Helvetin Martta vinkkaa

Ilokseni olen huomannut, että Martoilla on Facebookissa hyvin vinkkipitoinen sivu Martat vinkkaa. Koska itse kuulun henkisesti enemmän Helvetin Marttoihin (vaikken olekaan jäsen) kuin niihin perinteisiin, tässä muutama vinkki, joita olen toteuttanut lähiaikoina:

  1. Oletko kyllästynyt tylsiin ja ennalta arvattaviin lounaseväisiin? Tässäpä vinkki, jolla saat jännitystä lounastuntiisi. Kun sinulla jää pakastettavia jämiä päivällisistä, älä merkitse pakastusrasian kanteen rasian sisältöä. Unohda rasia pakastimeen kuukaudeksi ja nappaa kiireisenä aamuna töihin mukaan. Ruokatunnin alkaessa onkin sitten kiva arvuutella, että mitäs lounaana oikein on. Minä olen viime aikoina kuvitellut ottaneeni lounaaksi lihakeittoa, joka paljastui lounaalla linssikeitoksi ja toisena päivänä tomaattista kastiketta, joka paljastui itämaiseksi korianterilla maustetuksi tomaattikurkkuchilikeitoksi. Tuo jälkimmäinen toimi muuten yllättävän hyvin kanaliemellä maustetun risottoriisin kanssa.
  2. Toinenkin vinkki liittyy ruokailuun: Jos olet tekemässä guacamolea ja huomaat unohtaneesi limen, niin eipä hätää! Sitruunahappo (värjäykseen, siivoukseen tai säilöntään tarkoitettu*) tuo guacamoleen tarpeeksi sähäkkyyttä.
  3. Onko sinulla liian vähän kirjahyllyjä ja kirjan kerääntyvät pinoiksi sopiviin paikkoihin kotonasi? Tarpeeksi korkea ja tukeva pino kirjoja toimii myös yöpöytänä! Siihen voit kätevästi asettaa kännykän ja korut yöunien ajaksi. Kirjojen ystävänä en suosittele juomille tai ruuille kirjapöytää, vaan lasit ja lautaset kannattaa suosiolla asettaa lattialle.

 

*) Huom, turvallisuus ennen kaikkea: Käytä ruuanlaittoon vain ruuanlaittoon sopivaa JA ruuanlaittoon käyttämääsi sitruunahappoa. Vaikka olisit kuinka Helvetin Martta, älä sekoita värjäys- tai siivousvälineitä elintarvikkeisiin!

Continue Reading

Mustikassa

IMG_0260

Menneenä viikonloppuna harrastimme elämysmatkailua: Olimme Helsingin saaristossa vieraina ja opettelin esimerkiksi tekemään sushia (eihän se makirullien rullaus ole yhtään hankalaa!) ja pelaamaan ristiseiskaa (tämä on merkittävää, kun en yleensä pidä mistään peleistä). Sunnuntaina päivällisen jälkeen vieraanvarainen emäntämme lupasi tehdä mustikkapiirakan, jos keräämme mustikat. Tämäkin oli elämysmatkailua parhaimmillaan, koska olen viimeksi kerännyt mustikoita lapsena. Eipä litran poimimiseen kovin kauaa mennyt ja valmis piirakka oli herkullista vaniljajätskin kanssa.

1373818466152

Arkisin olen niitä mukavuudenhaluisia ihmisiä, jotka mielellään ostavat mustikkansa torilta tai kaupasta. Omalle luonteelleni marjastus ei tottavie ole mitään rentoutumista, varsinkaan jos puhutaan useamman tunnin marjastusreissuista. Lapsuuden marjaretket ovat omissa mielikuvissani raatamista hyttysten keskellä ja huonoissa asennoissa. Ja muistan elävästi kuinka kesti ikuisuuden, että sai edes Orthexin pienen punaisen muovimukin täyteen. Epäilisin, että kyse on aika värittyneistä mielikuvista. Nyt aikuisena tuo yksi muovimukillinen ei kuulosta kauhean pahalta, mutta lapsena kyllä pänni.

Tosin eilisenkin mustikankeruun tuloksena jaloissa on hienoja hyttysenpistoja. Se kyllä pitäisi muistaa, että eivät ne pitkät housut ja hyttyskarkoite siellä laukussa auta, mustikkametsään ei kannata lähteä kesämekossa. Mutta hei, enpä törmännyt punkkeihin ja onneksi kotoa löytyy pariakin eri hoitovoidetta hyttyspaukamiin.

Viimeisenä kuva, joka ilahduttaa minunlaistani väri-intoilijaa. Eilen koordinoin kaiken sävysävyyn: neuletyö sopi niin mekon väreihin kuin pinttyneisiin mustikkasormiinkin.

1373817868486

Continue Reading

Koodisana: eineslounas

Muuttaisin päivätyössäni kaksi asiaa, jos mahdollista olisi. Nämä eivät liity työnkuvaani, mutta vaikuttavat jokaiseen työpäivääni.

1) Konttorille olisi mukavampi saapua tuntia nykyistä myöhemmin eli kello yhdeksäksi.

2) Toivoisin, että konttori sijaitsisi paikassa, jossa olisi muita lounasvaihtoehtoja kuin omat eväät tai  paikallinen Amican kanttiini.

Näihin ajatuksiin kirvoitti aamun kiireessä kaupasta nappaamani aivan kammottava Kokkikartanon Metsäsienikeitto. Milloin minä opin, että eineskeitot ovat aivan yhtä karmeaa kuraa kuin kaikki muutkin muovipaketeissa mikrossa lämmitettävät einesruuat?

Continue Reading

Ruuanlaitosta ja arjesta

Elämänhallinnan perusedellytyksiä tulevaisuudessa ovat kuulemma ATK-taidot ja kyky liikkua tietoverkoissa. Voivat ollakin. Tämänhetkisessä suomalaisessa todellisuudessa, tavallisessa arjessaan ihminen vielä toistaiseksi tarvitsee enemmän ynnä- ja vähennyslaskua ja kertomataulua kuin Internetiä. Kyky valmistaa arkinen sapuskansa ja suorittaa ruokaostoksilla tarvittavaa yksinkertaista päässälaskua ovat elämänhallinnan perustaitoja, joita täyspäiseltä terveeltä ihmiseltä voidaan edellyttää kaikkina aikoina siinä kuin kykyä pestä omatoimisesti hampaansa ja pukea vaatteet päälleen.

Näin osuvasti Tuula-Liina Varis kirjoitti kolumnissaan* vuonna 1996, eikä maailma siitä ole juurikaan muuttunut. Vaikka internet on aivan eri tavalla mukana jokapäiväisessä elämässämme kuin 15 vuotta sitten, lähtee oma arjen hallinta paljon perustavanlaatuisemmista asioista kuin netin käytöstä. Vaikkapa taidosta tehdä edullista, maittavaa ja ravintorikasta ruokaa. Toisaalta, nykyisin netti myös tukee arjenhallintaa, mistäpä nykyään löytäisi ruokareseptejä niin helposti kuin netistä? Siksipä tämäkin kirjoitus syntyi. Täyttämään netin reseptikirjoa.

Viimeisen viiden vuoden kuluessa olen oppinut pitämään ruuanlaitosta ihan eri tavalla kuin ennen. Kaikki tekemäni ruoka ei ole edullista tai ravintorikasta, mutta maittavaa siitä yritän tehdä aina. En vieläkään ole super-ruuanlaittaja ja välillä onkin kiva paukutella henkisiä henkseleitä yllättävien onnistumisien ansiosta. Näitä semmelknödeleitä eli eteläsaksalaisia sämpylämykyjä halusin kokeilla ensi kertaa pari viikkoa sitten saksalaiseen iltaan (tätä ohjetta käytin suuntaa-antavana). Kuva on seuraavalta aamulta, paistoin neljä jäljelle jäänyttä mykyä aamupalaksi. Nämä eivät ole missään nimessä mitään trendikästä ruokaa, ovatpahan vaan suussasulavan hyviä ja suhtkoht helppoja valmistaa.

Saksalaiset sämpylämykyt (n. 15 kpl)

250 grammaa ei-aivan-tuoretta [eilistä] ranskanleipää kuutioina

2,5 dl lämmintä kevytmaitoa

1 keskikokoinen sipuli

3 kananmunaa

pekonia muutama siivu

ripaus suolaa

ripaus valkopippuria

hyppysellinen  [1/8 teelusikallinen] muskottipähkinää

3 rkl tuoretta persiljahaketta

Ota noin kourallinen leipäkuutioita erikseen: lisää ne valmiiseen massaan, jos siitä tulee liian löysää. Kaada maito loppujen  leipäkuutioiden päälle ja sekoita, kunnes massa on tasaista. Kuutioi pekoni ja sipuli, paista ensin pekoni pannulla ja lisää sitten sipuli. Anna sipulipekoniseoksen viiletä hieman ja lisää se ja loput ainekset leipämassaan.  Sekoita hyvin ja anna taikinan vetäytyä 15 minuuttia. Laita vettä kiehumaan n. 3 litraa ja lisää veteen vähän suolaa. Pyörittele leipämassasta palloja (halk. noin 4 cm) ja kokeile yhdellä pallolla onko leipämassa tarpeeksi tiivistä: pudota pallo varovaisesti kiehuvaan veteen. Jos pallo hajoaa, lisää loput kuivat leipäkuutiot. Anna kiehua noin 20 minuuttia ja nosta reikäkauhalla vedestä lautaselle. Semmelknödelit toimivat ateriana yksinäänkin, mutta erityisen hyviä ovat esim. Lidlin pikku-bratwurstien ja hapankaalin kanssa.

 

Elna-mummin kaalipiirakka (koko: 1/2 uuninpellillistä)

Toinen edullinen ja vähemmän eksoottinen herkku on perinteinen rahkataikinaan tehty kaalipiirakka. Kaalipiirakan huono puoli on siinä, että valmistusprosessi kaalinhaudutuksineen vie kolmisen tuntia aikaa.  Tällä ohjeella tehty piirakka vastaa mielikuvaani äitini äidin valmistamasta ihan mielettömän hyvästä kaalipiirakasta (ohje on kuitenkin omani).

Täyte:

keskikokoinen kaali

2 keskikokoista sipulia

nokare voita

2 dl vettä

suolaa

mustapippuria rouheena

siirappia tai hunajaa

Piirakkataikina:

175 g voita/leivontamargariinia

5 dl vehnäjauhoja

2 dl maitorahkaa

ripaus suolaa

ripaus sokeria

Suikaloi kaali ja sipulit. Sulata voinokare kattilassa, lisää sipulisuikaleet ja kuullota. Lisää kaali, kuullota ja lisää sitten vesi ja suola. Anna hautua kannen alla vähintään tunti, mielellään puolitoista. Valmista sillä aikaa taikina: nypi voi ja jauhot murumaiseksi massaksi, lisää loput ainekset. Älä vaivaa, vaan sekoita ainekset nopeasti tasaiseksi.  Laita taikina vähäksi aikaa lepäämään jääkaappiin. Kun kaali on hautunut, jäähdytä se. Kauli taikina leivinpaperin päällä  neliömäiseksi levyksi, toisesta puolikkaasta tulee pohja ja toisesta kansi. Siirrä taikina uuninpellille. Levitä jäähtynyt kaaliseos pohjataikinapuolikkaalle. Lisää päälle mustapippuria, siirappia/hunajaa. Sivele vettä pohjataikinan reunoihin ja käännä toinen puoli taikinasta kanneksi. Paina reunat lujasti kiinni toisiinsa. Voitele piirakka ja tee haarukalla muutamia reikiä kanteen. Paista tavallisessa uunissa noin 50 minuuttia 175 asteessa, kiertoilmauunissa noin 30 minuuttia 170 asteessa. Ota piirakka uunista ja  kääri se hetkeksi papereineen vetäytymään keittiöpyyhkeen sisään. Nauti palanen kaalipiirakkaa voinokareen kera!

 

* Kolumni on julkaistu kokoelmassa Tippaleipä kaalipadassa ja muita ilmiöitä (Art House 1999)

Continue Reading

Thaimaalaishenkinen katkiskeitto

Tämä keitto on noussut viimeisen puolen vuoden aikana suosikkiruokieni kärkeen. Se on kevyttä, hyvää ja mausteista, nopea valmistaa ja tuoretta korianteria lukuunottamatta ainekset löytyvät yleensä keittiöstämme. Koska hehkuttelen katkiskeittoa tasaisin välein Facebook-statuksissani, laitetaan ohje nyt siis sitten tännekin. Keittoa kannattaa valmistaa sen verran kuin sitä kerralla syödään, toisin kuin monet muut keitot, katkarapukeitto ei maistu paremmalta seuraavana päivänä.

Thaimaalaishenkinen katkarapukeitto

  • noin 1,5 litraa vettä
  • 1 kanaliemikuutio
  • peukalon kokoinen pala tuoretta inkivääriä suikaleina
  • pala purjoa suikaleina
  • 2 sitruunaruohoa suikaleina
  • 2 rkl thaimaalaista kalakastiketta (jos tykkää vähäsuolaisemmasta, silloin vain 1 rkl)
  • iso kourallinen riisinuudeleita (pätki paloiksi, mukavampi syödä)
  • 1 punainen chili (tai maun mukaan enemmänkin, yhdellä chilillä tulee mietoa), poista siemenet ja paloittele
  • puolikkaan limen mehu
  • iso kourallinen kiinankaalia (n. 1/3 kerää) suikaleina
  • 1 pussi (180g) keskikokoisia pakastekatkarapuja (sulata ennen keittoon lisäämistä)
  • 1/2 ruukku tuoretta korianteria silputtuna

Mitat ovat noin-mittoja, koska en mittaile itse. Aineksia laitetaan siis sopivasti  ja oman maun mukaan. Lisää liemikuutio, inkivääri, purjo, sitruunaruoho ja kalakastike kiehuvaan veteen ja anna porista noin 10 minuuttia. Sillä aikaa valmistele loput ainekset. Lisää nuudelit ja chili, anna kiehua minuutti ja sitten lisää loput: limemehu, kiinankaali ja katkaravut. Anna kiehua vielä minuutti pari, mutta ei pidempään, ettei kiinankaali lässähdä ja katkaravut muutu kumisiksi. Tälle keitolle ei hauduttaminen sovi! Tarjoile kulhoista ja ripottele annoksen päälle korianterisilppua.

Katkiskeiton ansiosta olen ihastunut niinkin arkiseen kasvikseen kuin kiinankaaliin, kypsennettynä se on mitä mainioin vihannes. Tätä ohjetta voi muuttaa esimerkiksi jättämällä riisinuudelit pois tai vaihtamalla kiinankaalin tai katkaravut sieniin. Mausteisiin ei kannata kajota: jos jättää yhdenkään tärkeistä mausteista (inkivääri, kalakastike, sitruunaruoho, chili, korianteri) pois, ei makukokonaisuus ole mielestäni yhtään niin onnistunut.

Continue Reading

Julkaisemattomia, osa 1

Tämä on osaksi kirjoitettu ja kuvat lisätty 29.9.2009, klo 22:17

Omenoista:

Viime syksynä sain ystävättäreltäni R:lta kassillisen kemiöläisiä omenoita. Kävin hakemassa omenat kantakaupungin toiselta puolelta, se oli syksyn viimeisiä pyörälenkkejä. Omenat olivat hyviä sellaisinaan, mutta tein myös omenachutneyta…

…ja omenapiirakkaa.

Muistaakseni tämä jäi julkaisematta, koska en saanut kirjoitettua omenachutneyn ohjetta. Mutta tässä on nyt ympäripyöreä ohje tätä syksyä varten.  Herkullisen kirpeä omenachutney maistuu niin liha- kuin kasvisruokienkin kanssa.

Omenachutney

kirpeitä suomalaisia omenoita (n. 10-20  kpl)
sitruunamehua
reilusti tuoretta inkivääriä silputtuna
1 dl hillosokeria
1 pilkottu sipuli
rypsiöljyä
currya
kanelia
tuoretta chiliä maun mukaan
vettä

Tee näin: Kuori omenat ja pilko pienittävät ainekset. Laita ainekset kattilaan hillosokeria lukuunottamatta. Lisää päälle vettä niin, että ainekset eivät peity veden alle. Lisää öljy. Keitä kannen alla hiljaksiltaan, kunnes omenat ovat kypsiä. Huom! Lisää hillosokeri vasta kun omenat ovat kypsiä ja anna kiehahtaa. Soseuta sauvasekoittimella, jollet pidä inkivääri- ja omenasattumista. Chutneyn voi mainiosti pakastaa.

Continue Reading