Viskiä ja villaa -matkakertomus, osa 3: Harris Tweed

Tämä on kolmas osa Skotlannin matkakertomuksesta (osat 1 ja 2).

Harris Tweed -villakangas on tärkein syy, miksi halusin matkustaa Ulko-Hebrideille, Skotlannin länsirannikolla sijaitsevalle saariryhmälle. Perinteinen Ulko-Hebrideillä valmistettu ja tuotemerkillä suojeltu Harris Tweed -villakangas on mielestäni lumoavan kaunista. Perinteiset sidokset kuten palttina, pomsi ja toimikkaat sekä eläväpintainen villalanka tekevät kankaista mielenkiintoisia ja hämmästyttävästi melkein kaikki Harris Tweedit tuntuvat sopivan yhteen keskenään. Perinteinen Harris Tweed on varsin karkeaa, mutta erilaisten kankaiden paksuus ja tuntu voi vaihdella paljonkin.

 

 

 

Harris Tweed on ollut vuodesta 1910 asti suojeltu tavaramerkki. Harris Tweed  suojeltiin suhteellisen varhain, koska jo 1800-luvun loppupuolella siitä tuli metsästys- ja urheiluvaatteissa käytetty muotimateriaali, joka siksi houkutteli apajille kaikenlaisia puliveivareita. Harris Tweed -nimeä alettiin väärinkäyttää ja Harris Tweediksi kutsuttiin ala-arvoisen huonosti kudottuja kankaita, jotka eivät olleet edes täyttä villaa eivätkä olleet Lewisin ja Harrisin saarta ikinä nähneetkään. Nykyään Harris Tweedin valvonnasta vastaa vuonna 1993  perustettu Stornowayssa toimiva The Harris Tweed Authority, joka tarkastaa jokaisen kangaspakan ja leimauttaa sen The Orb -merkillä.

Täyttääkseen ehdot Harris Tweed -kankaaseen käytettävät langat tulee kehrätä joissain saaren kolmesta kehräämöstä. Kehräämöt ovat Lewisin puolella Carlowayssä, Shambostissa ja Stornowayssa ja minulle kerrottiin, että kehräämöihin ei yleensä pääse käymään (kuulemma jos käy hyvä tuuri, voi paikalla oleva työnjohtaja ehkä päästää kierrokselle, en kuitenkaan kokeillut).  The Harris Tweed Companyssä minua valistettiin, että Harris Tweed -lankaa kehrättäessä villa värjätään aina villana, ei vasta valmiina lankana ja näin saadaan aikaiseksi langalle sen eläväpintainen väritys. Alla kuva Harris Tweed -näyttelyssä olleesta villanäytteestä, langassa tosiaan yhdistyy monenlaisia värejä!

 

Harris tweed villa

 

Harris Tweed -kankaissa käytetty villa tulee myös muualta Brittein saarilta kuin Lewisiltä ja Harrisilta (mm. Pohjois-Englannista, Yorkshiren alueelta), koska saarten oma lammasmäärä ei pysty tuottamaan kaikkea kankaisiin villaa. Joka tapauksessa villa on aina brittiläistä.

Saarille kehrätyn langan lisäksi toinen tärkeä Harris Tweedin kriteeri on se, että kangas pitää kutoa “kotiteollisuutena” kutojan omissa tiloissa. Kutojilla on asuintalonsa vieressä pieni mökki, jossa työtilat sijaitsevat. The Harris Tweed Authorityn edustama tarkastaja käy jokaisen kutojan luona kerran tai kaksi  viikossa eli tuotanto on hyvin valvottua.

Harris Tweed -kankaiden tarina juontaa juurensa jo satojen vuosien taakse, paksu villakangas on mitä mainioin suoja Atlantin tuulia ja myrskyjä vastaan. Miksi Lewisin ja Harrisin saarilla alettiin kutoa kankaita myytäväksi? Yksi vastaus on paikallinen maasto. Alla olevan kuvan olen ottanut Harrisin saaren itäosassa. Kuten näkyy, maasto on hyvin kivikkoista eli maanviljelystä pystyttiin hädin tuskin harrastamaan kotitarpeiksikaan. 1800-luvun loppupuolella kudontateollisuutta alettiin kehittää ponnekkaasti myös tietynlaisen kansainvalistusaatteen nimissä, että ihmiset saisivat paremman elämän. Historiaan kuuluu myös viljelijöiden maiden viemistä, pakkoasutusta kivisille seuduille ja muuta “mukavaa”, mutta en ole tarpeeksi perehtynyt aiheeseen, että voisin siitä laajemmin kertoa.

 

 

Harris Tweedin kutojia on tällä hetkellä jäljellä vain aivan kourallinen ja suurin osa heistä on eläkeikää lähellä olevia miehiä. Pääsimme tapaamaan kutojista superstaraa eli Donald John MacKayta, joka asuu ja työskentelee Luskentyressä, lähellä Tarbertia (jos haluat tarkat ajo-ohjeet hänen luokseen, laita minulle viestiä). Kuulin myös nuorehkosta naispuolisesta kutojasta, Rebecca Huttonista, joka olisi asunut aivan Harrisin majapaikkamme Sorrel Cottagen vieressä Northonissa. Minulle tuli kuitenkin joku “en kehtaa mennä häiritsemään” -kohtaus, vaikka jälkikäteen kuulin, että Rebecca ottaa vieraita vastaan mielellään. Kuulemma jos auto on pihassa, kannattaa mennä huhuilemaan talon ovelle. Harmittaa aika paljon, mutta ehkä joskus pääsen saarille uudelleen käymään ja tapaamaan Rebeccaa.

Donald John MacKay oli juuri leikkaamassa viereisen saaren metsästysseuralle kutomiaan värikokeiluja, kun tupsahdimme hänen weaving hutilleen. Pienen ihmettelyn jälkeen juttu alkoi luistaa, kun huomasimme, että Donald Johnille tulee puhua aika kovaäänisesti. Kun pääsimme seuraamaan kudontaa, niin saimme selityksen sille, mikä on kutojan kuulon vienyt: Donald John kutoo kangasta vanhanmallisilla, 75-senttiä leveillä, polkusilla varustetuilla kangaspuilla. Harmittoman näköiset puut pitävät kuitenkin aivan järjettömän kovaa mekkalaa ja vanhanajan kutojat eivät tietenkään mitään kuulosuojaimia käytä.

Kuvasta näkyy, kuinka samaan loimeen voi kätevästi kutoa monenvärisiä kokeiluja, kun loimessa on useampaa eri väriä vierekkäin ja kuteiden väriä vaihtaa:

 

 

Donald Johnin puut ovat vuodelta 1970, mutta hän on ostanut ne käytettynä 1980-luvulla. Kapeat puut ovat jäämässä historiaan: modernit Harris Tweed -puut toimivat itseasiassa polkimilla, aivan kuten polkupyörä! 1990-luvun alussa kehitetyt modernit puut ovat leveät, kohtuullisen hiljaiset ja niillä voi kutoa 150-senttiä leveää kangasta. Tällaisia puita en Harrisilla nähnyt, mutta Skyen saarella kyllä (Skyen kutomokäynnistä kerron myöhemmin). Donald Johnin puheista jäi sellainen vaikutelma, että hän ei kamalasti arvosta uudempaa puutyyppiä.

 

 

 

Donald John MacKay on toiminut kutojana 45 vuotta ja ammatti on kulkenut suvussa, myös McKayn isä oli kutoja. McKay suunnittelee kaikki kutomansa kuosit itse ja McKay on tosiaan Harris Tweedin superstara. Hän suunnittelee kankaita, joita käyttävät niin Chanel, Clarks kuin Nikekin. McKay näytti meille yhteistyön tuloksia: Niken kenkiä, Clarksin korkkareita ja kuvia Chanelin catwalkilta. MacKay oli ilmeisen tyytyväinen suunnittelemiinsa kuoseihin, mutta ei ollut selvästikään vakuuttunut Chanelin aika erikoisista vaatteista. Pahoittelen, minulla ei ole vaatteista kuvaa, kun kuvissa sanottiin niiden olevan vain vain yrityksen (siis Chanelin) sisäiseen käyttöön, en siis kehdannut ottaa kuvia.

Vaikka kutominen on käsityötä, Harris Tweedin kutojat pystyvät työskentelemään lähes teollisessa mittakaavassa. Turha kuvitellakaan, että Harris Tweedin kudonnassa olisi kyse mistään vaatimattomasta puuhastelusta, esimerkiksi Niken kenkiä varten MacKay kutoi noin 20000 metriä tweedkangasta. Puut ovat nopeat, kunhan loimi on kunnossa: puolessa minuutissa kangasta syntyy reilut kymmenen senttiä. Loimet eivät ole hurjan pitkiä, kangasta syntyy noin muutamia kymmeniä metrejä kerralla. Jos seuraava kangas on sidokseltaan samantyyppistä eli samaa niisintää voidaan käyttää uudelleen, uusi loimi solmitaan vanhan perään ja vedetään niisien läpi.

Vierailun päätteksi minun piti tietysti ostaa itselleni takkikangas tältä tunnetulta kutojalta. Valitsin tummanvihreän tweedin, joka kauempaa näyttää yksiväriseltä, mutta läheltä tarkastellessa se on sekoitus vihreää, ruskeaa, turkoosia, keltaista ja jopa punaista. Donald John Mackayn mukaan kankaan lanka on kehrätty Cheviot-lammasrodun villasta.  Tarkoitus on tehdä kankaasta klassinen kauluksellinen jakku.

 

Harriis Tweed

 

Lähtiessä oli vielä otettava kuva McKayn työtilasta:

 

Harris Tweed -kaupat

Harrisin ja Lewisin alueella on useita Harris Tweed -kauppoja. Suosittelen Harrisin puolella, Tarbertin satamassa ja Tarbertin lähellä olevia liikkeitä: niissä valikoima on  laajin ja mielenkiintoisin. Kaupat ovat muutaman kilometrin päässä toisistaan eli jos sinulla on auto käytettävissä, on liikkeissä vierailu vaivatonta. Jos voit käydä vain yhdessä paikassa, käy ehdottomasti Harris Tweed Isle of Harris -kaupassa Tarbertin satamassa, aivan lauttaterminaalin kupeessa (vieressä on muuten aloittanut toimintansa matkamme jälkeen Harris Distillery -viskitislaamo!). Kauppa sijaitsee kahdessa rakennuksessa, toisessa on satoja erilaisia tweed-kankaita (joista osa 90-luvulta, ehkä kauempaakin) ja toisessa valmiita tuotteita. Minulle meinasi tulla lähes itku ja ahdistus nähdessäni kaikki ihanat kankaat ja tietäessäni, etten voi ostaa kaikkea mitä haluaisin.

 

 

 

 

Mieheni oli hyvin onnellinen löytäessään kattavan ja edullisen valikoiman tweed-hattuja:

 

 

 

Harris Tweed Isle of Harris -kaupasta ostin tweediä lopulta vain kahteen hameeseen:

Harris Tweed

 

Grosebayssa, noin 5 km etelään Tarbertista, sijaitsee The Harris Tweed Company, jossa on lähinnä valmiita vaatteita, mutta myös pieni valikoima kahta eri paksuutta olevaa tweed-lankaa, joka kehrätään Carlowayssa, yhdessä Lewisin kolmesta kehräämöstä. Hassua, mutta Grosebayn liike on ainoa liike Ulko-Hebrideillä, josta löysin neulelankaa, vaikka lampaita saarella on joka puolella. Lankaa saa  dk- ja 4-ply -vahvuisena, itse ostin ohuempaa 4-ply -vahvuista lankaa. Olen neulonut langasta yhden paidan ja täytyy sanoa, että vaikka epätasainen lanka onkin aika puuduttavaa ja hidasta neulottavaa, on valmis neule on päällä mukavampi kuin mikään muu. Tweedimäinen pinta on melkein huopamainen ja super-lämmin!

 

 

 

Drinishaderissa, lähellä Grosebayta,  sijaitsee Harris Tweed -myymälä ja -näyttely.  Liike on Harris Tweed and Knitwear, ja sen yhteydessä on vanhaan kouluun rakennettu Harris Tweedin historiasta, valmistuksesta ja nykypäivästä kertova mielenkiintoinen näyttely Cló-Mór. Suosittelen näyttelyyn tutustumista lämpimästi, jos tekstiilit ja/tai muoti kiinnostaa. Harris Tweedin historian ja valmistuksen lisäksi näyttelyssä esitellään miten Harris Tweedin käyttöä modernissa muotimaailmassa.

 


Lewisin saaren puoleltakin Harris Tweediä saa, mutta valikoima ei ole niin hyvä kuin Harrisilla. Kuuluisin Harris Tweed -kauppa on saarten pääkaupungissa, Stornowayssa, sijaitseva Harris Tweed Hebrides, mutta he myyvät vain omaa mallistoaan. Liike on todella tyylikäs ja siisti, mutta tykkään itse enemmän Harrisin puolen myymälöiden kotikutoisuudesta.

 

 

Stornowayssa sijaitsee myös aika erikoinen Lewis Loom Centre, joka sijaitsee vanhassa sisäpihan rakennuksessa ja on täynnä kaikenlaista erikoista Harris Tweediin liittyvää ja liittymätöntä. Itse en tuolta mitään ostaisi, vaikutti sekaiselta ja omituiselta paikalta, mutta jos Stornowayhin eksyy, niin voihan siellä piipahtaa.

 

 

Harris Tweediä käsitteleviä valokuvia tuli otettua sen verran paljon, että tein Flickriin niille oman kansion. Käy katsomassa, jos kiinnostuit Harris Tweedistä enemmänkin.

Ulko-Hebrideillä oli sen verran mahtavaa, että keskusteluissa matkan jälkeen on usein kuultu sanat “seuraavalla kerralla” ja “sitten kun” eli luultavammin Ulko-Hebrideille vielä palaan. Jos ei muusta syystä, niin siksi, että minun on pakko päästä hipelöimään tweed-kankaita Harris Tweed Isle of Harris -kauppaan.

 

Seuraavassa postauksessa päästäänkin sitten sumuiselle Skyen saarelle.

 

Continue Reading

Viskiä ja villaa -matkakertomus, osa 2: Ulko-Hebrideillä

Tämä on toinen osa hitaasti etenevää Skotlannin matkakertomusta, lue ensimmäinen osa ensiksi. Viimeiseen osaan pääsen varmaankin jouluna!

 

Ulko-Hebrideillä

Lochinveristä suuntasimme Ullapooliin satamakaupunkiin, josta lähti lautta Ulko-Hebridien pohjoisimman osan eli Lewisin ja Harrisin pääkaupunkiin Stornowayhin. Ensimmäinen lauttamatka Skotlannissa jännitti: lautat ovat paljon isompia kuin Suomen lossit ja en ole ikinä mennyt autolla esimerkiksi ruotsin- tai tallinnanlaivalle. Lautalle jonottaminen ja lautalla oleminen oli kuitenkin järjestetty niin hyvin, ettei matkasta voinut kuin nauttia. Sitä paitsi kaikilla lautoilla, joilla matkustimme (teimme yhteensä neljä lauttamatkaa reissun aikana), oli viihtyisä kahvilatila, josta sai esimerkiksi lähialueiden oluita. Meille osui myös lauttamatkoille hyvät säät. Olin etukäteen lukenut, että välillä lautat voivat olla paljonkin myöhässä myrskyjen takia ja silloin matkustaminenkin on piinaavaa, kun pitää keskittyä pitämään kiinni rakenteista ja pitämään myös sisuskalut sisällään.

Kun  rupesimme suunnittelemaan Skotlannin matkaa, olivat Ulko-Hebridit heti “pakko päästä” -listallani. Olin vuosikausia unelmoinut Ulko-Hebrideille matkustamisesta ja ihan vain siitä syystä, että saarilla valmistetaan legendaarista Harris Tweed -villakangasta.  Toki myös kaunis luonto ja upeat näkymät houkuttelivat, mutta perinteinen saarilla valmistettu ja tuotemerkillä suojeltu Harris Tweed kiinnosti vielä enemmän. Harris Tweedistä kerron enemmän omassa postauksessaan.

On muuten hassua, kun pitkäaikainen unelma toteutuu tosta noin vaan. Juurikin Ulko-Hebrideille matkustaminen on aikaisemmin minulle ollut se juttu, josta ajattelin, että se ei tule ikinä toteutumaan. Ja sitten kun reissu toteutui, oli mahtavaa huomata, että paikan päällä on juuri niin hienoa, kun oli kuvitellutkin. Luonnon karuus, valo ja avaruus yllättivät ja kaikkialla tuntui näkevän silmänkantamattomiin! En ole luontoihminen, mutta Harrisin ja Lewisin luonto teki kaikessa karuudessaan minuun vaikutuksen. Ihmisen jättämät jäljet eivät sitten olleetkaan kaikkialla niin mieltäylentäviä: en tiedä mistä johtui (köyhyydestä? muuttotappioista? kulttuurista?), mutta varsinkin Lewisin saarella oli kylissä puoliksi romahtaneita taloja, hylättyä tavaraa, romua ja roskaa enemmän kuin olisin välittänyt nähdä.

Ensimmäisen yön yövyimme Stornowayssä, joka on saarten pääkaupunki ja oikeastaan ainoa kaupungiksi kutsuttava paikka. Uneliaassa pikkukaupungissa on hämmentävän paljon upeita 1800-luvulla rakennettuja kaupunkihuviloita, joista en näemmä ottanut yhtään kuvaa. Eli joudutte nyt kuvittelemaan tai etsimään kuvia googlesta. Alla oleva kuva on otettu Lews Castlen pihalta Stornowayn keskustaan päin.

 

 

Muuten suurin osa Lewisin saaresta näyttää tältä:

 

 

Lewisin saaren länsipuolella sijaitsevat esihistorialliset ja historialliset rakennelmat ovat saaren tärkein nähtävyys.  Jos on autolla liikenteessä, pystyy eri kohteissa käymään vaivatta yhdessä päivässä. Callanish-kivimuodostelma on kohteista tunnetuin ja vaikuttavin, mutta suosittelen myös Dun Carlowayn tornilla käymistä.

 

 

Knoppitieto: Saarilla lampaanjätöksiä oli muuten kaikkialla. Mutta jos katsotte ylläolevaa kuvaa, huomaatte, että nurmikko on hämmentävä siisti. Syy siihen on yksinkertainen: muinaismuisto on aidattu ja lampaat eivät pääse aitaukseen laiduntamaan. Mutta kuten näkyy, oli heti aitauksen ulkopuolella elikoita laiduntamassa niin viattomana.

 

 

Saaret ovat etäisyyksiltään pieni paikka ja tiet ovat hyviä. Ajoimme oikeastaan Lewisin tärkeimmät tiet läpi muutamassa tunnissa. Jos haluaa fiilistellä luontoa, tekemistä riittää varmasti pariksi viikoksi. Valitsemiemme esihistoriallisten kohteiden lisäksi kävimme myös Lewisin saaren pohjoiskärjessä. Butt of Lewis on pohjoisin paikka Hebrideillä ja kuulemma Britannian tuulisin paikka (helppo uskoa!). Siellä sijaitsee myös nykyään automatisoitu majakka.

 

 

 

Mieheni kuvasi luontoa:

 

Ja minä muunmuassa lampaita:

 

Matkalla saarenpohjoiskärjestä Stornowayhin oli pakko pysähtyä katsomaan ja kuvaamaan turpeen kuivatusta (hullut turistit!):

 

Siinä missä Lewisin saari on aakeeta laakeeta on eteläisempi Harrisin saari (itseasiassa nämä ovat fyysisesti samaa saarta) vaihtelevampi maastoltaan. Harrisilla ei ole samalla tavalla esihistoriallisia kohteita kuin Lewisillä. Harrisin tärkeimmät kohteet liittyvät minun mielestäni ehdottomasti Harris tweed -kankaaseen, mutta varmaankin luontoihmiset ja lintubongarit ovat toista mieltä.

 

 

 

Harrisillakin on lampaita ja lisäksi näimme saarella reissun ensimmäiset ylämaankarjayksilöt:

 

 

Kivikkoisen maaston lisäksi Harrisin saaren länsiosa on tunnettu upeista hiekkarannoistaan ja turkoosinvärisestä vedestään. Kuulemma näiltä rannoilta otettuja kuvia on joskus käytetty jossain Thaimaata kuvaavassa esitteessä. No mikä ettei, kun tuon oikein rajaa, voi kuvitella olevansa tropiikissa.

 

Laskuveden aikaan meri oli todella kaukana:

 

Harrisin itä- ja eteläosa on sitten jyrkempää maastoa ja hiekkarannoista ei ole tietoakaan:

 

Lopuksi vielä muutamia asioita, jotka on hyvä ottaa huomioon, jos harkitsee suuntaavansa Ulko-Hebrideille:

  • Ulko-Hebrideille kannattaa lähteä, jos on ulkoilmaihminen, lintubongari, kiinnostunut esihistoriasta tai tekstiilikulttuurista tai sopivasti kaikesta näistä. Kaupunkikulttuuria saarilla ei ole. Vietimme saarilla 2,5 päivää ja näin ekaksi vierailuksi se oli tarpeeksi. Seuraavalla kerralla olisi kiva tutustua eteläisempiin Ulko-Hebrideihin.
  • Varaa majoituspaikat niin pian kuin mahdollista. Varsinkin saarilla majoituspaikkoja on todella rajoitetusti ja hinnat ovat aika korkeita. Jos matkustat autolla, kannattaa myös lauttamatkat varata etukäteen.
  • Lewisin saarella satama on Stornowayssa, Harrisin puolella satama on Tarbertissa. On siis kätevää saapua saarelle ja lähteä saarelta eri satamien kautta. Vaikka Tarbert on pieni paikka, se on Harris Tweedin “pääkaupunki”. Älä missaa!
  • Jos mahdollista, ajoita Ulko-Hebrideille matkustaminen arkipäiviin. Varsinkin Lewisin ja Harrisin saarilla asukkaat ovat tiukan protestanttisia ja sunnuntaina saarilla ovat melkein kaikki paikat kiinni. Harrisilla meinasi tulla itku, kun saarella oli sunnuntaina vain kaksi ruokapaikkaa auki (kaupat olivat tietysti myös kiinni) ja toinen oli täyteen bookattu. Onneksi toiseen ravintolaan (tosin aika arvokkaaseen) mahtui syömään ja ruoka on erinomaista. Samasta uskonnollisesta syystä osa B&B:sta ei tarjoa ruokaa, ota uusia asiakkaita tai tee uloskirjautumisia sunnuntaisin.
  • Ota mukaan tarpeeksi tuulenpitävää ja lämmintä vaatetta. Itse olen vilukissa ja kesäkuussa kaksi neulepaitaa, pitkikset, tuulipuku, käsineet, villasukat ja vaelluskengät eivät olleet lainkaan liikaa varsinkaan Lewisin tuulissa.

Bonarina kolme videota Ulko-Hebrideiltä:

Lampaita laiduntamassa esihistoriallisen Dun Carlowayn tornin vieressä Lewisin saarella:

 

Ylämaankarjaelikko Harrisin saarella oli varmaan yhtä ihmeissään kuin minä:

 

Kapea single track -tie Harrisin itäosassa. Tien nimi on Golden Road, sen verran kallista oli rakentaa tie kivikoiden läpi:

 

Seuraavassa postauksessa käsittelyssä on minulle Lewisin ja Harrisin saarten tärkein juttu eli Harris Tweed.

 

Continue Reading

Nagu Selbu -lapaset

Sorry, I write my blog only in Finnish, but you can download the English version of Nagu Selbu mitten pattern (pdf). Please visit my Ravelry page, you’ll find all my patterns there.

 

SAM_2144

 

Pari kuukautta sitten julkaisin ohjeen Nagu Trad -lapasiin, jonka suunnittelin anopiltani saaman lapasen mukaan. Alkuperäisen lapasen on luultavasti neulonut anoppini isän äiti Ida Söderholm (1890-1971). Samaan aikaan tuon lapasen kanssa sain myös toisen erilaisen kirjoneulelapasen, joka sekin on luultavammin Idan neuloma. Tässä on nyt vihdoin ohje myös tuohon toiseen lapasmalliin.

Lataa suomenkielinen ohje: Nagu Selbu Suomeksi (pdf)

Download the pattern in English: Nagu Selbu in English (pdf)

 

elina

 

Tämä kukkakuviollinen lapasmalli noudattaa norjalaista Selbu-perinnettä, joka oli hyvinkin muodikasta 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla myös Suomessa. Ehkä Ida on löytänyt ohjeen lehdestä tai kirjasta? Selbu-kirjoneulemallit ovat saaneet nimensä syntyalueensa eli keskinorjalaisen Selbun kunnan mukaan. Selbun mallit ovat on graafista, usein mustavalkoista kirjoneulontaa. Selbuvotter (eli Selbu-lapaset) -kuvahaulla pääsee jujulle mistä on kyse.

Tavallisin Selbu-kuvio on kahdeksansakarainen “tähti” eli Selburose (eli Selbunruusu) ja vaikka kansanomaisesta neulonnasta onkin kyse, Selbun neulontatyyli syntyi vasta 1800-luvulla. Selbun neulemalleissa voi nähdä yhtäläisyyksiä yleiseurooppalaiseen kansanomaiseen kirjontaan: samoja ruusuja, kannuskuvioita ja köynnöksiä tavataan ympäri Eurooppaa kansanpuvuissa ja perinnepukeutumisessa. Selbu-lapasista löytyy muuten tietoa myös viime vuonna ilmestyneessä mahtavassa Sukupolvien silmukat -neulekirjassa ja kirjassa on myös pari Selbu-tyylistä ohjetta. Kirjaan kannattaa ehdottomasti tutustua.

 

SAM_2093

 

Koska malli on perinteinen, päätiin uudistaa sitä käyttämällä värejä mustavalkoisuuden sijaan ja valitsin lapasen materiaaliksi lampaanvillan sijaan alpakan. Alpakka tekee pörröisenä materiaalina kuvioista vähän “sumuisempia” kuin villalangasta neulottuna, mutta tykkään efektistä tosi paljon. Valitsemallani langalla lapasen malli on aika kapea ja pitkä eli jos kaipaat isompia lapasia kannattaa vaihtaa langaksi paksumpi lanka (esim. 130m/50g) ja valita 3mm puikot. Ohjeessa kerrotaan vinkki mallin lyhentämiseen.

 

nagu selbu 3

 

Tässä alkuperäinen lapanen, jossa väreinä on käytetty lampaanvalkoista ja -mustaa. Lanka on kaksisäikeistä ja käsinkehrättyä.

 

nadu selbu detail

Continue Reading

Maailma on erilainen tekstiiliorientoituneen silmin

Tänä aamuna katsoimme ohjelmaa, joko käsitteli Englannin vanhaa, jo mennyttä teollisuutta, hiilikaivostoimintaa ja höyryvetureita. Nauroin, että tarkkaavaisuuteni herpaantuu heti, kun siirrytään historiasta isojen metallisten koneiden toimintamekanismeihin. Ne kun eivät minua kiinnosta.

Toisaalta sitten kun on tekstiileistä kyse, sitä bongaa juttuja ihan vahingossa: Lähdin tänään Miehen seuraksi AFK:n pimiölle, pari filmiä kun odotti kehittämistä. Matkalla huomasin, että Kisahallin viereen oli avattu uusi UFF. Sieltä löysin kauniskuviollisen, helmiäisnappisen neuletakin, joka oli kuitenkin valitettavasti liian pieni ja muutenkin epäsopiva minulle. Nappasin kuitenkin takista kuvan, että voisin joskus käyttää samaa mallineulosta johonkin  (pitsin, oikeiden, nurjien ja nostettujen silmukoiden yhdistäminen on tuossa kovin kaunista).

1377424117078

Pimiöllä taas odotellessani selasin vanhoja Fotografisk Årsbok -kirjoja  eli Valokuvauksen vuosikirjoja. Niistä löytyi muutamia kuvahelmiä (valitan, hatarapäisenä en ottanut vuosia ylös, kirjat ovat kuitenkin 1940-50 -luvuilta). Kirjoissa on paljon mielenkiintoisia kuvia, joista osa oli pakko kännykällä napsaista talteen.

Kauniissa leningissä on hihat ja yläosa (ehkä myös kaulus) leikattu täysvinoon, jolloin kangas on saatu laskeutumaan paremmin ja ruudut hauskasti vinoon. Hameosa on kellotettu ja leikattu lankasuoraan:

1377426284954

Pojalla on katupojan yrmy ilme, mutta hänen paidassaan on jännä ja kuitenkin yksinkertainen pintaneulos. Tykkään myös tuosta piposta ja noista kalanruoto-tweed -housuista hurjasti.

1377426469794

1377426483899

Tällaista tämä on, isot, mekaaniset koneet eivät kiinnosta, tekstiilikuidut kyllä!

Continue Reading