Tervetuloa mukaan!
Apina viihtyi St. Patrick’s Pubissa (Vana-Posti 7)
Kuten edellisestä postauksesta saattoi lukea, viikonloppu hurahti Tallinnassa. Laukkuuni sujahti Vallilasta kohti Linda Linen terminaalia kohti lähdettäessä Apina. Itseasiassa Apina muutti luokseni jo viime keskiviikkona, kun Hesyn Perintöpuodin ohi porhaltaessani hänet ikkunassa istumassa näin.
Pieni käsinukke ei olisi luultavammin kiinnittänyt huomiotani muuten, mutta se oli luultavammin kotoisin samasta neuvostoliittolaisesta lelutehtaasta kuin yksivuotiaana Sotšin tuliaisina (?) saamani Affe-apina. Affe ei tosin ole käsinukke vaan ihan oikea apina pitkine jalkoineen ja häntineen. Affe on tällä hetkellä siirtynyt jo eläkkeelle ja majailee jossain päin kotiani luultavammin lankapussien keskellä torkkuen.
Joka tapauksessa, Apina siis lähti minun ja Ihmissuhteen mukana tutustumaan Tallinnaan. Kävi ilmi, että Apinalla oli matkaseurana Punainen Lintu ja ne viihtyivät arvelluttavan hyvin yhdessä. Esimerkiksi Pierre Chocolateriessa ne söivät chilisuklaata ja joivat (hieman makaaberia kyllä, mutta vain lämpimän kevätpäivän kunniaksi) olutta ja kirsikkamehua.
Raskauttavaa todistusaineistoa:
Minulla oli Tallinnassa mukavaa, kuten aina. Ilma oli ihana, kävelin jalat rikki, ihmettelin taas näkemiäni uusia yksityiskohtia Vanhassa Kaupungissa ja muuallakin. Vähän väliä piti pysähtyä pällistelemään ja ihastelemaan uuden arkkitehtuurin helmiä ja kamaluuksia.
Vanhassa Kaupungissa on muuten ilmestynyt monien talojen seiniin lasilaattoja, joissa kerrotaan talojen historiasta. Mielestäni aivan loistava idea, koska olen monesti pohtinut milloin mikäkin talo on rakennettu, miten taloa on laajennettu eri vuosisatoina ja millaisia ihmisiä missäkin talossa on asunut. Nyt talon tarinan voi tarkistaa talon seinässä olevasta laatasta!
Keskiaikaista rakennuskantaa:
Osaako kukaan kertoa mitä nuo aukot talon seinissä ovat. Tuuletusaukkojako?
Kevät oli pari päivää edempänä Tallinnassa kuin Helsingissä ja taivas oli kirkkaansininen kaikki kolme päivää:
Ostin minä vähän tuliaisiakin, Liann Lõngadista lähti mukaani paksua “pompahtelevan” kierteistä merinovillaa (38kr/kerä). Titan Woolin puuvillakin olisi kiinnostanut, mutta pitäähän sitä jättää seuraavaksi kerraksikin jotain ostettavaa…
Keskustorille olivat ilmestyneet vanhan tavaran myyjät. En tiedä ovatko he siellä joka päivä myymässä, mutta ainakin sunnuntaina olivat. Rouvilla on myynnissä kaikenlaisia astioita, kirjoja, neuleita, vanhoja lankarullia ja eräältä myyjältä löysin nappiaarteen. En ostanut kaikkea, vaikka sopuhintaan napit sainkin.
Edellisen postauksen kommenteissa minulta kysyttiin vinkkejä kohteisiin Tallinnassa. Minusta Tallinnassa on mielettömän paljon nähtävää. Jokaisen lempikohteet tietenkin vaihtelevat omien kiinnostuksenkohteiden mukaan. Itse tykkään nuohota toreilla ja istuskella baareissa.
Linkkejä Tallinna-katsauksiini: tämän vuoden tammikuussa olin viimeksi Tallinnassa (osa 1 ja osa 2), kesällä 2007 olin shoppaamassa Särmän kanssa ja joulukuussa 2005 olin myös lankamatkalla. Toivottavasti postausten vinkeistä on hyötyä.
