Prokrastinoinnin kuningatar

Minä olen tunnettu jahkailustani, pitäis sitä, pitäis tätä. No, nyt lomalla vihdoin olen saanut päivitettyä nettisivujani (tosin Mies on hoitanut koodaamisen ja silloin minä olen vaan tyytynyt ihailemaan vieressä).

Nyt Käsityöohjeet-sivulta löytyvät englanninkieliset ohjeet Nuolitanssi- ja Villimarjatar-huiveihin (Kiitos Birgit (Ravelry-linkki)!) ja saksankielinen ohje Villimarjatar -huiviin (Danke schön Anja (Ravelry-linkki)! ). Myös Kehrätär -huivin ohje  löytyy nyt Käsityöohjeet-sivulta.

Vihreän takin ohje ei edelleenkään ole valmis ja ei valmistu tällä lomalla, koska takin tekemiseen liittyvät muistiinpanot ovat ns. varmassa jemmassa kaiken sekamelskan keskellä. Eiköhän tämän tosin helpota, jos ja kun keittiöremppa jossain vaiheessa valmistuu (nyt ei vaikuta kovin valoisalta, täytyy todeta).

Tältä näyttää keittiön puolella tällä hetkellä:

Continue Reading

Onneksi on juhannuspyhät ja loma

Tämä nauratti, tosin itse söin juhannuksena kylmien nakkien sijaan villisikamakkaraa, silliä, uusia perunoita ja salaatteja oman talon sisäpihan rauhassa. Ja sohvannurkkaan käpertymisen sijaan hurjastelin uusilla työvälineillä: toukokuun alussa tilaamani IST Craftsin värttinät olivat vihdoin saapuneet lähipostiin lomamme aikana.

Oikeanpuoleinen värttinöistä on painavampi (34g) ja sen kehrä on somistettu euroopanmarjakuusella. Vasemmalla on kevyempi (27g), villi-oliivipuulla koristettu värttinä. En ole kovin kummoinen kehrääjä, aikaisemmat kehräyskokeiluni olen tehnyt Ashfordin valtavan painavalla (81g) värttinällä  ja kotitekoisella cd-levy -värttinällä (37g). Ehkä siksi osaankin arvostaa Ianin valmistamien värttinöiden tasapainoa ja nopeutta. Olen sitä mieltä, että oikeanlaiset ja hyvälaatuiset työkalut motivoivat tekemiseen kummasti, ne kun vaikuttavat tottakai lopputulokseenkin. Olen esimerkiksi tajunnut vasta vanhempana, että lapsena olin kovin onnekas, kun vanhempani tukivat piirustus- ja maalausinnostustani kunnon kynin, värein, siveltimin ja paperein.

Kummallakin värttinällä olen kokeillut vasta Schoppel Wollen Fingerwolle -merinovillan kehräystä. Vaikka lopputulos epätasaista onkin ja kierrettä on vähän miten sattuu, niin onpa ainakin itse kehrättyä!

Ensimmäinen vyyhti: Schoppel Wollen Fingerwolle (100% merinovilla), vyyhti: 114m/73g, kerrattu kaksisäikeiseksi.

Toinen vyyhti: Schoppel Wollen Fingerwolle (100% merinovilla), vyyhti: 100m/52g, kerrattu kaksisäikeiseksi. Toinen säie on yksivärinen ja toisessa on beigeä ja harmaata villaa sekaisin.

Yksi vyyhti on vielä kuivumassa kehräyksen jäljiltä. Nyt kaikki kivat villat (joojoo, nurkista löytyy vielä pari nöttöstä susiruman värisiä) on kehrätty ja odotan villalähetystä rapakon takaa. Onneksi kesken on kolme paria sukkia ja muutama kauluri sekä keittiöremontti hermoiltavana, ei tässä ehkä ehdi kyllästyä. Vähän kyllä jo himottaisi päästä kokeilemaan Bluefaced LeicesterPolwarth ja Falkland -lammasrotujen villan kehräämistä, niitä kun kehutaan niin kovasti.

Lopuksi pitää vielä kehua kahta kehräystä käsittelevää kirjaa. Abby Franquemontin Respect the Spindle on kirja, jonka jokaisen värttinöistä kiinnostuneen aloittelijan pitäisi hankkia. Kirjassa on paneuduttu juuri värttinätekniikkaan, joka monissa muissa kehräyskirjoissa ohitetaan nopeasti ja ylimalkaisesti. Lisäksi tykkään Abbyn tyylistä: hänen mukaansa kun melkein kaikki on kehräyksessä oikein, jos siltä tuntuu.

Vaikka The Intentional Spinner -kirjassa keskitytään paljon rukilla kehräämiseen, on siinä myös hyviä yleisohjeita, jotka toimivat yhtä hyvin värttinällä kehräystä opettelevalle. Kirjan alkuosassa tosin keskitytään erilaisiin tekstiilikuituihin (ei pelkästään kehräys-näkökulmasta), mutta sekin on hyödyllistä tietoa kehräyksestä kiinnostuneelle.

Continue Reading

Lomalla

Olen kotona jälleen, keskellä keittiöremonttia. Vietimme kesäloman aluksi Miehen kanssa reilut kaksi viikkoa Etelä-Ranskassa. Pitänee laittaa vähän loman lokikirjaa blogiinkin, kunhan kahlaan kuvat läpi. Ei niitä tosin kovin montaa sataa ole.

Tein reissua varten uuden olkalaukun, joka osoittautui käytössä ihan huipuksi: mukava olalla, tilavuus noin sata litraa ja sopii väritykseltään ja tyyliltään melkein kaikkien vaatteitteni kanssa.

Laukun idea oli muhinut päässä jo monta kuukautta, sen jälkeen kun näin nämä laukut. Minun laukkuni materiaali on Varustelekan pyykkipussi ja Mieheltä käytöstä poistunut vanha vyö. Leikkasin vyön pitkittäin kahtia, että sain kaksi olkahihnaa. Pyykkipussista jäi paloja, joista saa vielä vaikkapa meikkipussin. En vuorittanut laukkua, ei tukeva puuvillakangas sellaista kaipaa. Saumat tein pussisaumoiksi, että saumat ovat huolitellut myös nurjalta.

Continue Reading