Tämä on kolmas osa Skotlannin matkakertomuksesta (osat 1 ja 2).
Harris Tweed -villakangas on tärkein syy, miksi halusin matkustaa Ulko-Hebrideille, Skotlannin länsirannikolla sijaitsevalle saariryhmälle. Perinteinen Ulko-Hebrideillä valmistettu ja tuotemerkillä suojeltu Harris Tweed -villakangas on mielestäni lumoavan kaunista. Perinteiset sidokset kuten palttina, pomsi ja toimikkaat sekä eläväpintainen villalanka tekevät kankaista mielenkiintoisia ja hämmästyttävästi melkein kaikki Harris Tweedit tuntuvat sopivan yhteen keskenään. Perinteinen Harris Tweed on varsin karkeaa, mutta erilaisten kankaiden paksuus ja tuntu voi vaihdella paljonkin.
Harris Tweed on ollut vuodesta 1910 asti suojeltu tavaramerkki. Harris Tweed suojeltiin suhteellisen varhain, koska jo 1800-luvun loppupuolella siitä tuli metsästys- ja urheiluvaatteissa käytetty muotimateriaali, joka siksi houkutteli apajille kaikenlaisia puliveivareita. Harris Tweed -nimeä alettiin väärinkäyttää ja Harris Tweediksi kutsuttiin ala-arvoisen huonosti kudottuja kankaita, jotka eivät olleet edes täyttä villaa eivätkä olleet Lewisin ja Harrisin saarta ikinä nähneetkään. Nykyään Harris Tweedin valvonnasta vastaa vuonna 1993 perustettu Stornowayssa toimiva The Harris Tweed Authority, joka tarkastaa jokaisen kangaspakan ja leimauttaa sen The Orb -merkillä.
Täyttääkseen ehdot Harris Tweed -kankaaseen käytettävät langat tulee kehrätä joissain saaren kolmesta kehräämöstä. Kehräämöt ovat Lewisin puolella Carlowayssä, Shambostissa ja Stornowayssa ja minulle kerrottiin, että kehräämöihin ei yleensä pääse käymään (kuulemma jos käy hyvä tuuri, voi paikalla oleva työnjohtaja ehkä päästää kierrokselle, en kuitenkaan kokeillut). The Harris Tweed Companyssä minua valistettiin, että Harris Tweed -lankaa kehrättäessä villa värjätään aina villana, ei vasta valmiina lankana ja näin saadaan aikaiseksi langalle sen eläväpintainen väritys. Alla kuva Harris Tweed -näyttelyssä olleesta villanäytteestä, langassa tosiaan yhdistyy monenlaisia värejä!
Harris Tweed -kankaissa käytetty villa tulee myös muualta Brittein saarilta kuin Lewisiltä ja Harrisilta (mm. Pohjois-Englannista, Yorkshiren alueelta), koska saarten oma lammasmäärä ei pysty tuottamaan kaikkea kankaisiin villaa. Joka tapauksessa villa on aina brittiläistä.
Saarille kehrätyn langan lisäksi toinen tärkeä Harris Tweedin kriteeri on se, että kangas pitää kutoa “kotiteollisuutena” kutojan omissa tiloissa. Kutojilla on asuintalonsa vieressä pieni mökki, jossa työtilat sijaitsevat. The Harris Tweed Authorityn edustama tarkastaja käy jokaisen kutojan luona kerran tai kaksi viikossa eli tuotanto on hyvin valvottua.
Harris Tweed -kankaiden tarina juontaa juurensa jo satojen vuosien taakse, paksu villakangas on mitä mainioin suoja Atlantin tuulia ja myrskyjä vastaan. Miksi Lewisin ja Harrisin saarilla alettiin kutoa kankaita myytäväksi? Yksi vastaus on paikallinen maasto. Alla olevan kuvan olen ottanut Harrisin saaren itäosassa. Kuten näkyy, maasto on hyvin kivikkoista eli maanviljelystä pystyttiin hädin tuskin harrastamaan kotitarpeiksikaan. 1800-luvun loppupuolella kudontateollisuutta alettiin kehittää ponnekkaasti myös tietynlaisen kansainvalistusaatteen nimissä, että ihmiset saisivat paremman elämän. Historiaan kuuluu myös viljelijöiden maiden viemistä, pakkoasutusta kivisille seuduille ja muuta “mukavaa”, mutta en ole tarpeeksi perehtynyt aiheeseen, että voisin siitä laajemmin kertoa.
Harris Tweedin kutojia on tällä hetkellä jäljellä vain aivan kourallinen ja suurin osa heistä on eläkeikää lähellä olevia miehiä. Pääsimme tapaamaan kutojista superstaraa eli Donald John MacKayta, joka asuu ja työskentelee Luskentyressä, lähellä Tarbertia (jos haluat tarkat ajo-ohjeet hänen luokseen, laita minulle viestiä). Kuulin myös nuorehkosta naispuolisesta kutojasta, Rebecca Huttonista, joka olisi asunut aivan Harrisin majapaikkamme Sorrel Cottagen vieressä Northonissa. Minulle tuli kuitenkin joku “en kehtaa mennä häiritsemään” -kohtaus, vaikka jälkikäteen kuulin, että Rebecca ottaa vieraita vastaan mielellään. Kuulemma jos auto on pihassa, kannattaa mennä huhuilemaan talon ovelle. Harmittaa aika paljon, mutta ehkä joskus pääsen saarille uudelleen käymään ja tapaamaan Rebeccaa.
Donald John MacKay oli juuri leikkaamassa viereisen saaren metsästysseuralle kutomiaan värikokeiluja, kun tupsahdimme hänen weaving hutilleen. Pienen ihmettelyn jälkeen juttu alkoi luistaa, kun huomasimme, että Donald Johnille tulee puhua aika kovaäänisesti. Kun pääsimme seuraamaan kudontaa, niin saimme selityksen sille, mikä on kutojan kuulon vienyt: Donald John kutoo kangasta vanhanmallisilla, 75-senttiä leveillä, polkusilla varustetuilla kangaspuilla. Harmittoman näköiset puut pitävät kuitenkin aivan järjettömän kovaa mekkalaa ja vanhanajan kutojat eivät tietenkään mitään kuulosuojaimia käytä.
Kuvasta näkyy, kuinka samaan loimeen voi kätevästi kutoa monenvärisiä kokeiluja, kun loimessa on useampaa eri väriä vierekkäin ja kuteiden väriä vaihtaa:
Donald Johnin puut ovat vuodelta 1970, mutta hän on ostanut ne käytettynä 1980-luvulla. Kapeat puut ovat jäämässä historiaan: modernit Harris Tweed -puut toimivat itseasiassa polkimilla, aivan kuten polkupyörä! 1990-luvun alussa kehitetyt modernit puut ovat leveät, kohtuullisen hiljaiset ja niillä voi kutoa 150-senttiä leveää kangasta. Tällaisia puita en Harrisilla nähnyt, mutta Skyen saarella kyllä (Skyen kutomokäynnistä kerron myöhemmin). Donald Johnin puheista jäi sellainen vaikutelma, että hän ei kamalasti arvosta uudempaa puutyyppiä.
Donald John MacKay on toiminut kutojana 45 vuotta ja ammatti on kulkenut suvussa, myös McKayn isä oli kutoja. McKay suunnittelee kaikki kutomansa kuosit itse ja McKay on tosiaan Harris Tweedin superstara. Hän suunnittelee kankaita, joita käyttävät niin Chanel, Clarks kuin Nikekin. McKay näytti meille yhteistyön tuloksia: Niken kenkiä, Clarksin korkkareita ja kuvia Chanelin catwalkilta. MacKay oli ilmeisen tyytyväinen suunnittelemiinsa kuoseihin, mutta ei ollut selvästikään vakuuttunut Chanelin aika erikoisista vaatteista. Pahoittelen, minulla ei ole vaatteista kuvaa, kun kuvissa sanottiin niiden olevan vain vain yrityksen (siis Chanelin) sisäiseen käyttöön, en siis kehdannut ottaa kuvia.
Vaikka kutominen on käsityötä, Harris Tweedin kutojat pystyvät työskentelemään lähes teollisessa mittakaavassa. Turha kuvitellakaan, että Harris Tweedin kudonnassa olisi kyse mistään vaatimattomasta puuhastelusta, esimerkiksi Niken kenkiä varten MacKay kutoi noin 20000 metriä tweedkangasta. Puut ovat nopeat, kunhan loimi on kunnossa: puolessa minuutissa kangasta syntyy reilut kymmenen senttiä. Loimet eivät ole hurjan pitkiä, kangasta syntyy noin muutamia kymmeniä metrejä kerralla. Jos seuraava kangas on sidokseltaan samantyyppistä eli samaa niisintää voidaan käyttää uudelleen, uusi loimi solmitaan vanhan perään ja vedetään niisien läpi.
Vierailun päätteksi minun piti tietysti ostaa itselleni takkikangas tältä tunnetulta kutojalta. Valitsin tummanvihreän tweedin, joka kauempaa näyttää yksiväriseltä, mutta läheltä tarkastellessa se on sekoitus vihreää, ruskeaa, turkoosia, keltaista ja jopa punaista. Donald John Mackayn mukaan kankaan lanka on kehrätty Cheviot-lammasrodun villasta. Tarkoitus on tehdä kankaasta klassinen kauluksellinen jakku.
Lähtiessä oli vielä otettava kuva McKayn työtilasta:
Harris Tweed -kaupat
Harrisin ja Lewisin alueella on useita Harris Tweed -kauppoja. Suosittelen Harrisin puolella, Tarbertin satamassa ja Tarbertin lähellä olevia liikkeitä: niissä valikoima on laajin ja mielenkiintoisin. Kaupat ovat muutaman kilometrin päässä toisistaan eli jos sinulla on auto käytettävissä, on liikkeissä vierailu vaivatonta. Jos voit käydä vain yhdessä paikassa, käy ehdottomasti Harris Tweed Isle of Harris -kaupassa Tarbertin satamassa, aivan lauttaterminaalin kupeessa (vieressä on muuten aloittanut toimintansa matkamme jälkeen Harris Distillery -viskitislaamo!). Kauppa sijaitsee kahdessa rakennuksessa, toisessa on satoja erilaisia tweed-kankaita (joista osa 90-luvulta, ehkä kauempaakin) ja toisessa valmiita tuotteita. Minulle meinasi tulla lähes itku ja ahdistus nähdessäni kaikki ihanat kankaat ja tietäessäni, etten voi ostaa kaikkea mitä haluaisin.
Mieheni oli hyvin onnellinen löytäessään kattavan ja edullisen valikoiman tweed-hattuja:
Harris Tweed Isle of Harris -kaupasta ostin tweediä lopulta vain kahteen hameeseen:
Grosebayssa, noin 5 km etelään Tarbertista, sijaitsee The Harris Tweed Company, jossa on lähinnä valmiita vaatteita, mutta myös pieni valikoima kahta eri paksuutta olevaa tweed-lankaa, joka kehrätään Carlowayssa, yhdessä Lewisin kolmesta kehräämöstä. Hassua, mutta Grosebayn liike on ainoa liike Ulko-Hebrideillä, josta löysin neulelankaa, vaikka lampaita saarella on joka puolella. Lankaa saa dk- ja 4-ply -vahvuisena, itse ostin ohuempaa 4-ply -vahvuista lankaa. Olen neulonut langasta yhden paidan ja täytyy sanoa, että vaikka epätasainen lanka onkin aika puuduttavaa ja hidasta neulottavaa, on valmis neule on päällä mukavampi kuin mikään muu. Tweedimäinen pinta on melkein huopamainen ja super-lämmin!
Drinishaderissa, lähellä Grosebayta, sijaitsee Harris Tweed -myymälä ja -näyttely. Liike on Harris Tweed and Knitwear, ja sen yhteydessä on vanhaan kouluun rakennettu Harris Tweedin historiasta, valmistuksesta ja nykypäivästä kertova mielenkiintoinen näyttely Cló-Mór. Suosittelen näyttelyyn tutustumista lämpimästi, jos tekstiilit ja/tai muoti kiinnostaa. Harris Tweedin historian ja valmistuksen lisäksi näyttelyssä esitellään miten Harris Tweedin käyttöä modernissa muotimaailmassa.
Lewisin saaren puoleltakin Harris Tweediä saa, mutta valikoima ei ole niin hyvä kuin Harrisilla. Kuuluisin Harris Tweed -kauppa on saarten pääkaupungissa, Stornowayssa, sijaitseva Harris Tweed Hebrides, mutta he myyvät vain omaa mallistoaan. Liike on todella tyylikäs ja siisti, mutta tykkään itse enemmän Harrisin puolen myymälöiden kotikutoisuudesta.
Stornowayssa sijaitsee myös aika erikoinen Lewis Loom Centre, joka sijaitsee vanhassa sisäpihan rakennuksessa ja on täynnä kaikenlaista erikoista Harris Tweediin liittyvää ja liittymätöntä. Itse en tuolta mitään ostaisi, vaikutti sekaiselta ja omituiselta paikalta, mutta jos Stornowayhin eksyy, niin voihan siellä piipahtaa.
Harris Tweediä käsitteleviä valokuvia tuli otettua sen verran paljon, että tein Flickriin niille oman kansion. Käy katsomassa, jos kiinnostuit Harris Tweedistä enemmänkin.
Ulko-Hebrideillä oli sen verran mahtavaa, että keskusteluissa matkan jälkeen on usein kuultu sanat “seuraavalla kerralla” ja “sitten kun” eli luultavammin Ulko-Hebrideille vielä palaan. Jos ei muusta syystä, niin siksi, että minun on pakko päästä hipelöimään tweed-kankaita Harris Tweed Isle of Harris -kauppaan.
Seuraavassa postauksessa päästäänkin sitten sumuiselle Skyen saarelle.
