Kyllä täällä ehkä jotain vielä neulotaankin, mutta mitään järkevää ei ole näyttää. Jatkan siis korumeemillä, johon viittasin yli viikko sitten. Sen jälkeen olen saanut lajiteltua ja järjestettyä kaikki koruni ja järjesteltyä kaikki nykyään käyttämäni arkikorut leivostelineeseen (ostin Indiskasta, 8,90€). Teline on kätevä, nyt korvikset eivät ole sekaisin korurasioiden pohjalla.
Tarkoituksena on siis kertoa itselleen tärkeistä koruista. Minä voisin kertoa koruistani useamman postauksen ajan, kun olen tällainen koruharakka. Jos olisin yhtä lahjakas kirjoittaja kuin Alcinoe, kirjoittaisin Edellinen elämä -tarinan, joka selittäisi harakkamaisuuteni kaikkeen ihanaan värikkääseen ja kiiltävään pikkutavaraan (varsinkin nappeihin).
Koruni voi jakaa amulettikoruihin ja pukukoruihin. Amulettikorut ovat sisäistä varmuutta antavia. Pukukorujen tehtävä on vain olla kauniita. Suurin osa koruistani ovat pukukoruja: Niillä ei ole suurta rahallista arvoa. En edes tajua, miksi joku voi haluta kimmeltäviä timanttikoruja, varsinkaan jos ne timantit ovat noin kärpäsenjätöksen kokoisia. Pidän kuitenkin “aidoista” materiaaleista: metalleista, puolijalokivistä ja lasista. Omatekemissäni koruissa käytän myös tekstiilimateriaaleja ja muovia.
Amulettikoruja:
Erityisiä suosikkejani ovat oman eläimeni, hirven, kuvin koristellut korut. Kalevala Korun rannekorun olen ostanut itselleni amuletiksi, KK:n hopeisen juoksevan hirven ostin vanhantavaranliikkeestä itselleni lahjaksi.
Pyöreä tyylitelty hakaristi-rintakoru on parin vuoden takainen löytö kirppikseltä. Koru on luultavammin balttilaista alkuperää. Sormus on ainoa koru jota käytän jatkuvasti (paitsi leipoessa). Sormus on vuoden vanha lahja siipalta: Sain itse valita korun synttärilahjakseni Tallinnasta ja tuo sormus solahti oikean käden keskisormeen vaivattomasti. Vaikkei siinä suurempaa mystiikkaa ole, minusta on kiva ajatella, että sormus oli tarkoitettu juuri minulle. Sormus on koristeltu onnea tuottavin balttilaisin symbolein: ristipäinen risti, hakaristi, haravakuvio ja hedelmällistä naista esittävät kuviot sopivat mainiosti naisen käyttämään sormukseen. Sormuksella ei ole ollut epätoivottuja vaikutuksia ainakaan vielä.:)
Pukukoruistani suurimman osa on suunnitellut sisareni. On kätevää, että on korusuunnittelija ja -tekijä perheessä. Välillä kiikutan siskolle materiaaleja ja/tai toiveita ja hän toteuttaa minulle yksilöllisiä koruja. Koska siskolla ei ole blogia pystyssä, en voi linkata sinne (syytös siskolle päin). Hänen korujaan voi kuitenkin tulla katsomaan joulukuussa Naisten joulumessuille ja Wanhan myyjäisiin, jaamme taas myyntipöydän.
Tämä siskon suunnittelema korusetti on ollut suosikkini koko kesän ja alkusyksyn:
Puolijalokiviä ja hopeaa, ei voi kyllä muistaa mitä kiveä.
Allaoleva korallikorusetti on yksi ehdottomista suosikeistani, korallin takia omatunto tosin hieman kolkuttaa. Koralli materiaalina oli minun valintani. Pidän kokonaisista koruseteistä, joihin kuuluu kaulakoru, korvikset ja rannekoru.
Vihreä lasihelmistä koostuva kaulakoru on Accessorize -kaupasta, olin haikaillut sitä jo pitkään, mutta hinta tuntui kalliilta. Alennuksessa noita koruja sai sitten kaksi yhden hinnalla. Ostin kaksi ja kiikutin siskolle toisen. Hän teki toisesta kaulakorusta minulle rannekorun ja kolme paria korviksia.
Lopuksi materiaali, joka on ollut suosikkini jo kauan, meripihka. Se on kauniin lämmin materiaali ja meripihkajäljennöksetkin käyvät minulle. Korvikset olen ostanut lukioikäisenä Tallinnasta. Lehtirintaneula on perintöä äidinäidiltä. Se on yksi lempparikoruistani ulkonäkönsä ja historiansa ansiosta.
