On vasta syyskuun puoliväli, mutta nostalgiaan taipuvaisena ihmisenä muistelen mennyttä kesää jo kaiholla. Viime päivät ovat olleet niin sateisia ja pimeitä, että tuntuu kuin olisimme marraskuussa. En tykkää siitä, että valo vähenee ja ilma kylmenee, haluaisin työntää talven, pakkasen, paksut vaatekerrokset, kylmät sormet ja varpaat, ihon kuivuuden ja jalkakäytävien liukkauden pois mielestäni ja havaintokentästäni vaikka loppuelämäkseni.

Sen sijaan voisin ottaa ikuisen kesän, varsinkin kun kesällä on tälläistä, vihreää ja valoisaa:

Tämän vuoden kesänä oman talomme sisäpihalla oli varjoisaa ja mukavaa, lämpötilan huidellessa 30 asteessa. Kuva on otettu suoraan ylöspäin taivasta kohden, kun istuimme grillaamassa.  Yllemme kaartui lehtikatto, keskellä tiheimmin asuttua Helsinkiä. Nyttemmin toisen puun lehdet ovat kuivuneet ja toinen on kovaa vauhtia täyttymässä keltaisilla lehdillä.

Lisää kesänostalgiaa, kesällä keittiön ikkunalla kasvoi thaibasilikaa:

Tykkäsin tuosta ihan intona, oli todella hauskaa poimia yrtit ja rucolat ruokaan omalta ikkunalta! Tällä hetkellä yrttikori on niin surullinen näky, ettei siitä viitsi ottaa edes kuvaa.

Mutta onneksi on vihreitä asioita edes puikoilla: Vihreä puuvillainen neuletakki on ollut työn alla jo pienen ikuisuuden eli kesän alusta saakka. Haastetta takkiin on tuonut se, että minulla on ollut vain 500 grammaa lankaa käytettävissä ja se, että osa langoista on ollut totaalisesti hävöksissä muuton takia. Vaikka tällä hetkellä kaikki kerät ovat taas samassa paikassa, selvää työsuunnitelmaa ei ole, vaan takki muotoutuu neulottaessa. Sen verran tiedän, että hihoista tulee kuitenkin lyhyehköt.

Toisena työnä on syntymässä takki paksusta villalangasta, jo tuotannosta poistuneesta Rowanspun Aranista. Lanka on marinoitunut varastoissani jo yli neljä vuotta ja nyt ajattelin, että on oikea hetki neuloa siitä talveksi kylmän karkoittaja. Sillä jos talvesta  tulee yhtä kylmä kuin edellisestä, paksu neuletakki tulee enemmän kuin tarpeeseen. Eikö lanka muuten olekin aivan Shrekin väristä?:D Lankaa on niinkin paljon kuin 700 grammaa, mutta koska haluan käyttää sen hyvin neulon takin ylösalaisin-raglanina. Käytin tätä vanhaa takkia suuntaa-antavana mallina.

Vielä vihreää: Bongasimme viime viikonloppuna kummallisen sammalneliön seinästä Helsinginkadulta ja Mies otti siitä kuvankin. En tiennyt mistä oli kyse ennen kuin tänään, nyt Uusi musta kirjoittaa sammalgraffiteista. On hauskaa bongata uusia  ilmiöitä kaupunkikuvassa. Sammal sopii Hesarin ja Flemarin kulmaan tiiliseinään paremmin kuin hyvin!