Kun aloin opiskella tekstiilisuunnittelua lukion jälkeen 90-luvun lopulla, minulla ei ollut muuta käsitystä tulevaisuuden ammatistani kuin ajatus siitä, että halusin suunnitella kauniita ja käytännöllisiä tekstiilejä. Olin siis aikamoinen taivaanrannanmaalari ja eikä minulla oikeasti ollut käsitystä siitä, mitä suunnittelijalta vaaditaan.

Vaikken ole tekstiilisuunnittelun parissa kokopäivätöitä tehnytkään, on nykyinen työni oikeastaan luonnollinen jatkumo tekstiilisuunnittelija- ja opettajaopinnoilleni. Lisäksi käsitykseni luovuudesta on laventunut vuosien varrella ja mielestäni luovuus näkyy arjessani joka päivä. Tarvitsen päivittäin työssäni kekseliäisyyttä ja luovaa ongelmanratkaisukykyä, työtehtävästä ja projektista on edettävä ketterästi toiseen ja samalla tartuttava toimeen. Työssäni on rutiineja ja puurtamista, mutta samanaikaisesti tarvitaan jatkuvaa päätöksentekoa, kekseliäisyyttä ja avointa ajattelua. Sitten aina välillä työtehtävissäni pilkahtaa pieni siivu sitä perinteistä hauskaa luovuutta, sellaista vapautta, jona luovuuden 18-vuotiaana, juuri kuvataidelukiosta valmistuneena käsitin. Viime syksynä sain tehtäväkseni suunnitella suosikkisukkalankaamme raitavärit.

Yksi suosituimmista työpaikkani maahantuomista langoista on sukkalanka Ville. Ville on perussukkalanka, joka sopii suomalaisten neulojien suosimiin paksuihin saapassukkiin. Suunnittelin alunperin yksivärisen Villen värikartan ja melkein vuosi sitten päätimme, että haluamme yksivärisen Ville-langan seuraksi moniväriset Raita-Villet. Raidoittuvat sukkalangat ovat olleet suosittuja jo monta vuotta ja Raita-Villeen päätimme ottaa väritykset, jotka ovat selvästi raidallisia ja sopivat monenlaiselle sukankuluttajalle. Mietin värejä muiden töiden ohella ja lomassa, sitten yhtenä päivänä viime syksynä valitsin väriyhdistelmät. Tein muutaman lopullisen väriluonnoksen, joille näytettiin vihreää valoa. Suunnitteluprosessi ei siis ollut mystisen taiteellinen vaan enemmänkin käytännöllinen ja nopea. Toisaalta siihen samalla yhdistyy vuosien kokemus lanka-alalta ja hyvä värien taju (oma kehu, paras kehu).

Mutta että olenkin tyytyväinen lopputulokseen! Yleensä raidoittuvat langat ovat mielestäni vähän hankalia, koska useimmiten raitavärien joukossa on värejä joista en välitä. Nyt tykkään kaikista näistä viidestä värivaihtoehdosta, tietty, koska olen suunnitellut ne itse. Eikä neljässä muussakaan vikaa ole :)  Raita-Villeistä on suunniteltu neulottavaksi sukkia ja raitojen leveys on 2-3 kerrosta naisten sukkakoon 48 silmukalla. Sateenkaarilankoja on markkinoilla paljon, mutta halusin Ville-sateenkaaresta lempeän lämpimän värisen ja mielestäni onnistun siinä. Oma suosikkini on kuitenkin tuo kuningatarhillomainen violettisävyinen.

Raita-Villet saapuivat vihdoin Suomeen vihdoin pari viikkoa sitten. Nyt käytän törkeästi omaa blogiani mainostamiseen ja vinkkaan, että vielä tänään kaikissa Lankamaailmoissa Raita-Villet ovat tutustumistarjoushintaan 2 kerää 10€. Helsingin Lankamaailmassa ja verkkokaupassa tarjous on voimassa vielä huomenna sunnuntaina 12.6.

Olen luonteeltani turhamainen (joku voisi sanoa kauniimmin että ulkonäöstään välittävä esteetikko) ja pitkät hiukset olivat minussa omasta mielestäni kauneinta. Mutta jossain kohtaa käytännöllisyys meni turhamaisuuden edelle. Vyötärölle ulottuvat hiukset olivat painavat, jäivät kiinni joka paikkaan ja niiden kuivumisessa meni ikuisuus. Pitkän pitkä tukka sai mennä vuosi sitten ja nyt sitten viimeisetkin sekaväriset 20 senttiä. Pää on kevyt kantaa, takut ja värjäyskierre ovat historiaa. Ihanaa.

Näin lyhyttä tukkaa minulla ei ole ollut sitten vuoden  2000 ja oman värinen tukka on viimeksi ollut keväällä 1995. Jos nyt tarkkoja ollaan, on tässä polkassakin vielä pisimpien hiuksien latvoissa värin jämiä, mutta vain himpun verran. Hiusteni väri on vaihdellut näiden 15 vuoden aikana hyvin kirkkaasta punaisesta aina tummanruskeaan. Vain blondi en ole ollut ikinä. Oma väri on tuntunut tylsältä ja harmaalta, onhan se suomalainen keskimääräinen maantienruskea.

Noin vuosi sitten kyllästyin juurikasvun kyttäämiseen ja päätin, että hiusten värjäyskierre on pakko saada katkaistua. Hiusten värjäämisessä kun on yhtä paljon järkeä kuin rakennekynsissä. Kun omaa hiusväriä oli kasvanut muutama sentti, ei se enää niin harmaalta näyttänytkään kuin parin sentin juurikasvuna, vaan ihan kivalta. Onhan se perusmaantienruskea, mutta ainakin se on oma värini.

Kuvan pinni on omaa tuotantoani ja tällä hetkellä testikäytössä. Toimii näemmä niin pitkässä tukassa kuin polkassakin :)