Ompelua ja ompelumuistoja

Nyt on luvassa pitkää ja polveilevaa tekstiä ompelemisesta. Pitsiunelmia -blogissa pohdittiin, että mikä olisi viherpeukalon ompeluun liittyvä vastine. En osaa sanoa, mutta siinä missä moni odottaa pääsevänsä myllertämään pihaa lumien sulattua ja ilmojen hieman lämmittyä, minä odotin viikko sitten pitkää viikonloppua ompelusten parissa. Mies lähti moottoripyöräilemään ja minä  ompelukoneeni pariin. Kaikista mukavinta on ommella ilman deadlineja, ihan omaksi huviksi.

Tulevien projektien kankaita ja nauhoja. On varmaankin helppo uskoa, että minulla on jonkinasteinen pallokuvioaddiktio:

En ole ommellut mitään isompaan pariin kolmeen vuoteen ja nyt olen parin viikon aikana ommellut kaksi hametta ja kesätopin. Suunnitelmissa on vielä ainakin kolme mekkoa ja kaksi paitaa. Tekeminen ja kangas ei ainakaan lopu ihan heti. Olen myös hieman huolestunut, että tarkistaessani kotona ompelulanka- ja vetoketjuvarastojani, löysin sopivat ompelulangat ja piilovetoketjut kaikkiin suunnittelemiini projekteihin. Varastot saattavat olla vähän liiankin kattavat.

Olen hyvin hidas ompelija: kahdessa vapaapäivässä sain valmiiksi kaksi hametta, vaikka tein töitä melkein koko ajan.  Minä en “surauta” mitään nopeasti ja vaikeimmat kohdat harsin, koska en pidä purkamisesta. Inhoan edelleen piilovetoketjujen ompelua, vaikka olen harjoitellut sitä aika paljon. Käsityönopettajakoulutuksen omaava ei varmaankaan saisi sanoa näin!

Kun olin lukioikäinen, kävin paljon ompelija-mummini luona ompelemassa. Hän ei varmaan hennonnut kieltää, vaikka tiesi joutuvansa auttamaan minua paljon. Jäkikäteen minua on kyllä nolottanut, kun olen tajunnut, että miten paljon häntä vaivasinkaan! Ei minulla mitään kaavoja ollut, mummi kaavoitti parin ikivanhan peruskaavan avulla. Kun mummi kuoli minun ollessani 20-vuotias, tajusin, etten ollut tosiaan ikinä ommellut vetoketjua vaatteeseen: mummini aina sanoi, että hän ompelee vetoketjun nyt, katsotaan sitä vetoketjun ompelua joskus myöhemmin. Sitä päivää ei ehtinyt ikinä sitten tulla, ihmiset taitavat olla sitkuttelijoita luonnoltaan. Onneksi sittemmin opin ompelemaan vetoketjun ihan itsekseni.

Mummilta ei paljoa kartanoita henkisen perinnön lisäksi jäänyt, mutta minä sain osan hänen ompelutarvikkeistaan, kuten yllä olevan sormustimen ja kassin, jossa oli jo 1950-luvun lopulla edesmenneen isotätini kirjontatöitä. Mummini sanoi aina, että häneltä puuttui kärsivällisyys, siksi hän ompeli(!), siskonsa taasen kirjoi. Isotädin kirjontakankaasta syntyi alla oleva kesäinen aivinatoppi, kangasta riitti vielä vinonauhan tekemiseenkin. Kyllä yli 50 vuoden säilöminen kannattaa!

Jotain, mikä Helsingistä puuttuu on Jättirätti-kangaskaupat. Lähes legendaksi muodostuneet Jättirätit sijaitsevat kaikki Varsinais-Suomessa. Kun käymme sukuloimassa Turussa, pyrin käymään Turun Jättirätissä ja mopohan siellä aina karkaa ja pahasti. Hinnat ovat edullisia ja oikeita vaatetukseen sopivia kankaita on paljon. Pääsiäisenä käydessäni löysin useamman nätin vintage-henkisen kankaan. On hurjaa, että puuvillamusliinia saa 5 euron metrihintaan tai pellavasekoitteita 7 eurolla/metri. On myös hurjaa, miten paljon kangasta ihminen voi ostaa noin 15 minuutissa.

Tykkään, kun kaavoituksen suhteen on eri mahdollisuuksia, kun osaa ja pystyy muuttamaan peruskaavoja tai muokkaamaan valmiskaavoja. Valmiskaavoissa olen ihastunut Colette Patternsien malleihin. Tilasin ennen joulua kaksi kaavaa + Sarain juuri ilmestyneen kirjan, kun ne sai edullisella yhteistarjoushinnalla. Eniten tykkään Coletterien malleissa vanhanaikaisuudesta (hyvässä mielessä) ja siitä että niissä oikeasti käytetään aikaa yksityiskohtiin. Täysvinoon leikatut mallit ovat erityisen hienoja. Yllä ollut valkoinen aivinatoppi on leikattu tämän Coletten ilmaiskaavan mukaan, tosin muutin kaavaa hieman omalle ruumiinrakenteelleni sopivaksi. Sivuilta löytyy muuten paljon ompelututoriaaleja ja pikku vinkkejä, kannattaa katsoa, jos ompelu kiinnostaa.

Continue Reading

Betty Mouatin inspiroimaa

Ehdin Ravelryn puolelle huivini jo lisätä jo viime viikolla, mutta laitetaan nyt blogiinkin.*

Näistä langoista  syntyi siis Betty Mouat -huivin inspiroima huivi. Huivin raidoituksen ja kuvion otin tosin Betty Mouat -paidan ohjeesta. Suosittelen lämpimästi Kate Daviesin Textisles -julkaisua, josta nuo kummatkin ohjeet löytyvät.

Manosin kellanvihreä Silk Blend -lanka ja itse värjäämäni vihreä ja pinkki Wetterhoffin mysteeri-silkkivilla neuloutuivat mukuvasti huiviksi. Jokaista väriä meni aika saman verran, noin 70 grammaa per väri. Käytin reilusti 5 mm puikkoja, että huivista tuli kuohkea. Kumpaankin lyhyeen päähän virkkasin reunukset, toiseen reunukseen tein napinlävet, siltä varalta, että haluaisinkin kietaista huivin tuubihuiviksi.

Kun huivin laittaa kaulaan, häviää kuvio aika tavalla ja tilalle tulee sekainen värikimara. Mutta minusta sekin on hauska!

*) Olen viime aikoina miettinyt tämän blogin jatkoa paljonkin. Viime aikoina minulla on ollut monella elämänalueella tunne, että olen riittämätön, saamaton ja laiska. Surullisinta on, että tunne on tullut myös sellaisissa rakkaissa harrastuksissa asioissa kuin itselle neulominen ja bloginpito. Onko järkeä sellaisessa muistikirjassa  ja portfoliossa, jota päivittää kerran kahdessa kuukaudessa muutamalla tekstirivillä ja muutamalla kuvalla?  Onko järkeä blogissa, jonka ulkonäköön ja toimivuuteen ei ole tyytyväinen, muttei jaksa tehdä asialle mitään?

Tänne jää paljon merkitsemättä sellaista, josta ajattelen, että oi, olisipa kiva tuostakin blogiin kirjoittaa, muistilapuksi itselle ja iloksi muille. Osa jää kokonaan omaan päähäni, osasta saan luonnosversion tehtyä, mutta viimeistely ja julkaisu jää. Mutta koska olen huono luopumaan, annan tämän blogin kuitenkin roikkua mukana muistuttamassa. Se ehkä hiipuu ja kuolee tai muuttuu ja piristyy. Ei voi tietää, koska blogi elää muun elämän mukana.

Continue Reading

Vihreää ja pinkkiä

Kun ensimmäisen sukan kanssa jahkaa kymmenen kuukautta, on toinen sukka hyvä tehdäkin kolmessa päivässä, ettei projekti jää kokonaan kesken. Aloitin kermitinvihreät sukat kesäkuun alussa viime vuonna ja sainkin ensimmäisen sukan aika hyvään jamaan kesälomalla Ranskassa. Sitten projekti jäi. Kaivoin projektin esiin toissa viikonloppuna, neuloin ensimmäisen sukan loppuun (purkamiseltakaan ei säästytty), ja toisen sukan sitten neuloin kiukulla päästäkseni kiehtovamman projektin kimppuun. No, lopputuloksesta tykkään, sukat ovat mukavat jalassa, lanka pehmeää, tosin se nyppyyntyi hieman jo neulottaessakin.

Sukat on neulottu varpaista ylös (Magic cast-on) kantapää on perustiimalasikantapää (hyvä ohje löytyy esim. Ullasta) ja varrensuun silmukat päättelin Jenyn ohjeen mukaan, jota en ollutkaan aikaisemmin kokeillut. Pitsineule on oma kehitelmä, idean nappasin jostain (enää en muista mistä), mutta muokkasin kuviota eteenpäin.

Tekniset tiedot: Sukkien koko: 40/41, Lanka: Lana Grossa Merino Meilenweit (420m/100g), Langan menekki: 83g, Puikot 2,25mm

 

Entäs se kiehtovampi projekti sitten? Siihen kuuluu tällaisia lankoja:

Olen ihan fiiliksissä noista väreistä! Nuo vasemmanpuoleiset pinkit ja vihreät langat olen värjännyt itse, pohjalankana niissä on muinoin messuilta ostettu Wetterhoffin kokeiluerä(?) paksumpaa silkkivillaa. Säilyttelin värjäämätöntä lankaa pitkään, kunnes viime kesänä innostuin värjäämään vyyhdit. Noiden piti mennä myyntiin, mutta rakastuin väritykseen niin, että päätin pitää langat itselläni.

Vyyhdit odottivat oikeaa ohjetta kauan. Sitten pari viikkoa takaperin ilmestyi Kate Daviesin Textisles -lehden toinen numero. Ja siinä oli Betty Mouat -huivimalli. Davies on nero, en muuta voi sanoa. Koska värjäämäni pinkki ja vihreä lanka eivät olisi huiviin riittäneet, päädyin lisäämään projektiin aivan erilaisen, tosin myös silkkivillaisen langan. Kellanvihreä silkkivilla on Manos del Uruguayn Silk Blend -lankaa.

Olen päässyt jo koetilkkua pidemmälle.  Sen voin jo sanoa, ettei minun huivistani tule ohjeen mukainen ja en tiedä missä noin riemunkirjavaa huivia tulen käyttämään. Joka tapauksessa, rakastan noita värejä!

Continue Reading