Karkkivärejä

Vaikka ulkona on loskaa, minä olen jo vaihtanut kevätvaihteelle. Puuvillaa ja keveitä sekoitelankoja minulle, kiitos. Valitettavasti siis elokuussa aloitettu kasakkatakki jää auttamattomasti kesken, mutta ehkä se valmistuu ensi talveksi?

Hamstrasin viime kesänä Sublimen Soya Cotton (soijaa 50% ja puuvillaa 50%) -lankaa neuletakin verran. Nyt sitten neulon hihatinta mansikanpunaisesta ja suunnittelen lyhythihaista neuletakkia kellanvihreästä langasta. Haluan värejä!

Suurin syy kevätväri-innostukseen on Bodenin kevätkatalogi (joita minulle muuten jostain syystä tuli kaksin kappalein). Ihania, ihania värejä, leikkauksia ja kokonaisuuksia. En ole mitään kuvastosta tilaamassa, ihailen vain. Ja sitten kesäkuussa ehkä innostun tilaamaan alennusmyynnistä…

Toinen mukava yllätys on eilen postiluukusta tupsahtanut H&M:n sisustustekstiilikatalogi. Kokoelma yllätti todella positiivisesti. Nyt himoitsen valkoisia pellavaisia pussilakanoita, vähänkö ne olisivat luksusta.

Luksusta on myös kotona herkuttelu. Kun kaapista kerää säilykkeet ja ostaa vähän lisää ruokaa ja pullon viiniä, on kasassa mainio napostelupöytä. Etualalla on muuten Chef Wotkin’sin nakkeja, ei mitään Atriaa!;) Olen muuten ihan jäänyt koukkuun rucolaan, se on niin hyvää.

Menovinkkejä:

  • Huomenna on sitten Blogaajien kevättalvirieha Helsingissä. Minut löytää sieltä, ja niin myös monet muut blog(g)aajat.
  • Langanhimoisille ihmisille Käsveska vinkkasi edellisen postauksen kommenteissa halvoista langoista, käykää katsomassa vinkki hänen blogissaan.
  • Tennarin Taidemuseossa aukesi tällä viikolla uusi näyttely Walt Disney ja Euroopan taide. Näyttely kokonaisuutena ei ollut kauhean sykähdyttävä, mutta joitain helmiä (niin Disneytä kuin eurooppalaisten mestarien teoksia) sieltä löytyy. Suosittelen!
Continue Reading

Denimiä, tiiliä ja kaneja

Taas kerran langasta muovautuikin jotain muuta, kun alun perin ajattelin. Riihivillan paksummasta villalangasta valmistui baskeri, eikä kynsikkäitä.

Baskeri ei ehkä näytä kovin erikoiselta, mutta jujuna olikin, että resorin jälkeen en lisännyt lainkaan silmukoita, vaan neulostyyppiä ja puikkoja 0,5mm suurempaan vaihtamalla baskerin ympärysmitta leveni ”itsestään”. Ensimmäisellä kerroksella neulotaan jokainen silmukka etu- ja takareunastaan (ts. kierroksen lopussa on kaksinkertainen määrä silmukoita). Toisella kerroksella neulotaan aina kaksi silmukkaa yhteen joka toinen oikein ja joka toinen nurin, jolloin toisen kerroksen lopussa on sama määrä silmukoita kuin ensimmäisen kerroksen alussa.

Lankaa meni melkein 100 grammaa eli yksi vyyhdillinen. Neulostyyppi vie aika paljon lankaa ja pinnasta tulee aika reikäinen, mutta kaupunkibaskeriksi tuo aikaansaannokseni on sopiva. Baskeria tuli tänään testattua kävelylenkillä ja puolentoista tunnin aikana ei tullut kylmä, vaikka lämpötila oli muutaman asteen miinuksen puolella.

Pidän kovasta neulospinnan kolmiulotteisuudesta ja tekstuurista. Sain langan kokeiltavaksi Riihivillan Leenalta, joka mietti paksumman langan neulottavuutta ja käytettävyyttä. Riihivillan paksumpi suomenlampaanvillainen lanka on jämäkkää, vaikkei olekaan kovinkaan tiukkakierteistä. Minusta lanka sopii monenlaisiin neuleisiin, pipoihin, lapasiin ja reiluihin ulkoiluneuleisiin.

Sininen lanka on värjätty indigolla ja päästää neuloessa jonkin verran väriä. Suurin piirtein saman verran kuin Menninkäisen letti -säärystimiin käyttämäni Riihivillan lanka.

Kun katsoin itseäni peilistä baskeri päässä, tuli ihan outo olo. En yhdistä sinistä väriä itseeni, yleensä kun en käytä mitään sinistä. Ehkä siis pitäisi opetella käyttämään sinistäkin, ainakin baskerin verran.

On hauskaa, että tutuilta kulmilta löytyy jokaisella kävelyretkellä aina jotain uutta. Iltapäivälenkillä törmäsimme tähän Alppilassa sijaitsevaa vanhaan VR:n (?) asuintaloon.

Viisikerroksisessa talossa toiseksi ylin kerros on muurattu eri värisistä tiilistä kuin muut kerrokset. Jäin pohtimaan syytä tähän. Onkohan yksi junanvaunullinen vain ollut täynnä tummempia tiiliä ja sitten sen tiilivaunullisen tiilet olivat osuneet muuratessa neljännen kerroksen kohdalle? Vai mistäköhän kummallinen tiilivalinta johtui?

Helsingin villikaneista ei enää edes jaksa yllättyä, ne alkavat olla yhtä yleisiä kuin pullasorsat tai pulut. Töölönlahdella ja sen ympäristössä kanit olivat jyrsineet jo huomattavan osan koristepensaiden varsista ja oksista. Seutu saattaa olla aika kaluttua ensi kesänä. Kuvassa oleva yksilö nakersi tyytyväisenä Töölönlahden rannan ruokoryteikköä. Koskakohan kanit oppivat kiipeämään puihin ja syövät Hesperianpuiston lehmuksetkin suihinsa?

Continue Reading

Keskellä viikkoa

128 blogikommenttia + kaksi sähköpostikommenttia osallistuivat arvontaan.

Olin ovela, ja otin luotettavasti kuvan ruudusta, en screenshotia. Kyllä, kuvan ruutu on pölyinen, niin saattaa olla myös oman tietokoneesi ruutu (yritän syyllistää muitakin kuin itseäni…).

Random.orgin generaattorilla voittajaksi tuli Rappiotäti, joka oli 64. vastaaja, jollen aivan väärin laskenut. Täti saa valita mieleisensä kässäpussin noista kuvissa olleista. Tapaamme luultavammin Blogimiitissä viikon päästä lauantaina?

Vastauksia säilytinkysymyksiin oli hauska lukea. Käsityöt näemmä kulkevat mitä erilaisissa virityksissä. Kuljettimina käytetään erilaisia muovipusseja, kangaskasseja, meikkipusseja ja hurjimmilla käsityö kulkee mukana ihan sinällään.

Vaihtokengät hippoihin tai matkalle mukaan suurin osa pakkaa muovikasseihin, kangaskasseihin tai ihan erillisiin kenkäpusseihinkin. Nykyään taitaa olla aika harvinaista ottaa juhliin vaihtokengät mukaan. Harvoinpa minullakaan vaihtokenkiä mukana on vaikka sirojen kenkien kanssa olisi kyllä paljon tyylikkäämpi kuin talvisaappaiden kera. Hippakengät jaksan ottaa mukaan vain erityisiin tilaisuuksiin.

***

Eilen ja tänään istuin aamupäivän pikkutuolilla neulomassa aurinkoläikässä. Tuli jopa vähän kuuma ja pohdin, että lasitettu parveke olisi aurinkoisina helmikuun päivinä todella pop. Muuten pikkutuolilla istuessa neulonta sujuu paljon nopeammin kuin muuten rötväillessä. Ajatella

.

Olen plarannut allaolevaa kirjaa ja tehnyt kaikenlaisia suunnitelmia. Kirja on yksi parhaimmista neule- ja virkkausmallioppaista, jonka tiedän. Haluaisin aloittaa ainakin kymmenen erilaista neulepaitaa, tietenkin itselleni. Mutta kun kaikki edellisetkin neuleet ovat kesken… Ehkä saan aikaiseksi jonkinlaista ryhtiliikettä, etteivät kaikki asiat olisi asenteella “sitku”.

Ne jotka minut tuntevat lähemmin, tietänevät, että olen oikea makeis-connoisseur. No, laadukkuudesta ei ehkä minun karkkivalikoivuuteni ja -innokkuuteni yhteydessä voi puhua, mutta ainakin suhtaudun karkkiin (ja makeaan ylipäätään) suurella mielenkiinnolla ja intohimolla. Kotona minulla on usein niin sanottuja “pahakarkkeja” (kts. alla), jotka eivät kulu kovinkaan nopeasti, koska ne ovat kovia. Pahakarkkeja voi jemmata, että on jotain natusteltavaa, jos tulee paha karkinhimo. Kaikki terveysintoilijat voivat nyt sitten olla hiljaa.

Rainbow-halpismerkkisiä pahakarkkeja saa S-ketjun kaupoista. Kippo on Fire King -merkkiä, kuten maailman söpöin astia, josta postasin lokakuussa. Vanhasta pöytäliinasta ja lakanasta tullee kässäpusseja ja kukkaroita.

Continue Reading

Kuvakulmia

Edellisen postauksen arvontaan on tullut hauskan paljon vastauksia, kiitos siitä! Vielä ehtii osallistua tänään klo 20.00 asti.

Pitää todella olla kekseliäs, kun 26 neliön suuruisessa asunnossa ottaa kuvia vähänkin isommista jutuista. Kun melkein jokainen seinä on täynnä tavaraa, on rauhallista taustaa vaikea löytää. Niinpä päädyin nostamaan kässäpussit yläilmoihin “pyykkinarulle”. Kuvassa hengaavat Ihmissuhteen omistamat (mutta minun rakastamani) vihreät puutikkaat ja kasa epäilyttäviä pikkueläimiä.

Vasemmalta oikealle: Hirvineiti, Leijona, Jääkarhu, Epäilyttävä Tipu ja Tallinnan Tintti.

Kuvakulma muuttaa kuvan sisältöä kovasti, kun tausta rauhoitetaan eli kun pikkueläimet ja muu ylimääräinen jää pois. Silloin kuvan sisällöksi ja pääosaan nousevat kuvauksen kohteena olevat kässäpussit.

Kaikissa kässäpusseissa on vuorikangas, olen yrittänyt tehdä väriyhdistelmistä yllättäviä:

Ylläolevassa kuvassa vilahtaa uusin leninkini. Sain tutultani 60- tai 70 -luvulla valmistetun puuvillatrikoisen paitamekon. Pidän mekosta kovasti, vaikka se onkin hieman rouvamallinen ja kaiken lisäksi sinivalkoinen. Ei voi kuin hämmästellä puuvillaneuloksen jämäkkyyttä, kiiltoa ja sileyttä. Miksiköhän nykyään ei tuollaiseen puuvillaneulokseen missään enää törmää?

Continue Reading

Ystävänpäivää!

Hauskaa ystävänpäivää kaikille!

Edellisen postauksen “huomenna” onkin selvästi “viiden päivän päästä”. Kunnon kuvia joudutte odottelemaan seuraavaan postaukseen, koska kohta pitää kipittää illan rientoihin, mutta nyt ystävänpäivän kunniaksi on vuorossa pieni kysely ja arpajaiset.

Ylläolevassa kuvassa on kässäpusseja, melko samanlaisia kuin kaksi, jotka tein omaan käyttöön viime keväänä. Nuo kaksi ovat olleet kovassa käytössä niin kässäpusseina kuin kenkäpusseinakin ja hyvin ovat toimineet. Haluaisin nyt tietää muiden säilytysratkaisuista.

  1. Missä ja miten säilytät mukana kulkevaa (matka-)käsityötäsi?
  2. Miten säilytät kenkiä matkoilla ja onko sinulla ikinä vaihtokenkiä mukanasi mennessäsi juhliin tai teatteriin?

Vastaajien kesken arvotaan yksi kässäpussi. Vastausaikaa on maanantaihin 16.2. klo 20 asti.

Nyt menen etsimään ehjiä sukkahousuja, että pääsen hippaamaan.

Continue Reading

“Mitä sulle kuuluu?”

Otsikon kysymys on minusta ehkä ärsyttävimpiä ikinä. Mitä siihen voi oikein vastata? Yleensä sanon vain “Ihan hyvää” tai “Sitä tavallista”. Kiusaannun, kun minulta tulla kyselemään, koska harvoinhan sitä mitään erikoista kuuluu. Tuntuu siltä, että pitäisi vähintäänkin kertoa jokin hauska viimeaikainen tapahtuma, mutta eipä minusta juuri ole jutunkertojaksi. En ole voittanut lotossa, löytänyt kokopäivätöitä, ole raskaana, tullut uskoon tai kumonnut suhteellisuusteoriaa. Sen sijaan elämäni on rauhallista ja tavallista. Elinamaista. Elinamaiseen elämään kuuluu töitä ja vapaa-aikaa, tavallisia asioita ilman huippuja tai pohjakosketuksia.

Kaikki muut keuhkoavat Madonnan tulevasta keikasta, mutta minun mielestäni rouva on hieman väsähtänyt. Mieluummin kuuntelen Lily Allenia. Kuunnelkaa tekin.

Huomenissa ehkä ompeluksiakin, kunhan saan kuvia. Tänään oli upea päivä ommella, kun oli paljon auringonvaloa. Kevät tulee ehkä tänäkin vuonna.

Continue Reading

Ei vaan mene putkeen, ei.

Viime päivinä on kyrsinyt niin paljon, että tekisi mieleni kirjoittaa lähinnä turistimaiseen tyyliin. Mutta koska kyseinen rouva on oman ilmaisulajinsa mestari, totean täällä nyt vain, että kaikki ei tällä hetkellä mene ihan putkeen. Tällekin elämäntilanteelle ehkä nauraa sitten joskus.

Tässä päivinä muutamina olen lääkinnyt mielialaani esimerkiksi lukemalla harmittomia kirjoja ja kiduttamalla naapureitani huudattamalla Duran Durania.

Eläimet ja muu kotiväkeni (kirj. Gerald Durrell) on ollut lempparikirjojani siitä lähtien, kun sen äidiltäni sain 11-vuotiaana. Kirja kertoo englantilaisperheen elämästä Korfun saarella 1930-luvulla, kirjassa on paljon hauskoja anekdootteja, mutta myös hyvää ajankuvausta. Kuten pokkaripainoksen järkyttävä kansi kertoo, kirja on Oikea hyväntuulen kirja.

Äidilläni on muuten ollut mainio tapa laittaa lahjoittamiinsa kirjoihin omistuskirjoitus:

Samantyyppisiä Oikeita hyväntuulen kirjoja (tätä sanontaa pitänee alkaa viljellä) ovat Sesse Koiviston 1970-luvulla kirjoittamat kirjat, joissa Koivisto kuvaa eläintarhanjohtajan vaimon ominaisuudessa perheensä arkea Korkeasaaressa. Esimerkiksi Eläintarha olohuoneessamme sisältää monta eläinpitoista tarinaa, suosikkini on tapiirinpoikanen Rufuksen seikkailut.

Lopuksi Duran Duranin Rio, josta ei voi tulla kuin hyvälle tuulelle. Jos ei muuten, niin videon kahdeksankymmentälukulaisuus ja absurdius naurattaa.

Continue Reading