Kuluneen vuoden aikana olen joutunut paljon miettimään sitä, mitä oikeastaan elämältäni haluan. Paljosta pohtimisesta huolimatta olen edelleen aika hukassa. Takaraivossa tikittää ajatus, etten osaa mitään hyödyllistä (kaikenlaista kivaa kyllä, mutten hyödyllistä). Ammatillinen identiteettini on hukassa. Tilanne olisi helpompi, jos edes tietäisin, mitä oikeastaan haluaisin “aikuisena” tehdä.

Toisaalta olen etuoikeutettu: minulla on aikaa miettiä. Yksinäisenä naisihmisenä tulen toimeen vähällä. Voin valita itse miten ja millaista työtä teen. Asun pienessä yksiössä, kuljen kävellen ja yleisillä kulkuneuvoilla, pidän yksinkertaisesta ruuasta ja nyt päällä on lisäksi Garderoobi kierrättäen -projekti. En kuluta paljoa, enkä haaveile mistään erikoisesta.

Haluaisin sellaisen kokopäivätyön, josta olisin oikeasti innoissani. Että työpaikkaa hakiessani todella haluaisin kyseisen työn. Että töihin olisi kiva lähteä aamulla. Että palkalla tulisi toimeen. Ehkä vain olen utopisti.

En kuitenkaan ole toimeton, vaikkei minulla kokopäivätyötä olekaan. Tänään on tiedossa ompelemisen ja pyykkäämisen lisäksi omenahillon ja -piirakan tekemistä. Ilahduin kauheasti, kun tuttu tarjosi minulle kassillista suomalaisia hillo-omenoita. Mukana oli myös syömäomenoita, jotka kuvissa poseeraavat lauantaina kirpparilta eurolla ostamani lautasen päällä.

Tällä viikolla yksi aamu herätessäni kaikki kiukutti (keskimääräistä enemmän). Mukava sattuma kuitenkin muutti päivän suuntaa. Menin työpaikalle poikkeuksellisesti takaovesta ja tämän seurauksena aamuni parani hetkessä: roskiksen viereen oli jätetty lupaava kasa kaikenlaista tavaraa. Innokkaana tavaradyykkaajana mukaani poimin ihanan saranakannellisen rottinkikorin ja kolme pientä kulunutta kullattua kehystä, joista on irrotettu jonkinlaiset maalaukset.

Pikkuruinen koristekurpitsa on lahja siskolta.

Upeaa kuinka päivä voi kirkastua hetkessä! Toisen roska on toisen aarre.

Viikon ilonpilkahduksiin on kuulunut myös lahjaksi saamani omenahillo. Sitä on syöty paahtoleivän ja lettujen kanssa.

Eilen oli äitini syntymäpäivä, jota vietettiin ravintola Töölönrannassa. Ruoka oli suussasulavaa, tuli herkuteltua muunmuassa sorsalla ja jälkkärinä oli piirasta ja kanelijäätelöä.