Hauskaa la(i)skiaista kaikille!

Kuvassa tämän päivän ostoksia ja prosemman tekoaineksia.

Ostin tänään uuden Interview Knits -lehden. Monet ovat numeroa jo blogeissaan hehkuttaneet, joten minä en enää viitsi. Paljon kivoja malleja ja inspiraationlähteitä lehdessä kyllä on!

Lisäksi Akateemisesta tarttui mukaan ihan vahingossa Cilla Ramnekin Sticka och virka -kirja. Kun ostin kirjaa, niin myyjä halusi välttämättä palvella minua ruotsiksi. Mumisin sitten kiitokseni hänelle ruotsiksi, ihan huvin vuoksi. ;) Joka tapauksessa, kirja on varsin mainio, vaikkakin vain tietynlaisille ihmisille sopiva. Kirjassa on paljon hulluttelua, ja minun mielestäni juuri se tekee kirjasta juuri niin hyvän. Ajattelin, että tuo kirja käy hyvin opetusmateriaaliksi: Aina ei kaikkea tarvitse ei tarvitse tehdä sääntojen mukaan, vaan hullutellakin saa. Moni puritaani varmaan inhoaa Ramnekin kirjaa.;)

Huivi-projekti on edennyt nyt ympyröiden kiinnittämisvaiheeseen. Kiinnittäminen ei ole niin tuskallista kuin kuvittelin, mutta aikaa vievää se kyllä on. Ja kiinnittäessäni paloja huomasin, että niitä on liian vähän, kymmenisen ympyrää tarvitsee vielä virkata.

Työ kesken:

Josko huomenna saisi huivin valmiiksi?

Valkoinen huivi -projekti jatkuu:

Vielä parikymmentä ympyrää pitäisi jaksaa virkata. Ympyröiden yhteen kiinnittämisessä saattaa tulla samanlaisia ongelmia kuin sydänlaukun kanssa…

Viikonloppuna luin Anna Gavaldan uusimman kirjan Kimpassa. Ja olen edelleen täpinöissä kirjasta! Jos Amélie-elokuvalle pitäisi etsiä kaksonen kirjamaailmasta, niin se olisi varmaankin Kimpassa. Maltan tuskin odottaa kirjailijattaren seuraavaa suomennosta.

Odotan edelleen inspiraatiota ompelemiseen. Työpöydän vieressä majailee kasa kankaita, joista pitäisi syntyä hameita ja pusero. Typerää valittaa, ettei ole kivoja vaatteita, kun on kuitenkin kivoja kankaita, joista niitä kivoja vaatteita voisi itse tehdä.

Hame- ja puserokankaita:

eiku kukkaro… Eiku

Eli tekeillä oleva valkoinen huivi on muuttanut muotoaan jo pari kertaa. Edellisestä postauksessa käy ilmi, että aloitin ainaoikealla neuleella. Se ei kuitenkaan mielestäni näyttänyt kauniilta, siksipä purin sen ja aloitin sileää neuletta. Noh, sekään ei näyttänyt hyvältä ja langat tuntuivat suoraan sanottuna huutavan sopimattomuuttaan neulokseen. Kyllä, langat puhuvat minulle, kuten myös monelle muullekin neulojalle (esimerkiksi täällä). Tai useimmiten langat kyllä huutelevat/huutavat/kirkuvat minulle aika vaativastikin….;)

Tänään sitten keksin, että minäpä teenkin huivin virkkamaalla ympyröistä. Näin huivista tulee selkeän näköinen. Tai ei ehkä selkeän näköinen, mutta sellainen hauras ja romanttinen. Jotkut ympyrät näyttävät mielestäni aivan meduusoilta.;)

Päivän kohokohta oli iltapäivällä tullut Perheen musta lammas -suomifilmi. Mainio, vaikka olen nähnyt sen ennenkin.

Eilen peruuntuneen luennon sijaan ajattelin viettää aikaa kirjastossa proseminaarin lähdekirjoja hakien. Ja mitä vielä: Turhauduin noin 15 minuutissa, kun tajusin, että kaikki tarvitsemani kirjat ovat lainassa. Ja tietenkään niistä ei ole pikalainaversioita, jotka löytyisivät kirjaston hyllystä. En jaksanut sitten jäädä graduja selailemaan, koska ärsytti. Aargh. Jos käyttäisin energian, jonka nyt käytän puuhailuun, käsitöihin ja muunlaiseen haahuiluun, opiskeluun, olisin jo varmaankin väikkäriä vääntämässä.

Aika opiskelussa alkaa käydä vähiin, koska olen kaavaillut valmistuvani vuoden päästä keväällä. Siihen on yllättävän vähän aikaa, varsinkin kun yllättävän monta tylsää kurssia on käymättä… No joo, nyt muutakin kuin valitusta.

Edesmenneen mummini lankavarastoista olevat sekalaiset valkoiset langat haluavat pehmeäksi ja ilmavaksi shaaliksi.

Ja koska olen nyt niin innostunut ainaoikean neulomisesta, tulee huivista hyvin yksikertainen. Vaihtelen vain eri valkoisen sävyjä. Aloitin eilen illalla huivia ja ainakin alku näyttää kauniilta. Seuraksi shaalille voisi tehdä vaikkapa valkoisen baskerin.

Huivin alkua:

Kun heräsin tänään, oli enää vain pikkuisen hämärää! Kyllä se kevät sieltä tulee, hitaasti mutta varmasti. Ajatuksissani jo näen minut ja siipan piknikillä Suomenlinnassa kauniina kesäpäivänä.

Auringonnousu tänään:

Eilinen meni neuletakkia viimeistellessä:

Nimekseen neuletakki sai Sammal, koska minusta pinta näyttää metsänpohjalta, jossa kasvaa erilaisia sammaleita. Siipalle takista tuli mieleen merilevä.;)

Tässä näkyvät minun mielestäni oikeat värit parhaiten:

Neuletakin malli on oma, lanka on Tukholmasta ostamaani Colinetten Prism-lankaa (väri 106 Nutmeg, koostumus: Pure wool & cotton twist) ja Pirkanmaan paksua Pirkka-lankaa. Neule ainaoikeaa, puikot ja virkkuukoukku nro 5. Colinetten lankaa meni 190 grammaa, Pirkkaa noin 350 grammaa.

Eilen koin kauhunhetkiä, kun kuvittelin, että takki on liian pieni minulle. Höyryttelyn jälkeen se on kuitenkin juuri sopiva minulle. Villa on siitä mukava materiaali, että höyryttämällä sitä voi muokata todella paljon!

Takkia oli vähän tylsä tehdä, mutta tykkään lopputuloksesta kovasti! Maanläheiset värit sopivat minulle ja erilaiset napit antavat luonnetta takille. Nyt toivon, että pakkaset vielä jatkuvat, että saan käyttää ihanaa uutta luomustani.;)

Ja viimeiseksi kuva uuden villatakin onnellisena muikistelevasta omistajasta:

Seuraavaksi ajattelin tehdä jotain kevyttä, paksua neuletakkia oli niin raskas neuloa.

Tänään sain valmiiksi jo pari vuotta sitten aloittamani lintumobilen. Kaikki pikkulinnut olen ommellut ja kirjonut itse, koneella ja käsin. Onnea tuottavat linnut pääsivät lentelemään ainakin näin aluksi työhuoneeni verhoihin.

Yksityiskohtia:

Tänään on ollut vapaapäivä (tai no, sitä prosemmaahan pitäisi tehdä…), niinpä olen myös innostunut siivoamaan. Vaikka en ole järjestelmällinen ihminen, niin kuitenkin nautin järjestyksestä. Esimerkiksi sisareni vaatehuoneen suorien vaatepinojen katselu tuottaa mielihyvää, itse kun viikkaan vaatteet miten sattuu…

Tänään olen saanut vihdoin suurimman osan käsitöihin liittyvästä pikkutilpehööristä hienoihin Rubbermaidin laatikoihin. Tosin mm. ompelulangat sakset kaipaavat vielä järkeviä laatikoita.

Pellavaiset rohdin 6-langat ja silkkinauhat pääsivät taas tyhjiin karkkilaatikoihin. En ole ennen tajunnutkaan, kuinka hyviä säilytysrasioita nuo karkkilaatikot ovat. Niistä näkee läpi, sisältö on siis heti näkyvissä. Lisäksi tavarat eivät pölyty ja mikä parasta, rasiat ovat ilmaisia.

1. Voisipa opiskeluun tai nukkumiseen käytetyn ajan käyttää käsitöiden tekoon. Omat projektit eivät tunnu edistyvän mihinkään.
2. Olen mainoksen uhri: ostin Danonen Activia -jogurttia, koska sen pitäisi helliä vatsaa. Yäk, jogurtissa maistuu olevan enemmän sokeria kuin itse jogurttia. Älkää ostako, pysytelkää vaikkapa kotimaisessa A-jogurtissa.
3. Tulisipa jo kesä. Olen lopenkyllästynyt paksuihin vaatteisiin ja kaupat ovat täynnänsä keveää kesämuotia. H&M:ssä on jopa espadrilloksia. Iih!
4. Rammsteinin Mann gegen Mann -musiikkivideo on varsin herkullinen. Lähes alastomia miehiä!!!
5. 200 grammaa suklaakonvehteja parissa tunnissa SAATTAA aiheuttaa lievää pahoinvointia.

Eipä mulla muuta.

Viikonloppuna ja alkuviikosta olen lähinnä keskittynyt sosiaaliseen elämään, opiskeluun ja työntekoon. Raitavillatakin vartalokappale on edistynyt 10 senttimetriä ja työmatka -neuletyönä kulkeva villasukkaprojekti yhden sukanvarren verran.

Raitatakki (alias Sammal):

Villasukkaprojekti:

Alkaa tulla identeettikriisi, kun neulon vain vihreän sinertäviä neuleita… Missä kaikki punainen on??!! Sukan langat ovat muuten muutama viikko takaperin värjäämääni Nalle-lankaa.

Raitavillatakki edistyy, hihat ovat jo melkein valmiit. Reunat eivät näytä kauhean tasaisilta, katsotaan miten saan ne saumattua…

Välillä valitsin takkiin jo nappeja, on vaikeaa tehdä valintaa, kun on liikaa kandidaatteja.;) Taidan päätyä oikeanpuoleiseen satsiin, siitä pitäisi valita kuusi tai seitsemän mukavaa.

Pitää vielä mainostaa uutta dvd-hankintaani. Kun halvalla sain, hankin David Attenboroughin kaksi luontodokkarisarjaa: Kadonneen elämän jäljillä (trilobiiteista, dinoista ja muista muinaisista) ja Kasvien maailma (mm. nopeutettuja kuvasarjoja kasvien elämästä). Olen Attenborough-fani, hän ja Sean Connery ovat ehdottomasti suosikkini “vanhat herrasmiehet” -kategoriassa. Huomenna muuten alkaa Ykkösellä uusi Attenborough -sarja, Maan pienimmät.

Ja lopuksi linkkivinkki: Furiae -sivulta löytyy kolmekymppisen ruotsalaistytön taidetta, fantsu-gootti-romantiikka-kauhu -painotteista. Sivuilta voi ladata uusia taustakuvia, minä valitsin tämän.

Tänään oli vapaapäivä ja olisi pitänyt tehdä jotain kasvatustieteen prosemman tai opetusharjoittelun hyväksi. Mitä olen sitten tehnyt? En mitään. Tai pari neulekokeilua sain aikaiseksi, purin, villatakin hihaa tuli aloitettua, söin itseni ähkyyn taxfree-karkeista ja katsoin aivottomana telkkaa, mutta noilla toiminnoilla ei opintoja saa eteenpäin.

Ensiksi aloitin huivia Tukholmasta ostamastani Colinetten monivärisestä villalangasta…

…mutta sitten päätin, että lanka pääsee villatakkiin kahden erivärisen Pirkka-langan kanssa:

Tuollainen mallista pitäisi tulla: Tyköistuva, raglanhihat ja napituksessa erilaisia isoja nappeja.

En tiedä, kumpi puoli olisi parempi? Epäsäännöllisemmän näköiset raidat vai säännölliset?

Kandidaatti 1

Kandidaatti 2