June 2010 – Mielitty

Koska Kriisi aloitti, pitää seurata perässä. Eli

Mitä teen tänä kesänä, kirjoittanut: Mielitty, ikä: 30 vuotta ja 9 kuukautta.

Lomaan on vielä kaksi viikkoa eli nyt on hyvä hetki fiilistellä kesälomasuunnitelmilla. Tänä kesänä minulla on ruhtinaallisesti palkallista lomaa, enemmän kuin ikinä ennen, koska aikaisemmin olen lähinnä ollut haahuileva elämäntapaopiskelija.

Loman ajattelin aloittaa PuistoBluesilla. En olisi muuten kyseiseen tapahtumaan lähtenyt, jollei Mies olisi tiedoillaan hankkinut meille kummallekin liput pääkonserttiin. Konsertilla on hyvä juhlistaa loman alkua. Ehkä kyseessä on omalta osaltani ns. “helmiä sioille” -tapahtuma, mutta tykkään kyllä monenlaisesta livemusasta. En sano ei myöskään ZZ Topille (tätä olisi ehkä voinut pitää jonkinlaisena ihmeenä muutama vuosi sitten). Pidän myös siitä, että festareilta pääsee illaksi kotiin ja lämpimään suihkuun (kyllä, olen oikea kermaperse).

Koska lomaan nivoutuu myös oman kodin remontointi ja muutto, voisin kuvitella, että loma ei ole pelkkää lomaa ja auringossa makaamista. Toisaalta kodinlaiton lisäksi en ajatellut suorittaa lomalla yhtään mitään. Olen suunnitellut, että loman kohokohtiin tulee kuulumaan makaaminen aurinkoläikissä kantakaupungin puistoissa ja kallioilla, pyöräretket sinne sun tänne, ekskursiot lounastarpeiden ostoon Hakaniemen halliin ja grillaus kerrostalomme sisäpihalla. Lomalla voi ruuanlaittoon ja syömiseen panostaa eri tavalla! Ajattelin lomalla syödä paljon tuoretta kalaa, herneitä ja kirsikoita, uusia perunoita, silliä ja voita, unohtamatta Chef Wotkin’sin mainioita makkaroita.

Jos oleskelu Helsingissä käy pitkästyttämään, voisin hyvin lähteä taas Tallinnaan. Minusta Tallinnassa on parasta oikeastaan koko kaupungin tunnelma, hyvänä kakkosena tulee mukavat ravintolat, joista saa herkullista ruokaa ja olutta. Kaupungin suklaapuoditkaan eivät jätä kylmäksi.

Toivon, että lomailmat ovat kauniit ja aurinkoiset, että pystyn pukeutumaan hellemekkoihin ja läpsyttelemään joka paikkaan varvassandaaleissa. Janoan lämpöä, sitä että varjossakin on lämmin.

Näissä merkeissä se kesäloma sitten vierähtääkin ja luultavammin aivan liian nopeaan. En muuten vieläkään osaa kirjoittaa rakasta äidinkieltämme ja inhoan ainekirjoitusta yhtä paljon kuin lukioikäisenä. Plääh.

***

Tällä hetkellä tuntuu remontin ja muuton takia tältä. Olen muunmuassa astunut naulaan (sen ansioista tuli käytyä jäykkäkouristuspiikillä) ja löytänyt uudesta kodistamme kaikenlaisia jänniä viritelmiä. Onneksi pahin ruljanssi on parissa viikossa ohi.

Uusi koti

Kevät muuttui kavalan nopeasti kesäksi, joka nyt on vehreimmillään. Katson hieman haikeana asuntoni ikkunasta näkyviä lehmuksia ja vaahteraa: Kesäisin katu kotini ulkopuolella on kuin vihreän lehtikaton alla. Yhtä viherhuonetta koko katu! Vastapäisessä talossa, vanhassa kivijalkakaupassa asuva tyttö on asettanut kadulle omat pihakalusteensa, grillin ja tikkataulun. Tällaista on vain Vallilassa ja tästä minä tykkään.

Tämä on kuitenkin viimeinen kesäkuu Vallilassa, ei nyt ehkä ikinä, mutta ainakin pitkään aikaan, sillä ostimme oman kodin viereisestä kaupungiosasta. Onneksi pitkälle ei tosiaan tarvitse muuttaa, matkaa on alle kilometrin verran maata pitkin ja sitten ylösylös melkein satavuotiaan talon ullakkokerrokseen.

Kunnioitan suunnattomasti ihmisiä, jotka jaksavat remontoida ja kunnostaa vanhoja taloja, kasvattaa siinä sivussa lapsikatrasta, käydä kokopäivätyössä ja olla luovia sekä tuotteliaita. Minusta tuntuu, että minulle pienen kerrostalohuoneiston pintaremontissakin on aivan tarpeeksi järjestämistä, värien ja materiaalien valitsemista, maalaamista ja askarointia, vaikkemme ole kaksistaan kaikkea tekemässäkään. Onneksi pääsemme helpolla: Nyt ensimmäisessä vaiheessa puleerauksen kohteeksi joutuvat vain lautalattia, seinät ja katot, mutta esimerkiksi on kovin haastavaa valita, että minkä sävyiset valkoiset pinnat asuntoon tulevat. No, makuualkoviin tulee hieman harmaatakin.

Muutossa ja rempassa on myös se huono puoli, että se on pelkkää kaaosta ja epäjärjestystä. Haluaisin, että muuttotouhu olisi jo ohi ja suurin haaste olisi se, miten kirjat kirjahyllyyn latoo tai minkä pöytäliinan keittiöön valitsee. Toisaalta muutto on hyvä tapa päästä turhasta tavarasta eroon. Olen vihdoin nuohonnut vintti- ja kellarikomerot, laittanut kiertoon ja roskikseen romua kovalla kädellä. Hankkiudun vihdoin viimein eroon esimerkiksi kymmenen vuoden takaisista kurssipäiväkirjoista, koska nyt olen varma, etten ikinä tule niitä tarvitsemaan saati kaipaamaan. Turhaa ja ylimääräistä tavaraa riittää, vaikka olen vienyt kirjoja antikvariaattiin ja vaatteita ja tekstiilejä UFFin laatikkoon. Siksi päätin järjestää myös muuttajaispippalot, jossa saa penkoa minulle ylimääräisiä tavaroita ja viedä mukanaan tarvitsemansa. Saa nähdä väheneekö tavara tällä tavoin, mutta ainakin saan hyvän syyn juhlia!

Jonkinlainen meemi

Uusi koti