Tämä kesä on ollut surkein ehkä ikinä. Olen uupunut omien odotusteni ja toiveitteni alle ja lopulta ollut onneton ja levoton. Nyt tilanne on onneksi muuttumassa. Sen huomaa siitä, että keskittymiskyky on palautumassa, monet asiat kiinnostavat ja uuden luominen taas innostaa kolme kuukauden tauon jälkeen. Ihan kaikki ei pyöri oman navan ympärillä ja minusta tulee taas minä. Olen taas päätynyt siihen, että tulevaisuudelta ei kannata odottaa mitään ja mitään ei kannata vakavammin suunnitella. Kyllä kaikki aina jotenkin lutviutuu.
Eilen oli hirvittävän mukava kesänpäättäjäisilta Marin pihalla. Paikalla oli monta uutta hauskaa tuttavuutta. Kysyttäessä yritin määritellä blogini olemusta. Kai tämä vieläkin menee jonkinlaiseen käsityöblogi -kategoriaan, vaikka viime kuukaudet ovat olleetkin sillä saralla hiljaisia. Joskus olen ironisesti(?) nimittänyt tätä lifestyle -blogiksi. Enpä tiedä, blogini taitaa olla samanlainen haahuilija kuin minä, egoni suora jatkehan tämä on.
Tänään illalla suuntaan Lammassaareen, jossa on tanssia ja soittoa. Mukaan Lammassaareen kannattaa varata ainakin hyvät pitäväpohjaiset kengät (pitkospuut ovat liukkaat!) ja taskulamppu. Säätiedotuksen sadetutkan mukaan sadevarusteetkaan eivät olisi huonompi juttu. Musiikista vastaa muun muassa Vallilan Tango, jota olin kuuntelemassa myös viime viikon perjantaina Taiteiden yönä Karhupuistossa.
Ystävykset R. ja J. intoutuivat jenkan pyörteisiin Taiteiden yönä:
Kuvaamani video samasta tapahtumasta. Ihmiset näyttävät ihanan onnellisilta!
Tähän postaukseen piti tulla myös tekstiiliaiheista pohdintaa, mutta kuvat eivät suostu latautumaan. No, seuraavaan postaukseen sitten.