. Meite Muhu Mustrid -kirjassa on myös paljon tekstiä, mutta näin viroa osaamattomalle on tekstin tankkaaminen kyllä hyvin hidasta. Muhun puvut ovat kyllä koristeellisuudessa ihmeellisen kauniita!

Aino Praaklin uusin kirja Eesti sokikirjad ilma laande laiali oli  mukava löytö (maistiainen yhdestä kirjan aukeamasta, pdf), varsinkin kun ne saapassukat itselle pitäisi tehdä. Kirjan sukissa on käytetty paljon lapasten kuviomalleja, vain osassa sukkia on siis ollut esikuvina vanhat sukat. Hieman toistoa siis tulee, jos omistaa jo Aino Praaklin muita kirjoja, mutta ei ainakaan minua kyllä haittaa lainkaan. Tunnustaudun faniksi.

Continue Reading