Laiva on lastattu…

tai pikemminkin kohta on lastattuna pöytä. Jaamme taas  sisareni kanssa Vanhan ylioppilastalon Perinteisissä joulumyyjäisissä myyntipöydän 11.-22.12. Mielitty-tuotteet ja Hippakorut löytää perinteiseltä paikaltaan: Vanhan pääovesta sisään, tiukka käännös vasempaan, rappuset ylös 2. krs:een ja siinä aulassa me jo olemmekin.

Tämä valokuva on löytö Carpentrasin antiikkimarkkinoilta Etelä-Ranskasta. Modaukset ovat luonnollisesti minun :)

Continue Reading

Ei roosaa nauhaa

Yksi lempiblogeistani [varoitus: sis. myös K18 -matskua] Fuck you very much -kuvablogi linkkasi The SCAR Project -sivulle. The SCAR Project näyttää sen mitä vaaleanpunaiset Roosa nauha -kampajat eivät: Pysäyttäviä kuvia 18-35 -vuotiaista  rintasyöpään sairastuneista ja sen vuoksi rintansa menettäneistä tai arpeutuneista naisista. Valokuvat ovat hyvin kauniita aiheestaan huolimatta ja niissä näkyy kauhean sairauden voittaminen ja toivo uudesta elämästä. Naiset ovat kauniita ja naisellisia,vaikka heiltä onkin poistettu jotain, mikä koetaan naisen kehon tärkeäksi osaksi. Voimaannuttavan valokuvauksen idea toiminee tässäkin projektissa.

Ja vaikka kuvia katsellessani päällimmäisinä tunteina olivat suru ja myötätunto kuvien naisten puolesta, tulin samanaikaisesti suunnattoman onnelliseksi omasta terveydestäni. Liian harvoin olen tietoisesti onnellinen ja kiitollinen toimivasta ja terveestä kropastani, vaan kitisen muutamasta liikakilosta, selluliitista ja olemattomista kolotuksista.

Tästä muistutuksesta siis kiitos, tällä mennään toivottavasti pitkään.

Continue Reading

Markkinoille!

Huomenna ja ylihuomenna suuntaan myyjättäreksi Silmä, pisto, tikki, takki -markkinoille Tieteiden talolle Helsingin Kruununhakaan. Tiedossa on siis kiva viikonloppu!

Messuille mukaan on lähdössä käsinvärjättyjä lankoja, muunmuassa ohutta huiveihin sopivaa norjalaista villalankaa sekä unelmanpehmeitä alpakkasilkkivyyhtejä. Todistajan mukaan alpakkasilkkivyyhdit tuntuvat kuin silittäisi pehmeintä kissanturkkia, mutta kissa-allergikkona en oikein tiedä onko tämä hyvä markkinointilause vaiko ei…

Pitsitär-pinnit pitävät karkailevat hiussuortuvat kurissa.   Kuvapinnien lisäksi olen tehnyt pienen erän pinnejä, jotka olen somistanut kirjotulla kankaalla. Kirjottu kangas on itse asiassa isotätini jäämistöstä löytynyt keskeneräinen pöytäliina. Pellavaisen liinan kirjonnat pääsivät uuteen käyttöön: Nyt ne koristavat korunappeja, jotka kiinnitin pinneihin.

Lisäksi  minulla on mukana valikoima nappikaulureita tulevan talven kylmyyttä ja arjen harmautta vastaan. Kaulurivalikoima on nyt parhaimmillaan!

Vanhoista suosituista tuotteista: Rintarosseja minulla on tällä hetkellä valmiina vain muutama, mutta niitä on syntymässä lisää vielä tänä syksynä. Kässäpussit ja pienet pussukat myyn nyt edulliseen hintaan, niitä ei tule enää lisää. Valokuvalapasia ei tällä kertaa ole myynnissä, mutta niitä saa taas minulta myöhemmin syksyllä (ensimmäinen erä on valmis luultavammin lokakuun puolen välin tienoilla).

Käsityötarvikemarkkinoita ajatellen olen pussittanut askarteluun sopivia nappeja ja niputtanut vintagepitsejä. Nämä myyn hyvin edulliseen hintaan,  pussit  2,00/kpl ja pitsit 1,00/nippu. Lisäksi otan mukaan pienen  valikoiman vintagenappeja, jotka sopivat hienosti neuleisiin katseenvangitsijoiksi. Yksi iso nappi kiinnittää neuletakin kauniisti ja vintagenapit ovat kuin koruja.

 

Muistutuksena: suurimmalle osalle meistä myyjistä käy maksuvälineenä vain käteinen.

Markkinat ovat avoinna la 10.9. klo 10-17 ja su 11.9. klo 10-17. Sisäänpääsymaksua ei ole. Tervetuloa!

Lisää infoa tapahtuman omilla nettisivuilla.

Continue Reading

Vedenneidon sukat

Jostain syystä en ole neulonut sukkia pitkään, pitkään aikaan. Edellisestä parista itselle on ainakin kolme vuotta. Mutta nyt oli pakko ryhtyä, koska toiseksi viimeiset villasukkani sanovat sopimuksen irti ihan muutamassa viikossa. Ja aina palelevainen ihminen ei villasukitta osaa olla!

Sukissa materiaalina on Hjertegarnin Kunstgarn -lanka (75% villa/25% polyamidi, 420m/100g) kaksinkertaisena kahdelta kerältä. Yksisäikeinen, melko löyhäkierteinen lanka toimii hyvin myös kaksinkertaisena, neulospinnasta ei tule liian jäykkää, vaan kimmoisaa. Neulos on aika paksua ja se on hyvä, koska nyt ensi hätään tarvitsin sukat, jotka pitävät kotona lämpöisenä, mutta toki nämä kumi- tai talvisaappaasiinkin mahtuvat.  Lankaa kului noin 135 grammaa ja käytössä olivat 3,5 mm puikot (puikot olisivat voineet olla puolta numeroa pienemmätkin).

Malli on omasta päästä, mutta toki tämä on aika perusmalli. Värikkäässä langassa toimii kauneiten yksinkertaisimmat mallit. Sukkien väritys on kuin öljyläikkä, kaunis ja väriä vaihtava. Mallineulos, joka on kirjasta Suuri Ompelu- ja käsityökirja (Karisto, 1966),  antaa sääressä ja jalkapöydässä joustovaraa.

Nämä sukat valmistuivat niin vauhdilla ja kivuttomasti, että innostuin sukkien neulomisesta uudelleen. Seuraavat sukkalangat ovat  jo puikoilla, kaikkeen varautunut ihminen kun on täyttänyt kapioarkun sukkalangoilla, vaikkei sukkia itselle ole vuosikausiin neulonutkaan :) Onneksi villasukkia ei enää ulkona tarvitse, äitienpäivänäkin astelin Mummolan pihamaalla paljain jaloin ja tällä viikolla on iltapäivisin tulla ja mennä paljain säärin. Kevät <3

Continue Reading

Hiukset kuriin

Tein pienenä välityönä hiuspannan, jolla saa hiukset kuriin vaikkapa naamanpesun ajaksi:

Malli on oma ja sain idea siihen vihreän neuletakin taskua neuloessani. Taskun reunahan on ensiksi neulottu pitkittäin ja sitten kapean kaistaleen pitkästä sivusta poimin taskupussin silmukat. Olen yhä kiinnostuneempi paksuista neulepinnoista, joissa on rakennetta enemmän kuin yksi taso. Nostetuilla ja ristiävillä silmukoilla saa jänniä paksuja pintoja aikaseksi ja lisäksi neuloksesta tulee tiiviimpää ja vähemmän joustavaa.

Lankana hiuspannassa käytin Italiasta vuonna 2006 ostamaani Sesia Windsurf-lankaa (lanka Ravelryssa). Lanka on hieman meleerattua, sataprosenttista merseroitua puuvillaa, 50g/100m ja pantaan lankaa meni noin 20 grammaa. Puikot olivat 3 mm:n bambusukkapuikot, mutta ohuemmatkin ne olisivat voineet olla, jotta neulos tosiaan pitäisi hyvin muotonsa. Panta on säädettävä ja siinä on kolme napinreikää ja neljä nappia.

Continue Reading

Tanssista

Spotifyssa samainen.

Olimme Tukholmassa balettikoulun retkellä helmikuussa 1987(?) ja kävimme katsomassa modernia tanssia. Yhdessä osassa esitystä oli musiikkina Suzanne Vegan Tom’s Diner, tai niin minä ainakin sen muistan. Sen sijaan tanssiteos ei kiinnittynyt 7-vuotiaan muistiin vähimmässäkään määrin, vaikka kokemus musiikin (oli se tuo Vegan kappale tai jonkin muu) takia jäikin muuten mieleen. Minä kun en ymmärrä tanssia, en oikein katsojana, enkä varsinkaan tekijänä, vaikkei voi sanoa, etteikö sitä minulle olisi yritetty takoa tanssituntien muodossa satubaletista aina teini-iän jazztanssitunneille.

Kehoni ei ole ikinä taipunut tanssiin, enkä ole ikinä ymmärtänyt miksi jalkani ja käteni liikkuvat ihan eri tavalla kuin tahdon. En usko, että se johtuu pituudestani*, vaan ennemminkin onnettomasta rytmitajustani, huonosta koordinaatiokyvystäni ja kömpelyydestäni sekä näiden seurauksena halustani ilmaista itseäni muuten kuin tanssin keinoin. Tanssin mukaan liikkuminen ei ole ikinä tuonut minulle minkäänlaisia onnen tai onnistumisen tunteita, päinvastoin se on saanut minut hyvin tietoiseksi omasta vajavaisuudestani. Minä kyllä pidän kehoni mielellään liikkeessä, mutta vain suorittavassa liikkeessä, kuten pyöräillessä tai kävellessä. Liiketaide ja minä emme vain kuulu yhteen.

Sen sijaan siskoni on toista maata. On hassua, miten samalla lapsuuden balettikoulutaustalla toisesta voi tulla tanssin vieroksuja ja toisesta ammattimainen flamencotanssija ja -opettaja. Sisareni on ihminen, joka on kuin luotu ammattitanssijaksi. Lavalla hän kasvaa pituutta ja ottaa tilan haltuun. Ehkä tämä on vain harha sisaren silmissä, mutta minusta Milena jättää muut varjoonsa tummuudessaan, liikkeiden voimassa ja temperamentissaan. Tämän voi itse käydä toteamassa oikeaksi tai vääräksi havainnoksi tällä viikolla. Sisareni esikoisohjauksen, Sydän oikealla puolella -teoksen kantaesitys on nähtävissä Helsingissä Malmitalolla torstaina 16.9. Sinne suuntaan minäkin, vaikken tanssia oikeasti ymmärräkään :)

___________________________

*) Pituus tuli taas viikonloppuna puheeksi, kun tällainen 182 cm pitkä nainen ei yltänyt ravintolassa yhdeksän sentin korot jalassaan naisten vessan lukkoon kumartumatta, kun lukko oli kiinnitetty oveen vielä tavallistakin alemmaksi. Tosin tuokin on sentään vain huvittavaa sen rinnalla, että joissain vessoissa ovi ei mahdu kiinni pytylle istuessani, koska reiteni ovat liian pitkät.  Suomi on selvästi pygmien ja taskuvenuksien luvattu maa.

Continue Reading

Rättikässää eli tiskirättejä

Itseäni ärsyttää SUUNNATTOMASTI tekstiilityön nimittäminen rättikässäksi, mutta tämän postauksen otsikkoon se vain oikeasti sopi! Tiskirätit ovat oikeita rättikäsitöitä.

Olen aina auttamattomasti jäljessä kaikenlaisissa neuleilmiöissä, siksi innostuin vasta viime keväänä neulomaan ensimmäiset tiskirätit. Nekin siitä syystä, että minulla oli eri värisiä keriä Capri-puuvillalankaa ja tarvitsin kevään ranskanmatkaa varten jonkun pienen neuletyön. Tiskirättiä syntyi matkalla noin 2 kerrosta, mutta innoistuin sitten alkukesästä neulomaan rättejä enemmänkin. Ne ovat olleet nyt käytössä kolmisen kuukautta ja itse pidän niitä loistavina: Pyyhkivät hyvin, kuivuvat nopeasti (rätti riippuu metallisessa s-koukussa kuivauskaapin alapuolella) ja eivät rupea todellakaan haisemaan. Viskaan rätit pesuun 60 asteen kirjopyykkiin parin viikon välein pyyhkeiden seuraksi.

Moitteitakin on tosin tullut: Perheyksikkömme toinen, hieman pedantimpi jäsen ei oikein tykkää, kun rättiä ei saa tarpeeksi kuivaksi helposti vääntämällä. Minusta saa ja rätin lisäksi meillä on ei-niin-hyviä keittiöpyyhkeitä, joita saa käyttää kuivailuun, jos tarvis. Kirkkaat, melko tummat värit sopivat hyvin rätteihin, koska suhtkoht tummissa räteissä eivät näy värjäytymät tai pesussa lähtemättömät tahrat (jos niitä nyt onkaan) pesun jälkeen. Vaikkakin sini-, puna- tai mustavalkoiset rätit olisivat tietysti paljon tyylikkäämpiä…

Perustiskirättiin sopii merseroimaton tai  kevyesti merseroitu puuvillalanka (imee kosteutta paremmin kuin täysin kiiltävä), ainakin oman vähäisen kokemukseni mukaan tuon paksuiset rätit kuivuvat hyvin (lanka Steinbach Wollen Capri n. 130 m/50g). Neuloin rätit aika napakoiksi (puikot 3 mm), että ne ovat myös kestäviä ja sopivat puhdistukseen. Moni suosittelee materiaaliksi puuvillan sijaan bambupuuvillasekoitetta, hamppua tai pellavaa, ne ovatkin parempia imukyvyltään kuin puuvilla. Mutta jos lankavarastosta löytyy ylijäämäpuuvillaa, kannattaa se mielestäni hyödyntää tällaiseen projektiin.

Ohje 1. kuvan tiskirätteihin (130m/50g -langalle): Luo 50 s ja neulo 3 mm:n puikoilla  ainaoikeaa 76 krs:ta. Päätä s:t kiristämättä liikaa. Virkkaa nirkkoreunus 2,5 mm: n koukulla, aloita kulmasta : *2 ps, 3 kjs*, toista *-* koko reunus. Yritä saada osumaan nirkko rätin kulmaan, se näyttää kauniilta. Viimeiseen kulmaan virkkaa ripustuslenkki 2 ps:n jälkeen: 16 kjs, käänny, virkkaa kjs:oihin ks:oita. Päätä langat ja ompele ripustuslenkkin lenkiksi. Päätä langat. Höyrytä rätti, jos se on tulossa lahjaksi (viimeistelyn merkitystä ulkonäköön ei kannata neuletöissä ikinä unohtaa, tästä jaksan aina marista).

Jotain aivan muuta: Tänään löysin tämän sivuston ja se pistää hymyilyttämään! Hassuja neulenukkeja joille voi hankkia trendikkäitä vaatteita, jotka on valmistettu vaateteollisuuden leikkausjätteestä. Mutta mitäköhän lapset näistä tykkäävät?

Continue Reading

Jonkinlainen meemi

Koska Kriisi aloitti, pitää seurata perässä. Eli

Mitä teen tänä kesänä, kirjoittanut: Mielitty, ikä: 30 vuotta ja 9 kuukautta.

Lomaan on vielä kaksi viikkoa eli nyt on hyvä hetki fiilistellä kesälomasuunnitelmilla. Tänä kesänä minulla on ruhtinaallisesti palkallista lomaa, enemmän kuin ikinä ennen, koska aikaisemmin olen lähinnä ollut haahuileva elämäntapaopiskelija.

Loman ajattelin aloittaa PuistoBluesilla. En olisi muuten kyseiseen tapahtumaan lähtenyt, jollei Mies olisi tiedoillaan hankkinut meille kummallekin liput pääkonserttiin. Konsertilla on hyvä juhlistaa loman alkua. Ehkä kyseessä on omalta osaltani ns. “helmiä sioille” -tapahtuma, mutta tykkään kyllä monenlaisesta livemusasta. En sano ei myöskään ZZ Topille (tätä olisi ehkä voinut pitää jonkinlaisena ihmeenä muutama vuosi sitten). Pidän myös siitä, että festareilta pääsee illaksi kotiin ja lämpimään suihkuun (kyllä, olen oikea kermaperse).

Koska lomaan nivoutuu myös oman kodin remontointi ja muutto, voisin kuvitella, että loma ei ole pelkkää lomaa ja auringossa makaamista. Toisaalta kodinlaiton lisäksi en ajatellut suorittaa lomalla yhtään mitään. Olen suunnitellut, että loman kohokohtiin tulee kuulumaan makaaminen aurinkoläikissä kantakaupungin puistoissa ja kallioilla, pyöräretket sinne sun tänne, ekskursiot lounastarpeiden ostoon Hakaniemen halliin ja grillaus kerrostalomme sisäpihalla. Lomalla voi ruuanlaittoon ja syömiseen panostaa eri tavalla! Ajattelin lomalla syödä paljon tuoretta kalaa, herneitä ja kirsikoita, uusia perunoita, silliä ja voita, unohtamatta Chef Wotkin’sin mainioita makkaroita.

Jos oleskelu Helsingissä käy pitkästyttämään, voisin hyvin lähteä taas Tallinnaan. Minusta Tallinnassa on parasta oikeastaan koko kaupungin tunnelma, hyvänä kakkosena tulee mukavat ravintolat, joista saa herkullista ruokaa ja olutta. Kaupungin suklaapuoditkaan eivät jätä kylmäksi.

Toivon, että lomailmat ovat kauniit ja aurinkoiset, että pystyn pukeutumaan hellemekkoihin ja läpsyttelemään joka paikkaan varvassandaaleissa. Janoan lämpöä, sitä että varjossakin on lämmin.

Näissä merkeissä se kesäloma sitten vierähtääkin ja luultavammin aivan liian nopeaan. En muuten vieläkään osaa kirjoittaa rakasta äidinkieltämme ja inhoan ainekirjoitusta yhtä paljon kuin lukioikäisenä. Plääh.

***

Tällä hetkellä tuntuu remontin ja muuton takia tältä. Olen muunmuassa astunut naulaan  (sen ansioista tuli käytyä jäykkäkouristuspiikillä) ja löytänyt uudesta kodistamme kaikenlaisia jänniä viritelmiä. Onneksi pahin ruljanssi on parissa viikossa ohi.

Continue Reading

Laulujen epätoivoista rakkautta

Täytyy tunnustaa, että olen aikas hämmästynyt, että Anna Puun uudelta levyltä kolahtaa edes yksi biisi. Yritin miettiä, että onko Riko minut oikeasti “melkein-kopio” jostain jo tärkeästä kappaleesta, muttei sellaista tullut mieleen.

Riko minut Spotifyssä

Vähän samanlainen on mielestäni tunnelmaltaan kanadalaisen Anna McGarriglen Heart like a Wheel, mutta tosin kukaan muu ei varmaan ole samaa mieltä (minua musikaalisesti lahjattomampaa ihmistä kun saa hakea). YouTube -videossa kappale on Mary Blackin versioimana, koska alkuperäistä en löytänyt.

Heart like a Wheel Kate ja Anna McGarriglen versiona Spotifyssä

Kate ja Anna McGarriglen ensimmäinen levy vuodelta 1975 on muutenkin aika ajoin minulla aikamoisessa voimasoitossa. Kaunista folkia ja banjoja ei vain voi vastustaa. Hyvä  esimerkki on mitä loistavin kesäbiisi Swimming Song [Spotify]. Valitettavasti sitä ei löydy kuin Spotifystä hyvänä versiona.

Jos amerikkalainen folk kolahtaa, kannattaa tutustua myös Kate Wolfin tuotantoon. Wolf on minulle melko uusi tuttavuus, mutta tykkään ihan hulluna. Early Morning Melody [Spotify] on mie-let-tö-män hieno. Tosin kappaleessa ei kylläkään ole epätoivoista rakkautta, mutta sanat ovat naiviudessaan totaalisen ihanat. Että pääsemme tasapainoon, viimeiseksi linkkaan vielä Jeanetten Porque Te Vas -kappaleeseen [Spotify], joka ei kyllä ole folkia vaan espanjalaista poppia 70-luvulta, mutta eiköhän nuokin lyriikat aika surumieliset ole. En ole muuten vieläkään nähnyt Korppi sylissä -elokuvaa, josta tuo kappale tunnetuksi tuli.

Jos jollain on vinkata mielenkiintoisia folk-artisteja, suosituksia otetaan mielellään vastaan.

Continue Reading
1 2 3 34