Yhteenvetoa vuodesta

Vaikka viime aikoina en tänne olekaan paljoa uusista käsityöprojekteista raportoinut, näyttää koko vuoden saldo varsin kohtuulliselta:

30 paria (ainakin) Mielitty-valokuvalapasia

7 paria muita lapasia

7 kaulaliina + lapaset -settiä

7 kaulaliinaa/huivia

10 kolmionmuotoista pitsihuivia

10 paria ranteenlämmittimiä

2 paria sukkia (vain!!!)

2 baskeria

2 pipoa

3 neuletakkia

1 neulepusero

4 kankaista hametta

2 historiallista paitaa siipalle

2 virkattua laukkua

2 kankaista laukkua

13 kankaista ostoskassia

21 Riemusydäntä ja -pyörää

29 Riemukukkaa

Listasta saattaa puuttua joitakin töitä. Pitäisi tägittää kaikki blogi-entryt, mutta ehkä ensi vuonna…

Tänä vuonna olen innostunut (yllätys, yllätys!) varsinkin pitsihuiveista. Suosikkiprojektejani olivat Liisan lilja -huivi (ohje, pdf), ruskea puuvillaneuletakki ja Mielitty-lapaset.

Ensi vuodelle minulla ei ole mitään erityisiä tavoitteita käsitöiden, toivoisin innostuvani mahdollisimman monesta uudesta asiasta ja myös innostuvani saattamaan kaikki projektit myös loppuun. Toivoisin kehittyväni teknisesti taitavammaksi ja haluaisin pelata ainakin neuleissa väreillä. Tällä hetkellä minua työllistävät Mielitty-lapaset, mutta haluaisin saada valmiiksi mahdollisimman pian ruskeat polvisukat ja keltaiset säärystimet. Niille olisi nyt käyttöä, kun pakkasta on muutama aste.

Lupaan, että seuraava blogipostaus sisältää kuvia, ei vain tylsää jaarittelua.;)

Continue Reading

Elokuvista

Kuluneen viikon aikana olen katsonut viisi elokuvaa. Siis todella katsonut, en vain silmäillyt, niinkuin yleensä teen.

Orlando oli yhtä hyvä kuin muistinkin. Unenomainen ja kaunis kuvaus, kauniit puvut ja ihana Tilda Swinton tekevät leffasta ehdottoman suosikkileffani. Swintonin tyyli näytellä puree; pidän kovasti naisen eleettömästä tavasta ilmaista tunteitaan. Miinuspisteitä dvd-julkaisu saa roimasti siitä, että kansikuvassa on tapahtuma, joka leimaa elokuvan petipuuhaus -elokuvaksi, vaikka kyseinen kohtaus kestää noin viisi sekuntia.

Cyrano de Bergerac oli uusi tuttavuus, sain elokuvan joululahjaksi. Mukava perinteinen seikkailuelokuva, jossa siinäkin on kauniita vaatteita ja dialogi toimii runomitassa. Ikävä kyllä suomennos ei tietenkään pääse samoihin mittoihin, kun alkuperäinen ranskalainen runomitta. Elokuvan loppu oli vähän no-no tällaiselle onnellisten loppujen rakastajalle.

Amélie tuli tv:stä joulupäivänä ja olihan se pakko katsoa, vaikka elokuva löytyy myös dvd:llä. Laskujeni mukaan olen nyt nähnyt Amélie’n 17 kertaa. Jos pitäisi valita elokuva, jossa haluaisi elää, niin minulle se olisi varmasti Amélie.

Sain Piano-dvd:n joululahjaksi, edellisestä katselukerrasta on ainakin viisi vuotta. Piano oli edelleen yhtä hyvä, mutta elokuvakokemusta häiritsi se, että en saanut katsoa elokuvaa rauhassa yksin. Elokuvan musiikki on kaunis, visuaalisesti elokuva on kaunis, itse kertomus on kaunis. Ai miten niin pidän vain kauniista elokuvista?!

Huomasin vasta näitä elokuvia listatessani, että suosikkielokuvissani päähenkilöt ovat aina naisia. Kai se on aivan luonnollista, kun on itsekin nainen. Pidän onnellisista elokuvista, minusta tragedia ei ole mitenkään ylevää. Onnelliset elokuvat ovat parasta todellisuuspakoa. Huomiseksi minulla on katsottavaksi vielä yksi lempielokuvistani: Klaus Härön hieno Näkymätön Elina.

Olin eilen pitkästä aikaa ihan teatterissa katsomassa elokuvaa, perinteiseksi suvun jouluelokuvaksi oli tällä kertaa valittu Suden arvoitus. Kyseinen elokuva on lastenelokuva ja sellaiseksi aivan hyvä. MUTTA susia elokuvassa olisi voinut näkyä enemmän ja elokuvasta olisi voinut saada mielekkäämmän, jos näyttelijöiksi ei olisi taas kerran valittu Suomen tunnetuimpia näyttelijöitä. Piruako se Peter Franzén joka elokuvassa tekee?! Lisäpisteitä elokuva saa upeasta luontokuvauksesta, sudenpennuista repuissa ja noitamaisesta Morganin Lailasta, joka värjää kasviväreillä ja neuloo Sirkka Könösmäisiä paitoja. Lailan rooliin olisi kuitenkin voitu valita joku muu kuin Vuokko Hovatta, jonka näyttelijänlahjat eivät riitä mystisen noitamaisen lapinnaisen kuvaamiseen. Tuli ikävä Mirjami Kuosmasta.

Tällaista tällä kertaa. Luvassa täällä vielä tänään: Tämän vuoden käsityösaldo.

Continue Reading

Joulusta

Jaaha, joulu sitten tuli ja meni. Aavistelinkin, että päivät menevät niin nopeaan, ettei sitä jaksa edes murehtia (paitsi etukäteen kyllä vähän harmittelin). Nyt sitten pitäisi jakaa päivät taas opiskelun ja työnteon kesken. Onneksi syöpöttelyä saa jatkaa aina loppiaiseen saakka.;) Tähän mennessä olen syönyt ehkä yhteensä noin 800 grammaa Fazerin budapesteja ja Brunbergin tryffeleitä. Eikä tee vielä edes tiukkaa.

Joulu oli perinteinen, aattoa vietin kotikotona perheen kesken, joulupäivä meni kotona syödessä ja taikalaatikkoa katsellessa, tapanina vierailimme siipan äidin luona. Mukavan tuttua ja turvallista. Jouluaattona oli tosin hautausmaalla kummallinen olo, kun aurinko vain paistoi ja ruoho vihersi. Ei tuntunut oikein hartaalta jouluaatolta, enemmänkin pääsiäiseltä.

Minua lahjottiin monella mieluisella asialla, sain muunmuassa kirjoja, kolme elokuvaa dvd:llä, hamppukäsirasvaa ja pellavaesiliinan. Kirjahyllyihin täytynee taas järjestellä lisää tilaa.

Continue Reading

Aurora-ranteenlämmittimet ja valoa

Juulin kehräämä Aurora-lanka muotoutui eilen ja tänä aamuna Aurora-ranteenlämmittimiksi. Idea on Ysoldalta ja Alterknits -kirjasta, mutta itse sovellettu. Tämä on vähän tällainen Xena meets My Little Ponies -juttu.;)

Juu, on niitä kaksi:

Lanka meni kaikki, 54 grammaa (puikot nro 5), nauhaa meni noin kaksi metriä. Ihana merinovilla ei kutita ja lämmittää tehokkaasti. Ulkona kuvatessa ei tullut lainkaan kylmä.

Saako muuten mistään enää “vanhanajan silkkinauhaa”? Minulla on varastoissa lyhyitä pätkiä nauhaa, jotka ovat paljon pehmeämpiä kuin nykyiset satiininauhat. Pehmeät nauhat sopisivat mainiosti juuri tällaisiin asusteisiin.

Avasin jo ensimmäisen joululahjani, kun en keksinyt yhtään mitä paketti voisi sisältää. Paketista löytyivät sitten maailman ihanimmat kumisaappaat!

Paketista löytyi kyllä muutakin, työnantajani osaa tosiaan ilahduttaa minua ja löytää näköisiäni juttuja. Kiitos! Olenkin hokenut vähintään viimeiset puoli vuotta, että kumisaappaat pitäisi hankkia ja nyt minulla on ne. Olen ihan onnessani. Melkein toivon loskakeliä, että voisin laittaa saappaat jalkaan (huom, vain melkein

).

Ihana ilma ulkona ja vielä lomapäivä. Valo siivilöityy kauniisti työhuoneen seinälle kasvien läpi. Täytynee tästä lähteä ulos nauttimaan auringosta.

Opin tänään, että on olemassa yleisesti tunnettu käsite “porvarillinen hämärä“. Mielenkiintoista.

Continue Reading

Talvipäivänseisausta

Tästä se päivä alkaa taas pidentyä, vaikka ei helposti uskoisi. Eilinen auringonlasku neljän maissa iltapäivällä:

Tänään on viimeinen työpaivä ennen joulua, tämän jälkeen on luvassa neljä päivää lepäilyä. Jääkappiin on jo varastoitu ruokavarantoja ja lahjat on paketoitu. Tänään suuntaan töiden jälkeen vielä Vanhan joulumyyjäisiin ja punaviiniä ostamaan. Huomisen aatonaaton ajattelin viettää löhöillen ja herkutellen, muunmuassa uutta Orlando-dvd:tä katsellen. Siippa ehdotti huomiseksi vielä siivousta, mutta minä olen vahvasti eri mieltä. Mieluummin katselen Tilda Swintonia.

Joulun jälkeen haluaisin, että

  1. motivaatio neulomiseen ja muihin käsitöihin olisi palannut.
  2. motivaatio gradun tekemiseen olisi palannut.
  3. minua ei nukuttaisi ihan koko ajan.

Nuo olisivat parhaat joululahjat. Myös 36 tuntiset vuorokaudet ilahduttaisivat minua.

Continue Reading

Onnellista joulunaikaa…

…kaikille, jotka tätä eksyvät lukemaan. Viettäkää aikaa rakkaimpienne kanssa, levätkää ja syökää itsenne palloiksi! Toivotukset lähtevät kahden vanhan joulukortin myötä:

Herr Viktor Holmbergille on lähetty tämä lähinnä pervonnäköisiä pikkumiehiä (jotka kai pitäisi käsittää tontuiksi) esittävä kortti vuonna 1905. Lähettäjä tuntematon helsinkiläinen.

Tämä alppivaikutteinen joulukortti (alareunassa lukee kultakirjaimin “Hauskaa Joulua”) on lähetetty Fröken Ida Sahlstenille vuonna 1914. Lähettäjä H.P. Eniten minua hämmentävät kuvassa miehen säärystimet ja kengät ilman sukkia. Varsin jännittävä yhdistelmä. Lisäksi mies tuntuu vain hengaavan ja naisen täytyy hoitaa yksin työt. Että näin jouluna.

Continue Reading

Sunnuntaita

Keskiviikkona äidiltä saamani vielä nupullaan ollut amaryllis on muutamassa päivässä innostunut kukkimaan:

Ulkona on ihana ilma! Aamupalalla oli ihanaa nauttia ikkunasta tulvivasta auringonvalosta, inkiväärisitruunateestä, suolakekseistä ja sipulisesta tuorejuustosta. Aamupalalukemisena toimi viikolla hankkimani Knit Cafe -kirja, joka on ohjeiltaan aika hömppää, mutta ulkonäöltään kaunis ja inspiroiva.

Tämän Knit Cafe -hameen perään huokailen. Saiskos vaikka 36 tuntisia vuorokausia, että ehtisi hameen jossain vaiheessa neuloakin?!

Continue Reading

Mielitty-lapasista

Mielitty -valokuvalapasista on tullut jonkin verran tiedusteluja. Valitettavasti ennen joulua en ehdi tehdä kuin jo vastaanottamani tilaukset. Jos olet kiinnostunut lapasista tai muista tekemistäni tuotteista, niin laita minulle sähköpostia (mielitty at gmail piste com). Otan joulun jälkeen yhteyttä.

Jo myytyjä lapasia:

Continue Reading

Ei täällä mitään tapahdu

Paitsi että neulon tilaustöitä, joita täällä ei nähdä.

Ilonaihe nro 1:

Soitin tänä aamuna pikkuveljelleni (sille minua vuotta nuoremmalle) kysyäkseni kirjavinkkejä gradua varten. Pikkuveli oli jo virkeänä yliopistolla kirjastossa ja tarkisti samantien minulle tieteellisesti pätevän kirjasarjan. Nyt käyn vain poimimassa sarjan tänään matkanvarrella olevasta kirjastosta. Yhteiskuntatieteisiin erikoistunut veli on kyllä kätevä.

Muutenkin pidän miehistä, jotka osaavat vastata kysymyksiini. Isältäni, isommalta pikkuveljeltäni ja siipaltani tulevat vastaukset yleensä kuin apteekinhyllyltä. Isältä voi kysyä ihan mitä vaan ihan mistä vaan, pikkuveljeltä talous- ja sosiaalihistoriasta ja siipalta kaikesta tähtitieteestä historiaan. Olen onnekas! Tarvitsisin lähipiiriini vielä miehen, joka haluaisin nikkaroida minulle kaikenlaista ohjeitteni mukaan.

Ilonaihe nro 2:

Löysin eilen Helsingin kaupunginmuseon myymälästä alennuksesta kolme vanhaa Helsingin kaupunginmuseon Narinkka-vuosikirjaa seitsemän euroa kappale. Myymälässä on ale ennen joulua! Suosittelen.

Murheenaihe nro 1:

Graduni on todella vaiheessa, haastattelujen ja muistitiedon käyttö aineistona on kyseenalaistettu. Mutta kyllä se varmaan tästä.

Murheenaihe nro 2:

Olen lopenkyllästynyt Nelliin ja Helkaan, jotka kummatkin tuntuvat olevan miespuolisia nimistään huolimatta. Kuka keksisi älykkään ja joustavan

hakuohjelman? ;)

Olen harkinnut erillisen gradublogin perustamista, se voisi selkeyttää ajatuksia.

Continue Reading

Tuotetiedotusta

Itseasiassa olen yrittänyt iltapäivän kahlata läpi kehityspsykologiaa, mutta kun se on niin tylsää. Aargh. Samalla olen popsinut uutta Rainbow -tuotettua kuivattuja taatelipaloja. Ennen olen ollut koukussa Rainbown kuivattuihin aprikooseihin, mutta taatelit vievät kyllä voiton. Miinuspuolena on, että jo valmiiksi makeisiin taateleihin on lisätty neljä prosenttia raakaruokosokeria. Orange Seeds valitti tuotteiden makeudesta omassa blogissaan ja minäkin epäilen, että jostain kumman syystä meille halutaan tuputtaa yhä makeampia tuotteita. Miksiköhän?

Nyt sitten hillun täällä keskittymiskyvyttömänä sokerihumalassa, ihan omaa syytäni.

Ostin tänään myös Twiningsin omenan, kanelin ja rusinan makuista teetä. Nannaa on, vaikka onkin pussiteetä.

Itselleni voisin joululahjaksi ostaa Rammsteinin paidan tai napakorun tai vaikka kummatkin. Vähänkö olisivat päheet. Vain luottokortti puuttuu… Myös Amazonin toivomuslistalla on vaikka mitä kivaa. :)

Continue Reading