Neuloin auringonkeltaisen huivin ja jo aikaisemmin syksyllä vaaleankeltaisen pipon ruskein tipluin. Piposta lisää myöhemmin, koska unohdin ihan pyytää ottamaan pipopää -kuvia!

Tässä huiviposeerausta. Lanka on viime keväänä värjäämääni, meni tosi monta vuotta, ennen kuin raaskin valkoisen himmeäkiiltoisen villa-angoralangan värjätä ja käyttää. Huivin pitsineulos on Arne & Carlos Strikk fra Setesdal -kirjasta (kuten jo aikaisemmin kerroin), mutta se taitaa olla aika perinteinen neulosmalli. Aloitin huivin kärjestä ja neuloin niin kauan kuin lankaa riitti.  Langan menekki: himpun verran alle 200g, puikot: pyöröpuikot 4,5mm.

Mekko taasen on ompelemani, tein sen jo keväällä Coletten Laurel -kaavalla. Paitsi että en tehnyt mekosta ihan niin tyköistuvaa (ei tarvetta vetoketjulle), pidensin helmaa ja tein siitä a-linjaisemman. Laurel-kaavassa on rintalaskokset (tein mekkoa varten Full Bust Adjustmentin) ja muotolaskokset selässä eli mekko laskeutuu hyvin vähän muodokkaammankin päällä. Ompelin kaikki mahdolliset saumat pussisaumoina.

Mekon olisi tietty voinut silittää kuvausta varten…

… mutta minusta se näyttää ihan hyvältä näinkin:

Viimeistelin mekon mekkokankaasta tekemälläni vinonauhalla. Mekko on ihan paras työvaate: ei purista ja neuletakin kanssa on tarpeeksi siisti toimistotöihin. Tämä onkin vähän tällainen moderni navettamekko!:) Mekon kangas on pellavasekoitetta ja ostin sen hurjan halvalla Tallinnasta tehtaanmyymälästä. Tykkään tuosta kankaasta todella paljon, se on vähän “farkkuhenkistä” ulkonäöltään, vaikka itseasiassa mekko on ihan peruspalttinaa. Kankaan salaisuus on, että sen kude on vaaleansinistä ja loimi mustaa, siksi kangas näyttää eläväpintaiselta. En vuorittanut mekkoa, koska käytän sen alla Damella-merkkistä viskoosista alusmekkoa (huippulöytö Stockan alusvaateosastolta).

Tässä täydelliset syysasusteet, vuosia sitten lahjaksi saamani kirjoneulekäsineet (kiitos entiselle työnantajalleni Tuulialle!), uusi pipo ja aurinkoinen huivi: