Piipahdin tänään Menitassa, vaikka olin luvannut itselleni, että ennen joulua en osta lankoja, muuten kuin Tallinnasta, jonne lähdemme parin viikon päästä. Tallinnasta voisinkin sitten mielestäni sitten ostaa pari kiloa villalankaa.;)
Mutta enpä tietenkään päässyt Menitasta ulos ilman lankaa. Hankin violettia merinovillaa ja Wetterhoffin silkkivillaa ja hiplasin viittä muuta laatua.
Merinovilla muotoutunee joululahjaksi. Silkkivilla taas neuloutunee kuvassa olevien silkkilankojen kanssa hartiahuiviksi. Tosin silkkilangoista menee huiviin vain murto-osa. Sivilla on oudon väristä kuvassa, oikeasti langan väri on kaunis vanharoosa ja silkkilangatkaan eivät ole noin kirkkaita. Tähän aikaan vuodesta kun ilman salamaa ei paljon kuvia oteta…
Löysin silkkilangan pari vuotta sitten kirpparilta puoli-ilmaiseksi (noin kilo lankaa 10€), mutta en ole langasta vielä paljoa tehnyt. Olen kyllä miettinyt vintage-tyyppistä neuletta silkkilangasta ja ohuesta villalangasta. Saa nähdä milloin tuonkin projektin toteuttaisin.;)
Tänään olen muuten käynyt piipahtamassa folkloristiikan tentissä ja kirjoittanut mm. perinnelajianalyysista ja folklorismista. Katsoin myös keskiviikon suomi-filmin, vuonna 1955 valmistuneen “Poika eli kesäänsä“. Leffa oli varsin mainio, ainakin minun mielestäni. Itseäni ottaa päähän kun vanhat suomalaiset leffat saavat aina huonot arvostelut. Arvostelijat eivät näytä tajuavan, että elokuvat pitäisi arvostella genrensä mukaan ja oman aikansa kuvina. Suomi-filmit eivät vain nyt paini samassa sarjassa 2000-luvun draaman tai 1980-luvun action-leffojen kanssa.
Amaryllis-uutisia. Amarylliksen toisenkin kukkavanan kukat ovat avautuneet. Ensimmäisen kukkavanankin kukat kukkivat vielä.