Viikonloppuna alkoi siis uusi vuosi, ainakin vanhan suomalaisen tavan mukaan. Kekriä juhlistettiin sopivilla antimilla ja retkillä Rapolan linnanvuorelle ja kalmistoon. Tästä vuodesta on tulossa lauantai-illan mukaan ainakin hyvin ruokaisa, juomaisa ja onnellinen. Sunnuntaina kotiin päästyämme nukuimmekin sitten 13 tuntia putkeen.

Kuva kekrin vietosta. Neidille mysteeri maistuu (TAAS):

Opaskirjojeni kokoelmani karttui Ilsan lahjottua minua ihanalla Miten saan sen oikean -opaskirjalla. Kirja on helmi 1950-luvulta ja sisältää neuvoja siihen, kuinka mies saadaan nalkkiin. Suurkiitokset vielä tytölle!

Käsityöosastossa tai opiskeluasioissa ei ole tapahtunut suurta edistystä viime viikolta. Punaisen mohairneuletakin kummatkin hihat ovat kasvaneet pituutta ja siskon käsineet ovat melkein valmiit.

Toinen periodi yliopistolla alkoi tänään, minulla ohjelmassa lähinnä kasvatustiedettä, merihistoriaa ja folkloristiikkaa. Työlistalla kolme esseetä ja parin viikon päästä kirjatentti. Näin alkuun siis.

…done nothing. Siltä ainakin tuntuu. Alkuviikko meni keskiviikkoiseen merihistorian tenttiin lukiessa. Eilen tuli juhlistettua siipan syntymäpäivää portviinillä, herkuilla ja seurustelulla sekä elokuvan (Barry Lyndon) katselulla. Tänään on mennyt koko päivä kirjamessuilla.

Olen aloittanut punaista mohairneuletakin tekemistä, mutta en oikein tiedä, että pidänkö langasta. Jotenkin mohair tuntuu olevan liian pehmeää minulle. Ihan perusneuletakki langasta kuitenkin pitäisi syntyä. Haluaisin takkiin hieman vintagetyyliä, mitoitus tulee olemaan tiukka. Katsotaan, että miellyttääkö neule kun valmistuu, malli kun syntyy päässä sitämukaa kun neule valmistuu.;)

Luonnos punaista mohairvillatakkia varten:

Nappivaihtoehtoja neuletakkia varten. Nyt on varaa mistä valita, kun kävin ostamassa tämän.;)

Hihan alkua. Neulon tottakai taas suljettuna neuloksena.

Kirjamessuilla oli varsin kivaa. Aamulla kolusin antikvariaattipuolta yksin ja kuuntelin haastatteluja ja myöhemmin kiertelin äidin kanssa uusien kirjojen osastoja.

Minua ei pitäisi päästää kirjamessuille. Romutin budjettini ja edes kaduta, koska sain rahoilleni vastiketta. Tosin vähän helpottaa se, että äitikin innostui ostelemaan kirjoja niin paljon kuin jaksoi kantaa. ;) Tässä yhteiskuva ostamistani kirjoista.

Kasasta puuttuu Sukkasillaan -kirja, joka olikin ainoa uusi kirja, jonka ostin. Haikailin kirjaa jo pari viikkoa sitten Akateemisessa ja nyt kun kirja oli messualennuksessa, niin pitihän se ostaa pois kuleksimasta. Muuten kaikki ostamani kirjat olivat antikvariaariselta puolelta.

Jos aloitetaan aluksi käsityökirjoista, niin Mary Oljen kirjoja tuli ostettua kolme. Kirjat eivät ole kauhean hyväkuntoisia, mutta niissä on suomalaisia perinteisiä sukka- ja lapasmalleja, ohjeita jopa kansallispukujen sukkiin. Pidän kovasti noista kirjoneulemalleista.

Neulepukimia koko vuodeksi on 50-luvun muodin riemujuhlaa. Olen ihan onnessani tuosta kirjasta. Paljon ihania neuletakkeja, -paitoja ja jopa hameita.

Löysin myös näköispainokset U.T. Sireliuksen Suomen kansallispukuja 1 ja 2 -vihkosista. Vihkoset ovat todella nättejä. Vesiväripiirrokset ja yksityiskuvat liiveistä ja kankaista ovat tosin vain hyvin suuntaa-antavia. Noilla piirroksilla ei kansallispukua kyllä tekisi.

Kartutin myös sidosoppikirjastoani kauan haikailemallani Helvi Pyysalon sidosoppikirjalla. Ostin myös pienen oppaan vaatekankaiden kutomiseen, Kotikankurin sidosoppaan.

Ilmaiseksi kaupanpäälliseksi sain vielä Uusi ryijyjä -vihkosen, jossa on Vuorelman ryijymalleja 50-luvulta. Löysin myös Georg Simmelin, oikeastaan ensimmäisen muotia käsitelleen filosofin esseekokoelman Muodin filosofia. Tuo kirja on pitänyt lukea jo pitkään, mutta en ole vain saanut aikaiseksi. Nyt se sitten löytyy omasta kirjahyllystä. ;)

Ostin myös kirjoja, jotka eivät liity mitenkään käsitöihin. Kerään tosiaan erilaisia vanhoja naisille tarkoitettuja oppaita ja nyt löysin vuonna 1927 painetun Aviopuolisot -teoksen, joka käsittelee naisten ja miesten erilaista käsitystä sukupuolielämästä. Riemastuttava teos, joka viihdyttää varmasti. ;) Saman antikvariaatin osastolta löytyi oikea helmi, Pin-up -lehti vuodelta 1951. 50-luvun pin-up -lehdet ovat ihania, koska ne ovat niin viattomia. Myöhemmin löysin vielä Taschenin julkaiseman kuvateoksen pin-up -tytöistä.

Eli kirjamessut olivat kannaltani menestys. Rahaa ei itseasiassa mennyt niin kovin paljon, mutta koska rahat ovat muutenkin nyt tiukilla opiskelijabudjetilla, niin tuollaiset ylimääräiset menot stressaavat. MUTTA minä olen nyt ihanien kirjojen omistaja!;)

Myöhään lauantai-illalla tuli tehtyä tämä vihreä juttu valmiiksi:

Edestä…

…ja takaa.

Oman kodin edusta on paras paikka kuvata, pihaan paistaa mukavasti aurinko aamupäivällä.;)

Nyt hihattimen teknisiä tietoja. Eli lanka on virolaista Lõngad-villalankaa. Lankaa meni yhteensä noin 215 grammaa. Hihansuiden korinpohjaneulos on neulottu nro 4:n ja sileä neulos nro 3:n puikoilla. Hihat neuloin suljettuna ja takakappaleen liitin hihoihin raglansaumalla. Lopuksi ei siis tarvinnut ommella saumoja, joiden ompelua inhoan. Niin taitavat kyllä kaikki muutkin inhota. Viimeistykseksi tein tavallisen resorin aikomani palmikon sijaan. Ajattelin, että palmikko ei joustaisi tarpeeksi.

EDIT: Hihattimen malli on itse suunniteltu, mutta inspiraatiota olen ottanut näkemistäni hihattimista. Mutta kaikki silmukka- ja kerrosmäärät olen vain niin sanotusti “vetänyt hatusta”.;)

Hihat ovat ylipitkät, minä kun tykkään sellaisista. Hihatinta on tullut jo paljon testailtua ja täytyy sanoa, että olen todella tyytyväinen siihen. Hihatin on yllättävän lämmittävä, vaikka se lämmittää vain käsiä, hartioita ja yläselkää. Korinpohjaneulosta olevat hihansuut toimivat hyvin katseenvangitsijoina, kun hihatin on muuten niin yksinkertainen.

Siipan kommentti oli mainio, kun ensimmäistä kertaa näytin, että mitä oikein olin tekemässä (hihojen yhdistämisvaiheessa). Hämmästynyt kommentti kuului: “Ai siihen ei tule mitään muuta kuin noi hihat?!”. Hän ei ollut ikinä nähnyt hihatinta aikaisemmin, vaikka vakuuttelin niiden olleen “muodissa” jo useamman vuoden.

Nyt armotonta tenttiin lukua alkuviikko, käsitöitä ei varmaankaan ehdi pahemmin tehdä. Ei kiva. Ja nyt pitäisi muka olla jonkinlainen “väliviikko” yliopistolla…

Vihreän hihattimen sain eilen valmiiksi, siitä kuvia kunhan siippa saa itsensä kuvauskuntoon.;)

Eilen olimme suvun kanssa hautuumaalla ja kaakaoittelemassa huonosta ilmasta huolimatta. Sain tädiltäni mummini ja mummini siskon pari vanhaa kirjaa. Toinen käsittelee lastenkasvatusta ja toinen on alla oleva kansallispukuja esittelevä kirjanen vuodelta1952. Olen ihan rakastunut tuohon kirjaseen, vaikka 50-luvulla kansallispuvut olivatkin tyyliteltyjä. Esimerkiksi paidat ovat liian tiukkoja ja vyötärö on korostettu ampiaisvyötärömäiseksi 50-luvun tyyliin. Ihana kirjanen silti!

Siskolle tulevia peruslapasia olen myös ehtinyt aloitella:

Tänään olisi ohjelmassa enemmän tenttiin lukua vähemmän käsitöitä.;) Merihistorian tentti hylkeenpyynnistä on keskiviikkona. En lisäksi tiedä, että aloittaisinko seuraavaksi neulomaan tomaatinpunaista mohairvillatakkia vaiko mustia villahousuja. Ooh, valintoja, valintoja!

Vielä yksi syy mennä juuri ensi torstaina kirjamessuille. Torstaina julkaistaan Helsingin kirjamessuilla ystäväni valokuvateos Mummo ja vaari. Wohoo! kaikki kunnia Rosalle! Kerrankin joku saa aikaan jotain!

Ai niin Rosa-kiltti, viitsisitkö raahata sen kattilan mulle Pietarista?Jos sulla ei ole laukut täynnä muovileijonia? Maksan ruplissa!;)

Tentti ei mennyt sitten ihan putkeen, mutta vielä toivon, että se olisi läpi mennyt. Kuvittelen jotain osanneeni, mutta se ei ole ollenkaan varmaa. Nojoo, nyt jotain aivan muuta.

Kävin muuten eilen Priimassa, käsityöliikkessä, joka on avattu Käsityöliike Tuomisen tilalle Hämeentielle. Olin iloisesti yllättynyt, kun liikkeestä löytyi Tekstiiliteollisuus Oy:n lankoja. Tällä kertaa tyydyin lähinnä ostamaan Sandnes Garnin Kitten Mohairia, joka oli Moda-lehden kuponkinalennuksessa. Se lisäksi ostin 30 senttimetrin Addi-puikot. Piti tietysti eilen heti kokeilla ja hyvin toimii!;)

Lankasaalis esittelyssä. Vaaleanpunainen ja -sininen ovat omituisen värisiä, oikesti sävyt ovat vanharoosa ja vedensininen. Noista tullee huiveja. Vaaleanpunainen yksinäinen kerä on puuvillalankaa, jonka ajattelin käyttää virkattuun sydänlaukkuun. Tomaatinpunainen lanka on uutta villatakkiprojektia varten, kunhan saan vihreä hihattimen valmiiksi.

Villatakista tulee ihan perusvillatakki ja siihen tulee ihanat kirppikseltä löytämäni vanhat turkoosit napit.

Löysin Priimasta myös langat siskon lapasia varten, olenhan lankaa etsinyt vasta puoli vuotta…

Jaa-a, nyt ajattelin mennä ostamaan ison pussin irtokarkkeja ja mennä kotiin märehtimään onnetonta tenttimenestystäni.

Tilastotieteen tentti on sitten tänään aamulla, yöllä ei tullut nukuttua kauheasti. Nyt lukeminen ei kuitenkaan enää auttaisi, siksi päivitän blogia. ;)

Viime päivinä on lähinnä tullut luettua tenttiin, mutta vihreä projekti on on pikkuhiljaa valmistumassa. En tiedä tuleeko tuosta mitään, kun en ole aikaisemmin tuollaista tehnyt. Eli hihattimessa tulee oikeastaan olemaan vain hihat ja takakappale. Neulon takakappaleen samaan aikaan kuin yhdistän hihoja siihen.

Nyt panikoimaan tentistä!;)

Eli vihdoin sain siipan ottamaan muutaman kuvan. Tässä esittelyssä vaaleanpunainen projekti ja eilen valmistunut mustanruskea hieman kellotettu perushame. Kannattaa huomioida, että villatakkia on käytetty ahkerasti kahden viikon ajan, eli se saattaa näyttää jo vähän venyneeltä ja vanuneelta.

Sydänten virkkaus jatkuu, niin myös vihreä hihatinprojekti. Hihattimessa ei olisi enää kauhean paljon tehtävää, jos vain saisi itsestään irti… Tilastotieteen tentti hermostuttaa, siihen pitäisi tänäänkin lukea.

Sain eilen käsiini Helsingin kirjamessujen ohjelman ja melkein hihkuin riemusta. Olen luultavammin menossa torstaina koko päiväksi nuuskimaan messujen antia ensiksi Sampsan ja sitten äidin kanssa. Äiti antoi minulle vapaalipunkin. Torstaina ohjelmassa on ainakin haastatteluja: Mia Heinimaata (on muuten siippani täti!;) ) haastatellaan hänen toimittamastaan neuvostoleluja käsittelevästä kirjasta, Nemin piirtäjää haastatellaan ja myös Juba Tuomolaa. Lisäksi messuilla on (kai) myös antikvariaattinen puoli. Jeejee, en malta odottaa!

Enpä mennytkään lukemaan tilastotieteen tenttii, huijasin! Luinpa siis muiden blogeja.

Kristel puhuu asiaa kaikenlaisista neulemaailman kummallisuuksista. Kannattaa lukaista! Taidan itse olla todellinen puritaani, koska olen samaa mieltä. Tosin olen puritaani myös muiden asioiden suhteen: en suostu ompelemaan muinaispuvun osia koneella, koska minusta se on huijaamista. VAIKKA vaatekappale olisi tarkoitettua esimerkiksi larppiin. EN vain voi tehdä sitä. Käsin ommellut saumat ovat sitä paitsi todella kauniita, kuin koristeita itsessään.

You Knit What -sivusto (Kristelin linkkaama) on myös hauska VAROITTAVA esimerkki.

Otankohan mä käsityöalan vähän liian tosissani?;) Henkinen ikäni käsitöiden parissa on varmaan yli 80-vuotta.